Pieni oikein tekijä!

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Pieni oikein tekijä!

ViestiKirjoittaja Janne » To 16 Heinä, 2009 1:54

[Välillä käy vähän kateeksi lapsiamme kun heillä on se lapsenkaltainen usko tallella ja he tekevät ja sanovat juuri niin kuin heistä tuntuu.

Heiltä voi jopa oppia paljon asioita ja he ovat kyllä erittäin viisaitakin kun tarve vaatii, kuten esimerkiksi tänään kun olimme vaimoni kanssa makoilemassa sängyllä niin yhtäkkiä keittiöstämme alkoi kuulua pientä kolinaa ja ihmettelimme mitähän siellä taas tapahtuu, no emme menneet katsomaan mistä nämä äänet johtuivat kun ne eivät kuulostaneet maailman lopun ääniltä.

Hetken kuluttua 4 1/2 vuotias poikamme ilmestyi makuuhuoneemme ovelle ja toivotti meidät ystävällisesti syömään keittiöömme. Tietenkin otimme kutsun vastaan ja menimme. Keittiössä meitä odotti valmiiksi katettu pöytä, oli muovi-mukit, lautaset, pikkulusikat, 5 kpl poikamme aikaisemmin päivällä keräämiä mansikoita, 4 cm paksuinen pala jäätelöä, sekä juusto ja leikkeleitä.

No teimme kristillisen tasajaon jäätelölle ja laitoimme sen neljään osaan ja jokainen sai yhden mansikan paitsi poikamme 2 kun hän huomasi että yksi mansikka jäi kuppiin kun kaikki muut olivat ottaneet omansa. juustoa ja leikkeleitä ei kukaan ottanut kun ei ollut mitään minkä päälle niitä olisi voinnut laittaa.

Söimme yhdessä tämän aterian ja minä olin ensimmäisenä valmiina ja nousin pöydästä ja sanoin pojallemme että kiitos hyvästä ateriasta ja poikamme katsoi minua hiukan hölmistyneenä :shock: ja töksäytti takaisin seuraavat sanat -
EI SAA MINUA KIITTÄÄ, KIITÄ TAIVAAN ISÄÄ, tämän sanottuaan hän jatkoi oman annoksensa syömistä kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Eli tarinan opetus, Poikamme oli nähnyt ison vaivan valmistaakseen meille koko 4 henkiselle perheelle aterian ja kun hänelle olisi tästä hyvästä ollut kiitosta ja kunniaa tarjolla (josta tämän ikäiset yleensä pitävät) niin hän ei ottanut eleelläkään mitään vastaa vaan siirsi kaiken kiitoksen ja kunnian suoraan taivaan isälle .

Lisäksi poikamme halusi jakaa hänen omat mansikkansa omien rakkaiden kanssa vaikka hän olisi voinnut ne herkutella yhtä hyvin yksinkin. Varsinainen pikku apostoli... :D :Cpl

Aika mahtavaa kun näin pienet tekevät tälläista johon me aikuisetkaan emme aina pysty. Me voimme ottaa paljon oppia näistä Jumalan lapsista,

Siunausta yöhönne ja tulevaan päiväänne rakkaat veljet ja sisaret
Janne
 
Viestit: 28
Liittynyt: Ti 30 Kesä, 2009 20:16
Paikkakunta: Itä-Suomi

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » To 16 Heinä, 2009 20:13

Lapsilta tosiaan pitää ottaa oppia :D
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja elämäni » To 13 Elo, 2009 9:53

:D
elämäni
 
Viestit: 150
Liittynyt: Su 15 Helmi, 2009 17:04

ViestiKirjoittaja penttikk » To 13 Elo, 2009 10:24

Tosi hyvä esimerkki. En voi olla kertomatta siitä luottamuksesta, mikä lapsilla on vanhempiinsa.
Eräänä jouluyönä silloin 4v tyttäremme tuli sänkyymme ja hyppäsi nukkuvan isänsä mahan päälle ja kysyi reippaasti kirkkaalla äänellä. "Iskä missä mun uus sormus on?" Kun tähän unepöpperössä vastasin: " Ole huoletta se löytyy kyllä aamulla", hän nukahti viereeni välittömästi luottaen isän lupaukseen. Eihän minulla todellisuudessa ollut edes tietoa millaista sormusta aamulla etsisimme, mutta tuo lapsenomainen luottamus. Se, että isä kyllä tietää ja isään voi luottaa.

Jeesus ei kieltänyt lapsia tulemasta luokseen. Voi kuinka paljon on opittavaa juuri tuosta lapsen uskosta ja luottamuksesta. Taivaan Isä pitää kyllä meistä huolen, Hän on rakkaus.

Ristiläisiä siunaten Penttikk
Avatar
penttikk
 
Viestit: 56
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 18:59
Paikkakunta: PIRKKALA


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron