Tuskan purkausta

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Tuskan purkausta

ViestiKirjoittaja Nika » Ti 29 Loka, 2013 1:47

Hei, en todellakaan tiedä mihin tämän olisin kirjoittanut, joten tähän se nyt tulee.
Pahoittelen myös, teksti on sekava...

Heräsin taannoin yöllä kamalaan tuskan puristukseen.
Olen kauan tiennyt että elän elämääni väärin; baarissa käymistä, ei uskovaisia poikakavereita, äkkiä yhteen muuttamista, kihlat

Olen lapsenuskosta lähtenyt maailmaan, aina olen uskossa ollut ja tiennyt että on joku joka suunnittelee meitä paremmin.
Kävin tosi paljon nuorena erilaisissa tapahtumissa ja liikuin vain uskovaisten kanssa, siinä sivussa odottaen sitä miestä joka olisi se oikea ja ainut. Kerta toisensa jälkeen totesin että paremmat saivat mitä halusivat.
Muutin opiskelemaan ja pettymyksen seurauksena päätin että en vaadi enää uskovaista poikaa.

Siitä sitten lähti tämä kamala kierre jossa olen ollut kohta viisi vuotta,
mutta nyt riittää ja haluan pois,
haluan takaisin kotiin!
Olkoon sitten niin että taivaan isä suunnitellut ettei minulle kuulu ketään mutta en halua enää IKINÄ, kokea näitä tunteita, pettämistä, epävarmuutta, yksinäisyyttä....

Nyt minulla on suuri nälkä hengellisellä puolella, enkä tiedä miten saan sen ruokittua. Olen tällä hetkellä armeijassa joka vaikeuttaa todella paljon pääsyä mihinkään, eikä täällä ole ketään jolle puhua näistä

Minulle saa linkittää jos on vielä lisää tämänkaltaisia foorumeita tms
Jos juttuseuraa netin välityksellä saa, olisi se upeaa!
Nika
 
Viestit: 1
Liittynyt: Ma 28 Loka, 2013 17:18

Olet ehkä nuori?

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » La 02 Marras, 2013 19:24

Ajattelen, että olet ehkä vielä nuori tyttö, ehkä alle kolmenkymmenen? - Elämä on siis vielä alkutaipaleella.

Jumalalla on sinua varten Nika todella hyvää sisältöä tähän ajalliseenkin elämään. ( Uskonelämän pääasia tulee olla ikuisuudessa. )
Mitä hyvää Hänellä on sinulle, sen aika näyttää. Mutta sitä ei tule etsiä, vaan tulee etsiä tilaa ylösnousseelle Jeesukselle ja Pyhän Hengen johdatukselle. Tämän mukana tulevat sitten muut elämän asiat.

Rukoilen tänään puolestasi! Jeesus on kuuleva myös sinun vilpittömän rukouksesi. kun pyydät Häntä täyttämään elämäsi kokonaan!

Lue tänään Matt. 6:33. ajatellen sitä syvällisesti.

Tervetuloa Turkuun:

Kuva
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Re: Tuskan purkausta

ViestiKirjoittaja SusanneH » La 23 Marras, 2013 0:36

Hei Nika!

Hienoa, että uskalsit laittaa viestiä tänne, ja todella hyvä, että laitoit ja kerroit siitä, miten asioiden laita on ollut elämässäsi. Uskon, että se jo kertoo siitä, kuinka vahvasti Jumala sinua vetää puoleesi.

Itse olen nuori nainen, ja tulin uskoon neljä vuotta sitten (oikeastaan aikalailla kasteen yhteydessä). Sain pian sen jälkeen ymmärtää mitä on todellinen Isän rakkaus: se ei tuominnut, ei halveksinut, ei syyllistänyt menneistä. Tuo ehdoton rakkaus hyväksyi minut täysin sellaisena kuin olen, oli halunnut syliinsä niistä kaikista virheistä huolimatta, mitä olin tehnyt ja vapauttanut niistä synnillisistä asioista, mitkä elämääni olivat sitoneet useita vuosia. Sitä armoa ei voinut verrata mihinkään.

Kuitenkin kävi hyvin ikäviä asioita sen jälkeen. Koska olin vasta ollut vähän aikaa uskossa, enkä ollut lukenut Raamattua sinä aikana juuri lainkaan, niin etäännyin Jumalasta todella pahasti. Suurin syy siihen oli, että luulin tehneeni anteeksi antamattoman synnin, ja maailmaani tulivat taas ne samat vanhat asiat, jotka olivat ennenkin vallinneet. Oloni oli tyhjä ja ymmärsin sen, että ne eivät ole mitään. Kaipasin takaisin Jumalan luokse, mutta suurin pelkoni oli se, että olisin täysin menettänyt mahdollisuuden elää Jumalan yhteydessä. Puolitoista vuotta elin siinä pelossa, etten enää koskaan saisi mahdollisuutta kokea Jumalan rakkautta uudelleen, kunnes sitten Jumala käytti kahta ihmistä minun kohdallani ja ymmärsin, etten ole tehnyt mitään peruuttamatonta. Huojennus oli todella suuri, mutta en yhtään siinä vaiheessa tiennyt, että mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin suhteen Jumalaan taas kuntoon. Lähtöpiste oli siis periaatteessa sama kuin alussakin, minun olisi pitänyt tehdä parannus jotta olisin taas saanut läheisen suhteen Jumalan kanssa.

En heti täysin ymmärtänyt tätä asiaa. Parannuksen teon sijaan koitin suorittaa omissa voimin, ja aloin väsymään ja uupumaan. Vasta muutaman kuukauden jälkeen ymmärsin, että minun pitäisi tehdä parannus. Toisinsanoen ottaa se asenne, että haluan luopua kaikista asioista, jotka elämääni häiritsevät. Sain mennä Jumalan eteen ja pyytää Häntä auttamaan minua taas uudestaan pääsemään alkuun. Noh, asenteeni oli oikea ja hyvinkin pian elämäni muuttui. Jumala alkoi muuttamaan elämääni ja aloin lukemaan Sanaa hyvin paljon. Lyhyessä ajassa lähennyin Jumalaa, mutta koska olin vielä keskenkasvuinen uskossani, niin epäterveissä ympyröissä pyörittyäni meinasin eksyä pois siitä, mikä on Raamatullista. Jumala sitten jossain vaiheessa palautti totuuteen, koska sitä asennetta en ollut hukannut, että halusin etsiä Häntä kaikesta sydämestäni. Kuitenkin tuli paljon uusia vaikeuksia elämääni, ja sen myötä taas etäännyin Jumalasta, kun ei ollut uskovien yhteyttä oikeastaan lainkaan.

Muutaman kuukauden olin eksyksissä, täysin siellä ja vielä ehkä pahemmassakin, mitä se oli ollut aikaisemmin. Tiesin, että minun täytyisi tehdä parannus, mutta samalla ymmärsin, kuinka vaikeaa on aloittaa alusta. Lopulta tulin siihen pisteeseen, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kääntyä täysin ja sanoa Jumalalle, että "tahdon luovuttaa koko elämäni Sinulle, auta, sillä en osaa yksin."

Elämäni alkoi siinä taas muuttumaan. Jumala johdatti elämääni ihmisiä, jotka auttoivat pääsemään eteenpäin uskossa. Se oli prosessi, mutta Jumala oli uskollinen ja auttoi pääsemään eteenpäin, sekä kasvamaan ja taas oppi ymmärtämään, mitä on Jumalan rakkaus ja varjelus. Ei pelkästään sen vuoksi, että irtaantui maallisista asioista ja tyhjyys lähti, vaan ikävien koettelemusten ja vaikeuksien kautta sain taas ymmärtää, kuka se oli, joka oli pitänyt minusta jatkuvasti huolta. Elämäni uskoontulon jälkeen on ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, mutta silti Jumala on auttanut aina kaikessa. Vaikka uskonelämä ei ole helppoa, niin se on miljoonasti parempaa kuin elämä ilman Jumalaa.

Alusta aloittaminen on aina vaikeaa. Varsinkin, kun on vielä paljon heikkouksia, ja vihollinen yrittää monien asioiden kautta, varsinkin niiden, joiden kanssa itsellä on eniten ollut ongelmia, vetää takaisin maailmaan. Kun sitten niistä pääsee irti, niin saattaa tulla vielä vaikeampiakin tilanteita - mutta se on sen arvoista.

Ja nyt uskon, että miten Jumala sinut näkee, niin Hän ei katso sinua tuomitsevin silmin. Hän ei katso sinua täynnä vihaa ja vahtaa, että milloin teet seuraavan virheen. Hän rakastaa sinua todella paljon, haluaa sinut luokseen ja odottaa, että palaat. Hän selkeästi vetää sinua vahvasti puoleensa ja uskon, että Hän auttaa sinua valinnassasi. Hän haluaa johdattaa elämääsi oikeat ihmiset, jotta pääsisit kasvamaan uskossasi eteenpäin. Hän ei mitään muuta kaipaa niin paljon, kuin että voisi pitää Sinua lähellään.

Muistan sinua rukouksin. Toivon, että uskallat luottaa siihen, että Jumala haluaa sinua auttaa. Hän ohjaa sinua varmasti eteenpäin. Tärkeää, ettet jää yksin, ja että löytäisit vaikka jonkun seurakunnan tms. missä voisit tutustua muihin uskoviin. Siunausta!
SusanneH
 
Viestit: 2
Liittynyt: Pe 22 Marras, 2013 23:19


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron