Pekka Sartolan kolumni:"Lähi-Itä vedenjakajalla".

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Pekka Sartolan kolumni:"Lähi-Itä vedenjakajalla".

ViestiKirjoittaja pike464 » Ke 26 Elo, 2009 9:20

Lähi-Itä vedenjakajalla.

24.8.2009

Kulunut kesä ja alkanut syksy ovat tuoneet mukanaan uusia tekijöitä ja toimijoita, sekä samalla ennen näkemättömiä ja kuulumattomia suunnitelmia Lähi-Idän lähes ikuiselta tuntuvaan rauhanneuvottelujen soppakattilaan. Syntyykö näiden tekijöiden toimesta rauhaa, onkin jo aivan toinen asia. Kolumnistin on helppo olla jälleen kerran pikemminkin pessimisti kuin turhia toiveita herättelevä pakinoitsija, eikä vähiten siksi että antisemitismi näyttää jälleen heräävän uuteen nousuun jopa sivistysvaltiona pidetyssä läntisessä naapurissammekin. Aftonbladetin taannoinen artikkeli jossa Israelia syytettiin elinten varastamisesta kuolleilta palestiinalaisilta lienee jo alatyylisyydessään eräänlainen huippu. Toimittaja Donald Boström myönsi että hän ei tiedä onko väite edes totta mutta näin hänelle kertoivat nimettöminä pysyneet lähteet. Täytyneepä soittaa Aftonbladetiin ja kertoa että olen luotettavista lähteistä saanut tietää kuun olevan emmental-juustoa koska siinä näyttää maasta katsoen olevan reikiä ja se on keltainen. Tiedon saa julkaista kunhan ei lähdettä mainita.

Palestiinalaispuolella pidettiin myös kokouksia, etenkin Fatah-järjestön yleiskokous Beetlehemissä elokuun alkupuolella oli monessa mielessä suuntaa-antava ja päätökset jotka tehtiin näyttävät muodostavan eräänlaisen vedenjakajan tulevilla neuvotteluille Israelin kanssa.
Fatah valitsi uudet jäsenet sekä keskuskomiteaan että vallankumousneuvostoon, heidän päätöksensä ja toimintamallinsa sanelevat suunnan jonka mukaan PA:n hallitus tulee toimimaan jatkossa. Valinnat olivat sekoitus vanhaa kaartia ja uutta sukupolvea. Vanhoja partoja rahdattiin jopa ulkomailta asti kertomaan näkemyksensä ja antamaan äänensä, uusi sukupolvi oli niihin kasvatettu jo valmiiksi. Yhteenvetona voi todeta että tulevaisuus on ennemmin tuskaa kuin toivoa täynnä. PA ei tunnusta Oslon sopimusta, he eivät myöskään tunnusta milloinkaan Israelin oikeutta olla valtiona Lähi-idässä. Humanitäärisenä eleenä he myöntäisivät juutalaisille oikeuden elää dhimmi-statuksen alaisina islamilaisessa Palestiinan valtiossa, siis toisen luokan kansalaisina alistettuina muslimien hallinnan alla.

Huolenaiheita Israelille tulee kuitenkin järjestämään kukas muu kuin herra Obama, hän on nyt lopullisesti päättänyt kirjoituttaa nimensä maailman mahtimiesten joukkoon hoitamalla pois päiväjärjestyksestä ns palestiinalaiskysymyksen. Se että Israelin turvallisuus, jopa olemassaolo saattaa olla uhattuna ei suuremmin tunnu vaivaavan Obaman yöunta.
Islamilainen maailma tulee antamaan täyden tukensa Obaman aikomuksille, ainakin jos ne toteutetaan suunnitellulla tavalla ja aikataulussa. Miksikä ei tukisikaan, päästäänhän samalla eroon Israelista, Lähi-Idän ikuisesta kiusankappaleesta.

Obama tulee ehdottamaa seuraavaa toimintamallia, alustavasti se on tarkoitus julkistaa syksyllä ja sen perusteella järjestettävä Lähi-Itä konferenssi pidetään USA:n johdolla 2010 keväällä tai kesällä ja sen keskeisin teema tulee rakentumaan ns Arabien rauhansuunnitelman ympärille. Siinä vaaditaan Israelia vetäytymään tietyn ajanjakson kuluessa vuoden 1949 aselepolinjojen sisälle jääneille alueille. Siis oheisen kartan mukaisien rajojen sisälle.



Vihreät ja vaaleanpunaiset alueet: Palestiinalaisvaltio, loput Israelia. Jerusalem kansainväliseksi kaupungiksi tai jaettuna kummallekin osapuolelle. Käytännössä se merkitsisi kuitenkin Jerusalemin jäämistä keskelle Palestiinaa ja eristyksiin, joten hyvästit sille saadaan samalla sanoa etenkin kun Obaman kaavailuissa Temppelivuori annetaan täydellisesti muslimien omistukseen. Nykyäänhän alue kuuluu Israelille mutta sen hallintaoikeus on annettu islamilaiselle Waqf-säätiölle, siis vain muurien sisäpuolinen alue. Tämänkin ehdotuksen takana tulee olemaan YK, EU, Venäjä sekä USA, yleiskokouksessa se tulee menemään läpi mennen tullen, samoin turvallisuusneuvostossa, onhan hankkeen takana USA joka on tähän saakka kyennyt estämään tämäntapaiset ehdotukset veto-oikeudellaan. Israelin mielipidettä tuskin edes kysytään, asiat tiedetään muualla paremmin. Hämmästyttävän perusteellisesti maailma osaa tarttua itsenäisen valtion päätäntävallan pieniinkin osa-alueisiin, voisi kuvitella että Israel saisi päättää edes joistakin omista asioistaan.

Vaikka aluejakoa tarkistettaisiinkin jonkin verran, esim. Gazan laajentumisen osalta sekä pohjoisen Galilean kohdalla, jää jäljelle kuitenkin alue jota Israelin on mahdoton puolustaa. Golanilta käsin Syyria hallitsee jo pelkästään suorasuuntaustykkien voimalla koko pohjoista aluetta, ohjukset ja raketit lentävät Haifaan alle kahdessa minuutissa, puhumattakaan Tiberiaan ja Genesaretin järven strategisesta merkityksestä ja samalla haavoittuvuudesta.

Turvallisuudesta tulisi vastaamaan USA tai Nato, lopultakin yksi ja sama asia, Israel menettäisi itsenäisyytensä ja joutuisi turvautumaan kaikessa USA:n hyväntahtoisuuteen ja kulloisenkin presidentin mielivaltaisiin oikkuihin, kuten nyt hyvänä esimerkkinä on Obama. Mikäli Nato vastaisi turvallisuudesta joutuisi Israel pyytämään luvan jokaista vastaiskua varten Brysselistä, asiana täysin mahdoton.
Mihin sijoitetaan satojatuhansia israelilaisia Länsirannalta, Galileasta, Golanilta, todennäköisesti myös Jerusalemista ja Negevistä? Ilmeisesti se ei huoleta Obamaa laisinkaan, hänen päätehtävänsä on saada aikaan Palestiina-niminen valtio oman presidenttiyskautensa aikana. Vain eräinä esimerkkeinä suunnitelman mukanaan tuomista uhkakuvista.

Vastapainoksi Israel saisi jonkinasteiset suhteet arabimaihin, ei kuitenkaan tunnustamista sillä se on mahdotonta jo uskonnolliseltakin näkökulmalta. Mitä he sitten saisivat? Lopultakaan ei yhtään mitään. Tällaisen suunnitelma läpimeno olisi samalla kuolinisku valtiolle nimeltä Israel. Edellisessä kolumnissa nämä arabiosapuolen vaatimukset ja toimintamallit tulivat jo riittävän hyvin esille.

Palestiinalaiset reagoivat Netanyahun puheeseen raivolla: Tunnustamista saa odottaa tuhat vuotta, me haluamme ehdottoman itsenäisyyden ilman rajoituksia. Emme ikinä tule hyväksymään mitään kompromisseja.
Egyptin presidentti Hosni Mubarak: Israelilta täysin kohtuuton vaatimus, yksikään islamilainen maa ei milloinkaan voi hyväksyä tunnustamista, se on aivan selvää.
Syyria oli samaa mieltä, tunnustaminen on mahdoton ajatuksenakin. Golan on luovutettava ennen minkäänlaisten neuvottelujen alkamista tai sitten sitouduttava siihen että oli neuvottelujen lopputulos mikä tahansa, Golan palautetaan Syyrialle.

Jotta arabiosapuoli tulisi riittävän tyytyväiseksi ja tuntisi itsensä voittajaksi, Obaman hallitus on ottanut esille ydinaseiden rajoittamista koskemaan myös Lähi-Itää. Lähinnä tällä tarkoitetaan nykyistä Israelia, sillä millään arabimaalla ei niitä aseita vielä ole. Toisin sanoen Israelilta vietäisiin se viimeinenkin pelote joka on estänyt arabimaita yrittämästä hyökkäystä vielä kerran. On täysin perusteltua sanoa että nykyinen suuntaus vie Israelia yhä ahtaammalle ja mikäli Obaman tavoitteet toteutuvat niin Lähi-Itä ja etenkin Israel on menossa kohti itsenäisen historiansa vakavinta kriisiä.

Obamalla on mielestään kaikki valtit käsissään. Hän haluaa öljymaiden investoivan New Yorkin pörssiin satoja miljardeja dollareita ja samalla pönkittävän dollaria ja pelastavan USA:n talouden romahdukselta. Vastapainona hän näyttää myyvän Israelin turvallisuuden, itsenäisyyden ja kyvyn puolustaa itseään sitoen sen kansainvälisiin sotilasliittoihin, tai ainakin yrittää tehdä niin. Palestiinalaisvaltio on muodostunut pakkomielteeksi, kunniakysymykseksi ja Obaman on pelastettava kasvonsa islamilaisten veljiensä edessä, tosin hän itse väittää olevansa uudestisyntynyt kristitty. USA:n taloudellinen apu ja sotilasteknologian myynti Israelille on kiristyssiteenä Netanyahun kurkun ympärillä, jos ei toimita Obaman haluamalla tavalla kiristetään pikkuisen kerrallaan kunnes Israel taipuu Obaman tahtoon.

Arutz Sheva julkaisi 24.8.09 Obaman hallinnon kaavaileman suunnitelman jossa Temppelivuoren lisäksi oli muitakin kohtia, eräät niistä porkkanaksi Israelille jotta päähuomio suuntautuisi pois oleellisista asioista. Tavan mukaan suunnitelma "vuodettiin" saudilehdistölle, näinhän nämä asiat yleisimmin etenevät ja kaikki voivat tarpeen vaatiessa joko kiistää ne tai todeta olevansa tietämättömiä koko asiasta.

- Jotkut osat itäisestä Jerusalemista tultaisiin jättämään Israelin valvonnan alle.
- Jordanin laaksoon tulisi kansainvälisiä valvontajoukkoja (Nato, EU, YK, tms)
- Palestiinan Authority:n valvonnassa olevat terroistiorganisaatiot (Fatah, Al Aqsan
Marttyyrien Prikaati, Tanzim yms) nimitettäisiin poliittisiksi puolueiksi!
- Suurimmat settlementtikeskukset Juudeassa ja Samariassa jätettäisiin tulevan
Palestiinan valtion sisäpuolelle.
- Pienten settlementtien kohtalo päätettäisiin kolmen kuukauden neuvottelujakson
kuluessa.
- Juudea ja Samaria (ei siis Gaza) jäisivät Israelin valvontaan, samoin ilmatila ja
niistä muodostetaan demilitarisoituja vyöhykkeitä.
- Alueen turvallisuudesta vastaa Israel-PA yhteistyöelin, tulevan Palestiinan valtion
ei sallita muodostavan minkäänlaista sotilaallista uhkaa alueen muille valtioille.
- Sovittava määrä palestiinalaispakolaisia päästetään palaamaan maahan, lähinnä
Juudeaan ja Samariaan.
- Kansainvälinen rahasto korvaisi pakolaisille heidän menetyksensä ja Israel sitoutuu
vapauttamaan vankiloissaan olevan palestiinalaiset vangit kolmen vuoden kuluttua
sopimuksen allekirjoittamisesta.

On täysin selvää että tässä muodossaan kumpikaan osapuoli ei tule suunnitelmaa hyväksymään. Yhdessä laajemman version kanssa (v.1949 rajat), se olisi Israelin kannalta sama kuin luovuttaisi pelin ja heittäisi pyyhkeen kehään. Jos toinen osapuoli olisi sitoutunut elämään rauhassa asiat voisivat olla toisin, mutta kun kerta toisensa jälkeen PA ja islamistit ilmoittavat lopullisena tavoitteenaan olevan Israelin poistamisen valtiona Lähi-Idästä niin kaikki suunnitelmat ja sopimukset ovat vain tähän päämäärään tähtääviä välitavoitteita. Anna pahalle pikkusormi niin se vie vähitellen koko käden.

Tällä en halua mitenkään vähätellä miljoonien palestiinalaisten kohtaloa enkä heidän kansainvälisoikeudellisia pyrkimyksiään omaan valtioon, jotenkin se kysymys on ratkaistava, mutta ei milloinkaan Israelin valtion olemassaolon kustannuksella. Meidän on hyvä muistaa se tosiasia että vastakkain ovat edelleen ja ovat aina olleet kaksi määräävää elementtiä, kansainvälisoikeudellinen sekä uskonnollinen. Vuonna 1947 29.11 tehdyn YK:n jakopäätöksen mukaan silloinen jäljellä oleva brittien Palestiinan mandaatti tuli jakaa kahdeksi valtioksi, juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi. Tämä oli päätös, miten rajat muodostetaan - siitä annettiin vain suositus.

Uskonnollinen elementti määrittelee asiat toisin, alueella voi olla vain yksi itsenäinen valtio - Israel, sen sisällä, vaikka itsehallintoisenakin voisi olla Palestiinan maakunta. Näin siis Raamattu. Toiselta puolelta ja uskonnollisen elementin vastakkaisen puolen, siis Koraanin ja islamin mukaan alueella ei voi eikä saa olla kuin islamilainen valtio, mutta sen sisällä voi elää alempiarvoisina ja kadotukseen tuomittuina dhimmi-statuksen alaisia ihmisiä jotka joutuvat tunnustamaan islamin ylivertaisuuden ja maksamaan ylimääräistä veroa harhaoppisuudestaan. Tällaisten suunnitelmien valossa voi täydellä syyllä todeta koko Lähi-Idän olevan eräänlaisen vedenjakajan edessä, mihin saakka niiden sallitaan edetä, sen aika näyttää.

M/s Arctic Sea, omituiset sekoilut.
Vähintäänkin omituiseksi voi luonnehtia ms Arctic Sea aluksen poukkoilua Itämereltä keskiselle Atlannille. Episodihan alkoi heinäkuun puolivälissä ja jatkui siitä kuukauden verran eteenpäin ja sai lähes koko maailman ja etenkin merenkulkupiirien jakamattoman huomion osakseen.
Ajattelin ensin jättää tapauksen vailla sen suurempaa huomiota mutta kun katselin sen ympärille kehittynyttä aineistoa, salailua, valehtelua ja petkuttamista jota jopa valtioidenkin taholta harrasteltiin, oli asiaan paneuduttava hieman pintaa syvemmältä. Mikä on lopullinen totuus, kuka tai mitkä ryhmät ovat olleet takana ja mistä syystä, saattaa jäädä hämärän peittoon pitkäksikin aikaa mutta sen kaiken aineiston valossa jota olen saanut käsiini, kysymyksiä joihin ei ole annettu vastauksia tai valehdeltu on enemmän kuin selvää että kyseessä on jotain muuta kuin puutavaralastissa olleen aluksen kaappaus lunnaiden toivossa.

Eräs seikka jota olen alusta alkaen ihmetellyt on se, että Israelin lehdistö ja tiedustelu- piirit vaikenivat koko asiasta aivan sen alusta alkaen. Yleensä edes jokin heidän lehdistään reagoi kaikkeen vähänkin merkittävään uutisaineistoon ainakin jollain tavoin. Mutta tapaus Arctic Sea jäi käytännöllisesti vailla huomiota. Merkitseekö se sitten jotakin vai onko asia täysin yhdentekevä Israelille? Vastausta näihin kysymyksiin lukijani joutunevat odottelemaan ensi kesään saakka jolloin tapaus Arctic Sea on lähemmän tarkastelua kohteena seuraavan toimintajännärini sivuilla.



Mutta joitakin kommentteja ja kysymyksiä näin aluksi.
- Alus kävi ennen Suomeen tuloaan Kaliningradissa purkamassa lastia ja samalla siihen tehtiin pieni rakenteellinen muutos, miksi?
- Alus tuli Pietarsaareen jolloin siinä suoritettiin säteilyturvamittaus, miksi?
- Puutavaralastissa ollut alus kaapattiin Ruotsin aluevesien lähistöllä 24.7.09.
- Ensiksi ilmoitettiin alukseen nousseen Ruotsin Merivartiolaitoksen tarkastajat.
- Kaappauksen päätyttyä Venäjä ilmoitti alukseen nousseen kumiveneillä liikkeellä
olleet kahdeksan miestä, 4 virolaista, 2 Latviasta ja 2 venäläistä.
- Kumpi väite on oikea?
- Ensinnäkin alus liikkuu Itämerellä kansainvälisillä vesillä, melko kaukana
rannikolta, miten siis sinne päästään kumiveneillä?
- Jos alukseen noustiin Ruotsin Merivartioston toimesta heillä täytyi olla pätevä
syy loukata kansainvälisellä vesialueella liikkuvaa alusta, jota he eivät ole tehneet.
- Jos alukseen noustiin kumiveneestä niin miten sellaisella on lähdetty liikkeelle ja
mistä? Jossain on täytynyt olla emäalus josta kumivene on lähtenyt.
- Itämeri on kumiveneestä katsoen iso meri, miten on osattu odottaa juuri tätä alusta
joka ei lastinsa puolesta ole edes kovin houkutteleva kaappauskohde.
- Kaapparit olivat pahoinpidelleet laivan miehistö etsiessään jotakin, miksi ja mitä?
- Aluksen lastin arvo oli noin 1,7 miljoonaa euroa, alus itsessään ehkä viisi-
kymmenen kertaa arvokkaampi. Kuitenkin siitä vaadittiin vain 1,5 milj.dollarin
lunnaita, ei sovi kuuhun eikä maahan.
- Miksi Venäjä lähetti puolet Atlantin laivoistaan sekä kaksi ydinkäyttöistä
sukellusvenettä etsimään laivaa joka ei lopultakaan ollut heiltä edes kadoksissa?
- Miksi lähes kaikki osapuolet ovat toinen toisensa jälkeen valehdelleet medialle
aluksen sijainnista, kohtaloista ja oikeastaan lähes kaikista siihen liittyvistä asioista.

Muutamien taustatietojen valossa näyttää siltä että kyseessä on paljon laajempaan kokonaisuuteen liittyvä vyyhti jossa jäljet johtavat Algerian kautta Libyaan ja sieltä edelleen itäänpäin, mahdollisena kohteena... jaa, enpäs kerrokaan, katsotaan ensi kesänä mitä oikein (ehkä) tapahtui ja kutka olivat lopultakin mukana.

Kun loppuun vielä lisätään Iranin ydinasehankkeiden purjehtivan heidän kannaltaan katsoen vahvassa myötätuulessa, ja länsimaiden kiristellessä voimattomina hampaitaan, ovat asetelmat ennestään jyrkkäharjaisemmalla vedenjakajalla koko Lähi-Itä huomioiden. Ydinaseiden tavoitteleminen näyttää olevan jo jokaisen vähänkin itseään kunnioittavan arabijohtajan hankintalistalla, aluksi vedoten omiin turvallisuusnäkökohtiin, lopulta myös todennäköisesti vaikuttamassa oman valtion hyökkäyskykyyn. Rauha Lähi-Itään lykkääntyy edelleen yhä kauemmaksi mutta aikanaan sekin vielä tulee.

Hyvää alkusyksyä.
Pekka Sartola












"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron