Kohti pysyvää rauhaa vai uutta sotaa? Pekka Sartola

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko

BBCode on Poissa päältä
Hymiöt ovat Poissa käytöstä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Kohti pysyvää rauhaa vai uutta sotaa? Pekka Sartola

Lukijoille

Viesti Kirjoittaja Dimi Sefanja » Ti 14 Kesä, 2011 21:28


Shalom!

Tässä ko. linkki kolumniin: http://www.ajanteos.com/kolumniParent.php

http://www.ajanteos.com'in sivulla on myös muuta tarjolla, joihin en ole tutustunut, mutta siitä etusivulta pääsee myös Pekka Sartolan kolumneihin.

Siunausta itse kullekin kesän rientoihin!

Herra kanssanne! (HL)


T: Dimi S.

Kolumnista

Viesti Kirjoittaja Lukija » Ti 14 Kesä, 2011 0:22

Hei!
Ajattelin ehdottaa, jos osoitteesta ajanteos.com/kolumni.htm saisi suoran siirron uuteen kolumnin osoitteeseen.
Itse olen pitkin syksyä, talvea ja kevättä käynyt kirjanmerkeissäni olevassa kolumni.htm osoitteessa ja ihmetellyt miksi kirjoitukset ovat yhtäkkiä loppuneet. Onneksi nyt huomasin osoitteen muuttuneen mutta kaltaisiani saattaa olla muitakin (ja Google tietenkin), siksi vinkki.

Kiitos

Viesti Kirjoittaja TurunWeijo » Ti 07 Kesä, 2011 19:59

:!:

Kiitos Pekka Sartolalle selventävistä ajatuksista! Olisi tärkeää saada tällaiset totuuden ajatukset myös suuren yleisön tietoisuuteen. Siksi on hyvä levittää tätä linkkiä muillekin palstoille.

Siunausta Pike ym.

Kohti pysyvää rauhaa vai uutta sotaa? Pekka Sartola

Viesti Kirjoittaja pike464 » Ma 06 Kesä, 2011 22:12

Kohti pysyvää rauhaa vai uutta sotaa?

http://www.ajanteos.com/kolumniParent.php

11.05.2011

Vähitellen alkavat kaikki maailman ja etenkin Lähi-idän rauhan esteenä olevat toimijat eliminoitu joko pysyvästi tai ainakin toistaiseksi. Olemme siis näkemässä kehityksen suuntautuvat kohti rauhaa ja demokratiaa, muutoksia jotka takaavat kaikille alueen valtioille ja etnisille ryhmille oikeuden elää rauhassa ja toteuttaa omia kansallisia, uskonnollisia ja poliittisia intressejään vai olemmekohan sentään. Tämä on kuitenkin ollut tavoite ja sellaisen olotilan vuoksi on toimittu ja toimitaan edelleenkin, sanoo USA:n presidentti Barack Hussein Obama. Eläköön oikeus, korkea moraali ja ihmisarvojen kunnioittaminen!

Bin Laden.

Haluamatta arvostella USA:n toimia moraalisen oikeuden näkökulmalta Osama bin Ladenin kuolemaan johtaneissa tapahtumissa joudumme kuitenkin tarkastelemaan asiaa USA:n itselleen asettamien arvojen ja oikeudenmukaisuutta korostavien vaatimusten viitekehyksistä. Bin Laden on eittämättä tullut USA:lle kalliimmaksi kuin yksikään toinen terrorismin nimen alle määritelty henkilö tai edes ryhmä. Vuoden 2001 New Yorkin iskut olivat luku sinänsä, 3000 kuollutta, tuhansittain loukkaantuneita ja suunnattomat taloudelliset menetykset hakevat vertaistaan terroritekojen historiassa. Monista bin Ladenin johtaman Al Qaidan muista iskuista edes puhumattakaan. Mies oli siis ehdottomasti rikollinen kaikkein pahimmasta päästä, ainakin länsimaisen oikeustajun mukaan. Enkä missään nimessä puolustele hänen tekojaan, ei sinne päinkään mutta on kiinnostavaa tarkastella asioita joskus siitä näkökulmasta josta suuri osa islamilaista maailmaa sitä katsoo, oikeus ja moraali heittävät nimittäin häränpyllyä kun siirrymme Jordanjoen itäpuolelle, islamilaiseen maailmankatsomukseen ja sen sydänmaille.

Meillä länsimaissa rikolliset on tapana yrittää ottaa kiinni ja panna oikeuden edessä vastaamaan teoistaan, esittää syytökset, todistaa ne oikeaksi ja odottaa mitä puolueeton ja tinkimätön laki määrittelee rangaistukseksi. Jos ei ole esittää oikeaksi todistettuja syytöksiä niin syytetty tulee vapauttaa, eikö niin? Lakihan on sama kaikille, se on sekä syyttäjä että myös syyttömien puolustaja ja sen määrittelemien sääntöjen mukaan oikeusvaltio myös USA toimii, vai toimiiko? Tämä puheenvuoro ei yritä missään nimessä siloitella bin Ladenin toimia ja tehdä niistä hyväksyttäviä, ei sinne päinkään. En myöskään ihmettele USA:n tapaa toimia bin Ladenin suhteen, tällaiset erikoisoperaatiot joita mm US Navy Seal Team 6 suoritti ovat tiedustelumaailmassa arkipäivää, näin toimivat useat muutkin valtiot tilanteen ja olosuhteiden niin vaatiessa.

Mutta se mitä ihmettelen on USA:n kristityn valtionpäämiehen lausunnot asiasta. Ensinnäkin, toimintaohjeet tulivat myös häneltä, Osama bin Laden oli surmattava ja ruumis haudattava välittömästi. Aivan samoin toimi hänen edeltäjänsä G.W.Bush antaessaan määräyksen kesällä 2003 Saddam Husseinin molempien poikien teloittamisesta Tikritissä. Kumpikin valtionpäämies toimi siten vastoin vannomaansa perustuslakia, syytetty on syytön kunnes syylliseksi todetaan ja nimenomaan oikeuskäsittelyn perusteella. Kysymys ei ole siitä olivatko Saddamin pojat tai Osama syyllisiä johonkin jota länsimaisen oikeuskäytännön mukaan voidaan pitää tuomittavana vaan siitä että jollain on oikeus ottaa laki omiin käsiinsä vaikka on vannonut olevansa tinkimättömän oikeuden puolustaja.

Olisi ollut ehdottomasti viisaampaa antaa toisenlaisia lausuntoja, siinä Obama sortui hiekkalaatikkotasoiseen artikulointiin, tapoimme hänet, maailma on nyt parempi paikka elää, USA näytti voimansa, meitä ei uhkailla, me kostamme jne. Surmata aseeton mies ei ole sen enempää sankariteko kuin ohjeistaa lentokoneet iskemään kaksoistorneihin, kyse on enemminkin vanhatestamentillisesta silmä silmästä hammas hampaasta oikeuskäytännöstä josta kristillinen maailma on sanoutunut irti jo 2000 vuotta sitten. Jos Obama kuvitteli saavansa aikaan myötätuntoa ja ymmärrystä maailmassa, etenkin arabi- ja islamilaisessa maailmassa hän erehtyi pahemman kerran. Osama bin Laden oli eräänlainen ikoni, ylikansallinen sankari ja islamin oppien tinkimätön puolustaja, häntä sekä vihattiin, pelättiin että ihailtiin. Monissa valtioissa huokaistiin helpotuksesta, vielä useimmissa kiristeltiin hampaita, puristettiin käsiä nyrkkiin ja vannottiin kostoa. Pres.Obaman lausunnot ja ylimielinen tapa puhua teloitusoperaatiosta yhtä kevyesti kuin kaupassa käynnistä herättivät hämmennystä myös useissa länsimaissa. Monet ajattelivat että olihan se tavallaan oikein että mies surmattiin mutta tapa jolla se saatettiin julkisuuteen oli vähintäänkin groteski. Lausunnot olivat epäjohdonmukaisia, harkitsemattomia ja osoittivat ennemminkin poliittista ja uskonnollista ymmärtämättömyyttä kuin loivat sankarin sädekehää operaatiosta vastaavien tahojen ylle.

Osama Bin Laden oli ennen kaikkea muslimi, hän oli sitä fanaattisesti. Hänen toimintojaan säätelivät usko ja vakaumus toimia Koraanin, Allahin ja Muhammadin antamien ohjeiden mukaan. Hän eli askeettisesti, piti useampia vaimoja kuin muslimille yleensä sallitaan, ei siinä mitään niin teki profeettakin. Hän piti vihollisenaan kristinuskoa, länsimaista elämäntapaa, juutalaisuutta ja Israelin valtiota. Ohjeistus kaikkeen ammennettiin Koraanista ja sunnasta. Niinpä myös saudihallinnon myönteinen asennoituminen Suureen Saatanaan (USA) islamin pyhällä maaperällä oli anteeksiantamaton loukkaus profeettaa kohtaan ja siihen tuli suhtautua äärimmäisen ankarasti. Huolimatta siitä mitä me kukin Osamasta ajattelemme, hän uskoi itse asiaansa kuin vuoreen, se on hyvä muistaa. Hän oli täydellisen vakuuttunut oikeudestaan toimia islamilaiseen kalifaattiin tähtäävien suunnitelmien toteuttamiseksi ja saada aikaan islamin leviäminen maailman ainoaksi todelliseksi uskonnoksi. Muita uskontoja harjoittavat tahot ja ryhmät saisivat toki harjoittaa kadotukseen vieviä harhaoppejaan mutta joutuisivat tunnustamaan islamin ylivertaisuuden maksamalla dhimmi-statuksestaan veroa islamilaiselle hallinnolle, näin toimi profeettakin omana aikanaan.

Miksi siis kutsua Osamaa terroristiksi? Kyse onkin selvästi siitä mitä kukin pitää itse oikeana. Äärimmäisen jyrkän islamin tulkinnan mukaan harhaoppinen joutuu kuitenkin kadotukseen, ja mitä enemmän hän ehtii tehdä pahoja tekoja eläessään sen pahemmaksi muodostuu hänen rangaistuksensa kadotuksessa. Iranin Islamilaisen Vallankumouksen alullepanija, imaami ajatolla Kohmeini ilmaisi asian aikanaan hyvin selvästi: Jos sallitaan uskomattomien jatkaa osaansa maan tuhoamisessa tulee heidän lopullinen rangaistuksensa joka heitä vähitellen kohtaa, vielä pahemmaksi. Jos me sen sijaan surmaamme uskomattomat pysäyttääksemme heidän aktiviteettinsa, teemme heille itse asiassa palveluksen sillä siten heidän lopullinen rangaistuksensa tulee lievemmäksi. Se että sallitaan uskomattomien elää, on samaa kuin että hyväksyy heidän toimintansa. Se että surmaa heidät merkitsee samaa kuin että Allahin Luojan käskystä suorittaa kirurgisen toimenpiteen. (Puhe pidettiin 12.12.1984 Iranissa, Qomin kaupungissa.)

Kaikki on siis lopultakin suhteellista, se mitä yksi pitää vääränä onkin toiselle oikeaa ja hyväksyttävää, näkökulmat ovat ratkaisevia ja tässä tapauksessa ne perustuvat uskontoon, elämänkatsomukseen ja vakaumukseen toimia oikein. Kuollut bin Laden tulee todennäköisesti aiheuttamaan vielä suurempia ongelmia kuin hän olisi saanut aikaan eläessään viimeiset munuaissairauden varjostamat vuotensa piilossa julkisuudelta ja tiukasti eristyksissä ulkomaailmasta. Tämä nostaa väistämättä esille jo muutoinkin runsaasti julkisuudessa olleen kysymyksen, tiesikö Pakistanin hallitus Osama bin Ladenin olinpaikan? Kysymykseen voidaan vastata itämaisen tavan mukaan vastakysymyksillä, katsotaanpa siis asetelmia. Johtopäätökset voi kukin tehdä omien näkemyksiensä mukaan.

Pakistanin armeijan eri tukikohtien välittömässä läheisyydessä oli ainakin viisi eri turvataloa joissa bin Laden vietti aikaansa täysin ulkomaailmasta eristettynä. Näin oli myös Abottabadissa ja vain 400 metrin päässä armeijan tukikohdan komentokeskuksesta. Kaksinkertaisen 3-5 metriä korkean muurin ympäröimä kolmikerroksinen hyvin suojattu rakennus oli arkkitehtonisesti rakennettu siten että se osa rakennuksesta jossa bin Laden majaili oli suojattu mahdollisilta tarkka-ampujilta. Sinne johti vain yksi tie, mitään salaista poistumisreittiä, tunneleita tms ei ollut. Maailman etsityin terroristi oli täysin turvassa, kellään ulkopuolisella ei ollut mitään mahdollisuutta edes lähestyä rakennusta. Bin Laden ei itse käynyt rakennuksen ulkopuolella kuin vain niissä osissa jotka eivät näy muille kuin satelliiteille. Kun häntä siirrettiin muihin armeijan turvataloihin silloin tällöin kyse oli aina armeijan operaatiosta, katetuista umpinaisista ajoneuvoista ja sotilassaattueesta. Se että USA kykeni vakoilemaan näitä turvataloja, ei olisi mitenkään voinut tapahtua ilman Pakistanin armeijan ja ISI:n (Inter Service Intelligence), siis maan tiedustelupalvelun tietoa ja yhteistyötä. Tämän Abottabadin turvatalon sijainti ja tiedot siitä olivat USA:lla jo kaksi vuotta sitten. Se asia milloin bin Laden asusteli nimenomaan siellä jäi kuitenkin USA:n tiedustelupalvelun tehtäväksi selvittää. On hyvä muistaa että maassa jossa miesten keskipituus on hieman yli 160cm, lähes kaksimetrinen tuuheapartainen arabi erottuu joukosta melko helposti etenkin kun hänen kuvansa on eräs tunnetuimpia koko Lähi- ja Keski-idässä.

Itse operaatio toteutettiin neljän UH-60 Black Hawk helikopterin ja 24:n Seal Team 6 erikoiskommandon voimin. Abottabad sijaitsee Islamanbadista parikymmentä kilometriä koilliseen vain noin 30 km:n päässä Intian ja Jammu&Kashmirin rajalta. Kysymys: mistä tukikohdasta kopterit tulivat? Matkaa Omanin lahdelle jossa USA:n lentotukialukset majailevat on sellaiset 1700km linnuntietä ja ilman Pakistanin ilmavoimien ja siis myös armeijan ja tiedustelupalvelun kanssa sovittua yhteistyötä tällaista operaatiota olisi täysin mahdotonta toteuttaa. Aamuyöllä 2.5 alkanut operaatio kesti kokonaisuutena vain muutaman tunnin ja iltapäivällä bin Ladenin ruumis lepäsi jo Arabianmeren syvyyksissä. Islamilaisin traditioin suoritettu hautaus tapahtui lentotukialus USS Carl Vinson`in kannelta. Miten se ehti sinne saakka niin lyhyessä ajassa, ei ainakaan samoilla helikoptereilla joita itse operaatiossa oli käytetty. Tiesikö siis Pakistan asiasta vain ei? Diplomaattiset lähteen kieltävät asian totta kai. Poliitikothan puhuvat useimmiten totta, ainakin niin hyvin kuin osaavat. Sama Suomessa kuin muuallakin, Pakistanissa bin Ladenin surmaamiseen liittyvä yhteistyö saisi aikaan valtavat mellakat ja niinpä se tietysti tullaan aina kieltämään ja syyttämään USA:a luvatta suoritetusta operaatiosta. Sen pidemmälle kuin julkisiin syytöksiin asia tuskin eteneekään sillä Pakistan on enemmän kuin riippuvainen USA:n tuesta maan ikiaikaisessa kiistassa Intian kanssa, yhtälailla USA tarvitsee ainakin vielä jonkin aikaa Pakistanin tukea Afganistanin operaatioissaan. Sekin surullisen kuuluisa episodi näyttää lähenevän loppuaan sillä Afganistan-spesialisti kenraali David Petreus nimitettiin hiljakkoin CIA:n johtoon, Obama näyttää näin lunastavan vaalilupauksiaan. Näiden poliittisten koukeroiden eräänä takalukkona oli kuitenkin USA:n lähes kymmenen vuotta kestänyt ihmismetsästys joka sai vihdoin loppunsa ja vapautti Washingtonin hallinnon keventämään painetta Keski-Idässä sotilaallisen läsnäolon muodossa. Mutta Obamalla on Lähi-idässä on muitakin huolenaiheita kuin bin Ladenin surmaamista seuraavat jälkilöylyt, niistäkin mies yrittää selvitä omalla jäljittelemättömällä tyylillään.

Palestiina.

Rauhanaloitteen nimellä se tietysti kulkee, onhan Obama saanut jo ennakolta Nobelin rauhanpalkinnonkin joten siihen liittyvät kannukset tulee myös hankkia. Mielellään tietysti jonkun toisen kustannuksella, ja tässä tapauksessa ne saa polkemalla maan rakoon Israelin turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä Jerusalemin statuksen. Obaman suunnitelman mukaan valtio nimeltä Palestiina muodostetaan ennen v.1967 rajoja silloisen Jordanian hallussaan pitämän alueen sisään. Se tarkoittaa myös sitä että itäinen osa Jerusalemia, mukaan lukien Vanhakaupunki annetaan Palestiinalle pääkaupungiksi. Heidän ei myöskään tarvitse tunnustaa Israelin valtion olemassaoloa alueen juutalaisena valtiona, sen ehtii kuulemma tehdä myöhemminkin jos on edes tarpeellistakaan. Pääasia on että Obama saa sulan hattuunsa. Ensi vuonna on jo edessä uudet vaalit ja toiseen nelivuotiskauteen tähtäävä Obama tarvitsee kannatuksensa nostamiseksi muutakin kuin kuolleen Osama bin Ladenin teloituksen muodostaman sädekehän. Mikä sen selvempää ja parempaa kuin onnistua vihdoin siinä missä edeltäjät ovat kaikki, toinen toisensa jälkeen vetäneet vesiperän. Mutta mitä tapahtuu Länsirannan yli 300.000:lle siirtokuntalaiselle? Mihin heidät sijoitetaan? Palestiinalaiset ovat jo ilmoittaneet että heidän valtiossaan ei ole sijaa yhdellekään juutalaiselle. Siihen Obama ei ole vielä osannut antaa tyydyttävää vastausta. Hänen tavoitteensa on saada ensin aikaan valtio, muut ongelmat ratkeavat sitten omalla painollaan tai ovat ratkeamatta.

Egyptin hallitseva sotilasjuntta on myös antanut Hamasille luvan muuttaa päämajansa Damaskoksesta Gazaan, sehän on jo käytännössä osa tulevaa itsenäistä Palestiinaa ja sieltä käsin Khaled Meshaalilla ja hänen esikunnallaan on myös helpompi hallita Hamasia ja muutamia muita kaistalle pesiytyneitä terroristijärjestöjä. Syynä voi tietysti olla myös Syyrian presidentin Bashar al-Assadin antama viesti sodan uhan kasvamisesta, hän totesi että mikäli USA ja läntiset Nato-maat ja EU alkavat toteuttaa sanktioita ja pakottaa Syyriaa johonkin joka on alawiittihallinnolle sopimatonta HE KÄYNNISTÄVÄT SODAN - EI NIITÄ VALTIOITA VASTAAN VAAN TIETENKIN ISRAELIA vastaan. Näin kaikkiin Lähi-idän ongelmiin osataan etsiä oikea syntipukki, tapahtuu arabimaiden sisäisissä valtarakenteiss mitä tahansa syy on aina Israelin. Näin myös Hamas saa turvapaikan mikäli syttyy sota Syyrian ja Israelin välillä.
Turkin pm Erdogan otti myös kantaa Hamasin ja Fatahin 4.5.2011 solmimaan yhteistyösopimukseen toteamalla että Hamas on ehdottomasti poliittinen puolue ja toimija, ei missään nimessä terroristijärjestö. Erdoganin logiikka on mitä ilmeisimmin kotoisin jostain muista kuin tosiasioihin perustuvista lähteistä.

Pieni harmittava yksityiskohta USA:n presidentin Palestiinan tulevaan pääkaupunkiin liittyen ja sen kannalta on kuitenkin tuo Knessetin yli kolme vuosikymmentä sitten säätämä laki joka koskee Jerusalemia, sen sanamuoto on hieman kiusallinen sillä se määrittelee Jerusalemin Israelin valtion ikuiseksi jakamattomaksi pääkaupungiksi. Mutta ei huolta. Sekin voidaan selittää tarkoittamaan että Jerusalemia ei milloinkaan jaeta fyysisesti esimerkiksi muureilla tai piikkilanka-aidoilla, jako olisi puhtaasti poliittinen ja antaisi palestiinalaisille oikeudenmukaisen ratkaisun heidän uskonnollisiin vaatimuksiinsa Jerusalemista. Kädenojennuksena ja porkkanana Israelille Obama tarjoaa vaihtoehtoa jossa kielletään ns pakolaisten paluumuutto-oikeus. Se jää kuitenkin pelkäksi sananhelinäksi sillä jos tai kun Palestiina perustetaan he saavat tuoda alueen sisään niin paljon pakolaisia kuin haluavat, pitäähän YK/UNRWA heistä huolta kuten tähänkin asti. Vettä, sähköä, energiaa ja työtä ei tosin riitä kaikille mutta siitähän selvitään soveltamalla Hamas-Fatah yhteistyön hedelmänä kummankin osapuolen peruskirjojen klausuuleja juutalaisvaltion tuhoamisesta millä aikavälillä ja tavalla tahansa. Niitä ei ole milloinkaan näistä peruskirjoista poistettu eikä Obama ja kumppanit näe sellaisen olevan edes tarpeellista, onhan hän itse nobelisti ja rauhansopimuksen takuumies. Tuskin tarvitsee olla edes profeetta uskaltaakseen todeta Palestiinan valtion perustamisen johtavan, ei niinkään ongelmien poistumiseen kuin uusien ja vakavampien sellaisten syntymiseen. Asetelmat seuraavaan suureen arabien ja Israelin väliseen sotaan ovat muodostumassa, milloin se tapahtuu, siihen on kuitenkin parempi olla ottamatta kantaa, tuo profeetallinen näkökyky kun kolumnistilta vielä puuttuu.

Muslimiveljeskunta.

Obaman uusin aluevaltaus Lähi-idässä on liittoutuminen maltillisen ja rauhanomaiseen politiikkaan tähtäävän Muslimiveljeskunnan kanssa. Näin hän ainakin itse uskoo. Hän katsoi että Mubarakin aika oli väistyä ja Egyptin kansan tahtoa paremmin peilaavan Veljeskunnan aika astua poliittiselle näyttämölle. Obaman ajatukset kulkevat jotenkin siihen malliin että Veljeskunta edustaa ensinnäkin laajaan osaa kansasta, oikein. Toiseksi se on maltillinen ja vastuullinen toimija ja kunnioittaa Egyptin solmimia sopimuksia niin kv-yhteisöjen, YK:n kuin Israelinkin kanssa tehtyjä, väärin. Ainakin tuon viimeisen osapuolen kanssa. USA on neuvotellut Veljeskunnan edustajien kanssa, taloudellista apua on saatavilla kunhan pidetään kiinni sopimuksista myös Israelin kanssa. Rahallinen apu kelpaa Muslimiveljeskunnalle, totta kai mutta rauhansopimusta Israelin kanssa täytyy tarkistaa uudelleen, ainakin jossain vaiheessa. Egyptin talous on aivan retuperällä joten aloitetaan mielellään siitä taloudellisesta puolesta, kiitos vaan. Vaalit ratkaisevat aikanaan miten rauhansopimuksen kanssa sitten menetellään, sehän on sitä kuuluisaa demokratiaa.

Veljeskunta pelaa aikaa. Obamaan, Israeliin ja sopimuksiin palataan kunhan Egyptissä on ensin käyty vaalit ja Syyrian tilanne selkiytynyt ja rauhoittunut, katsotaan sitten asetelmia uudelleen. Veljeskunnalla ja Syyrian Assadin klaanilla ovat saappaat aivan sekaisin, käytännössä maan hallitus on puun ja kuoren välissä ja kyse on alawiitteja edustavan nykyisen hallinnon eloonjäämistaistelusta. Kukapa haluaisi killua hirressä kun vastavoimaakin on käytettävissä estämään moinen tapahtuma. Syyria on muutoinkin jäänyt melko vähälle huomiolle kolumnistin blogeissa, palaan aiheeseen lähiaikoina tarkemmin. Israel on puolestaan joutumassa melkoiseen sisä ja ulkopoliittiseen ahdinkoon. Sotilaallisesti se kykenee vastaamaan uhkatekijöihin mutta poliittisesti se on jo nyt ajettu nurkkaan. Teet sitä tai tätä, aina on joku toimija joka vastustaa ja asettaa uusia vaatimuksia entisten lisäksi. Mikäli Palestiina tunnustetaan YK:ssa ja Israel ei sitä tee se joutuu taloudellisiin sanktioihin myös EU:n taholta, yhteisöhän on eräs Israelin suurimmista kauppakumppaneista. USA ei myöskään ole niin ikuinen ja niin haavoittumaton että sen varaan uskaltaisi laskea varauksettomasti kuinka pitkälle tahansa. Olen useissa eri yhteyksissä kertonut omana mielipiteenäni tuntemilleni juutalaisille että älkää laskeko liikaa USA:n varaan, kun aika tulee ja heidän omat intressinsä niin vaativat niin Israel tullaan jättämään oman onnensa nojaan, kamppailemaan yksin kuten niin usein aikaisemminkin historian aikana.

Hyvää alkanutta kevättä.

Pekka Sartola



Ylös

cron