pike464 kirjoitti:Onko se sama henki?
Roomalaiskatolinen karismaattinen uudistus kasvaa edelleen nopeaa vauhtia. Roomalaiskatoliset kokevat kaikkialla maailmassa karmismaattisten toista kastetta, jota kutsutaan nimellä "Pyhän Hengen kaste". Tilastot osoittavat, että vähintään puolet maailman karismaatikoista on myös roomalaiskatolisia. Monet roomalaiskatoliset "kaatuvat hengen voimasta" ja "puhuvat kielillä". Suuri osa roomalaiskatolisesta papistosta on omaksunut "karismaattiset kokemukset", mikä on muuten saanut paavin virallisen siunauksen. Mutta mitä tämä kaikki merkitseekään? Miten roomalaiskatoliset voivat kokea sellaista, minkä on ajateltu yleisesti olevan ainoastaan protestantiseen liikkeeseen kuuluva kokemus? Tarkoituksemme on vastata kysymykseen: "Onko se henki, joka antaa karismaatikoille heidän kokemuksensa"kielet", "hengen voimasta kaatumisen" jnesama henki, jonka roomalaiskatolisetkin ilomielin ottavat vatsaan?"
Ennenkuin tarkastelemme kysymystä "Onko se sama henki?", on tärkeää tutkia sitä, minkä useimmat ihmiset ovat otaksuneet olevan protestanttiseen liikkeeseen kuuluvaa, nimittäin helluntai- ja karismaattisia liikkeitä.
Vuonna 1971 ilmestyi eräs kirja, jolla on ollut hyvin suuri vaikutus. Se on "The Pentecostal Movement in the (Roman) Catholic Church", jonka on kirjoittanut roomalaiskatolinen pappi nimeltään Edward D. O'Connor. Kirjasta tuli klassikko, ja sitä arvostavat edelleen Vatikaani ja roomalaiskatoliset aktivistit. O'Connor toteaa kirjan sivulla 23 seuraavaa: "Vaikka helluntaiseurakunnat ovat lähteneet protestanttisuuden piiristä, ne eivät ole tyypillisesti protestanttisia uskomuksiltaan, asenteiltaan eikä käytänteiltään. Monet historian tutkijat samoin kuin liikkeen omat jäsenet pitävätkin helluntailaisia kristillisen maailman "kolmantena maailmana" jossain protestanttisuuden ja (roomalais-)katolisuuden välimaastossa."
Tulemme näkemään myös kirjasta otetuista lainauksista roomalaiskatolisuuden ja karismaattisuuden yhtäläisyyksiä. (Roomalais-)katoliset, jotka ovat omaksuneet helluntailaisen hengellisyyden, ovat huomanneet sen olevan sopusoinnussa heidän perinteisen uskonsa ja elämänsä kanssa. He eivät koe sen olevan vieraasta uskonnosta lainattua, vaan olevan kehittynyt heidän oman uskonsa pohjalta" (s.28.).
"Niiden hengellinen kokemus, joita on koskettanut Pyhän Hengen armo helluntailiikkeessä on syvällisesti sopusoinnussa (roomalais-)katolisen kirkon klassisen teologian kanssa" (s.183). Ja "...oppi, joka on nykyään kehittymässä helluntaiseurakunnissa näyttää kulkevan hyvin samankaltaisten vaiheiden kautta kuin varhaisella keskiajalla tapahtuneet vaiheet klassisen opin muotoutuessa" (ss. 193,194.).
Ymmärrämme tämän perusteella, ettei roomalaiskatolinen kirkko näe karismaattisuutta uhkana, vaan on hyväksynyt ja omaksunut sen ja ottaa mielellään vastaan sen "siunaukset". Roomalaiskatolinen oppi EI kuitenkaan ole muuttumassa! Roomalaiskatoliset ovat uskollisempia kuin koskaan rukousnauhan käytölle ja rukoilevat Mariaa ja pitävät kiinni muista vääristä roomalaiskatolisista opeista ja käytänteistä.
Jo vuosien ajan ovat monet uskoneet, että on kysymyksessä todellinen herätys ensiksikin helluntailiikkeen ja toiseksi karismaattisen liikkeen kautta ja että nämä kaksi liikettä ovat Jumalan suurta liikehdintää lopun ajalla. Ja kuitenkin näemme näiden "suurten liikkeiden" kulkevan nyt käsi kädessä roomalaiskatolisuuden ja muiden harhaoppien kannattajien kanssa! Niistä on tullut hyvät ystävät. Jotkut kutsuisivat sitä jopa perheenjäsenten jälleensolmimaksi yhteydeksi. Roomalaiskatolisuus ja karismaattinen liike ja varsinkin Assemblies of God helluntaiseurakunnat ovat näytelleet pääosaa maailmanlaajuisen kirkon muotoutumisessa ekumeenisen liikkeen kautta.
Kirjan "The Pied Piper of the Pentecostal Movement" tekijä Wilson Ewin toteaa: ""Lukemattomat miljoonat katoliset helluntailaiset kuuluvat nykyään Vatikaanin uskollisiin. Heille on ominaista sekä helluntaikokemus että horjumaton uskollisuus roomalaiskatolisen kirkon dogmeille ja opetuksille. Trenton krikolliskokouksen määrittelemä keskiaikainen katolisuus on rikkumattomana heidän sydämissään" (s.25.). Ewin jatkaa: "Klassisen helluntailaisuuden voimat ovat nykyään katolisten helluntailaistenkin saatavilla". Eikä siihen tietenkään tarvita kääntymystä Kristukseen. Jotkut roomalaiskatoliset helluntailaiset ovat jopa lyöneet laudalta sellaisten keskilinjaa edustavien helluntailaisten kuin Oral Robertsin, Kathryn Kuhlmanin, Rex Humbardin, Aimee Semple McPhersonin, David Du Plessisin ja muiden saavutukset" (s.26).
Kautta koko kirjan kertoo Ewin suurista roomalaiskatolisten ja helluntailasiten yhteisistä kokouksista. "Vatikaanin johtohenkilöiden ja helluntailiikkeen johtajien yhteisiä kokouksia on pidetty jo monien vuosien ajan. Kardinaali Leon Suenens, joka on yleensä niissä mukana, puhui vuoden 1977 Kansas Cityn kongressissa. Hän ja 'Thomas Zimmerman (Assemblies of God), J.O. Patterson (Church of God in Christ) ja arkkipiispa Bill Burnett (anglikaani) seisoivat yhdessä valtaisan yleisön edessä ennennäkemättömän ykseyden osoituksena'" (s.34).
Roomalaiskatolisten ja karismaatikkojen välillä on vielä jonkinlainen opillinen kuilu, mutta se on työnnetty sivuun yhteiseen kokemukseen perustuvan ykseyden tieltä. Sekä Assemblies of God -seurakunnat että Vatikaani ovat yhtä mieltä siitä, että Jumalan Pyhä Henki toimii sekä karismaattisessa liikkeessä että roomalaiskatolisuudessa. Ja kuitenkin tutkittaessa sellaisten roomalaiskatolisten todistuksia, jotka ovat kokeneet karismaattisia ilmiöitä kuten esim. "kielillä puhumista", "hengen voimasta kaatumista" tai "Pyhän Hengen kasteen"jota ei löydy Raamatustahuomaamme, että heitä ei johdeta pois roomalaiskatolisista harhaopeista, vaan syvemmälle niihin! Eräässä tällaisessa todistuspuheenvuorossa mainitaan erityisesti, että kyseessä oleva henkilö alkoi rukoilla rukousnauhaa käyttäen, jota he sanoivat "alkaneensa tehdä nimenomaan henkikasteen jälkeen" (Catholic Pentecostals, s.68.). Eräs toinen kirjoitti uudistuneesta yhteydestään Mariaan. Eräs pappi lausui "henkikasteen" saatuaan: "Koskaan aikaisemmin minulla ei ollut ollut sellaista tunnetta, että Maria johtaa minua Kristuksen ja Hengen täyteyteen" (The Charismatic Renewal and the Irish Experience, s. 92). Itse asiassa jotkut nimellisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvat, jotka eivät aikaisemmin rukoilleet Mariaa tai käyttäneet rukousnauhaa rukoillessaan tai edes käyneet messussa, tekevät näitä asioita nyt karismaattisen kokemuksensa seurauksena!
E.N. Gross sanoo kirjassaan "Miracles, Demons and Spiritual Warfare": "Karismaattinen liike on ottanut roomalaiskatoliset avosylin helmaansa. Perustavaa laatua olevilla opillisilla eroavuuksilla ei näytä enää olevan väliä. Valtavissa karismaattisissa kokouksissa esiintyy protestanttisia ja roomalaiskatolisia puhujia rinta rinnan ikäänkuin heidän välillään ei olisi mitään eroa. Sellaiset kokoukset ovat täynnään "kieliä", "profetointia" ja "parantamista", joita kannustetaan yhteisin 'aamen'- ja 'ylistys Jeesukselle'-huudoin" (s.160).
Jos Pyhä Henki on näiden roomalaiskatolisten kokemusten takana, miten sitten voidaan selittää se, että näitä ihmisiä ei olla johtamassa ulos roomalaiskatolisuudesta eikä sanoutumaan irti jumalaapilkkaavista opetuksista, vaan he ovat kietoutumassa yhä kiinteämmin sen harhaoppeihin? Raamattu sanoo, että Pyhä Henki on Totuuden Henki ja Herra Jeesus Kristus sanoi lisäksi, että "Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen" (Joh.16:13). Hän ei vahvistaisi roomalaiskatolisia tai ketään muitakaan harhaoppisia heidän väärissä opeissaan, vaan johtaisi heidät niistä pois. Eikä Pyhä Henki varmasti johtaisi Jumalan kansaa solmimaan käsiään yhteen sellaisten kanssa, jotka ovat syvällä vaarallisessa harhaopissa ja ottaneet vastaan väärän evankeliumin. Mutta malttakaapa, meidän on kysyttävä tällä kohtaa seuraavat kysymykset: "Miten sekä helluntai- että karismaattisissa liikkeissä vaikuttava henki voisi olla Jumalan Pyhä Henki, kun tämä henki ei ole johtanut kummankaan liikkeen seuraajia Kristuksen evankeliumiin, vaan valhe-evankeliumiin ja liittänyt nämä molemmat liikkeet yhteen opillisten hirvitysten jättiläisen, roomalaiskatolisen kirkon kanssa? Miten Pyhä Henki voisi olla johtamassa näitä ihmisiä, kun heidän ykseytensä ei koske Kristuksen oppia, vaan pikemminkin piittaamattomuutta oppia kohtaan?" Nämä liikkeet ovat ryhtyneet kokemusperäiseen rakkaussuhteeseen roomalaiskatolisuuden ja jopa mormonien kanssa Promise Keepers -liikkeen kautta.
Jeesus Kristus sanoi, että Pyhä Henki, jota Hän kutsui kolme kertaa "Totuuden Hengeksi" Johanneksen evankeliumissa, ohjaisi kaikki Jumalan valitut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13). Karismaattisessa liikkeessä ja roomalaiskatolisuudessa toimiva henki ON sama henki, mutta se EI ole Pyhä Henki, sillä tämä valhehenki ei johda ihmisiä kaikkeen totuuteen, vaan kannustaa sen sijaan eksytykseen ja johtaa ihmisiä vääränlaiseen rakkauden ja kokemusten yhteyteen raamatullisen ykseyden (jonka aikaansaaja on Kaikkivaltias Jumala) sijasta, joka on ja voi olla vain rakkauden JA totuuden ykseyttä. Molempien ryhmien on tiedostettava se raamatullinen totuus, että oppia ei voida koskaan syrjäyttää, vaikka olisikin ylitsevuotava halu ykseyteen hinnalla millä hyvänsä. Ainoastaan ne, jotka uskovat totiseen evankeliumiin, voivat olla samaa mieltä Raamatun kanssa siitä, kuka Kristus on ja mitä Hän on tehnyt.
Nähdessämme karismaattisen liikkeen ja roomalaiskatolisen kirkon sulautuvan joka hetki yhä tiiviimmin yhteen huolimatta siitä, että ne ovat eri mieltä jostain opinkohdista, toivottaen lämpimästi tervetulleeksi hengen, joka johtaa niitä yhä syvemmälle ekumenian siteisiin ja oppiin, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, se kertoo meille vääjäämättä, että ON kysymys samasta hengestä, joka EI kuitenkaan ole Jumalan Henki. Se on väärennös. Väärennös, joka kutkuttaa aisteja ja ruokkii samanaikaisesti aistillista halua nähdä ja tuntea ja kokea jotain tavallisuudesta poikkeavaaniin että on nyt aikaansaatu ihmistekoinen ykseys, joka perustuu kokemuksiin eikä Totuuteen, ei siihen todelliseen ykseyteen, jonka vain Jeesus Kristus voi aikaansaada kaikille niille, jotka pysyvät HÄNEN opissaan (kts.2.Joh.9). Jumalan Pyhässä Sanassa todetaaan, että kristitty vaeltaa uskossa, ei näkemisessä (2.Kor.5.7). Jumala on valinnut puhua kansalleen kirjoitetun sanan kautta ja juuri Raamatusta löytyy todellinen kokemus Jumalasta eikä jostakin lihaa miellyttävästä tuntemuksesta, joka suorastaan tihkuu väärää oppia.
Johanneksen 1. kirjeessä, luvun 4 jakeessa 1 näemme hänen ohjeensa: ..."älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." Monet eivät nykyään kysele, vaan hyväksyvät vain kakistelematta, että jos joku koemus on todellinen ja näyttää "hyödylliseltä", sen täytyy olla Jumalasta, niin että minkä liikkeen piirissä kokemus sitten on saatukin, se saa tätä kautta uskottavuutta. On selvää, että karismaattisuuden keskuudessa toimiva henki on johtamassa sitä yhä kiinteämpään yhteyteen pimeyden kanssa. Tuo henki ei ohjaa roomalaiskatolisia kaikkeent otuuteen, vaan yhä syvemmälle roomalaiskatolisuuden eksytyksiin. Sentähden tuo henki ei voi olla Jumalan Pyhä Henki, vaan se on Saatanan epäpyhä henki. Jumalan kansanniiden, jotka Hänen valituistaan kuuluvat roomalaiskatoliseen kirkkoon tai helluntai- tai karismaattisiin liikkeisiin, on lähdettävä roomalaiskatolisesta kirkosta ja karismaattisesta ja helluntailiikkeestä Ilmestyskirjan 18:4 mukaisesti ..."ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa". Erottava linja on merkitty mitä selvimmin: haluatko seurata karismaattisen liikkeen ja roomalaiskatolisen kirkon henkeä vai haluatko seurata Jumalan Pyhää Henkeä, joka ohjaa ihmiset kaikkeen Totuuteen?
Jumalan henki on Totuuden Henki ja ainoastaan Hän voi ohjata ihmiset totuuteensa: Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Me kehotamme yhtä hyvin roomalaiskatolisia kuin karismaatikkojakin tutkimaan Jumalan Sanaa ja kokemaan TOTUUDEN!
Moreno dal Bello
_________________
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa