Uusiluomus kirjoitti:Tämä aihe on "kiinnostanut" minua koko uskossa oloni ajan? Vai pitäisikö sanoa, että se on ollut sydämelläni?
Lähtökohtana on mielessä ollut Raamatun jakeet alkuseurakunnan ajalta ja olen kiinostuneena kuunnellut kuinka niistä opetetaan.
Apt. 4:32-37, nuo jakeet ovat minua mietityttäneet kaikki nämä vuodet, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Asia, jota ehkä enimmin olen ihmetellyt, on se, kun jakeiden yhteydessä usein puhutaan siitä, ettei rikkaus sinänsä ole synti ja on tuotu esille Vanhan Testamentin esimerkkkiä siiitä, kuinka Jumala oli siunannut palvelijoitaan esim. Aabrahamia, Jaakobia ym.
Ja tietenkin on niin, ettei rikkaus ole synti, jos Jumala on meitä siunannut aineellisilla asioilla. Mutta Jumalalle olemme vastuussa, ainakin siitä, miten käytämme Hänen meille uskomiaan varoja, tai mitä muuta asiaa tahansa, jonka Hän on meille antanut,esim. Armolahjoja.
Jaammmeko omastamme, jos meillä on mistä jakaa?
Jotenkin minulla on mielessä, että tuo auttaminen on paljon syvällisempi asia, kuin mitä monesti ehkä osaamme edes ajatella.
On kysymys minun sydämeni tilasta? Mitä minun sydämessäni on? Onko se oikea Jumalani edessä?
Paavali Kirjoittaa filipiläisille: "Osan elää niukuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
Fil.4:12.
Vasta vuosien Raamatun lukemisen jälkeen tuli mieleeni, että kun Paavali eli runsaudessa, niin, hän ei varmaankaan elänyt itsekkäästi, vaan luulen ainakin, että hän jakoi omastansa. Se mielestäni käy selville hänen opetuksestaan.
Olemme ehkä puhuneet köyhistä jotka ovat ulkopuolella seurankunnan, mutta meidän keskellämme on myös niitä, jotka elää kituuttavat pienellä eläkkeellä tai toimeentulona on pieni tuki yhteiskunnalta.
Miten huomaan heitä? Saako Jumala minulle osoittaa ne, jotka tarvitsevat tukeani? Harjoitanko vain hyväntekeväisyyttä, jota tämän maailman ihmisetkin harjoittavat? Vai huomaanko sisareni ja veljeni Jumalan minulle antamalla rakkaudella, joka antaa kaikensa, jopa henkensä ystävänsä puolesta? NIIN TEKI JEESUS!
Kun jaan omastani, niin annanko niinkuin antaisin Jumalalle? Niin minun pitäisi tehdä?
Ja vielä tehdä se niin, kuin en sitä tekisikään, koska teen vain sen, minkä Jumala haluaa tehdä kauttani.
Uskallankohan tätä edes sanoa? Mutta ehkä Jumala haluais minun antavan toiselle kaikkein parasta? Siis, jos minulla on kaksi ihokasta, joista toinen on parempi, annan pois sen paremmman. Tämä ei enää ehkä olekaan niin helppoa "hyväntekeväisyyttä"? Mutta on varmaan mahdollista, jos Jumala on saanut vallata koko minun sydämeni.
Haluaisin, että Jumala voisi sydämeni saada tuohon tilaan, että rakastaisin siskojani ja veljijäni teossa ja totuudessa.
Loppusanoina itselleni; etten koskaan vaatisi mitään jos olen puutteessa, ja etten olisi itsekäs ja ahne jos Jumala on minulle jotain aineellista antanut, josta voisin jakaa toiselle uskovalle.
Ei Jeesus turhaan rikasta nuorukaista opettanut ja sanonut: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa.
Matt.19:21.
Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa JUMALA RAKASTAA.
2Kor. 9:7.
Eikä meidän tarvitse olla tämän antamisasiankaan kanssa oman viisautemme varassa, vaan se viisaus tulee meille Jumalalta. Kun sitä vain muistaa pytää? Se minulla ainakin tahtoo unohtua, ja olen epätietoinen mitä pitäis tehdä?
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, Joka Antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Jaak.1:5
Niin paljon tulee nyt tekstiä?? Mutta tämä on todella asia, josta olen oikein odottanut, koska Jumala Antaa palvelijoilleen Sanoja, joista kuuluu sama sanoma, kuin alkuseurakunnassa oli.
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri Armo Oli heillä kaikilla.
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin se mukaan kuin hän tarvitsi.
Apt. 4:32-35.
Kyllä noissa jakeissa jotain opetusta on tähänkin aikaan, Jumalan seurakuntaan kuuluville Jumalan lapsille.
En kerta kaikkiaan voi uskoa, että Jumala tätä asiaa ei olis sydämelleni laittanut ja että turhaan odottaisin tämänkin asian toteutumista Hänen lastensa keskuudessa.
Mutta vaikka ei toteutuisikaann, niin yksin Jumala ja Jeesus Kristus on kaiken ylistyksen arvoinen.
Siunasta kaikille Jumalan lapsille.
TurunWeijo kirjoitti:
Saamme Turun seurakuntana mennä eteen päin auttamisen työsaralla. Keskiviikkoisin kävijöille on aina jotain tarjolla, mm. kahvit yms. Kaikki on maksutonta!
Avuntarvitsija saa myös mukaansa ruokatarpeita.
Tervetuloa keskiviikkona avoimien ovien päivään klo 14.00- 18.00 välisenä aikana.
Seurakunta-apu ry.n Yhteyspaikka
Läntinen Pitkäkatu 33.
20100 Turku
(Rautatieaseman lähellä)
PS. Seurakuntatyön rahoituksesta vastaa Seurakunta-apu ry tilinumero: 163230-3663
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa