Muistan kerran lukeeni artikkelin, en enää muista kenen kirjoittama,jossa pohdittiin sitä, että jos totuudessa on mukana, edes vähän vääryyttä, onko se enää totuus? Artikkelin opetus oli se, että jos totuuteen on lisätty vähänkin vääryyttä, se ei ole enää totuus.
Tuo opetus on jäänyt voimakkasti mieleeni.
Jumalan Sana opettaa meille, että "on" olkoon meille "on" ja "ei" olkoon "ei", näin olen lukenut.
Paavali Kirjoitta korintolaisille seuraavasti: Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on,on", että "ei,ei"?
Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".
Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan Hänesssä tuli "on".
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat Hänessä"on"; sentähden tulee Hänen kauttaan myös niiden "aamen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
2.Kor.1:17-20.
Jos tuota edellä kirjoittamaani noudatan, niin voinko olla mukana yhteiskristillisessä toiminnassa? Jossa on mukana ainakin siemen uskovien hajaanuksesta, puhumattakaan siitä mihin nuo yhteiskristillisyyden lonkerot ulottuvat. Entä se, onko tuossa toiminnassa mukana jotain, joka vääristää Jumalan Sanan Totuuden? Tuleeko mukaan monta totuutta?
Nyt on taas esillä kirkon toiminta homokantoineen ja jotkut sanovat, että kirkko on luopunut Jumalan Sanasta?
Mistä on luopunut? Onko kirkko koskaan kuulunut seurakuntaan, jonka pää on Jeesus Kristus? Kirkon opetuksessa on luovuttu jo alkeista Jumalan Sanassa, puhumattakaan monesta muusta asiasta, tuon instituution toiminnassa.
Yhteiskritillisyydessä on mukana toiminta kirkkojen kanssa! Kuulutaan ekumeenisiin jarjestöihin. Miksi?
Onko kaikessa tässä sekamelskassa, lahkoistuminen, kysymys siitä, että haluamme niinkuin Israelilaiset aikoinaan; "kuningas meilläkin täytyy olla" Haluamme komeita kirkkorakennuksia, komeita muotojumalisia Jumalanpalveluksia, komeita työmuotoja ym. ym. ja unohdamme Jumalamme ja Kuninkaamme Herramme Jeesuksen Kristuksen.
Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
1.Kor.10:12.
Eikö aina olisi parasta toimia Jumalan Sanassa antamien ohjeiden mukaan, ettei kävisi sama luopumus mitä kirkko edustaa.?
Vielä mielessä yksi asia. Kysymys rakkaudesta. Siitä miten Johannes kirjeissään meitä opettaa rakastamaan veljiämme ja siskojamme.
Varmaan jotkut muutkin uskovat ovat samalla tavalla kipuilleet kanssani, sen kysymyken äärellä, rakastanko siskojani ja veljijäni. Varsinkin kun on esillä opillisia kysymyksiä, esim. suhtautumisessa yhteiskristillisyyteen, mietin monesti, että olenko kova ja kylmä kielteisten mielipiteitteni kanssa? Ja hyvä on kipuilla niin suuren asian kanssa, kuin mitä yhteys ja veljes- ja sisarrakkaus seurakunnassa on. Itseäni on auttanut asiassa jumalan Sana.
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, On Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa Häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka on Hänestä syntynyt.
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme Hänen käskyjänsä.
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä. JA HÄNEN KÄSKYNSÄ EIVÄT OLE RASKAAT;
SILLÄ KAIKKI, MIKÄ ON SYNTYNYT JUMALASTA, VOITTAA MAAILMAN; JA TÄMÄ ON SE VOITTO, JOKA ON MAAILMAN VOITTANUT MEIDÄN USKOMME.
KUKA ON SE JOKA VOITTAA MAAILMAN, ELLEI SE, JOKA USKOO, ETTÄ JEESUS ON JUMALAN POIKA?
1 jOH.5:1-5