Ihanteellinen parisuhde!

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Ihanteellinen parisuhde!

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ma 06 Huhti, 2009 22:37

Ihanteellinen pariskunta:

He ovat aina kaikesta samaa mieltä,
useimmiten vaimo kertoo ensiksi,
mitä mieltä he ovat.
______________________________




________________________________________________________
@Dimi Sefanja suurensi fonttia, mukavampi lukea.
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

näinkö ?

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 07 Huhti, 2009 11:18

___

:lol:
___
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Aamen

ViestiKirjoittaja Dimi Sefanja » Ti 07 Huhti, 2009 11:45

Näinhän se toimii kitkattomasti
Kuva




________________________________________________________
@Dimi Sefanja suurensi fonttia, mukavampi lukea.
Viimeksi muokannut Dimi Sefanja päivämäärä Pe 12 Maalis, 2010 18:28, muokattu yhteensä 1 kerran
Jumala On Rakkaus!

Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus
niinkuin ehtymätön puro! Aam. 5:24

http://www.Jeesus-on-Herra.com/
Avatar
Dimi Sefanja
 
Viestit: 1348
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 21:18
Paikkakunta: TUSBY

Neuvo parisuhteeseen:

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » La 09 Touko, 2009 16:23

!

Riidan tullessa heittäkää kolikkoa. Jos se on klaava, nainen on oikeassa. Jos kruuna, mies on väärässä.

!

:lol:




________________________________________________________
@Dimi Sefanja suurensi fonttia, mukavampi lukea.
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Täydellinen keino löytää balanssi ..

ViestiKirjoittaja Dimi Sefanja » La 09 Touko, 2009 18:13

Täydellinen keino löytää balanssi ..

Erinomainen neuvo, yksinkertainen, mutta loistelias. Mutta niinhän ne hyvät neuvot ja keinot aina.


Ansaitsee 10 pistettä ja papukaijamerkin!

xxXXxxXXxxXXxxXXxxXXxxXXxxXXxxXX

Valitettavasti nyt en voinut antaa kuin tuon 10 pistettä. Piti jättää papukaijamerkki pois, kun nyt täällä ei toimi tuo kuvapalvelu :D




________________________________________________________
@Dimi Sefanja suurensi fonttia, mukavampi lukea.
Viimeksi muokannut Dimi Sefanja päivämäärä Pe 12 Maalis, 2010 18:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Jumala On Rakkaus!

Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus
niinkuin ehtymätön puro! Aam. 5:24

http://www.Jeesus-on-Herra.com/
Avatar
Dimi Sefanja
 
Viestit: 1348
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 21:18
Paikkakunta: TUSBY

ViestiKirjoittaja maria » La 09 Touko, 2009 18:20

Onneks minulla ei ole parisuhdetta. :lol:
En sano, että hyvä parisuhde on mitenkään huono asia, mutta voi, sellaista suhdetta , mikä saattaa kuluttaa toisen voimavarat loppuun jatkuvasti..
Itse iroittauduin "suhteesta", mitä en kokenut enää rakentavaksi.

Tuli riitaa ja ei oltu enää samalla aaltopituudella, mutta se kait johtui siitä, että Jumala alkoi minua uudistamaan ja vetämään takaisin yhteyteensä. Kiitos Hänelle . Hän on suuri ja armollinen JUmala.
Ei se irrottautuminen helppo tie ollut, mutta JUmalan voiman avulla ihminen pystyy siihenkin.
Enkä uskovaisena hyväksy yhdessä asumista( avoliittoa), ilman avioliittoa!!
Olen kiitollinen JUmalalle nyt. Kiitos Jeesus, että vedit minut jälleen puoleesi.
Eikä minun tarvitse enää väärällä tavalla menneisyyteen katsoa!
Sinä olet uuden Luoja ja uuden elämän antaja. Kiitos Jeesus.

No, Veijo aloitti hienon, ehkä vähän humoriseksi tarkoitetun ketjun, jatkakaa vaan.!




________________________________________________________
@Dimi Sefanja suurensi fonttia, mukavampi lukea.
maria
 
Viestit: 37
Liittynyt: Ti 03 Maalis, 2009 19:59

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Pe 12 Maalis, 2010 18:02

Tässä Weijon kirjoitus aiheesta, vaikka ehkä täällä luettavaksi pitkä, mutta hyvä:

Avioliitto Raamatun mukaan

Ihmisillä on yleensä Raamatun opetuksista oma mielipide. Opetusten sellaisinaan hyväksyminen on harvinaisempaa.

Tämä avionrikkoja sukupolvi ei anna Raamatun ohjata mielipidettään, vaan yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla. - Tästä on hyvänä esimerkkinä raamatunväännös vuodelta 1992.

Uskovillekaan ei aina kelpaa Raamatun suora tie avioliittoon liittyvissä kysymyksissä.

Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään.

Nöyrtymätön mieli taipuu mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja. Sellaiset ovat halpamaisia verukkeita, jos niillä aiotaan puolustaa tunnustamattomia syntejä tai oikeutta synnin harjoittamiseen.

Sanan julistajissakin on paljon eronneita ja uudelleen avioituneita. He eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen.

Jos joku eronnut ei ole tunnustanut eroaan syntinä ja selvittänyt asioitaan Jumalan ja ihmisten edessä, ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen levittää ympärilleen vain luopumuksen henkeä.

Opetusta tarvitaan

Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran.

Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta (Apt. 8:31).

Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (Efes. 4:11).

Mutta miten suuri onkaan opettajan vastuu!

Ajatellaan seuraava esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen jo uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ymmärtää tätä avioeroa haikailevaa uskovaa, niin hän saattaa pian olla Jumalan edessä vastuussa tuon perheen hajottamisesta.

Perheissä tulee olla selkeä päätös, ettei avioerolla edes uhata. Avioerolla uhkaaminen saa liikkeelle sisäisen prosessin, joka lopulta johtaa eroon.

Jokaisen Jumalan palvelijan tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunta ei hyväksy avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy.

Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Anteeksiantamus on korkein tie.

Saamme kyllä opettaa, että ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto taas kuntoon. Tällaisella toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa avioliitto. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain silloin kun muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä.

Jumalan seurakunta siis tukee avioliittoja, ei missään tapauksessa eroamista.

Haureuden syntiin langennut uskova ?

Miten eri tilanteissa tulee toimia ?

Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa itse teossa, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.

Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. - Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota halaistua sanaa. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hän on kerran tuleva tuomiolle teostaan (Snl. 6:27-33). Jumalalta tuo teko ei jäänyt huomaamatta. Kaikki syntiin johtaneet syyt ovat Jumalan tiedossa. Ja kukin saa tekojensa mukaan!

Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee. Hän sai armon.

Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä tapauksessa ei anteeksiantamus olisi jäänyt voimaan.

Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ?

Tämä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen jumalalliset valtuudet.

Jos joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä, niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen on kunnioitettava asia.

Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.

Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen (Miika 7:18-19).

Joku on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.

Katumaton ja nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi.

eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet (2 Kor. 12:21). Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon (Jaakob 4:6).

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa (Snl. 28:13).

Jos joku sitten on nöyrtynyt tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä ja siten saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa (1 Kor. 13:5).

Rakkaus peittää syntien paljouden!(1 Piet. 4:8).

Tämän asian suhteen on erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. Haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luoman pyhän luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen pysymään yhdessä parisuhteessa. Luomisjärjestyksen rikkoja on tehnyt synnin omaa ja toisen sisäistä ihmistä ja persoonallisuutta vastaan.

Kaikki synti on häpeällistä. Esim. vain alhainen ihminen voi varastaa. Varkaus ei kuitenkaan riko pyhäksi tarkoitettua ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden syntiä ja sen seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan tehdä tyhjäksi. Haureudesta alkunsa saaneet lapset ovat siitä eräs esimerkki. Ja sisimpään jäävä jälki ei välttämättä parane koko elämän aikana.

Jumala on luonut miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän niin kokonaisvaltaiseksi tapahtumaksi, että siinä tapahtuu myös sisäisten ihmisten yhtyminen. Sen vuoksi parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmisen sisintä.

Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois (Snl. 6:27-33).

Eronnut uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on menetetty lopullisesti. Kärsimystä aiheuttavat kanssaihmiset. Mm. juoruilijoille sellainen asia on herkullinen makupala.

Haureuden synti on häpeällinen.

Haureus loukkaa suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).

Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne (1 Kor. 6:15-20).

Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen.

Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

- Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! -

MIKÄ ON HAUREUTTA ?

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on haureutta.

Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä (1 Kor. 7:2).

Jumalan tahto on luomisesta asti ollut, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. Paavalin armon saaneet (1 Kor.7:7).

Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan (1 Piet.2:11).

Puhdas seksuaalisuus avioliitossa on Jumalan siunausta. Irstas meno (Efes.5:18) taas on pahoille hengille antautumista. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne (1 Tessal. 4:3-5).

Kun molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, niin onnellinen avioelämä on taattu.

Jotkut ovat katsoneet pornofilmejä. Niin tehden he ovat antaneet riivaajille pääsyn kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko. synnistä.

pyrkikää pyhitykseen (Hebr. 12:14). Jumalan siunausvirta aukenee kun padot poistetaan.

Jeesuksen opetus

Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon (Matt. 19:3-12).

Katsoessamme tarkkaavaisesti edellistä Raamatun kohtaa saamme monta asiaa selväksi.

Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat yksi liha (jae 6). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.

Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi? (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: alusta ei niin ollut (jae 8). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa ratkaisuissamme Jumalan alkuperäissuunnitelmaan.

Ihmiset ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. Sydämenne kovuuden tähden (jae 8) ero sallittiin Mooseksen aikana. Lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei koskettanut kovasydämisiä ihmisiä. Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. -

Suhteesta toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ihmissuhteeseen kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin harmaaseen arkeen. Omat ja uuden puolison virheet ovat samalla lailla olemassa.

Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.

1. Puolison kuolema. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle (Room. 7:2-3). Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki (1 Kor. 7:39-40).

Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä hyväksi ratkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut (1 Aikak. 16:9).

2. Puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden (Matt. 19:9). Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.

Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.

Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa (1 Kor.7:26 27). Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa (1 Kor. 7:26-28).

HYLÄTTY OSAPUOLI ?

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan hylätty leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: Joka nai hyljätyn, tekee huorin (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

Entä jos tuo haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin pääsee takaisin Jumalan armoon? Silloin on elämää jatkettava senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja ihmeelliseen johdatukseen. On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli entinen puoliso edelleen on yksin.

Tulkinnan toinen puoli. Jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin (Matt. 5:31). Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimokin on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole rikkonut avioliittoa. Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu (ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1 Kor.7:1,2.

Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:6).

"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia (Saarnaaja 7:30).

Raamatun erikoistapaus.

Profeetta Hoosea on ainutlaatuinen tapaus. Hän joutui ennusmerkin miehenä (Sakarja 3:8; Hes. 12:6,11 ym..) ottamaan itselleen toisen miehen vaimon. Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: "Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta." (Hoosea 1:2).

Jokainen ymmärtänee, ettei Hoosean teko ole asetettu esimerkiksemme.

Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa?

Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Lähes kaikki ihmiset ovat haureellisia. Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa (Hoosea 4:11-12).

Aita on madaltunut maailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat (1 Samuel 8:20). Siinä on ilmaistu aikamme yleisin uskovien synti.

Jumalan tahto olisi, että nuori mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin kovin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.

Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?

Ensimmäinen esimerkki:

Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Kohta miehellä on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin.

Mieskin löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon ja lähtevät Jeesusta seuraamaan. Myös he päättävät mennä avioliittoon, koska yhdessä asuvat ja elävät.

Jumala armahti tämän miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti kaikki syntinsä ja syntitielle lähtemisensä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai kaiken anteeksi. Nyt hän palvelee Jumalaa tästä nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala !

Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? - Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti synnin orjan. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee (Snl. 6:32). Ne loppuelämän taistelut, joita hän taistelee, eivät suinkaan ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa.

Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Gal. 6:7).

Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä suojassa.

Ei kukaan ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi jättää nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa.

Toinen esimerkki:

Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. He toimivat eri tehtävissä. Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.

Eräs veli se katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu tuosta häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies.

Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen.

Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakunnasta.

Mies jää yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.

Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomaa yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, hylätty. Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? - Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. - - - Mitä me olisimme tehneet ? -

Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin.

Kolmas esimerkki:

Nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15?

Uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa heille eroa.

Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. On annettava aikaa parannuksen tekoon (Ilm. 2:21). Opetus ja päämäärä kuitenkin on saada uskoon tullut virallistamaan liitto.

Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.

Toinen mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon tulleen kanssa. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja nähdä Raamatun lukua kotonaan. Heillä ei siis ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut (1 Kor. 7:15).

Jos tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin erotkoon, lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen avioliittoon; ei ole orjuutettu. Mutta tässäkin tapauksessa on taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu. Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.

Edelliset esimerkit ovat todellisesta elämästä.

Näitä esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin.

VIHKIMINEN.

Raamattu ei tunne avioliittoon vihkimistä. Katolinen avioliiton sakramentti ei ole Jumalan Sanaa.

Alkuseurakunnan aikana oli (ehkä pakanuudesta kääntyneidenkin keskuudessa) yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Yhteinen elämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Asia virallistettiin sillä tavalla. Varsinaista yhteiskunnallista vihkimistä ei ollenkaan tunnettu.

Katolinen kirkko keksi vihkimisen. Tähän oli motiivina halu saada kaikki ihmiset kontrolliinsa.

Kirkollisen vihkimisen perään haikaillaan edelleen. Vihkimisseremoniaan kuuluu paljon pakanallisuudesta alkuisin olevaa taikauskoa riiseineen yms. Kristillisen avioliiton tulee olla kaukana kirkollisuudesta.

Mutta huolimatta siitä, että vihkiminen on alkuisin taikauskoisen pimeyden keskeltä, on uskovien hyvä virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on mielestäni jokaisen parin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen lainsäädäntö. Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle (1 Piet.2:13-17).

Hyvään yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee maininta avioliitosta eikä avoliitosta.

Olemme saaneet viettää siunaavia häätilaisuuksia seurakunnan keskellä. Pariskunnat on siunattu yhteisen elämän taipaleelle. Se on Jumalan tahto kaikkien avioliittoon menevien kohdalla.

Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha

(1 Kor. 5:13).

Kevytmielisesti eronneet ja syntiään puolustelevat pitää erottaa seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa, että he pääsisivät mukaan Jumalan työhön.

Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet sekä naiset.

Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? (Hes. 34:16-18).

Laupeutta minä tahdon, enkä uhria (Hoosea 6:6).

Vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !

Asiasi saattavat olla niin sekaisessa umpisolmussa, että itsestäsi tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Luovuta kaikki elämäsi osa-alueet Jumalan johdatukseen. - - -

Kuinka vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi selvittää vaikeimmatkin tilanteet. Hän sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon (Matt. 11:28). Ilman minua te ette voi mitään tehdä (Joh. 15:5). Mutta Hän voi kaiken.

Tämän kirjoittaja on itsekin ollut tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista (inhimillisesti ajateltuna) päästä ulos. Tunnustin tilanteen Jumalalle. En siinä vaiheessa voinut tehdä mitään itselleni ja tilanteelleni. En ymmärtänyt. En osannut. En pystynyt. Ei riittänyt edes yrittämisen halua. Mutta ihmeellistä, sisimmässäni oli usko, että Jeesus edelleen voi kaiken. Tunsin kaiken luopumuksen keskellä, että Jumalan rakkaus vetää parannukseen. Hän ei ollut luovuttanut. Ihmiset olivat hylänneet. Mutta mikään ei voinut erottaa Jumalan rakkaudesta.

Annoin elämäni uudestaan Hänelle tammikuussa 1995. Ja Pyhä Henki teki mahdottoman mahdolliseksi.

Olen sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini yli kaikkien odotusten. Hän on ohjannut ihmeelliselle armon ja totuuden tielle.

Voin todeta omasta tilanteestani näin: Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista (Markus 10:27). Hän kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.. (Room.4:17). Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut! (Room.4:18).

Raamatun tie seurustelusta avioliittoon.

Mitä kuuluu seurusteluvaiheeseen?

Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän yhdessä. He keskustelevat asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa kaikissa ratkaisuissa. Ellei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista.

Kristityn tulee aina kääntyä kaikkine asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai nuhdella.

Jeesuksen lupaus kuuluu: Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (Joh. 10:27-28).

Jokainen uskossa oleva siis kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Nyt on kysymys siitä mitä Sinä tahdot kuulla? Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö valintasi omana asianasi? Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin seurustelukumppaniasi? Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? Näiden kysymysten myötä ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne onnellisuus. Niihin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30.

Seurusteluasiat tuottavat joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on valvoa teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili (Hebr. 13:17).

Tänä aikana lähes kaikki pyhä on rikottu. Tämä vaivaa vastuussa sieluista olevia vanhimpia ym.

Puhdas ja kaunis seurustelu Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa. Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi (1 Kor. 7:2).

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13).

Seurusteluvaiheeseen kuuluu ennen muuta yhdessä rukoileminen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta. Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät työtä Jumalan seurakunnassa.

Jo seurusteluvaiheessa voidaan yhteisissä rukoushetkissä kysellä, mikä on kummankin mahdollinen tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan vanhemmilta uskovilta. Tämä siksi, että voidaan etukäteen suuntautua tukemaan toinen toistaan Jumalan työssä.

Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä.

Näin he oppivat tuntemaan toistensa hengellistä luonnetta, mm. miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien yhteydessä. Nöyryys, kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole tulee niitä opetella.

Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti jäytää kumppanisi elämässä.

Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa (Psalmi 1:5).

Riitelevän ja niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu (Snl. 26:26).

Seurustelevan parin tulee kaiken edellä mainitun takia osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.

Seurustelevien tulee keskustella mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta, kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman lehtiä ja toinen ei pidä siitä, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta on kaikesta hyvä sopia etukäteen. Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet (Aamos 3:3).

Jos ed. m. yhteiset suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä lopullisesta avioliitosta.

Kihla-aikaa on hyvä jatkaa ainakin muutamia kuukausia.

Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan yhdessä asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja Lapset ovat Herran lahja (Psalmi 127:3).

Seurustelu on johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu.

Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.

Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?

Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?

"Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi" (Jer. 1:5).

Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka (Jes. 49).

Uskon Jumalan samoin suunnitelleen jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden ei vain toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan.

Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.

Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu (Room. 11:29).

Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, että hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan.

Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.

Vanhan liiton pyhät.

Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan antamassa Juudaksen tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen (Dan. 2:37; 4:23-34).

Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: minä otin hänet vaimokseni (1 Moos. 12:19). Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa Ja hän vaelsi aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollutsiihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä (1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4). Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.

Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä.

Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään (Psalmi 51).

Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.

Meidänkin aikanamme eronnut, haureellinen ja epäpyhä saa syntinsä anteeksi kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa siitä, mihin lankeemuksensa alussa jäi.

Palatessaan eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut (2 Kor. 5:17).

unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin (Filip. 3:13).

Jumala ymmärtää langennutta, joka on syntiretkillään tuhlannut kaiken kauniin ja puhtaan. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää synnissä. Luuk.15:11-24.

Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta: Sinä saat alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa seurakunnassa.

Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt!

Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:

Jumala, minä olen syntinen ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään.

Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen.

Taivaallinen Isäni, tulen nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi.

Armahda minua ! Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne (Hesekiel 33:11). Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen veriuhri, kuoleva Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Ristintyösi ansioon tahdon turvata. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä. Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Anna Pyhä Elämä sisimpääni!

Kiitos, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni.

Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti.

Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut vastaan ottaa. Aamen.

Raamattu lupaa Sinulle: Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi (Jesaja 1:18).

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 6:23).

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.

Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle.

Raamattu sanoo näin: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän hengen lahjan (Apostolien teot 2:38).

Tässä on tie, sitä käykää (Jes. 30:21).
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Dimi Sefanja » Pe 12 Maalis, 2010 19:51


Shalom!

Ehdottoman hyvä opetus ja kirjoitus!

Kiitos Herralle Jeesukselle Weijo-veljestä
!



Tässä on kaikki, ei pähkinänkuoressa, mutta laajemmin ja kokonaan, että jos ja kun ajatuksella lukee, niin saa kyllä hyvän ymmärryksen siitä, mikä on Jumalan tahto avioliitto- ja sukupuoliasioissa. Kuten kirjoituksesta ansiokkaasti käy ilmi, niin avioliittoon, ettei yhteiseloon kuulu avoliitot, eikä myöskään avioliiton ulkopuoliset suhteet, kuten ihmiselle ei kuulu ns. esiaviolliset suhteetkaan.

Tässä opetuksessa oli nähty vaivaa ja siihen oli käytetty aikaa - itse kirjoittamiseenkin, mutta myös siihen, että kirjoittaja oli itse ensin sisäistänyt ja ymmärtänyt tämän kaiken. Yliopettajanahan tällaisessa on itse Jeesus Kristus, joka omiaan ja Jumalan palvelijoita johtaa tarkoitukseensa, että Häntä, Jumalaa paremmin palvelisimme - samalla, kun palvelemme lähimmäisiämme.


Tämä kirjoitus oli pitkä, kuten Aamu-Usva, sisaremme sanoikin, mutta ei ollenkaan l i i a n pitkä tänne laitettavaksi - tai mihinkään muuhunkaan paikkaan.

Täyttä asiaa ja laajalla pohjalla, että kaikilla on mahdollisuus ymmärtää, mikä on sukupuolisuhteissa ja avioliitoissa Jumalan tarkoitus meihin luotuihinsa nähden. Jumalan tarkoitus on, ettei meillä olisi suhteita, vaan suhde puolisoomme ja Jumala on tarkoittanut meidät ensisijaisesti yksiavoisiksi.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Omana lisänäni tähän tahtoisin pointeerata, ettei Jumala tahtonut ihmisen sekaantuvan samaa sukupuolta oleviin ja muodostavan lesbopareja tai miespareja, jotka nyky-yhteiskunnassa saavat vielä adoptoida lapsia ja vihityttää itsensä kirkoissa avio-liittoon tai on ainakin mahdollisuus saada siunaus sieltä ja se, jos mikä on synti ja Jumalan tarkoituksen vastaista ja kauhistus. Baabelin teko.
.

ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Matt. 19:5

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 1. Kor. 6:9

Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.

1. Moos. 5:2
Jumala On Rakkaus!

Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus
niinkuin ehtymätön puro! Aam. 5:24

http://www.Jeesus-on-Herra.com/
Avatar
Dimi Sefanja
 
Viestit: 1348
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 21:18
Paikkakunta: TUSBY

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Pe 12 Maalis, 2010 20:16

Luin tuon Weijon kirjoituksen vihkosesta, jonka otsikko siis on 'Avioliitto, ero ja uudelleen avioituminen'. Itse kyllä ajattelen, että nimi voisi olla ihan vain yksinkertaisesti 'Avioliitto', ettei vain kukaan nimestä jo päättele, että eroaminenkin olisi normaalia ja hyväksyttävää käytäntöä :)

Ja pari pientä Raamatunpaikkavirhettä taisin löytää tästäkin vihkosesta :D Kohdassa, missä puhutaan Raamatun antamista mahdollisuuksista eroamiseen, mainitaan lopussa, miten tärkeää on olla ehyin sydämin Herralle antautunut. Tätä perustellaan jakeella 1.Aik.16:9. Tarkoitetaan kuitenkin 2.Aik.16:9.

1.Aik.16:9 "Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä."
2.Aik.16:9 "Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle."

Hylätty osapuoli -otsikon alla oli aika hyvin ymmärretty tämä, että milloin siis hylätty tulee jättää yksin. Siis silloin, jos hänet on hylätty haureuden synnin tähden. Saman otsikon alla on yhden jakeen heitto, kun mainitaan Jeesuksen sanat: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin. Tämä on siis Matt.5:32, eikä jae 31 tuossa luvussa :)

Mielestäni kirjoituksen tärkeä pointti on myös siinä, että näissä asioissa tulee mennä eteenpäin rukoillen TAPAUSKOHTAISESTI muistaen profeetan sanat, joita Jeesuskin käytti: "Laupeutta minä haluan, enkä uhria (Hoos.6:6)."
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

Yksi ykkönen

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Pe 12 Maalis, 2010 21:34

:IAg

Yksi ykkönen olisi pitänyt olla kakkonen. :lol: Aamu-Usva onneksi huomasi. Näin sitä tekevälle sattuu ja tapahtuu. Pitää korjata se nettisivuilla olevassa tekstissä. Niitä vihkosia on LP.ssä ehkä parisen kymmentä. Kukahan korjaisi virheen niistä? (Osoittaa sormella virheen löytäjää). (OM) :Bt

Siunausta meille!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » La 13 Maalis, 2010 20:43

Poistakaa keskuudestanne tuollainen sormella osoittelu :lol:
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron