Toisinaan kärsimyksellä on ihmeellinen kyky hioa sielun teräviä särmiä ja saattaa kaikkein paras ihmisessä esiin enpä sano että niin käy aina kärsimyksellä on välistä sama ominaisuus kuin evankeliumillakin; se saataa paaduttaa kun se ei saa pelastaa.... ja se on hirveätä) eräät todella kovasydämiset ihmiset, ovat usein niitä jotka ovat paatuneet kärsimyksessään he saatoivat hyljätä Jumalan kutsun hyvinnä iloisina päivinä kun elämä hymyili joka taholta kun koettelemus vie heitä kaiken, perheen, terveyden,kaiken mitä ihmisen rakasti ja rakensi, silloin usein tapahtuu että Jumalaa ei ole, tai Jumala aiheutti tämän otti ja tuhosi kaiken, kuinka tälläinen, ihminen kykenisi uskomaan rakkauden Jumalaan.?..
Tätä ajatus tyyliä on paljon ei uskovien keskellä, mutta myökin tietämättömien ja kasvamattomien kristyttyjen joukossa, tiedän joitakin tapauksia, eräskin sairastui vakavasti ja odotti parantumista, mutta tilanne meni huononmaksi ja sisar alkoi paatumaan menettämään luottamusta Jumalaan ei kyennyt luottamaan ja näkemään Herran tarkoitusta elämässään, ja kärsimys teki hänessä pahaa jälkeä jopa tokaisi että hänet voisi verrata Kristuksen osaan ja jopa suurempaakin niin paljon hän omasta mielestään kärsi, ja olisi jopa ottanut "ihmeen " vaikka pimeyden kautta, tämä on se tie mikä vie kovuuteen, paatumukseen ja katkeruuteen ja katkeruuden kohde on Jumala,
on totta kärsimyksellä on monet kasvot, ja on selvääkin ilman Herran apua, emme ymmärrä kärsimystä. Mitä minä ajattelisin kärsimyksestä, silloin kun se kohtaa Herran omaa, me voimme itse vaikutta kumminkin tähän tilanteeseen, on kasvattavaa kärsimystä, ja itsekästä kärsimistä, kasvattava, tietää että Jumala vaikuttaa kaikessa meidän parhaaksi ja ymmärtää sanasta että jokainen Herran palvelija käy sen tien kun sen ymmärtää ja alistuu ja tiedostaa tämä on Herran kädessä ja muuttuu minun parhaakseni tavalla tai toisella, se riisuu meidät omasta voimasta, ylpeydestä se saa pienelle paikalle ihmisen ja riipuvaiseksi Jumalasta ja Hänen tahdostaan eli se muuttaa meidän sisimmän niin kuin sanassa on " ulkoinen menehtyy, mutta sisäinen uudistuuu,"2. Kor. 4: 16.) se saa myös nöyryyden meissä esille sen möyryyden joka tulee tuskan ja ahjon kautta, jossa ei väheksytä enää niin herkäti lähimmäisiä eikä olla itse varmoja vaan olemme riippuvaisia Hänen armostaan.
Entä se toinen useimat tekevät siitä numeron ikäänkuin vain minä kärsin, minä koen suurimmat kärsimykset ei kukaan ymmärrä, ei kukaan kykene minua auttamaan, ja näin on otettu marttyyrin osa, ja ihminen jää pyörimään omassa "suuressa kärsimyksessä" olen muutamissa tilanteissa huomannut, kärsimys, sairaat, mieleltään rikkinäiset ihmiset, saavat näin itsellensä huomiota, ja saavat niitä tukioita jotka säälittelevät ja tukevat heitä ikäänkuin olemaan erikoisia, ja tietämättä moni haluaakin olla tässä olo tilassa sillä näin he saavat sen kaipaamansa myötätunnon, mutta tämä on hyödytön kärsimys se ei muuta eikä paranna. Ja emme ketään ole ykkösiä joskin kärsimyksen muodot meillä vaihtelee, sillä sana sanoo,1. Piet. 3: 14.) 4: 1.) 5: 9.) 1.Piet. 2:21-25.) kärsimyksellä on moninainen vaikutus ja kaikki me joudumme sen kokemaan.
Minun mieteitä ja ajatuksia.? Sillä halua muuttua ja kasvaa. Häneen, niin kuin jokainen Jeesuksen oma
siunausta kaikille Ps onko haittaa jos laitan "kuvia"?????
