Minä se halusin poikasena ryhtyä hortonoomiksi ja olinkin oppimassa yhden kesäkauden ja sitten muutamia vuosia eteenpäin olin Ensi-Avun ulkopuolella, jossa olin jo virassa iski amppari niskaan piikkinsä.
Henkihän siinä meinasi mennä ja olisi mennytkin, jollen viimeisillä voimilla päässyt työpaikan ovesta sisään, kun siihen jo polvet petivät. Hoitaja onneksi oli tarkkana ja muistan kun kysyi, että mitä hätänä. Muistan ainakin yrittäneeni kertoa pistoksesta niskaan, jota varmaankin kädellä vielä osoitin. Sen jälkeen en sitten hetkeen oikein ollut tajuissani, mutta ymmärsin olevani hoitopöydällä hyörinnän ympäröimänä. Adrenaliinia sitten piikillä suoraan sydänlihakseen ja heräsin Marian sairaalan päivystysosastolla K7, joka ajoi siihen aikaan jonkinlaista Tehon virkaa.
Näin tuli esiin se allergia näiden piikkeihin (myrkkyyn) ja myöhemmin, kun jo oli olemassa Epipen-kyniä saatavana hain omani lääkäriltä, jonka piti (silloin) anoa minulle lääkintöhallitukselta lupa sellaisen hallussapitoon/käyttöön. Onneksi se anomus jatkoi matkaansa normaalissa järjestyksessä, mutta minä sain saman tien sen lääkkeen hakea mukaani apteekista.
Minulla on noihin ampiaisten käyttämiin myrkkyihin niin voimakas reaktio, että sydän pysähtyy melkein saman minuutin aikana, kun verenpaine laskee radikaalisti. Siksi (Epipen) adrenaliini on aina kesäkaudella mukana.
Siksi olen kukkien suhteen viher-linjalla lämpöisenä aikana, eikä kotoani löydy kukkivia, tuoksuvia toinen toistaan kauniimpia Jumalan kukkia.
Voisi niitä tietysti ollakin, mutta silloin ei voisi pitää kesällä ikkunoita auki ja se ei oikein sovi samaan yhtälöön kesän kanssa.
Parvelleella on sama juttu, vaikka kuinka haluaisi, että voisi kauniita kukkia olla edes siellä, niin eipä vaan käy
Tällainen tarina elämäni tosiasioistani, mitä liittyy kukkiviin kukkiin..
- // - // - // - // - // - // -..