Istun ikkunani ääressä ja katselen ulos. Talvi tekee tuloaan. On todella harmaata ulkona, satelee hiljalleen, hienoa, valkoista lunta.
Jostain syystä kaikki vaatenikin, jotka nyt ovat sattuneet päälleni, ovat harmaita - sukkia myöten.
Kuulin juuri suru-uutisenkin - pieni vauva otettiin Taivaankotiin ennekuin hän ehti yhtäkään päivää elää täällä murheiden maassa.
Kun katselen tätä, pimenevässä illassa, huomaan, että puhdas valkea lumi näkyy selvästi tuossa harmaudessakin,
Itse asiassa silmieni edessä on kaunis taulu - joki, jossa on vielä sulaa, ja ohuen jään päälle satanut valkea lumi, sekä valkea ranta valoineen ja harmaine taloineen, muodostavat kauniin maiseman. Kun katselen tuota, muistan uskoontuloni, joka tapahtui tahän samaan vuoden aikaan, marraskuun alkupäivinä.
Silloinkin, juuri alkava talvi huurteisine puineen, näytti niin ihmeellisen kauniilta.
Valkeus loistaa pimeydessä ja pimeys ei sitä käsittänyt - sanotaan jossain paikasssa Raamatussa. Huomaan, että valkeus loistaa myös harmaudessa, ja eikä ole ihme, koska harmaus on myös pimeyttä.
Mutta! JUMALALLE ON KAIKKI MAHDOLLISTA. AAMEN!
Tulin uskoon, vaikka olin ollut ateisti ja keskellä harmautta.
Voi kuinka haluankaan kiittää Jumalaa ja Jeesusta siitä kaikesta mitä Hän On elämälleni tehnyt!!!
Jumalalle on mahdollista tänäänkin pelastaa vaikka kuinka monta entistä ateistia, kommunistia, narkomaania,alkoholistia,huorintekijää,varasta,valehtelijaa ja muuta synnintekijää. Ja hyvätkin Hän voi pelastaa ja rikkaat.
YLISTYS HERRALLE!!
Jumala voi myös pelastaa tuon pienen vauvan vanhemmat ja isovanhemmat. Ja Hän on todellinen auttaja surussa.