Kirjoittaja TurunWeijo » To 02 Loka, 2014 11:08
19.9.2014
Raamatun opetus rahankäytöstä!
” .. me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.
Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, (=) eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Raamattu siis opettaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä eikä elää yhteiskunnan elättinä ja toisten ihmisten siivellä. Paavali oli tästä kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.'” Apt. 20:33-35.
Tämän opetuksen pohjalta alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä. Meidän aikamme Suomessa taas on hyvä sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskoville. Siksi seurakunnan ei yleensä tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty mm. hyvä eläkejärjestelmä. Kuitenkin Pyhä Henki tahtoo aina vaikuttaa, että uskovien yhteinen halu on huolehtia keskuudessaan olevista köyhistä. Niitä ”väliinputoajia” tulee aina olemaan. ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Auttamistyön seurauksena oli silloin, että ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme seurakunnalle (!), ei yksityishenkilöille!!!
Gal. 2:10. 6:9,10.
Raamatun mukaan seurakunnassa tulee olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. He huolehtivat srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa.
Järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaro”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti.
Uskovien keskuudessa tulee tänä aikana huolehtia, ettei rahan kanssa toimita ilman valvontaa, ja ettei uhrata yksityishenkilöille !!! Sellaisia muka ”uskonvaraisesti” liikkuvia nimittäin on uskovien joukossa. Yleensä he ovat toimeentulotukea ja työttömyyskorvausta saavia, jotka eivät edes etsi työtä. Usein sellaisilla on työttömyyden syynä laiskuus. He osaavat mielistellä ihmisiä oman etunsa mukaan. Juuda / 16. ”Moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3.
– Terveen ihmisen ei ole oikein elää yhteiskunnan elättinä tai uskovien rahoilla. –
Meidän ei myöskään pidä antaa rahaa epämääräisille yhdistyksille, jotka eivät toimi paikallisen seurakunnan valvonnassa. Useimmiten sellaisiin uhratut varat eivät mene Jumalan valtakunnan työhön, vaan yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen!!!
– On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis anna rahaa sellaisille, jotka eivät toimi vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22.
Mutta HUOM!
Ensin pitää tietenkin aloittaa seurakunnan raamatullinen toiminta. Siinä sitten aloitetaan edellä mainittu järjestys, että Jumalan työ ja sen rahaliikenne toimii seurakunnan kautta. Jos joku ei toimi järjestäytyneen seurakunnan ja sen vanhimmiston alaisuudessa, ei sellaiselle pidä antaa rahaa.
Raamatullinen systeemi on, että lähettävä seurakunta maksaa evankeliumia julistavan mahdolliset kulut. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä rahaa puheittensa jälkeen.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä jatkoi seuraavaan kohteeseen! ” .. sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan." 2 Kor. 1:16.
Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa vanhimpien alaisuudessa. Katso 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17.
Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2.
Uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme seurakunnan työhön. Näin rahaliikennekin ohjautuu tapahtumaan oman paikallisen ja järjestäytyneen Jumalan seurakunnan kautta. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Uhraaminen on eräs tärkeä yhteinen tehtävämme.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. –
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16. Jumalan seurakuntatoiminta tulee aloittaa jokaisella paikkakunnalla, jossa se ei vielä toimi tässä tarkoitetulla yhteyden periaatteella.
Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakuntayhteyteen ja opetuksen piiriin.
”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.