Historian kertomaa

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Historian kertomaa

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 21 Marras, 2017 11:32

!
Kannattaa lukea Ari Puonnin kirjoittama pätkä kirkollista murhahistoriaa:
"Katoliset, reformoidut ja luterilaiset kiduttivat, polttivat, mestasivat ja hukuttivat kastajia suurin määrin."

"Tärkeä välähdys historiasta:
USKONPUHDISTUKSEN KOLMANNEN HAARAN (ANABAPTISMIN) MERKITTÄVIN TEOLOGI JA MARTTYYRI: Balthasar Hübmaier (1480-1528).
Anabaptismi on luterilaisten ja reformoitujen rinnalla kolmas uskonpuhdistuksesta lähtenyt suuntaus. Anabaptisti eli "uudelleenkastaja" oli vastustajien antama pilkkanimi, mutta kastajaliikkeen edustajat eivät sitä hyväksyneet, koska heidän mielestään ainoa oikea kaste annetaan vasta uskon syntymisen jälkeen. Kastajaliike vetosi uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti pelkästään Raamattuun, josta heidän mukaansa ei löytynyt vauvakastetta vaan pelkkä uskovien kaste. Suurin osa kastajaliikettä oli pasifistinen eli se kieltäytyi Jeesuksen Vuorisaarnaan vedoten kaikesta aseellisesta toiminnasta. Nämä kaksi asiaa olivat syynä miksi kastajaliike oli vainotuin kristillinen ryhmä keskiajalla. Katoliset, reformoidut ja luterilaiset kiduttivat, polttivat, mestasivat ja hukuttivat kastajia suurin määrin.
Liikettä tutkinut William R. Estep väittää, että kristillisyyden historiassa tuskin on toista ryhmää, jota olisi tuomittu yhtä epäreilusti kuin anabaptisteja. Tutkijat ovat luottaneet reformaation aikaisiin selvityksiin, jotka kiistatilanteissa syntyneinä ovat olleet puolueellisia ja epäluotettavia. Hän nostaa esimerkiksi vuoden 1534 tapahtumat Münsterin kaupungissa, jolloin pieni radikaaliryhmä ajoi asiaansa aseellisella toiminnalla. Tämän poikkeustapauksen merkitystä on Estepin mukaan korostettu suhteettomasti.
Anabaptismin suorat perilliset ovat mennoniitat ja amishit, jotka ovat pasifistisia ja käyttävät uskovien kastetta. Nykyään uskovien kastetta käyttävät liikkeet (helluntailaiset, baptistit, metodistit, adventistit ja muut kastajaliikkeet) ovat jäsenmäärältään suurin uskonpuhdistuksesta alkaneista liikkeistä (luterilaiset, anglikaanit, reformoidut, anabaptistit).
Suurin osa suomalaista helluntailiikettä ja vapaakirkollista liikettä seurasi vielä 1980-luvulle asti pasifistista anabaptismia, johon kuului uskovien kaste sekä aseista ja vannomisesta kieltäytyminen.
Kastajaliikkeen syntyhetki oli 21.1.1525, jolloin Sveitsin Zürichissä joukko uskonpuhdistaja Ulrich Zwingliä lähellä olleita miehiä päätti alkaa harjoittaa uskovien kasteen käytäntöä ja he kastoivat toisensa. Se oli vastaveto kaupungin raadin päätökselle, joka maastakarkoituksen uhalla määräsi kastattamaan kaikki vauvat.
Balthasar Hübmaieria (1480-1528) on pidetty kastajaliikkeen merkittävimpänä teologina. Hänen vaikutuksestaan kertoo se, että hänet nimettiin katolisen kirkon Trenton kirkolliskokouksessa (1545–63) Martti Lutherin, Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin rinnalla suurimpien harhaopettajien joukkoon.
Hübmaier poikkesi muista anabaptisteista siinä, että hän salli uskoville aseeseen tarttumisen esivallan alaisuudessa toimiessaan.
Hübmaier toimi Ingolstadtin yliopistossa teologian professorina samoihin aikoihin, kun Luther vaikutti Wittenbergissä. Hän työskenteli myös pappina ja tuli saarnaajana tunnetuksi koko Etelä-Saksassa.
Vuonna 1520 Hübmaier siirtyi saarnaajaksi Waldshutiin. Katolisena pappina Hübmaier oli arvostellut Lutheria vielä syksyllä 1521, mutta seuraavana vuonna hän kiinnostui vakavasti tämän opeista. Samassa yhteydessä hän koki hengellisen uudistumisen, jota myöhemmin kuvasi kirjoituksissaan.
Hubmeier vieraili Zürichissä ja hänestä tuli Zwinglin ystävä ja työtoveri reformaation edistämisessä. Hän osallistui kutsuttuna tämän rinnalla Zürichin toiseen väittelyyn reformaation periaatteista lokakuussa 1523. Sekä Zwingli että Hubmeir uskoivat, että uskonnollisten kuvien palvonta on vastoin Raamattua ja siksi ne piti poistaa kirkoista. Kummatkin olivat myös sitä mieltä, että ehtoollinen on vain muistoateria, jossa Jeesus on läsnä.
Luther asettui myöhemmin tätä näkemystä vastaan ja korosti, että Jeesuksen veri ja ruumis ovat salatulla tavalla ehtoollisaineissa ilman, että leipä ja viini sinänsä muuttuvat kuten katoliset uskovat.
Zürichin vierailullaan Hübmaier tutustui myös Zwinglin yhteydessä työskennelleeseen Conrad Grebeliin ja muihin Sveitsin reformaattoreihin, joista myöhemmin tuli merkittäviä anabaptistijohtajia.
Zürichistä palattuaan Hübmaier aloitti reformaation Waldshutissa. Itävallan katoliset viranomaiset eivät katsoneet Waldshutiin syntynyttä tilannetta hyvällä ja he vaativat Hübmaieria luovutettavaksi heille. Kaupungin raati ja Hübmaierin seurakunnan jäsenet eivät sitä suostuneet tekemään. Kuitenkin pelätessään kaupunkia mahdollisesti uhkaavan sotilaallisen väliintulon Hübmaier hakeutui turvaan benediktiiniläisluostariin Schaffhauseniin.
Schaffhausenin ajalta häneltä on säilynyt muutama kirjoitus. Niistä merkittävin on Von Ketzern und Ihren Verbrennern (Harhaoppisista ja niistä, jotka polttavat heitä). Sitä on sanottu ensimmäiseksi uskonnonvapautta puolustavaksi teokseksi. Pääajatus kirjassa on, että uskoon ei voi pakottaa. Harhaoppisten polttaminen oli Hübmaierin näkemyksen mukaan Kristuksen kieltämistä.
Keväällä 1524 Hübmaier kävi lyhyesti Waldshutissa ja vastusti jo aktiivisesti lapsikastekäytäntöä. Kaupungin raati hyväksyi hänen teologiansa ja siitä tuli kaupungin virallinen oppi. Wilhelm Reublin kastoi Hübmaierin pääsiäisenä vuonna 1525 Waldshutissa. Hän puolestaan kastoi saman juhlan aikana satoja.
Joulukuussa 1525 katoliset sotajoukot valtasivat Waldshutin ja nujersi uskonpuhdistusliikkeen väkivalloin. Hübmaier pakeni Zürichiin. Siellä Hübmaier vangittiin kaupungin raadin ja Zwinglin näkemyksistä poikkeavan teologiansa johdosta. Hän hyväksyi kidutuksen jälkeen oppinsa peruutuksen, mutta sai siitä saman tien pahoja tunnontuskia. Kun hänen piti seuraavana päivänä lukea peruutuksensa seurakunnalle, hän päätyikin puolustamaan uskovien kastetta. Hänet pantiin Wellenbergin vankilaan, jossa häntä pidettiin kuukausia alkuvuodesta 1526. Häntä kidutettiin piinapenkissä, jonka seurauksena hän murtui ja antoi tyydyttävän opin peruutuksen ja luki sen kahdessa seurakunnassa. Sen jälkeen hän poistui kaupungista.
Hübmaier päätyi lopulta Nikolsburgiin, jonka määriläiset aateliset olivat suvaitsevaisia ja hyväksyivät hänet. Hän perusti kaupunkiin toisen seurakunnan, joka perustui hänen anabaptistisille periaatteilleen. Kaupungin papisto ja paroni Leonhard von Liechtenstein kääntyivät hänen oppiinsa. Jotkut arvelevat, että alueen kastajaseurakuntaan kuuluvien määrä oli jopa noin 12 000. Suuri joukko vainottuja anabaptisteja sai siellä turvapaikan. Kahden vuoden aikana Hübmaier julkaisi noin 16 kirjoitusta, joista osa oli luultavimmin aloitettu jo Waldshutissa.
Nikolsburgin poliittinen ilmapiiri muuttui ja kesällä 1527 Hübmaier ja hänen vaimonsa vangittiin. Kuulusteluissa Hübmaierilta ei saatu riittävää opin peruutusta. Hänet palautettiin Wieniin, jossa häntä edelleen kuulusteltiin kiduttaen. Hübmaier poltettiin Wienin muurien ulkopuolella maaliskuun 10. 1528. Hänen vaimonsa, joka oli kehottanut miestään pysymään lujana tämän ollessa roviolla, hukutettiin kolmen päivän kuluttua.
Kastajaliikkeen johtajat laativat vuonna 1527 Schleitheimin artiklat, jotka toimivat kastajaliikkeen suuntaviivoina. Niissä mm. kiellettiin vannominen, vauvakaste ja asepalvelukseen osallistuminen."
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2548
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron