Kirjoittaja Dimi Sefanja » Ke 02 Joulu, 2009 15:44
Seitsemännellä päivällä ei ole iltaa
Herra anna meille rauha ja lepo, sapattilepo, loputon lepo. Sillä koko tämä maailma, sen ihmeellinen ja kaunis järjestys, niin sangen hyvä kuin se onkin, kestää vain säädetyt aikansa, määrätyt aamunsa ja iltansa. Sitten se häviää.
Mutta seitsemännellä päivällä ei ole iltaa, ei auringon laskua, koska sinä olet pyhittänyt sen kestämään ikuisesti. Kun sinä seitsemäntenä päivänä erityisesti lepäsit, saakoon se meille sanoa, että myös me kerran päätettyämme työmme, saamme sinussa ikuisen elämän sapattilevon.
Aurelius Augustinus (354-430 jKr.)
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Hep 4:10-11