Koorahilaisten mietevirsi.. Hannu Melaluoto

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Koorahilaisten mietevirsi.. Hannu Melaluoto

ViestiKirjoittaja pike464 » Ke 10 Maalis, 2010 8:28

Koorahilaisten mietevirsi

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipurolle, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Ps 42:1-2

Mietevirsi ainakin nimensä mukaisesti viittaa tyystin muuhun kuin pinnallisuuteen. Voisi olettaa mietevirressä olevan syvyyttä ja painoa. Pintavaahtoa tai kepeyttä siinä ei ole. Tuntuu, että mietteessä on mukana koko sisäinen maailma, kaikki mitä ikinä löytyy.

Toinen jae puhuu syvästä kaipauksesta. Se ei tarkoita fyysistä janoa. Ei vaikka peuran jano on lähtökohtana. Peura ja vuorikauris viihtyvät äärimmäisen kuivassakin erämaassa. Vesipaikkoja siellä ei ole solkenaan. Voi vain kuvitella janon sisällön ja määrän. Voiko elikko muuta ajatellakaan, jos edellisetä vesipurosta on vuorokausia aikaa.

Veisaajan täytyy tuntea tarvetta Jumalan erityiseen läsnäoloon. Jopa tunnetasolla, ettei se jää vain uskonasiaksi. Kaiketi viittaus peuraan tarkoittaa sitä, että laulaja itse on erämaassa. Onko kyse Jumalan läsnäolon tarpeesta, rukousvastauksen saamisesta vai mistä, se ei psalmin alkujakeista selviä.

Mutta se selviää, että halajamisen kohde ja suunta on oikea, paras mahdollinen. Voiko enää Jumalan kannalta parempaa asennetta ihmisestä löytääkään. Osoite sanotaan tyhjentävän lyhyesti: "niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala".

Laulaja pyytää ja odottaa. Hän ikäänkuin asettuu tähystykseen näköalapaikalle. Hänen sisäinen maailmansa ei mistään muusta huoli, vain kohti Jumalaa. Hänen ajatuksensa ja sydämen lyöntinsä kohdentuvat Jumalan suuntaan. Muu tuntuu menettävän merkityksensä. Tämä ei ole pensyttä. Kaikkea muuta. Merkillistä on tosin havaita, että tämä sisäinen jano ei ole syntynyt keskellä säveää aurinkopaistetta. Näyttämönä on suuri sisäinen ahdistus, suorastaan levottomuus.

Mutta juuri siinä tilanteessahan tuo sisäinen asenne ja halajaminen on monin verroin enemmän tarpeen kun muulloin. Kipeä tarve saada apu, pakottaa sisäisen maailman suuntaamaan katse sinne, mistä todellinen apu tulee. Ylhäältä se on aina tullut. Asia varmentuu Psalmissa 121: "Minä nostan silmäni vuoria kohti; mistä tulee minulle apu? Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan".

Muistutus taivaan ja maan tekemisestä on muistutus siitä, millaisesta valtasuuruudesta ja resursseista Jumalan suunalta on kyse. Hänellä, joka luo näkyväiset ja näkymättömät, kuinka helppoa hänellä on minun ajalliset kysymykset sittenkin hoitaa. Tai tyydyttää se sisäinen jano ja nälkä, joka ajaa kohti häntä.

Kumpa koskaan meillä ei Jumalan kohtaamisen tarve muuttuisi rutiiniksi. Kumpa sitä alati leimaisi peuramainen sisäinen polte ja haku.




http://www.melaluoto.net/taivas/index.p ... &Itemid=18


Etusivu
Uskoontulo
Kirjoitukset
Mitä Raamatussa ei ole
Taivastie
Äänitteet
Seurakunta
Kuvagalleria
Arkisto
Linkit
Yhteystiedot

Taivastie

Radio
Taivastie - suorat lähetykset lauantaisin klo 18.00

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron