Sodan uhka tiivistyy. Pekka Sartolan kolumni...

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Sodan uhka tiivistyy. Pekka Sartolan kolumni...

ViestiKirjoittaja pike464 » Ma 09 Elo, 2010 21:37

Sodan uhka tiivistyy.

http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
(kolumniin kuuluvat 2 kuvaa löytyvät yllä olevasta linkistä)

08.08.2010

Huolimatta rauhanponnisteluista ja hyvistä yrityksistä saada aikaan jonkinlainen sovinto ja yhteisymmärrys Lähi-idän eri toimijavaltioiden välillä, on pakko jälleen kerran todeta että pessimismille on oikeutetumpi tilaus kuin edes varovaisellekaan optimismille. Tällainen näkökulma koskee yhtä hyvin Israelin rajanaapureita kuin Persianlahden ympärillä olevia maitakin. Osansa saavat jo muutkin kuin pelkästään Lähi-idän ainoa perussyntipukki Israel, äärimmäiseen uskonnolliseen kiihkoon itsensä lietsoneet Hamas ja Hizbollah eivät paljoa perustele kutka ovat iskujen kohteena. Pääasia näyttää olevankin kunnian tuottaminen islamin asialle Israelin valtion ollessa pääkohde, jos siinä sivussa kuolee muslimiveljiä tai sisaria, se lienee kokonaisuutta ajatellen vähäpätöisempi uhraus.

Libanon-Israel rajakohtaus.
Elokuun 3.päivänä Israelin sotilaat olivat korjaamassa Libanonin ja Israelin rajan tuntumassa olevaa aitaa, tarkemmin siihen asennettua turvakameraa jonka kuvauskulmaa esti rajalla kasvava pieni mänty. Paikka sijaitsee pohjoisessa hieman Kirjat Shmonasta rajalle päin.



Asiasta oli ilmoitettu rajaa valvovalle UNIFIL-joukoille useita päiviä ennen korjausta ja UK-joukkojen komentaja oli välittänyt viesti edelleen Libanonin Armeija esikuntaan. Onnettomuudeksi viesti välittyi myös Hizbollahin komentajalle Hassan Nasrallahille joka antoi omat ohjeensa Libanonin armeijassa palveleville Hizbollahin jäsenille. Heitä on noin 60%:a koko maan armeijasta. Käsky oli järjestää konflikti, ja se myös tehtiin. Kaksi tarkka-ampujaa asettui omille paikoilleen ja avasi tulen sopivalla hetkellä, ei suinkaan näitä sotilaita kohden jotka olivat asennuspuuhissa, vaan heitä valvovia upseereita kohden jotka istuivat autossa yli 200 metrin päässä. Toinen heistä sai välittömästi surmansa, toinen haavoittui vakavasti. IDF vastasi tulitukseen, heillä oli lähistöllä Merkawa-4 tankki josta paikallistettiin ampujat ja ammuttiin kranaatti. Se osui kohdalleen ja surmasi 3 libanonilaista sotilasta, yksi heistä oli upseeri. Paikalla oli myös UNIFIL-joukkoja jotka koettivat estää aseellisen yhteenoton laajenemista. Kumpikin osapuoli oli valmiina jatkamaan mutta onneksi tilanne rauhoittui. Selvityksissä todettiin että IDF oli selvästi omalla puolellaan, myös UNIFIL-joukkojen komentaja antoi tästä kirjallisen selonteon, myöskin alla oleva kuva osoittaa sen kiistattomasti. Turva-aita ei ole rajalla vaan sen Israelin puolella, väliin jäävä alue on se jota Israel haluaa valvoa ja estää aidan lähelle tunkeutumisen.



Sininen täplitys kuvaa maiden välistä rajaa keltainen katkoviiva turva-aitaa, tässä mielessä asia on vähemmän kiistanalainen. Israel toimi aivan oikein mutta joutui hyökkäyksen kohteeksi ja vastasi tulitukseen. Maan hallitus pitää Libanonin hallitusta täysin vastuussa tapahtuneesta ja on uhannut tehdä kostoiskun mikäli Libanon ei tee mitään tällaisten Hizbollahin junailemien iskujen ja provokaatioiden estämiseksi.

Miksi Hizbollah ryhtyi tähän vaikka tiesi hyvin seuraukset? Syitä on useita, tällä hetkellä eräs päällimmäisistä on kuitenkin johdettavissa aina vuoteen 2005, tarkemmin helmikuuhun ja silloisen pääministeriehdokkaan Rafik Haririn salamurhaan. Autopommi-iskussa Beirutissa kuoli tuolloin Haririn lisäksi 21 muutakin henkilöä. Syylliseksi ei ilmoittautunut kukaan, jäljet johtivat kuitenkin melko suoraan Syyriaan ja sen paikalliseen aputyövoimaan, Hizbollahiin. Tahot jotka olivat vaikuttamassa asiaan Syyrian puolelta ovat kuitenkin niin korkealla maan hallituksen ykkösketjun tuntumassa että tutkijoita vastaan tulee diplomaattisen koskemattomuuden ylipääsemätön turva-aita.

Syyrian presidentti on joutunut melkoiseen painostukseen niin oman armeijansa ja opposition taholta kuin etenkin kansainvälisesti YK:n, USA:n ja EU:n puolelta. Tapaus Hariri ei ole ollut ainoa niihin vaikuttanut tekijä, maan liiankin hyvät suhteet kansainvälisiin terroristijärjestöihin ovat olleet vaikuttamassa ulkosuhteisiin huomattavasti enemmän. Iran, Hamas, Islamilainen Jihad ja monet muut vähemmän julkisuudessa olleet tahot ovat leimauttaneet Syyrian ulkopoliittisia suhteita enemmän kuin häiritsevästi. Näistä luonnollisesti Iran etunenässä.

Syyria joutui kuitenkin tarkistamaan suhteitaan moneenkin suuntaan länsivaltojen asettaessa YK:n ja muiden maiden, myös useiden arabimaiden tuella Irania vastaan voimakkaat sanktiot. Ne tehosivat myös Syyriaan sillä eräs voimakkaimmista arabivaltioista, nimittäin Saudit olivat myös sanktioiden takana. Syyria joutui tavallaan puun ja kuoren väliin, sen oli valittava liittolaisuus Iranin ja sen keihäänkärjen Hizbollahin välillä ja toisaalta mm Saudien ystävyys, ulkomaankauppa ja petrodollarien virta maahan. Bashar al-Assad valitsi saudit ja länsimaat, hylkäsi Hizbollahin ja jätti sen selviämään Haririn murhasta miten parhaiten taitaa.

Hassan Nasrallah ei kauaa vitkastellut, hän kehitti mielikuvituksellisen tarinan ja alkoi samalla kyhätä sille todisteita. Syntipukiksi kaivettiin tietysti Israel ja Mossad, nehän sopivat kaikkeen pilalle menneestä satovuodesta alkaen Uuden Seelannin lahtivalaiden joukkoitsemurhaan saakka ja kaikkeen siltä väliltä. Ongelmaksi muodostuu luonnollisesti asian looginen puoli, nimittäin Rafik Hariri olisi - tultuaan Libanonin pääministeriksi, solminut rauhan Israelin kanssa, siis viimeinen taho joka halusi Haririn kuolemaa oli juuri Israel. Ja tämä Haririn julkinen vaalikampanjaan sisältyvä ilmoitus oli syy miksi rauhaan Israelin kanssa vihamielisesti suhtautuneet tahot, Syyria, Iran ja Hizbollah, osallistuivat kukin osaltaan Haririn kuolemaan.

Mutta näin Hassan Nasrallah yrittää suunnata kansainvälistä mielenkiintoa pois itsestään ja Hizbollahista, eräs hyväksi havaittu tapa on tietysti provosoida Israel sotilaalliseen iskuun ja saada jälleen kerran koko maailma tuomitsemaan sen. Hyvinhän se taktiikka on tähän saakka toiminut eikä näköpiirissä ole suuriakaan suunnanmuutoksia ja tarpeita sen muuttamiseen.


Hamas ja kumppanit.
Kulunut kesä on ollut aktiivista aikaa myös Hamasin kannalta. Aseita on salakuljetettu tunneleita pitkin ennätysmäärä samaan aikaan kun tunnelitoiminta on useimpien muiden tarvikkeiden osalta ollut laskusuunnassa. Israelin vapautettua lähes kaiken tarvikkeiden tuonnin Gazaan on myös salakuljettajille ja tunnelibisneksen harjoittajille koittanut ankeammat ajat. Tilannetta ei yhtään helpota se että USA ja Egypti painostavat Mahmoud Abbasia suoriin neuvotteluihin Israelin kanssa, kaiken huipuksi myös Arabiliitto asettui tukemaan tällaista ehdotusta antaen sille hyväksymisensä.

Voisi siis ajatella että ollaan oikealla tiellä, ehkä ollaankin mutta kuljetaan takaperin ja siis ollaan pikemminkin palaamassa lähtökuoppiin kuin etenemässä maalia kohden. Netanyahu on toistuvasti ilmoittanut valmiutensa suoriin neuvotteluihin ilman mitään ennakkoehtoja. Abbas on myös yhtä valmis niihin kunhan hän saa takeet että neuvottelut johtavat ainakin seuraaviin lopputuloksiin:

Palataan ensin vuoden 1967 sotaa edeltäville rajoille. Siis Länsiranta, Golan ja Jerusalemin itäinen osa Vanhakaupunki mukaanlukien siirtyy palestiinalaisille. Golan tietysti Syyrialle, Gazahan on jo Hamasin hallussa.
Israelin valtiota ei tarvitse eikä voi milloinkaan tunnustaa, se on islamin opin vastaista eikä niin suurta kuolemansyntiä voi yksikään muslimi tehdä.
Kaikkien pakolaisten vapaa paluumuutto-oikeus niille alueille joilta he tai heidän vanhempansa ovat joskus lähteneet, siis v.1947-48 ja 1967-68
Tuleva Palestiina on vapaa myös aseistautumaan niillä aseilla jotka se itse katsoo tarpeellisiksi.


Samat asiat joita Netanyahu on ilmoittanut olevan mahdotonta hyväksyä ilman erityisjärjestelyjä, Jerusalemin kohdalla ei jako tule milloinkaan kysymykseen. Pallottelua vuoron perään, kumpikin tietää asetelmien olevan toiselle osapuolelle mahdottomia hyväksyä tässä muodossaan.

Se että ollaan jo keskustelemassa neuvotteluista on saanut sekä Hamasin että sen kattojärjestön eli Muslimiveljeskunnan raivoihinsa. Heidän peruskirjassaan ja tavoitteissaan ei mainita mitään edes neuvottelujen mahdollisuudestakaan. Niinpä aloitettiin jälleen rakettien ampuminen siinä toivossa että saataisiin Israel iskemään takaisin sellaisella voimalla että maailma saisi jälleen hyvän syyn tuomita teko ja syyttää IDF:a liiallisesta voimankäytöstä. Sama tausta-ajatus kulkee sitä rataa jossa toivotaan tällaisten konfliktien saavan lopulta YK:n turvaneuvoston tuomion ja julistavan Israelin kaikkiin mahdollisiin saartoihin ja boikotteihin.

Mutta myös Jordania ja Egypti ovat Hamasia vastaan, niinpä ammuttiin kuusi rakettia Eilatiin ja Aqabaan varoitukseksi Jordanialle että näpit irti neuvottelujen tukemisista. Kyseessä oli Siinain puolelta ammuttuja iranilaisvalmisteisia Grad-sarjan ohjuksia jotka surmasivat yhden jordanialaisen ja haavoittivat viittä. Eilatiin ammutut ohjukset aiheuttivat vain aineellista vahinkoa. Hamas ja PLO, siis Fatah ovat täysin eri linjoilla Palestiinan valtiosta. PLO haluaa neuvottelujen kautta saada itselleen kaiken Jordanista Välimereen kun taas Hamas puolestaan haluaa kaiken mutta se täytyy voittaa, siis taistelujen ja väkivallan kautta. Lopputuloksesta ei kumpikaan ole eri mieltä, tavoitteet ja toimintatavat sen saavuttamiseksi ovat ne jotka jakavat ryhmiä. Arabiliitto ja maltillisemmat arabimaat ovat vähitellen alkaneet ymmärtää että Israel on olemassa ja aikoo myöskin säilyä itsenäisenä valtiona, joten on sittenkin parempi hyväksyä asiantila vaikka pitkin hampain kuin tehdä itseään naurunalaiseksi häviämällä sodan toisensa jälkeen.

Samoin tavoittein Hamas on myös tulittanut Ashkelonia, ei niinkään toivoen että niillä ajettaisiin juutalaiset mereen kuin toivoen Israelin "ylisuurta" voimankäyttöä vastaiskuissaan. Operaation Cast Lead jälkeen, siis noin 1½ vuodessa Hamas on ampunut Israeliin 191 rakettia ja 81 kranaattia (20.1.2009 - 3.8.2010), kokonaisuutena siis noin kymmenesosa siitä mitä he ammuskelivat ennen Gazan sotaa. Tapansa mukaan IDF on myös vastannut haasteisiin ja tuhonnut sekä tunneleita että Hamasille tärkeitä rakennuksia. He ovat estäneet lukuisia terrori-iskuja, surmanneet sellaisia yrittäneitä mutta vain siinä mitassa kuin on ollut kulloinkin tarpeellista. Tulevat puoli vuotta näyttävät paljolta suuntaa miten palestiinalaisalueilla edetään, kansallisvaalit kolkuttelevat tammikuussa 2011 ja Abbasin presidenttiys on jo lakannut olemasta voimassa puoli vuotta sitten. Mutta tyypilliseen arafat-maiseen tapaan hän tietää itse parhaiten mikä on kansan tahto, sellaiseen kuin vaalit, on turha tuhlata voimavaroja. Saattaisihan vielä olla niinkin että kansa ei itse edes ymmärrä mikä on heille parasta ja silloin juuri tarvitaan epäitsekästä, voimakasta ja uhrautuvaa johtajaa päättämään moisestakin pikkuasiasta.


Persianlahden kuulumisia.
Jostain syystä maailman tiedotusvälineet eivät ole reagoineet kovinkaan voimakkaasti, jos laisinkaan muutamiin tapahtumiin Persianlahden alueella, ne saattavat olla jo sodan esinäytöstä. Elokuun 1.päivänä lahdella olevat USA:n laivaston joukot testasivat Iranin ilmapuolustuksen valmiutta ja lähettivät kolme UAV:ta liikkeelle. Kyse oli siis miehittämättömistä ilma-aluksista, niiden tyyppiä ei mainittu mutta ne oli varustettu itsensä tuhoavalla mekanismilla ja täysin vailla minkäänlaisia kansallisia tunnuksia. Yksi niistä iski Bushehrin juuri valmistuneen ydinkompleksin reaktorirakennuksen kupoliin ja räjäytti pienen panoksen. Tarkoitus ei edes ollut aiheuttaa vahinkoa vaan ilmoittaa Iranille että kaikki on mahdollista. Toisena tavoitteena oli aiheuttaa paniikkimielialaa, se onnistui erinomaisesti kahden muun UAV:n iskettyä kaupungin keskustaan syttyen palamaan tunnistamattomiksi möhkäleiksi. Tähänkin löydettiin nopeasti selitys. Iranin Vallankumouskaartin mukaan kyse oli heidän omasta UAV-lennokistaan jolla testattiin ilmapuolustuksen tehoa ydinlaitoksen lähellä. Testi kuulemma onnistui, mutta niiden kahden muun UAV:n osalta ei muistettu kertoa mitään. Kaupungissa syntyi kuitenkin hallitsematon paniikki kymmenientuhansien ihmisten paetessa kodeistaan maaseudulle. Kaupungin johdon selitykset eivät vakuuttaneet, Iranissa etenkin maan ydinohjelmassa tavalla tai toisella mukan olevissa kaupungeissa pelätään yhä enemmän ja enemmän USA-Israel liittouman sotilaallista iskua.

Kaksi muutakin lähes samaan aikaan sattunutta iskua eivät suinkaan olleet omiaan lieventämään paniikkimielialaa. Pardisin petrokemiallisilla laitoksilla sattunut outo räjähdys joka tuhosi suuren osan laitoksista, surmasi ainakin viisi insinööriä tai teknikkoa ja haavoitti kymmenittäin. Yhtä suurta hämminkiä aiheutti Iranin UAV-ohjelman isän, Reza Barunin salaperäinen kuolema olosuhteissa jotka olivat vähintäänkin epäselvät. Iran on yrittänyt rakentaa itselleen omaa miehittämättömien lennokkien sarjaa, siihen se on saanut apua Turkilta joka on auliisti välittänyt UAV tietoutta Iranille. Ei toki heidän omaa tuotantoaan jota ei edes olekaan, vaan Israelista hankittujen lennokkien teknistä informaatiota. Kymmenen viimeisen vuoden aikana Israelin drone-tekniikka on edennyt valtaisin harppauksin ja maa on eräs sen alan etevimmistä teknisistä osaajista. Silloin kun välit olivat vielä kunnossa Turkki sai ostaa tätä teknologiaa Israelita, nyt kun Erdogan on pääministeri ja hänen AKP-puolueensa vallassa, teknologiaa jaetaan vapaasti etenkin sydänystävä Iranille. Israelin kannalta äärimmäisen epämiellyttävä asia, onhan heidän UAV tekniikkansa merkittävässä asemassa Iraniin mahdollisesti tehtävässä ilmaiskussa. Näin Iran pyrkii saamaan haltuunsa israelilaista UAV-teknologiaa ja rakentamaan sitä vastaan toimivaa puolustusmekanismia. Tässä tehtävässä Reza Baruni oli avainasemassa.


Hormuzin salmi 2.8.2010
Iran iski takaisin. Se oli uhannut keskeyttää Hormuzin salmen läpi kulkevan öljyrahtiliikenteen, kapean salmen kautta kulkee noin 40%:a koko maailman raakaöljyntuotannosta. Japanilainen 270.000 brt:n tankkeri M.Star oli menossa salmeen täydessä lastissa kun iranilainen sukellusvene ajoi tahallaan sen kylkeen aiheuttaen jonkun verran painumia aluksen runkoon. Toinen saman maan sukellusvene ampui puolestaan kaksi kranaattia jotka räjähtivät tankkerin miehistön tiloissa. Kukaan ei tiettävästi kuollut, lieviä loukkaantumisia oli muutamia. Tähän kaikkeen lisätään vielä Iranin presidenttiä vastaan tehty murhayritys, joko paikallisen opposition tekemänä tai ulkomaisten tiedustelupalvelujen järjestämä. Tapahtuma osui kellonlyömälleen samaan aikaan kun Pardisin petrokemian laitoksilla räjähti. Sattuma vai ei. Se kiistettiin luonnollisesti maan viranomaisten toimesta, heidän mukaansa presidenttiä vastaan ei tehty pommi-attentaattia van kyse oli ilotuliteluokan viattomasta pikku räjähteestä jolla haluttiin vain juhlistaa Ahmadinejadin saapumista paikalle. Samaa ilotuliteluokkaa ovat epäilemättä Hamasin ampumat raketitkin, ainakin mikäli Suomen Kuvalehteen on uskomista. Jostain syystä viranomaiset ja sotilaslähteet ovat olleet hyvin vaitonaisia Persianlahden tapahtumista, kuvamateriaali joka on käytettävissä puhuu kuitenkin omaa selvää kieltään. Julkaisen ne vasta kun kaikelle tälle saadaan lisää vahvistusta, tällä hetkellä ollaan vielä hyvin varovaisia ja katsotaan mitä kaikkea vielä nousee esiin kunhan osapuolet julkistavat omat versionsa.

Kaikki tyynni sodan uhka on nyt lähempänä kuin pitkiin aikoihin, eikä kyse ole niinkään Israelin ja Hizbollahin ja Hamasin välisestä yhteenotosta vaan nyt liikutaan jo laajemmissa ympyröissä. Mikäli USA ja Israel iskevät Iraniin, mikä näyttää hyvin todennäköiseltä, sanoisin omana arvionani prosentuaalisesti 70-30, niin se eskaloituu lähes varmasti usean muunkin valtion alueelle. Hizbollah ja Hamas aloittavat lähes varmasti omat sotatoimensa Israelia vastaan, Syyria joutunee miettimään kahdesti ottaako jälleen selkäänsä vai antaako tällä kertaa muiden olla vuorossa. Irakissa shiiat nousevat sunneja vastaan ja pohjoisessa kurdit aloittavat hyvin suurella todennäköisyydellä oman itsenäistymistaistelunsa. Silloin mukaan vedetään myös Turkki jonka alueella asuu suuria kurdiyhteisöjä. Mikään yksinkertainen ratkaisu ei USA:n ja Israelin isku Iranin ydinlaitoksiin tule olemaan, sen vastapainona joudutaan miettimään kaiken edellä mainitun lisäksi ennen kaikkea Irania mahdollisena ydinasevaltiona ja ottamaan kantaa sen ilmoittamiin tavoitteisiin sellaisena.

Lämmintä loppukesää.
Pekka Sartola





"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1060
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron