Mulla on ollut paljonkin asiaa mielessä ylistyksestä. Ylistetty olkoon Jumala!
Kaikki uskovat varmaan ajattelevat, että on hyvä ylistää Herraa paljon ja usein. Psalmissa sanotaan: "Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden (Ps.119:164)." Tiedämme, että on hyvä ylistää Herraa aina kun mahdollista, koska Herra on hyvä. Mutta mitä on ylistäminen? Minun korvaani kolahtaa aina pahasti, kun ylistämisestä puhutaan jonkun tietyn laulajaryhmän esiintymisen yhteydessä. Sanotaan, että seurakunnassa on ylistäjät tai ylistysryhmä erikseen. Raamatun mukaan ylistäminen kuuluu kaikille uskoville, eikä kukaan voi millään tavalla johtaa jonkun toisen ylistystä. Uuden liiton seurakunnassa ei ole ylistäjän virkoja, vaan on yleinen ylistäjyys siinä missä on yleinen pappeuskin. Vanhan liiton esikuva on Jeesuksen kautta murtautunut esiin täyttääkseen kaikki, jotka uskovat. Moni tuntuu ajattelevan, että seurakunta ylistää vain, kun esiintyjät ovat lavalla ja muut kädet kohotettuina yhtyvät lauluun. En sano, etteikö osa esiintyjistä ja muista ylistäisi noissakin hetkissä, mutta ylistys voi olla myös ihan jotakin muuta. Ylistäessä ei tarvitse laulaa tai soittaa. Ylistys on sitä, kun sydän kiittäen kääntyy Jumalan puoleen. Joku ilmaisee sen hiljaisuutena, toinen rukouksena, kolmas voi laulaa, mutta kenenkään ei tarvitse "nousta lavalle". Uskon, että olisi hyvä meille uskoville oppia omin sanoin ja tavoin vuodattamaan ylistystä Jumalalle. Ettei vain ylistyksestäkin tulisi kuollutta muotomenoa; hienoin esityksin johdettua ja taidokasta, mutta kuollutta. Jumala tahtoo meiltä aitoutta. "Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua (Ps.119:175)."
Ylistämistä on myös kertoa Jumalan hyvistä teoista. Yleensähän ylistämisellä tarkoitetaan juuri kehumista ja ylenpalttista kiitosta. Jos sanotaan, että kriitikot ovat ylistäneet jotain taiteilijaa, niin he eivät suinkaan ole laulaneet hänelle, vaan kertoneet kaikill, että hänen teoksensa ovat mahtavia. Samoin me ylistämme Jumalaa kertoessamme ihmisille, että Hänen tekonsa ovat mahtavia.
Toki voimme ylistää myös laulaen ja kätemme kohottaen ja vaikka karkeloiden, mutta myös muulla tavoin. Kunhan ylistys vain lähtee sydämistämme niin että se on aitoa ja Pyhästä Hengestä syntynyttä. "Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla (Ps.150:2-5)." Voimme siis veisata ja soittaa ylistystä tai ylistää rukouksessa Jumalaa hänen hyvyydestään tai ylistää hänen hyvyyttään puhumalla siitä toisille ihmisille. Voimme myös joskus ylistää hiljaa sydämissämme, jos Pyhä Henki laskee ylistyksen sydämeen esimerkiksi kesken oppitunnin