Ei koskaan tiedä milloin lähtö tulee...

[Tarja]

Olen järkyttynyt... en osaa asiaa vielä ymmärtää. Työkaverini menehtyi tänään yllättäen junaonnettomuudessa.
Minun pitäisi mennä nukkumaan,mutta jotenkin vaan on vaikeaa jättää Ninan menehtymistä ajatuksistaan.

Tässä linkki onnettomuuteen.
http://www.ls24.fi/raumajaalue/kuljetta ... 54936.html

Muistetaan hänen perhettään eli miestä ja neljää lasta. Ninan anoppikin on huonossa kunnossa.. on todettu syöpä.
Olen aivan järkyttynyt!

[TurunWeijo]

Rauhaa Tarja!
Ei ole ihmekään, että olet järkyttynyt. Ihmiselämän loppu tässä ajassa pysäyttää. Ja kun se tapahtuu
noin yllättäen ja läheltä, on se vielä enemmän järkyttävää.
Ninan kohdalla ei enää ole mitään tehtävissä.
Muistamme nyt sinua rukouksessa, ja Ninan omaisia. Tämä on heille elämää järisyttävä tapahtuma.
Jeesus siunatkoon sinua Tarja! Rukoillaan!

+

Joka päivä kuolema niittää satoaan. Luin juuri ennen tähän koneelle tuloa Turun Sanomista kuolinilmoituksia.
Ikäisiäni on siinä joukossa jo paljon. Usein luen siitä myös tuttavieni kuolinilmoituksia. Jonain päivänä
sitten tulee ilmoitus myös siitä, että Weijo on kuollut. Sitä ei kylläkään ilmoiteta siinä Turun Sanomien kirkolliset
ilmoitukset -palstalla.
Mutta silloin kun kuulette sellaisen väitteen, että olen kuollut, niin älkää uskoko. Silloin elän oikeammin kuin
koskaan ennen. Olen silloin Paratiisissa!!! Sitä päivää odotan. Ja sitä odotellessani tahdon voittaa ihmisiä
Jeesukselle, tulemaan kanssani Jumalan ikuiseen valtakuntaan.

Siunausta kaikille!
_______________

[Tarja]

Näitä ikäviä uutisia tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä tästä meidän maakunnasta. Nyt on ollut paha kolari.

http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satell ... nasta.html

[Aamu-Usva]

Itse kohtaan kuolemaa aika useinkin Tänään viimeksi. Ja jotenkin ne ihmiset, vaikka ovatkin potilaita, ehtivät tulla kuin läheisiksi... Tässä ajatuksia tämän päivän kuolemasta:

Olisinko voinut tehdä jotain toisin, paremmin?
Toisin olisin.
Paremmin; en tiedä.
Niin hän hetken siinä oli
hauraana näkökenttäni laitamilla.
Ei ole enää.
Kuoleman voima niin valtavana tuli ihmisen ylle ja voitti taistelun,
vaikka kaikin voimin kävimme sitä vastaan.
Laitteinemme, keinoinemme, aineinemme.
Sydämeni rukoili siinä,
kun hänen elotonta ruumistaan pidettiin elossa:
Älä anna hänen kuolla.
Kuitenkin kuoleman voittanut antoi kuoleman voittaa.
Tai elämän.
Mistä me tiedämme..?
Ja he, jotka häntä rakstivat,
itkivät ja sanoivat: Parempi näin.
Minäkin itkin.
Vaikka en tiedäkään, onko parempi näin.

[TurunWeijo]

Se oli vakavaa (ja ajattelemaan pistävää) runoilua
ihmisten viimeisestä matkasta, joka meidän kaikkien osalta
pian päättyy. Koko ajallinen elämämme on viimeistä matkaa,
kehdosta hautaan.
Mutta mitä sitten?

[Uusiluomus]

Tuli mieleen apostoli Paavalin sanat, jotka löytyivät ensimmäisen korintolaiskirjeen ylösnousemusluvusta.

Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se Sana, joka on kirjoitettu: Kuolema on nielty ja voitto on saatu".
"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
MUTTA KIITOS OLKOON JUMALAN, JOKA ANTAA MEILLE VOITON MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA! 1Kor.15:54-57.

Kumpa monet tästä ajasta lähtevät voisivat sanoa niinkuin Paavali kirjoittaa filippiläisille: "SILLÄ ELÄMÄ ON MINULLE KRISTUS, JA KUOLEMA VOITTO." Fil.1:21.