Lakiliiton orjuudesta vapauteen /Lauri Öhrnberg

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Lakiliiton orjuudesta vapauteen /Lauri Öhrnberg

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » To 21 Helmi, 2013 18:24

Lauri Öhrnberg

ORJUUDESTA VAPAUTEEN


Vuonna 1946


"
VANHAN JA UUDEN LIITON VÄLINEN ERO

Vaikka juutalaiskristityt alussa, eläen niin lähellä vanhan liiton aikakautta, vielä suureksi osaksi käsittivät kristillisyyden vanhan testamentin mukaisesti, huolehti kuitenkin Pyhä Henki apostolien kokouksessa Jerusalemisssa siitä, että uuden liiton kirkkaus siellä selvisi ja tuli julki kaikille kansoille. Päästiin käsittämään, että todellisuuden tultua varjot saavat väistyä. Apt. 15. Siellä tuli selvästi ilmi, että Pyhä Henki opastaa koko totuuteen. Jerusalemissa kokoonnuttiin (n. v. 50 jKr) varta vasten etsimään Jumalan kasvojen edessä ratkaisua kysymykseen, olisiko kristillisyys sulautettava juutalaisuuden helmaan. Herra ei jättänyt heitä oman onnensa nojaan. Oli kysymys asiasta, jolla tuli olemaan ratkaiseva merkitys kaikkien aikojen kristilliselle julistukselle. Jos alussa olisi menty vinoon, olisi oltu viassa kautta koko linjan. Ja kun siellä Pyhältä Hengeltä apua pyydettiin, niin Hän todella puuttuikin asiaan ja toi kirkkaasti esille selvän, evankelisen ja uustestamentillisen pelastusnäkemyksen. Jumala johti täten uuden liiton kansan todelliseen Kristuksen vapauteen.
Apostolien kokouksessa todettiin, että Jumala oli apostoli Pietarin puheen kautta pelastanut Korneliuksen talossa koolla olleet pakanat, jotka eivät pitäneet lakia eivätkä olleet ympärileikattuja. Vieläpä Jeesus kastoi heidät Pyhällä Hengelläkin, samoin merkein kuin mitä helluntaipäivänä oli tapahtunut Jerusalemissa (Apt. 2). Jumala ei tehnyt mitään erotusta juutalaisen ja pakanain välillä "puhdistaessaan heidän sydämensä uskolla". Näin siis Herra itse osoitti, miten pakanat sellaisinaan , ilman lain töitä, vanhurskautettiin uskon kautta. Samassa tilaisuudessa selvisi heille yhä kirkkaampana se juutalaisille ylen vaikeasti tajuttava asia, että pelastus ylipäänsä kuuluu pakanoillekin. Sillä kun he huomasivat, että taivaan Jumala hyväksyi pakanakansatkin Poikansa uhrin perusteella sellaisenaan pelastukseen kelvollisiksi, uudestisynnyttäen heidät ja kastaen heidät Pyhällä Hengellä, niin "mitä he olivat estämään Jumalaa ja panemaan opetuslasten niskaan iestä, jota eivät heidän isänsä eivätkä hekään olleet jaksaneet kantaa" (Apt. 15:10). Kun kerran Jumala heidät otti vastaan, niin olisi ollut sopimatonta, että ihmiset olisivat lisäehtoja asettaneet.
Kun tuossa kokouksessa oli aikansa keskusteltu, nousi apostoli Jaakob, ja lausui:
" Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina." Apt. 15:13-21.

Apostoli Jaakobin ehdotus hyväksyttiin ja kokouksesta lähetettiin kirje pakanakristityille, jonka lopussa sanottiin: "Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Apt. 15:28-29.
Tämän päätöksen valossa on nyt tarpeen käsitellä vanhan ja uuden liiton välistä eroa.
Kun Jumala muinoin teki liiton kansansa Israelin kanssa, ei Hän voinut ilmaista heille salaisuuksiaan ja kirkkauttaan suoranaisesti, vaan heille välitettiin jumalalliset asiat ulkonaisten havaintovälineitten muodossa. Koko heidän jumalanpalveluksensa sidottiin näkyviin esineihin. Kun tämä meille täysin selviää, pääsemme käsittämään, miksi uuden liiton kirkkauden tultua se, mikä on aikansa elänyt, "vanhenee, ja on lähellä häviämistään" (Hebr. 8:13).
Jumala antoi esikuvallisen liiton "olemaan siihen asti" (Gal. 3:19), jolloin esikuvat saivat täyttymyksensä, ja silloin niitä ei enää tarvittu entisessä muodossaan.
Jumala erotti vanhan liiton kansan ulkonaisilla merkeillä muista maailman kansoista. Ja tälle Israelille ilmaistiin Jumalan tahto ulkoisten välineiden, kivitauluihin kaiverrettujen käskysanojen muodossa. Näiden lisäksi annettiin heille vielä niitä selittäviä ja täydentäviä muita sääntöjä. Kymmenen käskyn laki muodosti siis ikäänkuin lain sydämen, mutta samalla muiden sääntöjen kanssa yhden kokonaisuuden, jota Raamattu nimittää Mooseksen laiksi.
Kaikki muukin, mikä kuuului tämän kansan jumalanpalvelukseen, oli heille silmin nähtävää, korvin kuultavaa ja käsin kosketeltavaa: Ilmestysmaja moninaisine esineineen, ulkonainen pappeus loistavine juhlapukuineen sekä monenlaiset uhrit, joissa oli ainainen muistutus synneistä. Olipa ylipapin rinnalla kilpikin, johon oli kaiverrettu Israelin kahdentoista sukukunnan nimet. Ulkonainen liiton arkki oli näkyvänä merkkinä sovituksesta. Alttarilla paloi lakkaamatta ulkonaisestikin nähtävä Jumalan tuli, joka ei koskaan saanut sammua.
Paitsi tällä tavoin näkyväisten esineiden kautta, havainnollistettiin Israelille Jumalan valtakunta myöskin ulkonaisten toimitusten muodossa. Heille määrättiin, paitsi uhreja, myös erilaiset pesot puhdistukseksi, jos he olivat koskeneet saastaiseen tai tehneet syntiä. Heille annettiin kielto, etteivät he saa syödä tarkoin lueteltuja saastaisia eläimiä. He eivät saaneet mennä naimisiin vieraisiin kansallisuuksiin jne.
Näemme siis, että jumalan valtakunta oli heille ilmaistu vertauskuvallisesti, varjokuvissa. Itse todellisuus, asian kokeminen sisällisesti, pysyi heiltä kätkössä, salaisuutena. He eivät olleet päässeet siihen hengessä sisälle, vaan heitä täytyi ulkoisin keinon muistuttaa Jumalan valtakunnan ja pelastuksen eri puolista. Niinpä heille myös säädettiin vuotuiset juhlat, jotka olivat muistoksi heidän keskuudessaan tapahtuneista Jumalan suurista teoista. Ensimmäinen näistä juhlista oli joka viikko toistuva sapatti, jolloin he muistelivat miten Jumala loi maan kuutena päivänä ja lepäsi seitsemäntenä. Päivä pyhitettiin siis Jumalan ulkonaisen luomistyön ja sitä seuranneen levon muistolle.
Muita juhlia olivat pääsiäinen, joka pyhitettiin Egyptistä lähdön muistoksi. Lehtimajanjuhla taas oli muistona korpivaelluksesta, jonka aikana Israel asui teltoissa. Sen lisäksi oli uutislyhteen juhla, jolloin Herralle uhrattiin uutiset maan tuotteista. Jne.
Kaikki nämä juhlat kuvasivat siis kukin erikseen, esikuvallisesti, Jumalan pelastussuunnitelman eri vaiheita Israelin historiassa. Kun vielä lisäämme tähän, että tämä vahvistettiin heille lain kautta, joka armottomana, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla sitoi jokaisen israelilaisen määräysten noudattamiseen, niin jo ymmärrämme vanhan liiton olemusta. Se oli joukko ihmisille annettuja määräyksiä, joita häntä vaadittiin tekemään ja joiden kirjaimellisen noudattamisen laiminlyömisestä oli mitä ankarimmat rangaistukset.

Mutta Hebrealaiskirje osoittaa meille, että laissa on vain tulevaisen hyvän varjo, ei itse asiain olemusta. Hebr.10:1.
Hebr. 9:9-10 mukaan taas ilmestysmaja on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaan uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan. Sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan niin kuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Apostoli Paavali kirjoittaa uuden liiton kansalle pelastuksen olemuksesta: Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Kol. 2:16-17.
Täten meille selviää, että samoin kuin vanhan liiton olemus oli vertauskuvallisuus, esikuvallisuus, on uuden liiton olemus todellisuus ja täyttymys. Vanhan liiton kansa ei ollut vielä sisäisesti päässyt kaikkein pyhimpään, ja siksi Jumalan valtakunnan asiat esitettiin heille varjokuvin. Mutta kun Kristus kuoli ristillä, halkesi temppelin esirippu kahtia ylhäältä alas asti, ja se merkitsi sitä, että nyt oli tie avattu Jumalan kansalle Hänen salaisuuksiinsa. Pyhä Henki ilmoitti totuutta etsiville omilleen lunastustyön tuloksena, että meidät nyt on saatettu itse asiain olemukseen Jeesukseen, joka on todellisuus. Varjot ovat poistuneet Valon kirkkaudessa. Varjojen kanssa meidän ei kilvoituksessamme ole tarpeellista askaroida. Niitä ei tarvitse ottaa lukuun eikä niiden määräyksiä lakipykälinä muistella ja noudattaa.
Käydessämme uskalluksella armoistuimen eteen käymme suoraan Jumalan valtakuntaan, joka ei ole kokoelma käskyjä ja kieltoja, vaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

Uudessa liitossa meidän ei ole tarvis kivitauluista lukea Jumalan tahtoa. Herra itse sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:8-12.

Apostolit eivät siis siirtäneet kristityille noudatettaviksi Siinain vuorella annettua lakia. Joka on vain tulevan hyvän varjo. Hebr. 10:1. Vain joitakin kohtia Mooseksen laista valittiin pakanakristityille, kuten veren syömisen kielto ja epäjumalille uhratun lihan syöminen sekä haureuden synti. Apt. 15:29.
Mutta mitä kymmeniin käskyihin tulee, niin on erittäin mielenkiintoista havaita, että niitä ei ollenkaan mainittu yhtenä kokoelmana eikä sellaisina annettu noudatettaviksi. Sillä tätäkin käskyä: - - että kartatte haureutta - - ei olisi heille tarvinnut tuossa kirjeessä erikseen mainita, koskapa se jo kuuluu kymmeniin käskyihin, jos siis kymmenen käskyn liitto olisi annettu heille lakina pidettäväksi. Vain tämä yksi kohta katsottiin tarpeelliseksi poimia siitä erityisenä määräyksenä.

Nyt voi ehkä joku kysyä, saako uskovainen sitten varastaa, tapella, valehdella, tappaa, himoita lähimmäisensä omaisuutta jne.? Eikö kymmenen käskyn laki sittenkin vielä sido uskovaista näissä kohdin? Tähän vastaamme, että KYLLÄ. Uusi testamentti tarkalleen määrittelee kristityn menettelyn näissä asioissa ilman lakipykäliäkin. Jeesus sanoo suurimmiksi käskyiksi nämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähintäsi niin kuin itseäsi.
Apostoli Paavali tuo esille, miten tuo rakkaus on uuden liiton laki ja toimeenpaneva voima uskovaisten elämässä:
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys. Room. 13:8-10.

Jeesus itse sanoi olevansa tie ja totuus ja elämä. Ja kun tämä jumalallinen totuus ítse on uskovaisten sydämissä, niin totisesti hän ei voi tahallaan puhua pahaa, toisista, ei valehdella eikä tehdä vääryyttä. Ei hän siihen suinkaan tarvitse kivitauluihin kaiverrettuja määräyksiä, sillä hänessä on Kristuksen mieli,' .hänen henkensä on yhtynyt Herran Henkeen ja mielenlaatuun, niin että hänen aistinsa tottumuksesta ovat oppineet erottamaan hyvän pahasta. Hebr. 5: 14.
haısm. Pyhä Henki on nıyt se, joka näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, paljastaen Jumalan sanan kautta sydämen ajatukset ja aikeet.
Apostoli Johannes kirjoittaa uskovaisille: "Ja te - teissä pysyy se voitelıı, jonka olette Häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin Hänen voitelunsa opettaa teille kaikkea, niin se on totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä, 1 Joh. 2: 27.
Kun Jeesus mainitsi, että Pyhä Henki maailmaan tultuaan näyttää todeksi synnin, niin mikä oli sen synnin olemus, jonka Pyhä henki oli näyttävä? Sekö, etteivät ihmiset pitäneet kymmenen käskyn lakia? EI, vaan synnin, koska he eivät usko minuun.

Ei uudessa liitossa enää tuomita ihmistä lain rikkomisesta, vaan joka ei usko, on jo tuomittu. Ja Jeesus sanoi: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Kun ihmiset eivät usko Kristuksen lunastustyöhön ja siihen voittoon, minkä Jeesus sai ristillä saatanasta, synnistä ja meidän vanhasta ihmisestämme, niin he yhä ovat lihan hallittavina, eivätkä siis ole Jumalalle otollisia. Sillä lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sen tähden heidät tosin tuomitaan tekojensa mukaan, mutta kaiken ytimenä on kuitenkin se, etteivät he ole uskon kautta vastaan ottaneet täyttä lunastusta ja vapautusta synnin hallintavallasta.

Kun uskomme Jeesukseen, niin se merkitsee, että uskomme Hänen voivan vapauttaa meidät himoistamme. Mutta ellemme usko Häneen, teemme Hänen aikeensa kohdaltamme tyhjäksi. Ja silloin meitä hallitsee saatana ja synti, saattaen meidät tekemään sellaisia tekoja, joiden tekijät eivät voi päästä Jumalan valtakuntaan.
On huomattava, ettei Uusi testamentti puhu lakia noudattavista ja lakia noudattamattomista, vaan uskovista ja uskomattomista. Tämä myös valaisee sen, että usko Jeesukseen Kristukseen uuden liiton aikana ratkaisee taivaaseen pääsymme.

Kuten edellã mainittin, on uuden liiton perustana rakkaus, Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Mutta on erikoisesti huomattava, että apostoli Paavali ei sano, että Jumalan rakkaus ja armo opettaisi meitä pitämään lakia, vaan hän sanoo: Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa. Tiit. 2:11,12.
Jumalan armo on siis sisäisenä opettajana meissä sekä myös voimana syntiä vastaan. Se ei velvoita meitä kirjaimen mukaisesti noudattamaan niitä varjokuvamääräyksiä, jotka oli kansalliselle Israelille annettu vain väliaikaisiksi (Gal. 3:19) ja jotka vain olivat esikuvia siitä täydellisyydestä ja kirkkaudesta, mikä Kristuksessa lahjoitettiin syntisen ihmisen uskossa koettavaksi.

Pyhä Henki johdatti opetuslapset jo alusta pitäen siihen siihen liittoon, joka on apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettu ja jossa kulmakivenä on Kristus.
Kun Jerusalemissa juutalaisena helluntaipäivänä alkoi herätys (Apt. 2), niin uskoon tulleet pysyivät apostolien ja profeettain opetuksissa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivänmurtamisessa ja rukouksissa.
Ja mitähän apostolit heille opettivat? Vanhan liiton kymmeniä käskyjäkö? Ei suinkaan. Olihan Mooseksella ammoisista ajoista asti julistajansa. Apostolit opettivat sitä salaisuutta, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista lähtien, mutta joka nyt on ilmisaatettu Hänen pyhillensä. Ef. 3. He opettivat sitä, mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi. Sillä Jeesushan lähetti Pyhän Henkensä Puolustajaksi ja Lohduttajaksi, jonka tuli opastaa Hänen seurakuntansa kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. Pyhä henki otti Jeesuksen omasta ja julisti heille, ja tätä viisautta apostolit jakoivat seurakunnalle. Mutta missään kohdin Uudessa testamentissa ei kerrota, että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille olisi annettu Mooseksen laki noudatettavaksi, ei niin kutsuttua seremonialakia enempää kuin kymmenen käskyn lakikäskyjäkään. Päinvastoin kerrotaan Apt. 16:4,5: Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä. Ne säännökset apostolit opettivat. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi näin. Ja niissähän mainittiin vain yksi sellainen asia, joka sisältyi kymmeniin käskyihin, mutta eivät he edes maininneet kirjeessä, että tuo määräys kuului kymmeniin käskyihin.
Olihan tarpeellista kirjoittaa pakanakristityille, että heidän oli vältettävä haureutta, jonka pakanuudesta kääntyneet olivat ennen omaksuneet luvalliseksi asiaksi, että kaikenlaiset irstaiset menot jopa kuuluivat pakanallisiin jumalanpalvelusmenoihin. Siksi oli välttämätöntä saada heidät näkemään, että tuokin asia oli rikos tätä rakkauden lakia vastaan.
Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa! Mutta haureus turmelee uhrinsa sielun ja ruumiin.

Kun apostoli Paavali myöhemmin kirjoitti lähetyskirjeitään seurakunnille, niin ne sisälsivät paljon ohjeita. Mutta niiden lähtökohtana ei ollut Siinain laki, vaan hän viittasi aina Kristuksen täytettyyn lunastustyöhön, jossa synniltä on taitettu kärki ja jossa kristityt oli vapautettu lain olemuksesta.
Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.! 1 Kor. 6:11. Ja siihen viitaten Paavali oikein vetoaa uskoviin: Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. 1 Kor. 6:15-20.
Miten evankelisesti Paavali tuokaan tässä esille asian, joka vanhassa liitossa esitettiin vain armottomana tuomion käskynä! Hän muistutti siitä korkeasta kutsumuksesta ja pyhästä asemasta, mihin heidät oli saatettu. Heidän silmänsä avattiin näkemään, että pyhyyden tilassa olevan ei enää sovi tulla yhdeksi lihaksi porttojen kanssa.
Roomalaiskirjeensä kuudennessa luvussa taas Paavali esittää uskovaisten pyhityksen perustukseksi sen, että he ovat kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa. Näin hän sanoo: Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Room. 6:1-4.
Tämän perusteella Paavali vetoaa kristittyihin, miten sen pitää ilmetä myös käytännössä: Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Kol. 3:3-5. Ristillä meidät on saatettu kuolemaan pois synnistä ja asetettu taivaallisiin yhdessä Jeesuksen kanssa. Nyt tahtoo Pyhä Henki meissä toteuttaa tätä kuolemaa: Niin pitäkää siis itsenne synnille kuolleina ja Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 6:11. Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:13. Voimme Hengellä kuolettaa lihamme mieltä varaamalla päivittäin tarpeeksi aikaa rukouselämälle ja Jumalan Sanalle. Ei ole ihme, että moni kristitty potee hengellsitä verenvähyyttä ja on lihansa hallitsema, kun rukouselämä on jäänyt pinnalliseksi, ja mistään Jumalan edessä viipymisestä ei voida puhuakaan. Tähän voidaan ottaa sananparsi: Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, kenen kaltainen olet.

Laajakin sanantuntemus ilman syvällistä kanssakäymistä Jumalan kanssa tekee kristitystä teoreettisesti oikeaoppisen, mutta vaelluksen ja käytöksen puolesta monesti pahennusta herättävän, pintapuolisen ihmisen. Siksi on välttämätöntä, että rukouselämämme tulee niin todelliseksi, että Jeesus saa vallata meidän sisimpämme, ajatusmaailmamme, kielemme ja kaikkemme. Silloin ei tee mieli tyhjiä hokea, kun joukko uskovia tulee yhteen. Hän, yksin Hän ei kuulu turhaa sanaa, Hän, yksin Hän pois ilo keveä!
Kristuksen täytetty työ ei ole vain oppi, vaan se on voima uuteen elämään, voima, joka kukistaa lihanmielemme. Ja tämän voiman vuodattaa meihin Pyhä henki, kun rukouselämämme tulee eläväksi.

Hebrealaiskirje, samoinkuin muutkin apostolien opetukset, pitävät tärkeänä, etteivät uskovaiset ihannoisi enää vanhaa liittoa, sen jumalanpalvelusmenoja ja -järjestystä, tai viettäisi sen juhlia ja noudattaisi samoja ruokamääräyksiä, kuin mitä vanhassa liitossa tehtiin. Apostoliut osoittivat, että nyt oli Jumala tehnyt Pojassaan Jeesuksessa uuden liiton, ei enää ulkonaisiin toimituksiin ja juhliin perustuvaa, vaan aivan toisenlaisen, Jumalan valtakunnan, josta ei voida sanoa, että täällä se on tai tuolla, vaan joka on sisäisesti meissä. Luuk. 17:20-21. Tähän valtakuntaan tullaan Hengestä syntymisen kautta, jota nimitetään sydämen ympärileikkaukseksi. Kol. 2:11,12. Room. 2:28,29. Tämä on se salaisuus, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu Hänen pyhillensä, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Kol. 1:26,27.
Vanhan liiton kansa oli kirjaimen alaisessa vanhassa olotilassa. Mutta Kristus lunasti meidät tuosta orjuuden ikeestä siirtäen meidät Hengen synnyttämään uuteen olotilaan. Ja kun nyt ihminen yhdistyy Kristukseen, tulee hän yhdeksi hengeksi Hänen kanssaan, ja silloin kaiverretaan Jumalan tahto hänen sydämensä lihatauluun. 2 Kor. 3.

Jos olet luisunut kauas Jumalasta, niin ota rukous- ja paastopäivä ja hiljenny Herran kasvojen eteen. Siinä alkaa Pyhä Henki näyttää sinulle Isän tahtoa ja luoda valoa elämääsi. Sinun ei tarvitse tutkia, mitä käskyjä vastaan olet rikkonut, vaan Pyhä Henki näyttää synnin todeksi ja esiin tulevat pimeyden piilot. Taivaallinen kirkas valo tuo ilmi yhtä ja toista elämästäsi. Ja kun tunnustat ja hylkäät, jopa sovit kanssaihmistenkin kanssa, mitä mahdollisesti olet heitä vastaan rikkonut, niin Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä. Olet jälleen vapaa ja onnellinen uuden liiton kristitty, jolla on elävä yhteys Jumalan kanssa.

Jeesus sanoi myöskin itsestään, että Hän on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Näimme jo edellä, että laki on vanhan liiton kulmakivi. Eihän nyt uudessa kahta kulmakiveä tarvita. Ei meidän sovi madaltaa Jeesuksen Kristuksen sovin työn arvoa ja voimaa.
Miten kuvaavaa on sekin, että tuo kuoleman liitto oli kaiverrettu kuolleille kylmille kivitauluille. Mutta elämän liitto ilmestyi itse elävänä meidän keskuuteemme. Ja Pyhä Henki kaivertaa elämän liiton meidän sydämemme lihatauluihin. Vanhan liiton olemus oli käsky. Uuden liiton olemus on lupaus. Vanha vaatii, uusi antaa, mitä vaatii. Jumalan tahto voi nyt toteutua meissä siten, että en enää elä minä, vaan Kristus minussa. Ja kun Hän elää meissä, niin Hän myös toimii ja toteuttaa meissä Jumalan tahtoa. Se ilmenee siten, että olemme Hengen kuljetettavina. Ja kun täytymme Hengellä ja vaellamme Hengessä, niin emme lihan himoa täytä.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Room. 8:2. Tämä laki on paljon tarkempi ja herkempi kuin Mooseksen laki. Jumala punnitsee, ei ainoastaan tekojamme, vaan niiden vaikuttimet ja sydämemme mielenlaadunkin. Vanha liitto tuomitsi murhamiehet kuolemaan, mutta Jeesus sanoi: Joka vihastuu veljeensä, on murhaaja.
Älkää tehkö murheelliseksi Pyhää Henkeä.
Vanhassa testamentissa sanotaan laista, että se on sinua lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi. 5 Moos. 30:14. Mutta uudessa liitossa sanotaan sama Kristuksesta. Room. 10:8.

Jeesus ei opettanut, että Pyhä Henki oli tekevä heille selvemmäksi lain ja kirkastava heille sitä tai antava voimaa lain pitämiseen, vaan että Hän oli ilmoittava heille sellaista, jota te ette voi nyt kantaa, siis jotain aivan uutta. Siksipä onkin juuri Pyhä Henki kallein ja tärkein uuden liiton kansalle. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo!

Opetuslapset saarnasivat kansalle Kristusta, mitä Hän oli ihmiskunnan hyväksi tehnyt. He eivät puhuneet Mooseksen laista, vaan Jumalan suurista teoista. He julistivat, että nyt oli saatu voitto synnin ja perkeleen vallasta. Siitä oli seurauksena, että syntyi suuri ilo siellä missä tämä sana kuultiin ja otettiin vastaan. Kristus-valossa paljastui ihmisten syntisyys, ja kun he huusivat avuksi Herran nimeä, niin he uudestisyntyivät ja antoivat kasteessa haudata vanhan ihmisensä kuolemaan. Jeesus itse tuli heidän sydämiinsä ja suoritti siellä suursiivouksen., niin että uskoon tulleet menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Tämä oli seurausta uudesta elämästä. Vanhan täytyi väistyä, kun taivaallinen valo paljasti sydämistä pimeyden piilot. Ei voitu enää ihmistenkään edessä salata tehtyjä rikoksia. Rakkaus, joka ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa sai heidät sopimaan riitakumppaniensa kanssa tehdyt rötökset. Veren kautta vuoti anteeksiantamus ja rauha sydämiin. Sielut tulivat Jumalan vanhurskaudeksi Kristuksessa Jeesuksessa. Ja Hengen kaste jatkui siellä, missä Kristusta julistettiin. Pyhä henki vuodatettiin puhtaisiin astioihin, niin että he puhuivat kielillä ja ennustivat. Apt. 19:5-6.

Oliko nyt vanhan testamentin lailla enää sanomista näihin sieluihin nähden, jotka näin oli otettu vastaan taivaasta käsin täydellisen uhrin perusteella ja sinetöity luvatulla Pyhällä Hengellä? EI, totisesti EI! Jeesus kasvatti heissä Hengen hedelmää, jota vastaan laki ei ole. Gal. 5:22,23. Kun he olivat Hengen kuljetettavina, niin he eivät olleet lain alla. Gal. 5:18.
Jos nyt Jumala olisi tarkoittanut , että kristittyjen on pidettävä kymmenet käskyt, niin onhan aivan luonnollista,m että siitä täytyisi löytyä Uudessa testamentissa nimenomainen maininta tai ainakin jonkinlainen viittaus siihen suuntaan. Mutta näimmehän, millainen päätös apostolisessa kokouksessa tehtiin ja mitkä säädökset he evankelioimismatkoillaan ihmisille julistivat. Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Apt. 16:4. Apt. 15:27-31.
Ja apostolien kirjeet, jotka monipuolisesti antavat kristityille oppia, elämää ja seurakuntajärjestystä koskevia ohjeita, eivät sanallakaan velvoita meitä Mooseksen lakiin.
Kaikkien näiden tosiasiain luulisi riittävän opiksi siihen, kuuluuko lain noudattaminen uuden liiton kristityille.

Yksikään vanhan liiton käsky ja sääntö ei ole voimassa uudessa liitossa muuta kuin siinä tapauksessa, että se nimenomaan on Uudessa testamentissa toistettu. "
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2546
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Hyvää sananopetusta ON

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 26 Helmi, 2013 11:11

!

LAURI ÖHRBERGIN OPETUS vuodelta 1946 ON TODELLA HYVÄÄ OPETUSTA.

Siinä menevät kirkolliset juhlat roskakoriin yhdessä juutalaisjuhlien kanssa. Uuden liiton kristityille ei ole enää kerran vuodessa toistuvaa joulua, hanukkaa, puurimia, helluntaita, pääsiäistä, yms... Olemme kaiken entisen täyttymyksessä!!! Juhla-ajoista on tullut jokapäiväinen siunaus. Sitä tarkoittaa niiden täyttymys.
Kiitos Jumalalle siunatusta vapauden sanomasta! "Iloitsen, Jeesus vapautti!!!"

Katsokaa tästä Raamatun kohta (suluissa) olevine selityksineen:

"Sillä Hän (Jeesus Kristus) on meidän rauhamme, Hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi (seurakunnaksi) ja purki erottavan väliseinän (enää ei ole erotusta juutalaisen uskoon tulleen ja pakanuudesta kääntyneen välillä), nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä (= vanhasta liitosta ei jäänyt uuden liiton uskoville yhtäkään käskyjen lain säädöstä ), luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalais- ja pakanakristityt) yhdeksi uudeksi ihmiseksi (Kristuksen ruumiiksi), tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Ja Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte
(me pakanat), ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat (juutalaiset);
sillä Hänen kauttansa (ristin veren kautta) on meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö (samalla tavalla).
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä (Jumalan seurakuntaa), apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus (Jumalan seurakunta) liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." Efes. 2:14-22.

Ei ole siis erilaista pelastustietä ja oppia juutalaisille ja pakanoille. On yksi Herra, Jeesus Kristus, joka on ainoa Pelastaja sekä juutalaisille että pakanoille.
On yksi ainoa ja sama oppi sekä juutalaisuudesta kääntyneille että meille pakanuudesta uskoon tulleille!
Kenellekään uskoon tulleelle eivät kuulu vanhan lakiliiton juutalaisjuhla-ajat. "Hän teki omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä .."

Näin on varma ja todellinen Jumalan totuus!



:IAg
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2546
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron