Sydämen kylmyys

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Sydämen kylmyys

ViestiKirjoittaja Sepi » Su 08 Marras, 2009 11:17

Vaikka meitä jotka olemme panneet kaiken toivomme Jeesukseen kuljetetaan Jumalan armosta aina voittosaatossa Kristuksessa niin jos on rehellinen itselleen ja lähimmäisilleen niin kyllä sydän on välillä kylmempi kuin jää talvella. Sen huomaa siitä että vaikka laulaa kuinka sydämestään Hallalujaa Jeesukselle niin jos joutuu loukkauksen kohteeksi jonkun ihmisen taholta niin ensimmäinen reaktio ei aina ole anteeksiantamus ja rakkaus vaan mielen voi täyttää viha ja kostonhalu ja joskus jopa murhanhimo. Niin huomaan myös minä joka tahdon vilpittömästi seurata Jeesusta ja tehdä hyvää että paha riippuu minussa kiinni. Tajuan järkytyksekseni että kun uudestisynnyin Jumalan Hengestä kun uskoin Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana niin synnin himot jäivät edelleen vaikuttamaan jäsenissäni. Kauhukseni huomasin vielä että mitä enemmän tahdoin totella Jumalan Sanaa ja elää sen mukaan niin ajatusmaailmaani tuli niin ilkeitä ajatuksia että en edes maailmassa ollessani ole ajatellut niin. Eikö uskon elämän pitänyt olla pelkkää rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä? Eikö minun pitänyt vaeltaa jatkuvissa Hengen virroissa ja ajallisessa siunauksessa ja terveydessä? Nytpä uskon elämäni on ollut jatkuvaa taistelua lihan himojani vastaan. On ollut lankeemuksia kun himo on ollut niin suuri että en enää ole kestänyt sitä. On ollut armoa kun langettuani olen mennyt syntini kansa ristin juurelle ja tunnustanut syntini ja kokenut että minua ei ole hylätty vaan Golgatan työ on täydellinen ja on lunastanut minut kaikista synneistäni kunhan vain rehellisesti tunnustan ne ja jatkan verille asti taistelua sitä vastaan. On suurta armoa olla lunastettu ja ottaa uskossa vastaan syntien anteeksiantamus ja kokea että Jeesus on uskollinen vaikka me olemme uskottomia sillä itseänsä kieltää Hän ei saata. Tajuan vihdoin viimein että minun lihassani ei asu mitään hyvää ja en pysty itse voittamaan helmasyntejäni vaan minun tulee turvautua yksin Kristukseen joka yksin on synnin voittaja. Jos me turvaudumme Häneen niin me saamme voittaa Hänen kanssansa. Onko meidät uskovatkin tuomittu elämään jatkuvassa syntiturmeluksessa ja lankeemuksissa koska emme itse kykene voittamaan syntiä elämässämme? Eikö Raamattu opeta että lopun aikana ihmiset tunnustavat kyllä uskon mutta kieltävät sen voiman? Eikö tällainen opetus ole omiaan vahvistamaan ihmisiä synnintekoon kun ei enää uskota Jumalan voimaan muuttaa ihmisen elämää? Mutta kiitos olkoon Jumalan joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta Golgatan täydellisen uhrin ansiosta. Sillä armosta me olemme pelastetut uskon kautta emme tekojemme kautta sillä se on Jumalan lahja. Nytpä siis uskossa omistan Jeesuksen veressä täydellisen anteeksiantamuksen jo tehdyistä synneistä ja minulla on rauha Jumalan kanssa koska en enää ole tuomion alla vaan Jumalan armossa. Tahdon olla mieliksi Hänelle joka on minut pelastanut ja haluan siis ratkaisun synnin asiaan koska en enää halua elää siinä koska vanhurskautetun ei sovi elää synnissä. Siispä Jumalan Henki alkaa kirkastaa meille Raamatusta että me emme ole soveliaita seuraamaan Jeesusta jos emme ota joka päivä ristiä ja seuraa Häntä. Tämä risti on juuri Jumalan voima ja viisaus pelastukseksemme. Ristin tehtävä on pitää meidät alati kuolleina lihallemme että emme ole kuuliaiset sen himoille. Miten risti sitten tekee sen? Ristin ottaminen merkitsee täydellistä antautumista Jumalan Hengen johtoon niin että me Jumalan Hengen avulla kuoletamme ruumiin teot niin me saamme elää. Emme ole enää kuuliaiset lihamme himoille ja emme enää ole synnin orjia sillä Pyhä Henki alkaa kirkastaa meille Kristuksen kirkkautta ja kunniaa. Toinen asia mikä askarruttaa meitä on meidän rakkaudettomuutemme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Itsessämme me olemme kaikki pieniä narsisteja jos uskaltaa olla rehellinen itselleen ja muille. Urho Muromakin uskalsi olla rehellinen ja sanoi että koskaan en ole mennyt saarnapönttöön etsimättä omaa kunniaani. Kaikki me haluaisimme olla muita opettamassa ja neuvomassa vaikka olisimme kuinka sokeita hengellisissä asioissa. Tämä itsekkyys niin usein estää meitä olemasta lähimmäisille rakennukseksi ja tuo usein rakkaudettomuutta ihmissuhteisiin. Siksi tässäkin asiassa on turvauduttava Jumalan armoon. Raamattu opettaa että me emme rakastaneet Jumalaa vaan Jumala rakasti meitä ja antoi Poikansa meidän puolestamme. Niinpä Jumala on armossaan vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme Pyhän Henkensä kautta. Me siis rakastamme koska Jumala on ensiksi rakastanut meitä ja on Henkensä kautta tehnyt meidätkin kykeneviksi rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Huomaan siis että koko uskonelämäni uudestisyntymisestä voittoon saakka on kilvoittelua kaidalla tiellä. Otan joka päivä ristini ja seuraan Jeesusta. Joskus jätän vanhurskaat iloitsemaan Herransa edessä ja lähden etsimään eksyneitä ja kadonneita josko siellä olisi langenneita jotka tuhlaajapojan tai tytön tavoin tulisivat tuntoonsa ja haluaisivat palata Isän kotiin ja rakkauteen sillä Jumalalla riittää armoa ja anteeksiantoa. Joskus jätän kylmän sydämeni Herrani tutkittavaksi ja halajan itse päästä armosta niin osalliseksi että olisin armollinen lähimmäisilleni.
Lopuksi haluan rohkaista jokaista alla olevalla runolla kaipaamaan Jumalan armoa ja rakkautta sydämeensä niin että Jumalan armo ei jää kenenkään kohdalla turhaksi.
Katson ulos, ja näen taivaalta tulevat räntä- ja raepisarat ja näen niiden putoavan pellolla olevalle kivelle jäähdyttäen sen rosoista pintaa. Tällöin muistan oman sydämeni joka on yhtä kova ja kylmä kuin tuo pellolla oleva kivi. Siksi odotan kevättä joka tuo valon ja lämmön tullessaan ja sulattaa ja sulattaa rännän ja rakeet kiveltä ja saa ne vierimään purona kiven päältä. Samoin kuin luonnolle kevät tuo vapautuksen pimeästä ja kylmästä ja saa sen väriloistoon kukkien ja viheriöivien puiden kautta, samoin minä odotan Jumalan rakkautta Jeesuksessa omaan sydämeeni kevään merkeissä, että kylmyys ja kiven kovuus sieltä murenisi, että Jumalan Elävän Veden virrat siellä virtoisivat niin kuin kevätpurot auringon sulattaessa lumen. Tätä odottaessani minä käännän katseeni Kristukseen Herraani että Hän riisuisi minut lihallisuudestani ja vapautuisin veren puhdistuksen kautta Jumalan lasten vapauteen, vapauteen joka tuo kevään mukana kesän väriloistoineen ja lämpöineen sydämeeni. :D :P :lol:
Avatar
Sepi
 
Viestit: 30
Liittynyt: La 18 Huhti, 2009 17:50

näin

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Su 08 Marras, 2009 22:00

+

"Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme Hänet valhettelijaksi, ja Hänen Sanansa ei ole meissä." 1 Joh. 1:6-10.

"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." Hebr. 12:14.


+
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Su 08 Marras, 2009 22:55

Tästä sydämen kulmyydestä tuli mieleen Ilmestyskirjan kohta: "Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos (Ilm.3:15-16)." Miten te tämän kylmyyden ymmärrätte?
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Janne » Ma 09 Marras, 2009 5:35

Aamu-Usva kirjoitti:Tästä sydämen kulmyydestä tuli mieleen Ilmestyskirjan kohta: "Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos (Ilm.3:15-16)." Miten te tämän kylmyyden ymmärrätte?


Olen ymmärtänyt että tämä kylmyys tarkoittaa tässä kohdassa , kaukana oloa Jumalasta, palavan vastakohtaa " eli niin kuin tiedätte, voi olla palava uskossa tai kylmä uskossa "

Olen ymmärtänyt että tässä raamatun kohdassa harmitellaan seurakunnan penseää eli välinpitämätöntä tilaa joka ei kuuntele herraa hyvällä eikä "pahalla" eikä sitä kiinnosta mitä sille on tapahtumassa tai mihin joutumassa.
Sanotaan "olen minä oksentava sinut suustani ulos" eli tällä penseällä/välinpitämättömällä ei ole mahdollisuutta pelastua toisin kuin kylmällä ja palavalla on.

Palava on palava uskossa ja kylmä on kylmä uskossa mutta kylmällä on mahdollisuus palata Herran luo ja muuttua palavaksi. Penseä ei muutu kylmäksi eikä palavaksi siksi.

Olenko ihan hakoteillä ?
Janne
 
Viestit: 28
Liittynyt: Ti 30 Kesä, 2009 20:16
Paikkakunta: Itä-Suomi

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Ma 09 Marras, 2009 13:25

Tämä huudahdus: "Oi, jospa olisit kylmä tai palava!" saa vain ajattelemaan, että olisi hyvä tämän kohdan tarkoittamalla tavalla olla myös kylmä... Mutta joo. Kaipa tässä tarkoitetaan sitä, että hyvä on olla joko hengessä palava tai sitten täysin tietoinen omasta kylmyydestään. Vähän samaa siis kuin seuraavassa jakeessa selvennetään: "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston (Ilm.3:17)." Jos on ja tietää olevansa köyhä, niin on kylmä, ja se on parempi kuin olla köyhä ja luulla olevansa rikas.
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron