Kristillinen Fundamentalismi..

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Kristillinen Fundamentalismi..

ViestiKirjoittaja pike464 » Ma 22 Marras, 2010 19:48

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa (Luuk.21:33)... Asiaa <3 ...
tekijä: Mirka Pirhonen päivä: 22. marraskuuta 2010 kello 18:01
Kristillinen Fundamentalismi

Prof. Johan Malan, South Africa (Helmikuu/February 2008)

Uskovien tuntomerkit vaihtuvat ja merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Mikä on fundamentalisti ja mitkä ovat kristityn fundamentalistin tuntomerkit? Eteläafrikkalainen professori Malan on mielestäni hienosti määritellyt, mitä kristityn fundamentalismi on. Tiedän, että on toistenkin tekemiä määritelmiä, mutta minä tuen täysin professori Malanin versiota ja minusta tuntuu, että hänen tutkielmansa on niin tärkeä, että jätän nyt toisten artikkelien kirjoittamisen sivuun ja keskityn nyt näiden julkaisuun. Anton Bosch.

On olemassa niin monia kristillisen uskonnon suuntia ja tapoja, että usein kysellään: mikä on oikea? Uskovat, jotka lujasti pitävät kiinni Raamatun perusilmoituksesta, periaatteista ja arvoista, leimataan fundamentalisteiksi, konservatiiveiksi tai evankelisiksi. Tämän määritelmän piirteet tullaan käsittelemään suhteessa terveeseen uskoon.

Kristillisessä fundamentalismissa on 32 pääperiaatetta:

Raamatun auktoriteetin tunnustaminen. Raamattu on alkuperäisessä kieliasussaan kirjaimellinen ja erehtymätön Pyhän Hengen innoittama Jumalan Sana. Se sisältää pelastuksen todellisen tiedon Jeesuksessa Kristuksessa, ja tarjoaa myös varman perustuksen usonelämäämme kaikilla alueilla: Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut (2.Tim.3:16-17). Jumala on ylin auktoriteetti maailman kaikkeudessa ja hänen kaikkivaltiutensa antaa hänen ilmoitukselleen (Sanalleen) arvovallan. Jos meillä on Jumalan pelko, me hyväksymme hänen Sanansa arvovallan ja vaellamme tunnollisesti sen valossa. Jumala lupaa siunauksia, jos me emme poikkea hänen Sanastaan (5.Moos.5:32; Jes.66:2; Ilm.3:8). Mutta Jumalan tuomiot lepäävät niiden yllä, jotka kääntävät selkänsä hänelle, hylkäävät hänen auktoriteettinsa ja väheksyvät hänen Sanaansa.

Kirjaimellinen Raamatun tulkinta. Kirjaimellinen, kieliopillis-historiallinen Raamatun tulkinta on perustekijä evankeliselle kristillisyydelle. Jumala tarkoitti sitä, mitä hän sanoi kunakin aikana sen ajan ihmisille. Kuvaannollinen kieli ja symbolismi tulee rajoittaa vain niihin Raamatun kohtiin, joita Raamattu haluaa ymmärrettävän sillä tavalla. Sääntö on: Kun pelkistetty sanan ilmaisu on täysin ymmärrettävä, ei tule etsiä muita merkityksiä. Ja jos on käytetty vertauskuvia, niillä yleensä on vastaava tarkoitus, eikä niitä pidä tulkita allegorisesti. Seitsemänpäinen peto esimerkiksi ei ole abstraktinen käsite, mikä olisi tulkittava allegorisesti, vaan vertauskuvallinen kuvaus persoonasta, antikristuksesta. Kuvaannollisia nimiä on usein käytetty Raamatussa tuomaan esille määrättyjä moraalisia tai hengellisiä ominaisuuksia jossakin henkilössä. Kuten Jeesusta on kuvattu maailman valkeutena, elämän vetenä ja leipänä, Jumalan Karitsana jne. Kun ihmiset poikkeavat pois kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta, esimerkiksi väittäen Israelin olevan seurakunta, että Jeesus nousi vain vertauskuvallisesti kuolleista, he julistavat omaa, subjektiivista sanan tulkintaa, ja he näin muuttavat täysin alkuperäisen sanan merkityksen.

Hengellistämisen hylkääminen. Apostolit ja alkuseurakunnan isät pitivät kiinni selvän sanan periaatteesta tulkitessaan Raamattua. He hyväksyivät sen, että sanalla on vain yksi perusmerkitys. Sitä seuraavina vuosisatoina, tuo suhtautuminen sanaan enimmäkseen hyljättiin. Origen (185 AD) on allegorisen tulkinnan isä ja on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Häneen teki voimakkaan vaikutuksen kreikkalainen filosofi Plato ja hän yritti yhdistää filosofiaa ja kristillistä oppia. Hän piti Raamattua kirjana, joka oli täynnä symboleja ja allegorisia rakennelmia, ja siksi sitä ei voitu tulkita kirjaimellisesti. Hänen mielestään Raamatun todellinen tarkoitus löytyi filosofis-hengellisessä tiedossa, johon jokaisen uskovan tuli pyrkiä. Hänen mielestään ei ole kirjaimellista Kristuksen Valtakuntaa maan päällä, eikä persoonallista antikristusta, joka hallitsee maailmaa 7 vuotta ennen Kristuksen tuloa. Allegorisella Raamatun tulkinnalla on hyvin epäilyttävä maine, koska Raamattua ei tulkita Raamatun pohjalta, vaan sitä pidetään filosofisena, abstraktisena kirjana, salaisine merkityksineen. Tällainen lähestymistapa on vielä vallalla reformoidussa teologiassa, koska reformoijat sekä heidän seuraajansa hylkäsivät Jumalan tarkoittaman syvemmän merkityksen, johon myöskin liittyy kirjaimellinen Israelin ennalleen saattaminen. Soluryhmiä ja muita ryhmittymiä seurakunnissa kannustetaan tutkimaan Raamatusta eri merkityksiä hengellistämällä niitä. Kullekin yksilölle jokin jae voi merkitä jotain aivan eri asiaa. Ja niin he eivät hyväksy jakeen alkuperäistä merkitystä. Fundamentalistit eivät voi hyväksyä tällaista Raamattuun suhtautumista. Saman totuuden eri käyttömahdollisuudet ovat oikein, mutta Raamatun ilmoituksen täysin erilaiset tulkinnat eivät ole oikein.

Hengellisten totuuksien hyväksyminen. Kirjaimellinen tulkinta myös hyväksyy täysin Raamatun hengellisen sanoman. Hengellistävien teologien väitteellä ei ole katetta, että vain he ymmärtävät Raamattua hengellisesti ja fundamentalistit kirjaimellisesti, siten kieltäen sen hengelliset totuudet. Tuo väite sanoo, että vain he ovat hengellisiä ja me emme ole. Totuus on se, että me hyväksymme jokaisen jakeen alkuperäisen merkityksen. Jos jonkin jakeen alkuperäinen merkitys on hengellinen, me hyväksymme sen tietysti hengellisenä sanomana. Me emme yritä muuttaa Raamatun kohtia, joilla on ilmeinen hengellinen merkitys. Meidän ymmärryksemme mukaan ei ole viisasta hengellistää koko Raamattua ja näin poistaa Raamatun alkuperäinen merkitys ja heikentää sen arvovalta. Ei ole mitään tervettä pohjaa todelliselle hengellisyydelle jos Raamatulla ei ole arvovaltaa.

Teologinen konservatismi. Fundamentalisti uskova on konservatiivinen, koska hän on sitoutunut tulkitsemaan ja toteuttamaan Raamatun sanomaa alkuperäisessä merkityksessä. Ihmiset, jotka ottavat vapauksia ja muuttavat kirjoitusten alkuperäistä tarkoitusta hengellistämällä tai allegorisoimalla, toimivat liberaaleina omatahtoisesti. He eivät kunnioita Jumalan sanan alkuperäistä merkitystä ja päättävät itse mitä muita merkityksiä he siihen lisäävät. Noilla omatahtoisilla liberaaleilla Raamatun tulkitsijoilla ei ole mitään rajoja. Monet heistä muuttavat kirjaimellisen taivaan, helvetin, paholaisen, antikristuksen, Israelin ja Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan merkityksen omilla radikaaleilla, Raamatusta poikkeavilla selityksillään. He jopa menevät niin pitkälle, että kieltävät joidenkin niiden olemassaolon. Liberaalisten olettamuksiensa tueksi he väittävät, että Raamattu oli kirjoitettu vanhanaikaisen maailmankatsomuksen mukaan, kun ihmiset vielä uskoivat lohikäärmeisiin, paholaiseen ja helvettiin. Modernistit sanovat, että Jumalan ilmoitukset Raamatussa perustuivat primitiiviseen taikauskoon, ja sen perusteella he kirjoittavat koko Raamatun uudelleen. Jumala tulee ankarasti rankaisemaan heitä, kuten Raamatun viimeisessä luvussa sanotaan. (Ilm.22:18-19).

Raamatullinen luomisoppi. Raamatullinen esitys, että Jumala loi kaiken, hyväksytään täysin evankelisissa piireissä. Tällainen usko johtaa kehitysteorian täydelliseen hylkäämiseen, joka perustuu todistamattomaan olettamukseen, että elämä sai alkunsa yksisoluisesta organismista jossain suurella suolla. Kehitysoppiteoria kieltää sen tosiasian, että ihmisellä on aivan toisenlaisia ominaisuuksia kuin eläimillä. Ihmisellä on myöskin hengellinen olemus, ja ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja on vastuussa Hänelle teoistaan. Suurin osa kehitysopin kannattajista ovat Jumalan kieltäjiä ja he luulevat voivansa todistaa tieteellä, että Jumalalla ei ollut mitään osuutta elämän alkamisen kanssa. He ovat täysin harhassa, koska ei ole mitään vahvaa todistetta heidän teorialleen. Ei ole löytynyt mitään välimuotoja eri lajeille, että alempi muoto olisi kehittynyt eteenpäin. Luomisen jälkeen apinat ovat yhä apinoita eivätkä ole kehittyneet joksikin muuksi. Ne eivät ole meidän esi-isiämme.

Vihamielinen saatanan valtakunta. Fundamentalistit uskovat, että on olemassa vastustava valtakunta, jota hallitsee saatana demoniensa kanssa. Herra on valmistanut tulijärven ikuiseksi tuomion paikaksi paholaiselle ja hänen enkeleilleen, samoin kuin pelastumattomille syntisille (Matt.25:41; Ilm.20:11-15). Koska saatana petti meidän ensimmäiset vanhempamme, heistä tuli syntisiä; sen seurauksena me kaikki olemme syntyneet syntisiksi (Room.5:12). Me voimme pelastua saatanan ja synnin tuhoavasta vallasta vain Jeesuksen Kristuksen kautta (Ef.1:7; 1.Joh.3:18). Meidän täytyy alistaa syntinen luontomme (Gal.5:16-17) ja pukea yllemme koko Jumalan sota-asu voidaksemme vastustaa vihollista ja hänen juoniaan (Ef.6:10-13). Hengellinen sodankäynti on ainoa tapa voittaa saatana elämässämme. Meidän ei tule käyttää tätä menetelmää epäraamatullisesti yrittämällä ajamaa saatanaa kaupungeista, maista, maanosista tai koko maailmasta. Tänä armon aikana me elämme maailmassa, joka on paholaisen vallassa (Gal.1:4; 1.Joh.5:19). Me olemme sodassa pahuutta vastaan, ja taistelu kovenee, kun me lähenemme armon ajan päättymistä.

Dispensationalismi. Kirjaimellisessa Raamatun tulkinnassa keskitytään Jumalan totuuksien selitykseen. Jokaisella aikakaudella on omat luonteen piirteensä, vaikka voi olla joitakin yhtäläisyyksiä keskenään. Aikakausien erot tulee kuitenkin ottaa huomioon, esimerkiksi uskontunnustuksissa, jotka perustuvat Kristuksen ristiin naulitsemiseen Uudessa Testamentissa. Ne ovat erilaisia verrattuna Vanhan Testamentin uskontunnustuksiin. On mahdotonta säilyttää oikea perspektiivi, jos ei oteta huomioon eri aikakausista johtuvia olosuhteita. Jos Jumalan eri aikakaudet sekoitetaan keskenään, voidaan ajautua vääriin johtopäätöksiin. Näin käy jos Israelin lain aikakausi Vanhassa Testamentissa sekoitetaan armon aikakauteen Uudessa Testamentissa ja saadaan aikaan lakihenkinen Jumalan palvelu. Väärään mennään myös jos seurakunnan aikakausi samaistetaan tulevaan kuningaskunnan aikakauteen - se on Kristuksen hallitsema rauhan aika, joka alkaa vasta hänen toisen tulemuksensa tapahduttua. Jos ei tehdä selvää eroa näiden kahden aikakuden välillä, silloin voidaan luulla, että paholainen nyt sidotaan ja otetaan valta pois, ja että uskovat nyt ottavat vallan ja hallitsevat kuninkaina ja ihmeet ja merkit seuraavat kuningaskunnan myötä. Sellaiset ihmiset ovat eksyneet, eivätkä ymmärrä Raamatun profetioita, jotka kuvaavat kuinka maailma progrssiivisesti rappeutuu seurakunnan aikakauden loppuvaiheessa (1.Tim.4:1; 2.Tim.3:1-5).

Israelin entiselleen saattaminen. Fundamentalistit tunnustavat nykyisen Israelin valtion, koska he uskovat kirjaimelliseen Raamatun lupausten täyttymiseen, joka koskee lopun ajan Israelin parustamista Luvattuun Maahan. (Jes.11:11-12; Jer.31:3-10, 20-21, 31-39; Hesek.11:17; 36:22-29; 37:21). Israel on parhaillaan palaamassa isiensä maahan.(1.Moos.13:14-15; 17:8; 26:3; 28:13). Heillä on raamatullinen mandaatti tälle maalle, mikä tarkoittaa, että sitä ei voida kieltää heiltä - eikä sitä myöskään voida jakaa. Yhdysvallat ja YK yrittävät jakaa maan kahdeksi israelilaisten ja palestiinalaisten kesken - mutta se on suoraan ristiriidassa Raamatun kanssa. Ankarat Jumalan tuomiot tulevat niiden pakanain osaksi, jotka pakottavat Israelin jakamisen (Joel 3:1-2). Jumala ei ainoastaan liittänyt nimeään Israelin kansaan (Jer.31:1), vaan myös Jerusalemiin hengellisenä ja poliittisena pääkaupunkina - tämä asema sillä tulee olemaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana Jeesuksen tulemisen jälkeen (1.Kun.9;3, 11-36; Jes.2:1-4; Jer.3:17).

Jatkuva uskonpuhdistus. Vakavien uskovien tulisi olla mukana prosessissa, joka pyrkii saattamaan seurakunnan jumaluusopin ja käytännön Jumalan sanan mukaiseksi. Raamatun tutkimista tulisi harjoittaa päästäkseen syvemmälle sanaan, jonka seurauksena opittu uusi tieto laitetaan käytäntöön. Tulisi varoa, että epäraamatullisia käsityksiä ja oppeja, jotka ovat tulleet perinteiksi, ei hyväksyttäisi, vaan ne tutkittaisiin tarkoin. Monet reformoidut kirkot ovat syyllistyneet siihen, eivätkä ole kriittisesti tutkineet vakavia virheitä, joita heidän kirkkoisänsä ovat sisältäneet oppeihinsa. Ja näin on aivan epäraamatullisia, Rooman käytäntöjä ja oppeja päässyt livahtamaan reformoituun kirkkoon ja ovat siellä vielä tänä päivänä. Todellinen uskonpuhdistus, jonka tarkoitus on palata takaisin Raamatun periaatteisiin, on hylätty monissa kirkoissa. Etelä-Afrikassa on meneillään tällainen uskonpuhdistus, joka ansiosta mennään suureen teologiseen tuhoon. Se ei ole uskonpuhdistus, joka veisi seurakunnan lähemmä Raamattua, vaan se on vääristely, joka on suunnattu tuhoamaan seurakunnan uskon perustukset. Nuo uudet uskonpuhdistajat väittävät, että kristillisyyden pääkertomus perustuu kirkkoisien ja Raamatun lukujen kirjoittajien rajoitettuihin ja erheellisiin tietoihin. Uudenaikaisilla tutkimusmenetelmillä on saatu aikaan tuhoamista ja erheellistä akateemista kuvausta historiallisesta Jeesuksesta, joka ei syntynyt neitseestä, ja joka ei ollut Jumala, jonka kuolemalla ristillä ei ole pelastavaa merkitystä, ja joka ei noussut ylös ruumiillisesti haudasta. Tämä tutkimus on suoritettu Jeesus-seminaarin puitteissa Yhdysvalloissa. Heille kaikille Raamattu ei ole erehtymätön Jumalan sana, vaan primitiivisten ajattelijoiden uskonnollisia mielipiteitä ja olettamuksia. He myöskin pitävät Kritinuskon samanvertaisena ei-kristillisten uskontojen kanssa. Tällainen vääristetty uskonpuhdistus tulisi hyljätä ja korvata todellisella uskonpuhdistuksella.

Raamatullinen Kristologia. Fundamentalistit uskovat Raamatun mukaiseen Jeesukseen Kristukseen ja julistavat sen mukaisesti. On oltava täysin selvillä hänen iankaikkisesta olemuksestaan, hänen roolistaan maailman luomisessa, osuudesta, jonka hän omistaa Jumalan Poikana kolminaisuudessa, sekä Isässä Jumalassa ja Jumalassa Pyhässä Hengessä, hänen neitseestä syntymisestään lihaksi tullessaan, täydestä sovituskuolemastaan ristillä, hänen ruumiillisesta kuolleista ylösnousemuksestaan, Taivaaseen astumisestaan, hänen toiminnastaan profeettana, ylipappina ja Kuninkaana, samoin kuin hänen ilmestyminensä Israelin kuninkaana ja koko maailman kuninkaana toisessa tulemuksessaan. Silloin hän hallitsee maailmaa tuhatvuotisessa rauhan valtakunnassaan Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa. Maailma hylkää seurakunnassa pääasiana olevan ristiin naulitun Kristuksen, ylimmäispapillisen välimiehen roolin meidän ja Isän valtaistuimen välillä ja myös sen erikoisen tavan, jolla hän johtaa opetuslapsiaan Pyhän Hengen kautta, ja antaa heille voiman maailman evankeloimistehtävässään. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana hän on ruumiillisesti maan päällä. Silloin painotus tulee olemaan hänen roolissaan kuninkaana, ja jokainen polvi notkistuu hänen edessään.

Kristinuskon ainutlaatuisuus. Suhteessamme ulkopuoliseen maailmaan meidän pitää seista vahvana kristillisen uskomme ainutlaatuisuuden perustalla. Kukaan ei voi tulla Isän tykö, muuta kuin Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh.14:6). Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (Apt.4:12). Ei-kristillisillä uskonnoilla ei ole minkäänlaista luotettavuutta; niiden kanssa ei voida luoda mitään ekumenisia siteitä. Veljesyhteyttä ei edes voida pitää nimikristillisten kirkkojen kanssa, joilla ei ole selvää käsitystä Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemasta.

Evankelinen pelastusoppi. Raamattu sanoo selvään, että pelastuksen ehtona on parannuksen teko ja Jeesuksen Kristuksen uskossa vastaanottaminen Pelastajanamme (Joh.1:12; Apt.16:31). Ristin kuolemansa kautta Jeesus Kristus on koko maailman syntien sovittaja (Apt.17:30; 1.Joh.2:2). Syntisen pitää uskoa ristiinnaulittuun Herraan Jeesukseen, joka ylösnousemuksellaan voitti kuoleman ja haudan ja elää iankaikkisesti ollen meidän välimiehemme. Ei ketään voida julistaa vanhurskaaksi muilla perusteilla, esimerkiksi hyvillä töillä, kasteella ja konfirmaatiolla (Ef.2:8-9). Ei ole mitään raamatullista pohjaa sille näkökannalle, että Herra olisi valinnut määrätyt ihmiset ennalta ennen maailman luomista, ja että heidän ennaltamääräämisensä vahvistetaan lapsikasteen liitolla. Tämä on Roomalaiskatolinen kasteoppi. Raamattu aivan selvään toistuvasti vakuuttaa, että Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset (Joh.3:16; Apt.17:30; 1.Tim.2:3-4; 2.Piet.3:9). Armon ovi on auki jokaiselle, jokaisen on itse päätettävä haluaako hän päästä sisälle.

Herkkyys Pyhän Hengen toiminnalle. Pyhän Hengen kaikkein tärkaimmät tehtävät ovat synnintuntoon saattaminen, uudestisynnyttäminen, voiman antaminen, opettaminen ja lohduttaminen. Meillä tulisi olla herkkyys Pyhän Hengen johdolle ja tottelemiselle, samoin sille, että hän ottaa meidät kiinni synnistä, mutta hän ei koskaan toimi väkisin. Hänet voidaan helposti murehduttaa (Ef.4:30), mikä merkitsee sitä, että sellaiset uskovat toimivat Jumalan tahdon ulkopuolella. Meidän on myös oltava varovaisia, että me emme omaksu outoja ilmiöitä ruumiillisesti tai hengellisesti Pyhän Hengen toimintana, sellaista kuten Hengen lyömänä olemista. Tämä ilmiö tavallisesti vie transsiin ja outoon juopuneen käytökseen, kontrolloimattomaan nauruun, eläimelliseen ääntelyyn. Kun tutkitaan näitä ilmiöitä Raamatun valossa (1.Joh.4:1) niin ne ovat selvästi epäaitoja ja ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa.

Oman tahdon vapaus. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, niin että he voivat päättää itse hyvän ja pahan välillä. Hän haluaa meidän vapaaehtoisen rakkautemme, mikä tarkoittaa, että meidän on vapaasti päätettävä tehdä parannus ja palvoa ja rakastaa häntä senjälkeen, kun Pyhä Henki on saattanut meidät synnintuntoon. Ennaltamääräämisoppi on epäraamatullinen, koska se opettaa, että Jumala manipuloi kaikki ihmiset toimimaan tahtonsa mukaan. Herra Jeesus osoittaa tämän opin vääräksi, kun hän sanoo: Ja joka janoaa tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi (Ilm.22:17). Hän myöskin sanoi, että hän halusi koota Jerusalemin asukkaat luoksensa, mutta he eivät halunneet tulla (Matt.23:37). Se että ihmiset ovat ristiriidassa Jumalan kanssa ja saattavat Pyhän Hengen murheelliseksi, ei vähennä Jumalan suvereenisuutta. Hän itse on päättänyt viisaudessaan antaa ihmiselle oman vapaan tahdon, niin että he voivät itse päättää, ketä he palvelevat (Joos.24:15; 2.Kor.5:20). Herralla on ennakkotieto siitä, kuka antautuu hänelle ja hän valitsee hänet pyhyyteen ja hyödylliseen käyttöön. Se tarkoittaa, että hän ottaa heidät valtakuntaansa ja päättää palvelumuodosta.

Raamatullinen oppi synnistä. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta lankeemuksen tähden hän kuoli hengellisesti ja omaksui kieroutuneen luonnon ja moraalittomia taipumuksia. Hänen ajatuksensa ja tekonsa, jotka poikkeavat Jumalan hurskaasta luonnosta, kuvataan syntinä. Vanhan Testamentin laki sai Israelin synnintuntoon, ja Pyhä Henki saa ihmiset synnintuntoon tässä armon ajassa Raamatun normien ja sanontojen mukaisesti. Jumala haluaa antaa jumalisen luontonsa ihmisten elämään, ja että se voisi tapahtua, tarvitaan parannuksen teko, uudestisyntyminen ja pyhittäytyminen. Hänen kutsunsa Israelille Vanhassa Testamentissa ja kaikille uskoville Uudessa Liitossa on sama: ...ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä (3.Moos.11:44; 1.Piet.1:15-16). Syntiinlankeemuksesta tähän päivään saakka, synnin määritelmä ei ole muuttunut, siihen kuuluvat kaikki käyttäytymisen muodot, jotka ovat ristiriidassa Jumalan muuttumattoman, pyhän luonnon kanssa. Ihmisen arvot eivät koskaan voi olla synnin mittana, koska synnin alaiset ihmiset päättävät subjektiivisesti ristiinnaulitsemattoman, syntisen luontonsa perusteella. Raamattu ainoastaan voi määritellä synnin. Jos Raamattu sanoo, että homoseksuaalisuus on syntiä (Room.1:26-27), niin se on aina oleva syntiä, koska Jumala ei luonut ihmistä sellaiseksi. Raamattu usein puhuu synnistä, muun muassa lihan hedelmänä, se on ihmisen synnillinen luonto. Synnin palkka on kuolema (Room.6:23), siksi meidän on välttämättä annettava Jeesuksen Kristuksen pelastaa meidät synneistämme (Matt.1:21).

Raamatulliset periaatteet ja kulttuurin tuoma käytäntö. Raamatun periaatteet ihmisen käyttäytymisestä eivät koskaan muutu, mutta kulttuurin määräämät periaatteet voivat muuttua kulttuurista toiseen aika ajoin. Ensimmäisellä vuosisadalla naisten oli peitettävä päänsä Jumalan palveluksissa merkkinä siitä, että he alistavat itsensä aviomiehilleen. Tänään hatun pitäminen päässä ei ole osoituksena alistumisesta; siksi tämä periaate tulee osoittaa muulla tavalla. Miesten on tervehdittävä toisiaan sydämellisesti. Ensimmäisellä vuosisadalla he tekivät sen suutelemalla toisiaan (1.Kor.16-20; 1.Tess.5:26). Tänään on toisia tapoja tervehtiä sydämellisesti! Vaatetus on myös muuttunut. Periaate on se, että me pukeudumme säädyllisesti. Ensimmäisellä vuosisadalla miehet eivät pitäneet takkeja ja pukuja vaan pitkiä vaatteita. Meillä on aivan toinen tapa pukeutua oikein. Mutta meidän pitää aina pysyä uskollisena kunnioittaen Raamatun periaatteita omassa kulttuurissamme.

Ajattele vastakohta-asettelua. Raamattu opettaa meitä ajattelemaan vastakohtia. Fundamentalisti uskovien tulisi aina kyetä erottamaan valo ja pimeys, vanhurskaus ja synti, kaunis ja ruma, hyvä ja paha, totuus ja valhe. Voidakseen tehdä niin tarvitaan hengellistä ja moraalista ohjausta, joka voidaan ottaa käytäntöön eri tilanteissa vetämään viiva hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän ilmiön tai idean välille Raamatun opetuksen mukaan. Uuden maailman järjestyksen ja New Age uskonnon esiin tulossa ollaan menossa holistiseen ajatteluun, joka johtaa kaikki yhdeksi liittymiseen. Rajoja ei enää vedetä, koska ne häiritsevät kaikkien keskinäistä yhteyttä. Pääpaino on nykyään siltojen rakentamisella, sovittelulla ja yhteydellä. Esimerkiksi kaikkien uskontojen tulisi olla käsi kädessä siinä holistisessa ajattelussa, että me kaikki palvelemme samaa Jumalaa. Samalla tavalla kaikkien kulttuurien ja ideologien pitäisi yhdistyä päästäksemme eroon vallitsevasta erilaisuudesta. Tällainen ajattelutapa on täysin vastakkainen raamatulliselle ajattelulle, joka perustuu selviin rajoitettuihin konsepteihin. Jumala erotti valon pimeydestä ja hän odottaa meidän olevan sekoittamatta niitä keskenään. (2.Kor.6:14-18).

Puolustava kannanotto. Raamatun sanoma ja vaatimukset ovat vastakohtaisia syntiselle maailmalle. Siksi meidän uskovien tulisi loistaa valona tämän kieroutuneen sukupolven keskellä (Filip.2:15) taistellessamme hyvän uskon kilvoituksen (1.Tim.6:12). Me olemme suolana korruptoituneessa maassa ja valona pimeässä maailmassa (Matt.5:13-16). On aivan selvä, että meidän tulee puolustaa Herraa, hänen sanaansa, meidän uskoamme ja kristittyä elämäntapaamme vihamielistä maailmaa vastaan. Väärät opettajat, jotka ovat poikenneet Sanan totuudesta, jatkuvasti kyseenalaistavat Raamattua ja sen oppeja. Paavali sanoo: ...saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia...(2.Tim.4:2-3). Meidät on asetettu evankeliumin suojelijoiksi (Filip.1:17). Sanan täydessä merkityksessä meidän tulisi olla protestantteja, jotka protestoivat kaikkea opin ja käytännön vääristelyä vastaan.

Positiivisen ajattelun hylkääminen. Vastakohtainen ajattelutapa, jota fundamentalistit uskovat käyttävät, vaatii heitä tunnustamaan negatiivisuuden olemassa olon, synnilliset ajatukset ja teot. Meidän tulisi olla henkiä erottavia uskovia, jotka kykenevät tunnistamaan ja vastustamaan pahaa, varsinkin uskonnollista petosta. Syntistä on sanottava syntiseksi, huolimatta siitä, että sillä on negatiivinen nimike. Samoin Jumalan tuomiot syntisille tulee julistaa yhdessä parannuksen kanssa. Mutta liberaalit kirkot ja ekumeninen liike pitävät fundamentalisti uskovia suurena uhkana ohjelmalleen, joka pyrkii yhdistymään roomailaiskatolisuuden ja ei-kristillisten uskontojen kanssa, ja esittää meidät negatiivisella tavalla suvaitsemattomina ja epäsopusoinnun siementen kylväjinä. Siten meistä on tullut uhka heidän pyrkimykselleen mukautua maailmaan. Me puolestamme hylkäämme heidän humanistisuuteen pyrkivän positiivisen ajattelun, koska he ovat eksytettyjä eivätkä voi erottaa hyvää pahasta.

Kristuksen kaltaisuuteen. Meidän korkein päämäärämme tulisi olla Herran Jeesuksen elämän kaltaisuuteen pyrkiminen: Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi (1.Joh.2:6). Herra Jeesus ei elänyt itselleen vaan toisille: ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan lunnaiksi henkensä monen edestä (Matt.20:27-28). Meidän tulisi olla Herran Jeesuksen palvelijoita, jotka julistavat hänen pelastussanomaansa kaikille ihmisille. Meidän tulisi toimittaa niitä asioita, joilla on iäisyysarvoa, eikä touhuta katoavaisen maallisen aarteen kokoamisessa. Meidän tulisi myös olla valmiita kärsimään, jos se on tarpeellista, Kristuksen esimerkin mukaan (1.Piet.2:21). Meidän ei tulisi olla toisten ihmisten seuraajia, ei edes kirkkoisien, jolleivat he ole itse Kristukselle antautuneita Jeesuksen seuraajia kuten Paavali (1.Kor.11:1).

Raamatullisessa kanta sukupuoliasiassa. Jumala on määrännyt yhteiskunnassa ja seurakunnassa erilaiset roolit miehille ja naisille (ei ylempiarvoista ja alempiarvoista vaan erilaiset). Tämä koskee kotia, seurakuntaa ja yhteiskuntaa yleisesti. Raamatun mukaan saman sukupuolen liitot ovat kauhistus ja homoseksuaalit on täten kielletty osallistumasta seurakuntatyöhön.

Kulttuurillinen erilaisuus. Jumala on määrännyt kansakuntien rajat ja hän odottaa meidän kunnioittavan sitä (Apt.17-26). Tämä on jatkona sitä kielten sekoitusta, joka tapahtui Baabelin tornin rakentamisen aikana (1.Moos.11:5-8). Oli väärin Herran silmissä, että babylonialaiset olivat rakentamassa maailman valtiota, jossa oli yksi kieli, niin hän antoi jokaiselle ryhmälle oman kielen. Siksi he jakautuivat ja asettuivat omille alueilleen omine hallituksineen. Tästä alkoi erilaiset kulttuurit kansojen keskuudessa. Kulttuurien erilaisuuden tunnustaminen on ainoa perusta terveille suhteille kansojen välillä. Meidän lähetyskäskymme määrää meitä evankelioimaan kaikki heimot ja kielet ja kansat niin, että jokainen ryhmä tulisi evankelioiduksi heidän omalla kielellään. Lopun aikana antikristus saatanan ja väärän profeetan innoittamana tulee perustamaan koko maailman käsittävän valtakunnan, jossa on yksi hallitus, yksi uskonto ja yksi talousjärjestelmä (Ilm.13:1-18). Nouseva uusi maailmanjärjestelmä suosii globaalista kontrollia. Tämä on vakava rikos Jumalan määräämää kansojen itsenäisyyttä vastaan, ja siksi Herra Jeesus toisessa tulemuksessaan tulee hävittämään syntielämän, holistisen yhteiskuntajärjestelmän ja saatanallisen antikristuksen valtakunnan.

Biologisen identiteetin huomioiminen. Kulttuurillisen identiteetin ohella Jumala on myös määrännyt jokaiselle yksilölle miespuolisen tai naispuolisen identiteetin. (1.Moos.1:27).Sen tarkoituksena oli, että miehet ja naiset avioitumisellaan muodostavat perusyhteiskunnallisen yksikön lisääntymiselle, lasten kasvatukselle, koulutkselle, sivistykselle ja auktoriteetin säilyttämiselle yhteiskunnassa. Jumala ei varmasti luonut sukupuolettomia ihmisiä, jotka eivät tietäisi ovatko he miehiä vai naisia (homoja tai gay:tä). Ihmisistä tulee sellaisia opitun käyttäytymisen perusteella, ei perintötekijöiden perusteella. Ei ole ihmisiä, joilla olisi gay geenejä. Sodomia on kauhistus Herran silmissä, koska sellaiset ihmiset kieltävät Luojan käytöksellään. Jotkut jopa syyttävät Jumalaa kieroutuneesta sukupuolikäyttäymisestään. On olemassa pelastus myöskin tällaisesta synnillisestä taipumuksesta (1.Kor.6:9-11), ja on olemassa monia todistuksia entisiltä homoilta, jotka ovat pysyneet normaalissa heteroseksuaalisessa suhteessa. Sodomiaa ei saa hyväksyä tai puolustella koska se on terveen opin vastainen (1.Tim.1:10; Room.1:24-27). Gay seurakuntien perustaminen samoin kuten gay pastoreiden virkaan asettaminen on osoituksena siitä, että ihmiset ovat hyljänneet raamatullisen fundamentalismin, täten tuhoten perustan kristilliseltä uskolta ja kristillisiltä yhteisöiltä (Ps.2:2-3; 11:3).

Ei kompromissia. Herra Jeesus antoi meille varman uskon ja selvät säännöt elämää varten. Hän ei tullut tekemään kompromissia. Kaikki ihmiset ovat syntyneet synnissä ja on kutsuttu uskon kautta Herraan Jeesukseen tekemään selvän siirtymisen synnin pimeydestä hänen valtakuntansa ihanaan valoon (1.Piet.2:9). Hän odottaa meidän tekevän selvän eron parannuksen kautta syntisestä menneisyydestämme. Rikas, nuori hallitusmies ei ollut valmis luopumaan maallisesta omaisuudestaan ja omasta hurskaudestaan tullakseen Jeesuksen todelliseksi seuraajaksi. Hinta oli liian kallis. Hän halusi parhaan kahdesta maailmasta yrittäen palvella Jumalaa ja mammonaa. Kun hän kääntyi pois, ei Herra Jeesus kutsunut häntä takaisin tekemään kompromissia ja pyytämään vain luopumaan puolesta omaisuudestaan voittaakseen hänet opetuslapsekseen. Tämä ei tarkoita sitä, että rikkaiden pitäisi luopua kaikesta omaisuudestaan tullakseen uskoon. Mutta heidän tulee pyhittää itsensä ja omaisuutensa Jumalalle - silloin heistä tulee Herran asioista huolehtivia, eivätkä pidä vaikeana antaa omaisuudestaan hänen valtakuntansa edistämiseen maan päällä.

Kristillinen moraali, arvot ja käytäntö. Fundamentalisti uskova on henkilö, jolle uskovan elämäntapa on ainoa hyväksyttävä elämän muoto. Oli aikoja varsinkin 18 ja 19 vuosisatojen suurten herätysten aikoina, jolloin kristilliset reformaatiot olivat tyypillisiä monien Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansojen keskuudessa, sekä eurooppalaista alkuperää olevien kansojen keskuudessa muualla maailmassa. Myöhemmin sekularismi ja humanismi ottivat yliotteen ja nuo yhteiskunnat alkoivat vähitellen menettää kristillistä luonnettaan. Tämä lisäsi vastuuta uskoville perheille säilyttää oikea elämäntapa ja antaa kristillinen kasvatus lapsilleen. Ihmiset, jotka eivät arvosta Raamattua vakavasti, helposti luopuvat tästä elämän tavasta ja hyväksyvät postmodernin suuntautumisen, joka on selvästi myöhäiskristillisyyttä.

Muukalaiset ja pyhiinvaeltajat. Huolimatta myönteisistä reformaatioista monissa maissa suurten herätysten aikana, ihmiskunnan historian luonteenomaisena piirteenä ovat syntiset yhteiskunnat, joissa ei anneta mitään arvoa fundamentaalisille Raamatun totuuksille. Useimmissa siedetään jonkinlaista jumalisuuden muotoa, mutta ilman jyrkkiä periaatteita ja sääntöjä. Lopunaikana vanhanaikaiset kristillisyyden periaatteet yhä suuremmassa määrässä hyljätään (1.Tim.4:1; 2.Tim.3:1-5). Tästä luopumuksesta on seurauksena se, että tosi uskovat ovat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia maailmassa, joka on paholaisen vallan alainen (1.Joh.5:19; 1.Piet.2:11). Meidän on hyväksyttävä tämä tosi asia, ja samoin vastustus ja vaino, joka tulee evankelisten uskovien osaksi. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan perusteta juuri nyt maan päälle, sillä Kristus ilmestyy kuninkaiden Kuninkaana vasta toisessa tulemisessaan. Silloin hän tuhoaa antikristuksen vallan (Ilm.19:19-21) ja sitoo saatanan pohjattomaan kuiluun. Vasta silloin perustetaan maailman laajuinen vanhurskauden ja rauhan valtakunta (Jes.2:2-4; Jer.3:17; Sak.8:20-22). Siinä tulevassa valtakunnassa me emme ole hylättyjä opetuslapsia (Joh.15:18-19) vaan kuninkaita, jotka hallitsevat yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa (Ilm.5:9-10; 20:4).

Hellittämättömyys. Yksi vahvimmista evankelisen kristityn tuntomerkeistä on hellittämättömyys uskon elämässä. Kun vaellus tulee vaikeaksi, kun ystävät eivät huomioi sinua ja perheen jäsenet kääntävät sinulle selkänsä, sinun tulee olla silloin horjumaton Herralle Jeesukselle antautumisessasi. Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti (Heb.3:14; 3:6,13). Älä anna pettymysten ja vastustuksen pakottaa sinua pois oikeasta suunnasta: jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta... (Kol.1:23; 1.Tim.1:19). Pysy lujana Herran seuraamisessa ja palvelemisessa. (Luuk.8:15; 21:19). Me tiedämme, että Herra ei koskaan hylkää meitä (Heb.13:5), mutta on aina mahdollista, että me tulemme hänelle uskottomiksi. Jeesus sanoi: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä... Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois kuin oksa ja hän kuivettuu (Joh.15:4,6). Kuinka näin voi käydä? Ihmiset ensin kylmenevät rakkaudessaan Jeesukseen, ja lopulta ensirakkaus häviää (Ilm.2:4-5). Pietari sanoo: ...ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne (2.Piet.3:17). Hengellisessä elämässä tarvitaan uskoa, kuuliaisuutta ja kuria. Paavali sanoo: ...minä kuritan ruumistani ja masennan sitä (1.Kor.9:27).

Raamatullinen tulevaisuuden odotus. On aivan selvää, että joka pitää Jumalan sanan eikä kiellä Herraa Jeesusta (Ilm.3:8) kohdistaa odotuksensa Jeesuksen toiseen tulemukseen. Hän tietää, että tämä maailma ei ole meidän kotimme, koska Herra on valmistamassa meille kaupunkia, jonka iankaikkiset perustukset ovat taivaassa (Joh.14:2-3; Heb.11:10). Tämä odotus pitää meidät erossa maailman materialismista ja omasta edusta. Paavali sanoo: Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat (1.Kor.15:19). Meidän pitää palvella Kristusta suuntaamalla katseemme hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Sinä päivänä, kun Herra Jeesus vie tosi uskovat pois tästä syntisestä maailmasta, me olemme hänen kanssaan iankaikkisesti (1.Tess.4:16-17). Sitä varten me juuri elämmekin ja joka päivä odotamme toivossa. Me odotamme taivaallista ylkäämme millä hetkellä tahansa. Raamattu kuvaa pahaa palvelijaa sellaisena, joka kadotti pian palaavan Kristuksen odotuksen. Hän sanoo sydämessään: Minun Herrani viipyy... (Matt.24:48), ja sitten tulee röyhkeäksi ja nauttii synnissä.

Vastuunalaisuus Jumalalle. Ihmisen tietää varjella itseään tulemasta omaksi jumalakseen, joka istuu oman sydämen valtaistuimella. Jumala loi meidät ja me olemme kutsutut hänen Poikansa kuvan kaltaisuuteen. Ja siksi me olemme vastuussa siitä, mitä me olemme tehneet elämämme aikana. Kaikki pelastumattomat ihmiset elävät kapinassa Jumalaa vastaan, ja heidän on seistava valkoisen valtaistuimen edessä, jossa heidät tuomitaan ikuiseen tuliseen järveen syntiensä tähden (Ilm.20:11-15). Uskovat seisovat Kristuksen tuomioistuimen edessä, jossa heidät palkitaan tekojensa mukaan (2.Kor.5:10; Luuk.19:15-17). Sinä päivänä käy ilmi, että monet heistä eivät olleet täytetyt Pyhällä Hengellä, ja siksi he eivät kantaneet hedelmää, joka on soveliasta parannuksen tehneelle. Kun heidän työnsä koetellaan tulessa, ne palavat kuten puu ja oljet: ...Mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon, mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen kautta (1.Kor.3:15). Valmista itsesi tuohon hetkeen ja varmista, että et mene Herran eteen tyhjin käsin.

Fundamentalismi ja radikalismi. Fundamentalismia ei pidä missään tapauksessa yhdistää radikaaliin toimintaan tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Vaikka meillä on usko ja periaatteet, jotka eroavat radikaalisti maailman periaatteista, me emme käytä radikaaleja tai väkivaltaisia menetelmiä niiden esittämiseen: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot (Sak.4:6). Me emme osoita mieltämme kaduilla, me emme uhkaa ihmisiä aseilla, emmekä hyökkää asein toisia vastaan - ainoastaan puolustaudumme, missä on aivan välttämätöntä. Vähemmistöryhmänä meillä ei ole valtaa tehdä vaatimuksia. Me voimme vain sivistyneellä tavalla pyytää yhteiskuntaa ja hallitusta ottamaan huomioon asiamme ja asenteemme. Fundamentaali kristityistä maalataan usein väärä kuva yhdistämällä fundamentaali muslimien kanssa. Viimeksimainittu ryhmä, mitä Raamattuun tulee, eivät ole totuudessa ja he käyttävät väkivaltaa pyhässä sodassa Israelia ja kristittyjä vastaan. Koraani vaatii heitä sellaiseen sotaan. Tässä armon ajassa, jossa nyt elämme, kristittyjä ei ole koskaan kehoitettu sotimaan, siksi me kartamme kaikkea radikaalia toimintaa. Me kuulumme taivaalliseen kuningaskuntaan, jota ei suojella sotatoimilla - vaan meidän todistuksemme sanalla. Meidät on kutsuttu saarnaamaan pelastuksen sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikille kansoille, jopa kristinuskon vihollisille, joiden mielet on sokaissut tämän maailman jumala (2.Kor.4:4).

Vaino. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tarkoituksena ei ollut koskaan tehdä meistä maailman hyväksymiä, vaan se valmistaa meitä tulemaan hylätyiksi, vihatuiksi ja vainotuiksi maailman taholta. (Joh.15:18-20; Apt.14:22). Me tiedämme, että me emme ota valtaa maailmassa tässä armon ajassa. Missä tahansa evankeliumia saarnataan oikein, eikä lasketa sen standardia sensaatiomaisten kuningaskunta lupausten tasolle, tiedetään että vain vähemmistö ihmisistä pelastuu (Luuk.13:23-24; Matt.7:14). Meidän on kaikkein viisainta pysyä Jumalan sanan koko totuudessa - siis olla fundamantaaleja, evankelisiä uskovia - ja tyytyä rehellisesti siihen uskoon, mikä kerran annettiin pyhille (Juuda.1:3).

Päätössanat. Muista aina, että fundamentaali uskovan elämä on asetettu Jeesus Kristus-perustalle: Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus (1.Kor.3:11). Jos meidän elämämme on rakennettu tälle lujalle kalliolle, me emme koskaan horju kun elämän myrskyt vyöryvät meitä vastaan. Tämän kallion varmuus, uskomme kestävyys hänessä, ja hänen muuttumaton sanansa takaavat meille toivorikkaan tulevaisuuden hänen iankaikkisessa taivaallisessa valtakunnassaan. Herra Jeesus sanoi: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa (Luuk.21:33).


"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Hyvä kirjoitus

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ma 22 Marras, 2010 22:29


Se on pääosin selvää sanaa.
Vähän pitkä luettava oli.

Korjattavaa ei paljolti ole. Mutta kirjoituksessa kritisoitu allegorinen (vertauskuvallinen/esikuvallinen) tulkinta kyllä on Uuden Testamentin opettama "tulkintatapa". Muun muassa Paavali ohjaa meitä sellaiseen 1. Korinttolaiskijeen 10. luvussa:
"Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." 1 Kor. 10:11. Se kannattaa lukea 1. jakeesta alkaen.
Monet muutkin kohdat, mm. Hebrealaiskirjeessä ohjaavat meitä allegoriseen tulkintaan. Esim. 9:9.
Mutta ymmärrän kirjoittajan tarkoituksen, joka myös käy ilmi kirjoituksesta, että Raamatun sisällön merkitystä ei saa muuttaa toiseksi. Tämä asian puoli on 2 Kor. 1:13:
"Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän."
Raamatu tarkoittaa aina mitä sanoo, myös esikuvien suhteen.
Aamen.
Hyvä kirjoitus oli.
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Johan Malan

ViestiKirjoittaja pertsa2010 » Ti 23 Marras, 2010 9:20

:Whistl

Hyvä kirjoitus se oli ja siitä kävi ilmi ,että Malanin käsityksen
mukaan antikristus tulee ensin ja sitten Messias toisessa tule-
muksessaan tuhoaa hänet.Ilmestyskirjan mukaan peto ja väärä profeetta tosin heitetään elävänä tulikivijärveen.

Lisäksi hän vastustaa selkeästi ennaltamääräämisoppia ,jonka
kannattajaksi häntä on epäilty.

On se hyvä ,että joku puolustaa vahvasti "fundiksiakin"!!
Avatar
pertsa2010
 
Viestit: 97
Liittynyt: To 25 Maalis, 2010 10:33

ViestiKirjoittaja CyberAngel » La 27 Marras, 2010 7:58

Pari huomiota:
Baabelin ongelma ei ollut yhteinen kieli (joka oli osa Jumalan HYVÄÄ luomistyötä) vaan torni ja siihen liittyvä palvonta.
Vallanalaisuuden merkki:
Oli luomisjärjestyksen mukaista
Meidän on siis muutettava "kulttuurimme" Raamatun mukaan - ei maailman mukaan.
Melko hyvä teksti muuten - olisihan tuossa viilaamista, jos ajattelee heikommilla lukulahjoilla varustettuja...
CyberAngel
 


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa

cron