MUTTA JOS SINÄ VAROITAT

[pike464]

Mutta jos sinä varoitat

Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siitä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut Hes 33:9

Evankeliointia se on varoittaminenkin. Vai mitä ajattelet Luk 3:17-18:sta: Hänellä on viskimensä kädessään ja hän puhdistaa puimatantereensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa. Antaen myös monia muita kehoituksia hän julisti kansalle evankeliumia. Sitä ennen kerrotaan käytetyn jopa ilmaisuja "te kyykäärmeitten sikiöt" tai "tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä". Puhumattakaan viittauksesta kirveen panemiseen puun juurelle ja pois hakkaamisesta.

Kyse on siis tällöinkin evankeliumin julistamisesta, muttei ehkä totutulla tavalla. Harvemmin tätä linjaa Suomessa enää sovelletaan. Tai uskalletaan soveltaa. Pelko ihmisten kiukusta ja jäsenmääräkadosta pumpuloi julistajat melko hampaattomiksi.

Kuitenkin Paavali opastaessaan nuorta saarnaajaa toteaa: "nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella". Paavali sijoittaa tämäntyyppisen julistus- ja opetuslajin aikaan, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia, kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin (2 Tim 4:2-4). Kaiketi tämän ajankohtaisuus on käsillään tänäänkin. Paitsi yltyvä synti, niin sen pikkusiskona mieltymys taruihin, se on leimaa-antavaa tälle ajalle. Elämme oikein tarujen ja hengellisten satujen kulta-aikaa alkaen aivan siitä, miten ihmisille tarinoidaan taivasosasta. Perille pääsyn suhteen Jumalan piirustukset ovat jo kauan sitten joutaneet roskakoriin. Jumala on muotoiltu kuluttajaystävälliseksi, hänet retusoidaan mittatilaustyönä kullekin omien mieltymysten mukaan. Niinpä moni on menevinään taivaaseen omalla uskolla. Pelkäänpä, että yllätyksiä on edessäpäin ja mitä melkoisia.

Liekkö nyt tultu aikaan, jolloinka on uskallettava nuhdella, kehoittaa ja varoittaa? Ainakaan homma ei enää sillä huonommaksi voi mennä. Hengellisiä tarinatuokioita, satuja ja noituutta - rehottavan synnin ohessa - pursuaa joka puolelta. Mitäpä, jos perinteisen "Jeesus rakastaa sinua" ilmoituksen sijasta jo uskaltautuisimme ottamaan Hes 33 luvussa perään kuulutettua todellista julistajan ja sielunhoitajan edesvastuuta. Mikä sielunhoitaja se sellainen on, joka hoitaa kääntymättömän sielun helvettiin? Ei kai se hoitoa ole, vai onko?

Mitä se hoidettava sitten perillä sanoo, kun onkin väärällä puolella ja loppumattoman ajan kertaa mielessään: tunsin minäkin sen erään "uskovan" kun vielä ajassa oltiin. Mikä siitä oli niin hyvän uskovan tehnyt, ettei se koskaan varoittanut minua synnin, nimikristillisyyden, muotojumalisuuden vaarasta. Ei liioin varoittanut taruista ja saduista, oikeastaan piti vain yllä sadun jatkumista?

Totuutta pelätään. Syntinen itse pelkää totuutta itsestään. Mutta mikä vielä pahempaa, uskovat pelkäävät kanssamatkaajan reaktoita suoraan puheeseen. Siinä uskova säästää itseään ja säästää kuulijaa. Mutta säästö on lyhytkantoista ja petollista. Siinä saattaa olla kovat hintalaput.

On vaara, että kirvesmuistutusten ja mainintain kyykäärmeitten sikiöistä myötä ihminen kaikkoaa. Voihan hän kaikota lopullisesti tai määräajaksi. Moni kaikkoaakin. Mutta sinä ja minä olemme silloin joka tapauksessa tehneet sen vähimmän, mikä meille kuuluu. Ja kuka tietää, vaikka juuri se laukaisisi hengellisen hakemisen jakson?

Kaiketi meiltä puuttuu rohkeus ja oikea kiivaus Pyhässä Hengessä. Katso mitä alkuseurakunta teki vastavassa tilanteessa Apt 4:29! He olivat onnistuneet saamaan aikaan närkästystä, he olivat ikäänkuin maininneet, ettei sakramentin tarulla kukaan ole taivaaseen mennyt, eikä mene. Ja kuitenkin he pyysivät vain lisää rohkeutta.

Entä, jos me olemmekin tulleet aikaan, jolloin on yhden jos toisen uskovan ojentauduttava suorapuheiseksi? Vieläpä entistäkin suorapuheisemmaksi? Väärä pehmeys taitaa sittenkin olla piittaamattomuutta toisen lopullisesta iankaikkisuuskohtalosta.

Suorapuheisuus ja Jumalan ilmetty totuus rakkaudessa. Se on Raamatun linja, se on toiminnut keskellä suuria hengellisiä herätyksiä. Mahtaisko se vielä toimia?

Hannu melaluoto

(pike siirsi)

[TurunWeijo]

Puhdasta sanaa tarvitaan. Aamen. Mutta sitä on tarjolla kovin vähän. Kiitos Herralle Hannu veljen terveestä opista!

On muistutettava mieliin Gal. 1:6-10:
"Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija."

On vain YKSI oikea evankeliumi. Toisenlainen evankeliumi ei ole pelastukseen johtava ilosanoma, vaan on kadotukseen johtava "toinen evankeliumi"! 2 Kor.11:4.
Ekumenian perkeleellisyys on saanut eksytettyä uskoviakin mukaan vääristettyyn evankeliumiin, mm. lapsikasteen- ja kirkon oppeihin.

[TurunWeijo]

"..sillä haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa." Hoosea 4: 12.

Haureus esitetään Raamatussa kahdessa merkityksessä, lihallisessa sekä hengellisessä.
Molemmat haureuden muodot ovat eksyttäväisiä sen tähden, että saastainen demonihenki osaa tehdä sen erittäin kiehtovaksi. Esim. hengellinen haureus ylistämisineen ja hienoine tähtiesiintyjineen tai kiehtovaksi tehtyine arvokkaine jumalanpalveluksineen juhlavissa kirkkosaleissa, tempaa helposti mukaansa uskovaisenkin. Se vie kristityn yhtymään uskonnolliseen maailmanhenkeen ja sielulliseen toimintaan, joka on uskottomuutta Jumalalle, vieraaseen suhteeseen menemistä.
Samoin on lihallinen haureus pimeydestä johdettua demonien toimintaa. Se vetoaa tunteisiin, sielullisuuteen, ja kiehtoo koko ihmisen olemusta.
"Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi!" 2 Kor. 11:14.
On tunnettu tosiasia, ettei paholainen tule eksyttämään rumana sarvipäänä. Se tuo eksytyksen eteemme erittäin kauniina ja jopa puhtaalta näyttävänä. -
Mutta me vastustamme sitä lujina uskossa Raamatun Sanalla!

Vakavasti Herran Sanan miekka liekehtii ja leimuaa!

Tämä oli tämän päivänä sanoma rukouksessa saatuna!

[Aamu-Usva]

Maailmallinen uskonto saa tummumaan hyvän kullan.