Pintaa syvemmältä. Pekka Sartolan kolumni

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Pintaa syvemmältä. Pekka Sartolan kolumni

ViestiKirjoittaja pike464 » La 30 Huhti, 2011 20:40

Pintaa syvemmältä.

http://www.ajanteos.com/kolumniParent.php

08.04.2011

Pitäisikö minun olla huolestunut? Tällaisiin kysymyksiin olen joutunut vastaamaan hyvin usein kuluneiden viikkojen aikana, kysymykset ovat aina edeltäneet keskustelua Israelin ja laajemmin myös koko Lähi-idän tilanteesta. Ihmisillä on selvästi huolta jopa pelkoa nopeasti muuttuneesta ja edelleen muuttuvasta asetelmasta jossa Israel saarretaan niin henkisesti kuin tulevaisuudessa jopa sotilaallisesti sitä ympäröivien islamilaisten valtioiden taholta. Kun siihen vielä lisätään tulevaan syksyyn ajoittuva uhkakuva Palestiinan valtion muodostamisesta YK:n, EU:n ja jopa USA:n tuella niin edellä mainittuihin kysymyksiin on todella myös aihetta. Tarkastelen kysymystä myöhemmin tässä kolumnissani. Jotenkin tuntuu siltä että mopo on tavallaan karannut käsistä koko arabimaailmassa. Kuten viime kolumnissani totesin, niin hakusessa on ideologia jota länsimaissa kutsutaan demokratiaksi mutta jolle ei löydy vastaavuutta arabimaailmassa minkään tunnetun historian aikana. Jonkinlaisia viitteitä sellaiseen suuntautumisesta havaittiin toki 1.maailmansodan jälkeisessä Egyptissä mutta ne katosivat yhtä nopeasti kuin se kuuluisa hiekanjyvänen Saharaan. Egypti on kuitenkin ollut johtava arabivaltio jo pitkään, sen ja Turkin osoittama suunta viitoittaa useiden muiden arabimaiden suhtautumista yleisesti ulkopolitiikkaan ja subjektiivisesti kohdetuen Israeliin, Lähi-idän ainoaa todelliseen demokratiaan. On siis tarpeen luoda jonkinlainen yleiskuva Egyptin nykytilanteeseen johtavista taustatekijöistä sillä ne antavat ymmärrystä miksi jotain on tapahtunut ja etenkin mihin on perusteltua syytä varautua tulevaisuudessa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Egyptissä koetettiin saada aikaan jonkinlaista demokratian ja suvaitsevaisuuden nimellä kulkevaa yhteiskuntamallia. Siihen saakka maa oli ollut, kuten suuri osa muistakin Lähi-idän nykyisistä valtioista, Turkin Ottomaanien imperiumin hallitsema alusmaa noin neljän vuosisadan ajan. Egyptiläisillä ei siten ole ollut minkäänlaista kansallista käsitystä demokraattisesta hallintomallista eikä siis myöskään juuri mitään mielikuvaa minkälainen toinen yhteiskuntamalli olisi heille sopivampi. Maa itsenäistyi v.1922 ja sen myötä laadittiin ns sekulaari eli maallistunut perustuslaki joka takasi kaikille yhtäläiset perusoikeudet, niin muslimienemmistölle kuin maassa asuneille juutalaisille ja kristityillekin. Hallintomallia etsittiin luonnollisesti Iso-Britannian luoman ehdotuksen pohjalta, olihan maa sodan voittajavaltio ja sai tuolloin mandaattihallintaoikeuden myös Egyptiin.

Tätä jonkinlaisen vapauden nimellä alkanutta ihanuutta ei kestänyt kovinkaan pitkään, sillä voimistuva islamilainen kansallistunne nosti esiin Ottomaanien aikaisen, perinteisen Koraaniin pohjautuvan kaipuun päästä eroon länsimaisesta islamia hapattavasta yhteiskuntamallista ja korvata se radikaalimmin islamiin suhtautuvalla hallinnolla. Näin syntyi Muslimiveljeskunta, sheikki Hassan al-Bannan perustama, johtama ja ohjeistama järjestö joka toimii ja pyrkii edelleenkin v.1928 laaditun peruskirjansa toteuttamiseen niin Egyptissä kuin nyttemmin myös hyvin laajalti levinneenä lähes jokaisessa islamilaisessa valtiossa. Järjestön periaatteet ovat edelleen samat, sen iskulauseet ovat edelleen samat ja toimintamallit sellaiset kuin eri maissa lainsäädäntö suinkin sallii. Tavoitteet ovat ääri-islamilaiset, sharia-laki voimaan ja islamilainen kalifaatti kattamaan aluksi Lähi-idän ja lopulta koko maailman. Mahdin tulo mahdollistuu vain kyseisten elementtien ollessa voimassa ja tarkoittaa myös sitä että Israel täytyy olla alistettu islamille ennen Mahdin tuloa. Se perustuu oppiin jonka mukaan joskus islamille aikanaan kuulunut maa-alue on sitä ikuisesti. Niinpä ottomaanien imperiumiin 400 vuotta kuulunut Syyria-Filistea niminen takamaa täytyy palauttaa islamilaiseen hallintaan. Mahdi on islamin opin Messias, jonka tulo mahdollistuu siis vasta kun koko Lähi-itä on alistettu islamille. Tähän tietysti voi usko tai olla uskomatta, 1,5 miljardia muslimia uskoo siihen, yhtälailla muutama satamiljoonaa Raamattu-uskollista kristittyä voi suhtautua siihen täysin perustein kielteisesti.

Veljeskunta oli pitkään paarialuokassa. Sen jäseniä pidätettiin surmattiin tai ajettiin parhaassa tapauksessa vain maanpakoon. Nasserin aikana Veljeskunnan ideologinen isä Sayiid Qutb pidätettiin, häntä syytettiin milloin mistäkin ja lopulta teloitettiin petturina ja kansankiihottajana. Sitä myöden tehtiin liikkeelle oikeastaan palvelus sillä samalla Veljeskunnan ideologiset siemenet pääsivät samalla leviämään muihinkin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioihin. Kuningas Farukin tultua syöstyksi Egyptin vallankahvasta sen ottivat haltuunsa vuorotellen kenraalit Nagib, Nasser, Sadat ja Mubarak. Kun viimeksi mainittu sai puolestaan kenkää, niin tilalle astui kenraalien johtama troikka joka jatkaa samaa linjaa vaikkakin eri nimillä kuin edeltäjänsä. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut itse organisaatio, Muslimiveljeskunta jota ei käy enää syrjiminen vallasta millään kategorialla, sen kannattajat ovat jo niin lukuisat että Veljeskunta tulee jollain aikavälillä istumaan tukevasti Egyptin hallintoelimissä ja aloittaa oman rauhanomaisen islamilaisen ratkaisunsa toteuttamisen käytännössä. Veljeskunta ei suinkaan ole yksin islamilaisen ideologiansa toteuttamispyrkimyksissä, sitä avustaa tässäkin kuten monessa muussa eri yhteydessä mm Al Qaida. Islamilainen Jihad, Hizbollah ja tietenkin liikkeen Gazaan etabloitunut etäispääte Hamas.

Näistä Al Qaida on tietenkin suurin, vaarallisin ja päättäväisin. Bin Ladenin luomuksen alle on ilmoittautunut jo useita eri ryhmiä joilla ei ole välttämättä mitään muuta tekemistä Al Qaidan kanssa kuin käytetty nimi. Se merkitsee puolestaan sitä että ideologia ja tavoitteet jotka liike on luonut ovat innoittaneet muitakin ääriaineksia etsimään itselleen ja aatteilleen vastaavaa julkisuutta yhtäläisten toimenpiteiden avulla ja Al Qaidan luoman islamilaisen kulttisateenvarjon suojassa. Muslimiveljeskunnasta ovat lähtöisin monet Al Qaidan ja Bin Ladenin tehokkaimmista organisaattoreista ja erilaisten iskujen toimeenpanijoista. Veljeskunnan piikkiin voidaan perustellusti laittaa Luxorin massateurastus v.1997 jossa 58 turistia surmattiin ampumalla heidän ollessaan matkalla tutustumaan Egyptin historiallisiin aarteisiin. Jo aikaisemmin mainittu presidentti Anwar Sadatin salamurha oli myös Veljeskunnan sponsoroima vaikka kumpaankin edellä mainitsemaani tekoon käytettiinkin Veljeskuntaan läheisesti sidoksissa olevaa sudanilaista ryhmää al-Gama al-Islamiyya`a.. Sadat oli julistettu Veljeskunnan toimesta islamin petturiksi hänen allekirjoitettuaan rauhansopimuksen Israelin kanssa v.1979. Syyskuussa 2001 New Yorkiin tehtyjen WTC-tornien iskujen pääsuunnittelija Khalid Sheikh Mohammed oli Veljeskunnan kantavia voimia, samoin kuin useat muutkin taustavoimat 9/11 iskujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Joukkoon voidaan liittää vielä Osama bin Ladenin oikea käsi, egyptiläissyntyinen lääkäri Ayman al-Zawahiri. Summa summarum, kun ja jos tällaisia rauhanrakentajia kasvattava järjestö saa aikanaan poliittista päätäntävaltaa riittävästi niin ei tarvitse olla oraakkeli uskaltaessa ennustaa uuden suursodan Israelia vastaan olevan vain ajan kysymys.

Palestiina 2011.

Kuten useassa eri yhteydessä on kerrottu julkisuudessa niin PLO aikoo esittää Palestiinan valtion tunnustamista YK:n yleiskokoukselle ensi syksynä. Heidän tiedottajansa mukaan jo 160 valtiota on lupautunut äänestämään sen puolesta joten tarvittava 2/3 osan enemmistö on itsestään selvyys. Tosin tuo lukumäärä on hieman liioiteltu sillä kyselyt eri valtioiden edustustojen piirissä antavat tulokseksi toistaiseksi vain 118 puolesta, jäsenvaltioita on kaikkiaan 192 joista osa jättää painamatta nappia ja osa periaatteellisen tukensa ilmaisseistakin äänestää vastaan. Joten aivan itsestään selvää kaikki ei kuitenkaan vielä ole. Tällainen äänestyskäytäntö etenee nimittäin siten että esitys valtion tunnustamisesta asetetaan ensin YK:n Turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Jos se läpäisee sen niin vasta sitten Turvallisuusneuvoston esitys menee yleiskokouksen äänestykseen. Ratkaisevaksi nousee ilman muuta USA:n äänestyspäätös, sillä on veto-oikeus päätökseen kuten on kaikilla ns pysyvillä jäsenmailla mukaan lukien Kiina ja Venäjä. Ranska ja Iso-Britannia tulevat ilman muuta hyväksymään tunnustamisen joten Obaman harteille jää eräs lähi-historian merkittävimmistä päätöksistä. Se on sitä myös ja ennen kaikkea Raamatun kannalta sillä on varmaa että Israelin maa tullaan jossain vaiheessa jakamaan mutta voi niitä jotka ovat sellaisessa mukana. Maailmankaikkeuden Luoja on ilmoittanut profeetta Jooelin välityksellä oman näkemyksensä Israelin maan jakamisesta ja sen seurauksista: 3:2 Minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani Israelin tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansojen sekaan, ovat jakaneet Minun maani.

Hieman kiusallista, tai ainakin sen pitäisi olla sitä mm presidentti Obaman kannalta sillä hän on ilmoittanut hyvin julkisesti olevansa uudestisyntynyt Jeesukseen uskova kristitty. Toimenpiteet Israelia kohtaan osoittavat kuitenkin aivan jotain muuta kuin Raamattu-uskollisuutta, pikemminkin piittaamattomuutta sen selkeästä viestistä ja varoituksesta. Vieläkin merkittävämpää on se että samainen YK:n tunnustaminen edellyttää Jerusalemin muodostamista Palestiinan pääkaupungiksi, aluksi vain itäinen osa siitä mutta jatkossa koko Jerusalem. Ongelmaksi muodostuu se että Israelin parlamentin Knessetin päätöksellä Jerusalem on julistettu maan ikuiseksi, jakamattomaksi pääkaupungiksi ja näin sen tulee ollakin.

Obama voi myös luistella vastuusta käyttämällä vetoa. Silloin yleiskokous ei voi toimia laillisesti ja omien sääntöjensä mukaisesti mutta voi kuitenkin tehdä äänestyspäätöksen Palestiinan valtion tunnustamisen periaatteellisesta puolesta. Tällainen käytäntö toisi tullessaan sen että Israel olisi sen jälkeen virallisesti miehittäjä joka pitää laittomasti hallussaan yleiskokouksen tunnustaman valtion alueita. Sen seurauksen olisivat sanktiot ja Israelin virallinen boikotointi niin EU:n kuin usean muunkin toimijan taholta joka puolestaan merkitsisi valtavaa taloudellista takaiskua Israelin viennille. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös YK:n jäsenvaltioiden käsitys moraalisesta oikeudesta mahdollisessa äänestyspäätöksessä. Kukaan ei ole huomannut edellyttää tai edes keskustella asian toisesta puolesta, tarkoitan sitä että jos/kun Palestiina tunnustetaan niin heidän tulee myös tunnustaa Israelin valtio yhtenä YK:n virallisista ja tunnustetuista jäsenvaltioista. Se ei puolestaan tule kysymykseenkään. Näin palestiinalaiset saavat erivapauden tulkita YK:n peruskirjan sääntöjä eli YK rikkoo omia sääntöjään salliessaan tällaisen tapahtuman.

Ei suurikaan ihme että YK (eng. United Nations, UN) kulkee Israelissa nimikkeellä United Nothing (yhdistynyt ei-mitään). Kun YK aikanaan 2.maailmansodan loppuvaiheissa perustettiin se hyväksyi yleiskokouksessaan kaikki edeltäjänsä eli Kansainliiton aikanaan tekemät päätökset. Eräs niistä, numero 80 käsitteli pelkästään Iso-Britannian Palestiinan mandaattia ja siihen oli kirjattu vielä tuolloin voimassa oleva päätöslauselma San Remon kokouksesta v.1920 jossa todettiin juutalaisille tarkoitetun kotimaan käsittävän koko brittiläisen mandaattialueen sisältäen myös nykyisen Jordanian. Vaikka britit erottivatkin alueesta nykyisen Jordanian v.1922 jäi loppuosa edelleen voimaan sisältäen siis sekä Golanin, Gazan, Länsirannan että Jerusalemin. Tätä omaa päätöslauselmaansa ei YK ole sittemmin kunnioittanut vaan on livennyt siitä jatkuvasti olosuhteiden ja poliittisten vaatimusten niin edellyttäessä.

Tuleva syksy tuo esiin todella mielenkiintoisia asetelmia, ei pelkästään YK:n äänestyskäyttäytymisen osalta vaan myös sen jälkeiset jatkotoimenpiteet maailman suhtautumisessa Israeliin. EU:n kantaa ei tarvitse epäillä, he ovat jo nyt niin rähmällään Palestiinaan päin että ovat valmiit tekemään Abbasista vaikka seuraavan paavin. Tosiasia on kuitenkin se että mikäli tällainen päätös tehdään ilman että Israelin kantaa huomioidaan niin se tulee vain lisäämään ongelmia, ei poistamaan niitä. Mutta näyttää siltä että vanha kulunut viisaus on edelleen yhä ajankohtaisempi: historia opettaa ihmiskunnalle sen että ihmiskunta ei opi mitään historiasta. Kosiskelu islamia kohtaa näyttää olevan myös kasvavassa muodissa, sitä osoitti myös tasavaltamme presidentti vieraillessaan Turkissa, ilmeisesti taas privaattikoneella. Hän peräänkuulutti Turkkia liittymään EU:iin, mitä pikimmin sen parempi unohtaen samalla kaiken sen mikä on estänyt turkkilaisten hakemuksen käsittelyä tähän saakka.

Goldstonen raportti.

Gazan sodan jälkimainingeissa YK asetti tuomari Richard Goldstonen laatimaan raportin Israelin ja Hamasin välillä käydyn sodan ihmisoikeusrikkomuksista. Muutaman kuukauden pohdiskelun jälkeen Goldstonen julkaisi raporttinsa ja totesi siinä IDF:n (Israelin Puolustusvoimat) syyllistyneen siviilien tappamiseen ja siis sotarikoksiin. Ja koko maailma taputti käsiään, boikotteja Israelia vastaan, sotarikolliset Haagiin jne. Pari viikkoa sitten Goldstone tuli jälleen julkisuuteen, ei niinkään uuden raportin kanssa vaan lausuntonsa kanssa jossa hän totesi: jos kirjoittaisin raporttini tänään ja sittemmin saamieni todisteiden valossa se olisi toisenlainen. IDF ei syyllistynyt tahalliseen siviilien surmaamiseen, siihen oli syynä Hamas joka käytti siviilejä ja siviilikohteita ihmiskilpinä aiheuttaen näin välillisesti viattomien ihmisten kuoleman. Israel vaati että Goldstone laatii uuden virallisen raportin ja tuo sen YK:n ihmisoikeusjärjestölle. Ei ole tarpeen, totesivat useat maat yhteistuumin, mitäs suotta nyt vanhoja asioita muistelemaan. Raportti on tehty ja sillä siisti. Näin oikeus ja kohtuus toteutuvat jälleen esimerkillisesti järjestössä nimeltä YK.

Israel.

Viimeisten viikkojen aikana ja etenkin Egyptin ns kansannousun jälkimainingeissa myös Hamas on rohkaistunut käyttämään kovempia otteita. Rakettien ja ohjusten ampumisesta Israelin puolelle on tullut jälleen kansanhuvi, niitä ja suurtehokranaatteja on ammuttu viime viikkojen aikana Israelin puolelle jo useita satoja, jopa aina Beershebaan saakka. Israel on myös vastannut näihin haasteisiin pommittamalla asevarikkoja, tunneleita ja Hamasin muita tukikohtia sekä surmannut täsmäiskuin heidän komentajiaan. Asetelmat enteilevät sotaa jossain vaiheessa vieläpä ennen kesää, siihen IDF on ainakin varautunut. Sama koskee pohjoista rintamaa ja siis Hizbollahia ja sen asemia eteläisessä Libanonissa.



Hizbollahilla on hallussaan jo yli 60.000 rakettia, kranaattia ja ohjusta. Heillä on myös noin 2.000 Libyan kapinallisilta ostettua kranaattia jotka sisältävät sinappikaasua tai hermomyrkkyjä. Lounaassa Hamas on varustautunut myös iskemään Israeliin yhdessä Hizbollahin kanssa. Iran on pitänyt huolta siitä että heidänkin ohjus- ja rakettivarastonsa on riittävä. Yli 10.000 ja lisäksi vielä samoja Libyan kapinallisilta ostettuja kranaatteja noin 1.200 kpl.



Saudit ja USA.

Kiehunta ja kuohunta Lähi-idässä jatkuu, loppua sille ei ole näillä näkymin odotettavissa ainakaan muutamaan viikkoon. Asetelmat ovat siinä määrin sekavat että ne vaikuttavat domino-efektin tapaan kokonaisuuteen ja muuttavat jatkuvasti voimasuhteita ja erilaisia koalitioita. Eräänä hyvänä esimerkkinä USA:n ja Saudi-Arabian jo vuosikymmeniä jatkuneet hyvät kaupalliset ja sotilaalliset siteet. Niitä on pidetty lähes itsestään selvyyksinä, vakaina ja molemmille osapuolille hyödyllisinä. Nyt on kuitenkin säröjä ilmaantunut, eikä mitään pieniä sellaisia vain pikemminkin kunnon railoja. Obaman toilailut Egyptin presidentin Hosni Mubarakin syrjäyttämiseen liittyvissä kuvioissa suututtivat saudikuninkaan niin perinpohjin että hän perui USA:n kanssa jo sovitun noin 60 miljardin dollarin suuruiset asekaupat. Isku josta jopa USA:n on vaikea toipua etenkin kun myös se saanee aikaan domino-efektin muiden Persianlahden öljynviejien joukossa.

Saudikuningas onkin kääntynyt sekä Venäjän että Kiinan puoleen etsimään vastaavaa aseistusta turvaamaan niemimaan olot yhä nousevaa iranilaista uhkaa vastaan. Hän ilmoitti kutakuinkin suoraan ja vähemmän diplomaattisin sananvalinnoin että jos USA ei ryhdy toimenpiteisiin Iranin mahdollista ydinuhkaa vastaan niin saudit tekevät sen itse, joko USA:n tuella tai ilman sitä. Kun tiedämme että saudit ovat saaneet Pakistanista turvakseen ohjuksia joissa saattaa(?) olla jopa ydinkärkiä niin yhtäkkiä olemmekin sellaisissa näkymissä joista on tähän saakka uskallettu puhua vain kuiskaten. Apokalyptiset ajat eivät toki ole vielä ajankohtaisia mutta asetelmat liikkuvat jatkuvasti ja kiihtyvällä vauhdilla kohti niitä.

Kolumnisti ei halua lietsoa paniikkimielialaa, sellaiseen ei ole mitään syytä sillä asiat menevät eteenpäin niin kuin ne on säädetty. Mutta muistakaamme erityisesti Israelia sen vaikeuksissa ja niitä kansoja ja toimijoita jotka asettuvat sitä vastaan. Vihollisuus Israelin vastaan on samalla asettumista Jumalan suojatteja ja Häntä itseään vastaan (Ps.83:1-9). Näin vaalien alla on myös syytä muistaa omaa maatamme ja niitä edustajia jotka valitsemme päättämään kansakuntamme asioista. Nyt tarvitaan selkärankaisia ja kristilliseen arvomaailmaan sitoutuneita miehiä ja naisia, poliittisia pelureita on jo nähty riittämiin.


Hyvää kevättä.
Pekka Sartola























"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1061
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron