Synkkiä pilviä Lähi-idän taivaalla. Pekka Sartolan kolumni

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Synkkiä pilviä Lähi-idän taivaalla. Pekka Sartolan kolumni

ViestiKirjoittaja pike464 » Su 20 Marras, 2011 10:50

Synkkiä pilviä Lähi-idän taivaalla.

18.11.2011

Luvattoman paljon aikaa ehtinyt jälleen vierähtää sitten edellisen kolumnin ja tilannekatsauksen. Onhan siinä tietysti ollut omat syynsäkin, eikä tuo pyöreiden vuosilukujen täyttäminen ollut mitenkään sieltä vähäpätöisemmästä päästä. Toisena kiireenpitäjänä ovat tietenkin nuo ainaiset seminaarit ja kokoukset mutta nehän kuuluvat asiaan joten se siitä. Tässä kolumnissa aiheina ovat: Shalit, Palestiina-kysymys, Egypti, Syyria ja Iranin ydinasehankkeet.

Shalit
On paikallaan tarkastella muutamien Lähi-idän toimijoiden edesottamuksia kuluneen viiden viikon ajalta, niistä tietysti päällimmäisenä, joskaan ei aivan tärkeimpänä, on tietysti nyttemmin jo vanhentunutkin tapaus Gilad Shalit. Sotilaspoika joka kaapattiin Hamasin toimesta ja pahasti haavoittuneena Gazaan yli viisi vuotta sitten. Hänen vapauttamisekseen hamasilaisesta piilopaikasta oli tehty töitä hyvin paljon ja hyvin kauan, miten siinä sitten lopulta onnistuttiin ja millaisin mahdollisin seurauksin onkin jo kokonaan toinen juttu. Eräänä silmiinpistävänä piirteenä näiden vuosien aikana on ollut kansainvälisen yhteisön näkyvä poissaolo tapahtumien keskipisteestä. Jos sellaista on tapahtunut, niin ei ainakaan mitenkään pontevasti ja vakuuttavasti. Punainen Risti on tosin yrittänyt, joidenkin muidenkin toimijoiden tavoin, päästä tapaamaan Shalitia, mutta turhaan. Tässä kohden Hamas on saanut osakseen pikemminkin ymmärrystä kuin tuomitsevia lausuntoja. Yleispiirteenä lausuntojen näyttäisi vuosien saatossa olleen pikemminkin Israelin tuomitseminen kuin ymmärtäminen, palestiinalainen osapuoli keräsi irtopisteitä jo koko vankeusajan aikana ja roppakaupalla lisää sen päädyttyä.
Perustellusti voidaankin kysyä millä suhdeluvulla ja arvoilla tapahtunut vaihtokauppa toteutui. Yksi israelilaissotilas vastaan 1027 tuomittua palestiinalaista rikollista joilla useimmilla oli vielä kädet tahrattuina vereen. Inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna vapautus oli sekä pojan että hänen perheensä kannalta tietysti kauan kaivattu ja onnistunut tapahtuma, Israelin sisäpoliittiselta kannalta tarkasteltuna jonkinlainen voitto saavutettiin siinäkin.

Mutta mutta, mitalilla on toinenkin ja nurjempi puoli. Jos tarkastelemme asiaa siltä kannalta josta se alkoi ja johon se ennen muuta myös liittyy, niin näkymät ovat huomattavasti synkemmät. Ensinnäkin yli tuhannen tuomitun rikollisen vapauttaminen ja palauttaminen takaisin lähtökuoppiinsa oli Hamasin ja heidän ajamansa asian riemuvoitto ja sellaisena se myös sekä otettiin vastaan että tulkittiin. Toimintamalli oli siis onnistunut, siepataan vangiksi israelilainen ja aloitetaan lunnasvaatimukset. Kansainvälisessä lainsäädännössä ja tapatulkinnassa tällaisella toiminnalla on oma nimikkeensä kidnappaus, ja samalla se myös tuomitaan hyvin jyrkästi, paitsi tietysti tässä tapauksessa kun kohteena olikin israelilainen sotilas. Vapautetut otettiin palestiinalaishallinnon toimesta vastaan sankareina ja samalla kidnappaus hyväksyttiin yhdeksi tulevaksi toimintamalliksi, sitä varten koulutetaan Siinailla erityisiä ryhmiä niin sieppaamaan siviilejä joka on helpompaa, ja myös sotilaita jotka osaavat kuitenkin olla jo paremmin varuillaan. Esimerkkinä edelliskesältä Gazan laivue-episodi, siinähän kuoli yhdeksän terroristia, suurin osa heistä tulitaistelussa jossa Israelin kommandot etsivät laivan kannen alle kuljetetun sotilaan, tarkoituksena ottaa panttivanki Shalitin tapaan. IDF:n komentaja, kenraali Benny Gantz onkin ohjeistanut sotilaitaan tällaisen varalle, vangiksi ei jäädä, ei hinnalla eikä millään.

IDF:n, Shabakin ja Israelin Rajavartiolaitoksen piirissä menettely on myös herättänyt, jos ei nyt suoranaista protestia niin kuitenkin aiheellista kulmienrypistelyä, tämä tietysti ennemminkin epävirallisesti. Mutta yhtä kaikki, rikollisten vangitsemisoperaatioissa heitä on kuollut ja vammautunut kymmenittäin, yli tuhannen rikollisen vangitseminen ja tuomitseminen on vaatinut vuosien työtä, verta hikeä ja kyyneleitä. Muutamat anonyymit kommentaattorit ovat hämmästelleet miten paljon arvokkaammaksi Shalit laskettiinkaan kun vastapainona ovat menetykset joita on koettu. Aiheellista siltäkin taustalta että vapautetut ovat lähes poikkeuksetta ilmoittaneet jatkavansa samalla väkivallan linjalla kuin siihen saakka jolloin he jäivät kiinni. Asoilla tuppaa olemaan useampi kuin vain yksi näkökulma, onneksi kolumnistin eikä sen puoleen muidenkaan tarvitse olla tässäkään tapauksessa tuomareina.

Virtuaalivaltio Palestiina.
Surkuhupaisa näytelmä jossa palestiinalaiset pelasivat upporikasta ja rutiköyhää, lopputuloksena näyttäisi todennäköisemmältä jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen. Valtiollisen jäsenhakemuksen kohdalla vastassa näyttää olevan pitkä ja kivinen tie, ehkä hakemus jonain ajankohtana tullaan hyväksymään, siihen myös Raamattu antaa selvän viestin, mutta tapa jolla sitä yritetään vauhdittaa on ollut alatyylinen. Kun ei kerralla mennyt läpi niin yritetään UNESCON kautta, ja sitä kautta onnistuukin lähes mikä vain. Järjestö on koko tunnetun historiansa aikana ollut äärimmäisen anti-semiittinen eikä PLO:n jäsenhakemus kohdannut minkäänlaista vastustusta, se pikemminkin huudettiin jäseneksi kunniamaininnoin. Se että Suomi äänesti puolesta osoittaa vain miten syvälle ja kauas arkitodellisuudesta ja palestiinalaisen osapuolen perimmäisten tavoitteiden ymmärtämisestä maamme näistä asioista päättävä valtionjohto on edennyt. Muut pohjoismaat uskalsivat sentään ymmärtää että neuvottelut ovat oikea ja ainoa tie saavuttaa jotakin, lisäisin vielä että neuvottelujen kautta saavutettujen sopimusten pitäminen on yhtä tärkeää kuin asioista sopiminen. Tässäkin kohtaa muutaman vuoden vanhaa lähi-historiaa ei ole maassamme kunnolla luettu tai ehkäpä siitä ei ole sen enempää välitetty. Mutta takaisin herra UNESCOON, sehän on YK:n opetus- tiede- ja kulttuurijärjestö joka kohtelee kaikkia YK:n jäsenvaltioita tasapuolisesti ja demokraattisesti vai kohteleeko?

Muutamia virstanpylväitä UNESCO:n suhtautumisessa Israeliin ja Lähi-idän ikuisuusongelmaan.
Vuoden 1973 Jom Kippur sodasta lähtien Unesco on järjestelmällisesti kieltänyt juutalaisten historialliset, uskonnolliset ja kulttuurisiteet niin Israelin maahan kuin myös Jerusalemiin.
Vuonna 1974 Unesco äänesti päätöslauselman jossa Israel asetettiin boikottiin koska se oli ottanut haltuunsa sekä Itä-Jerusalemin että samalla koko Vanhakaupungin. Kommenttina voisi todeta että siihen saakka Unesco ei ollut milloinkaan puuttunut Jerusalemin laittomaan miehitykseen Jordanian armeijan taholta. Sitä kesti sentään 19 vuotta ja tuona aikana Arabilegioona tuhosi Jerusalemissa 55 synagogaa ja Talmud-koulua, hävitti tuhansittain juutalaisten hautoja ja laski hautakiviä maanteiden pohjaksi sekä arabilegioonan käymälöille johtavien polkujen katteeksi. Sekä juutalaisilta että kristityiltä estettiin pääsy Vanhakaupunkiin joka samalla tyhjennettiin kaikista juutalaisista. Unescon mielestä kyse ei tietenkään ollut mistään kulttuurihistoriallisesta toimenpiteestä vaan arabiosapuolen luontaisesta käyttäytymisestä johon ei tietenkään sopinut puuttua.

Vuonna 1989 Unesco tuomitsi Israelin miehityksen Jerusalemissa väittäen että juutalaiset tuhoavat arabien historiallisia ja arkeologisia aarteita.

Vuonna 1996 piti Jerusalemia koskevan symposiumin Pariisissa, Israelia ei tietenkään kutsuttu mukaan vaikka kyse on valtion ikuisesta ja jakamattomasta pääkaupungista. Unescon mielestä arabiosapuolella on asiasta aivan riittävästi tietoa.

Vuonna 2004 helmikuussa Temppelivuorelle länsipuolelta johtavalle Mughrabi-portille vievä pengerrys sortui maanjäristyksen ja sitä seuraavien rankkasateiden vuoksi. Käynti Temppelivuorelle sitä kautta estyi ja Israel rakensi sen viereen vielä nytkin käytössä olevan kulkusillan. Samalla he aloittivat arkeologiset kaivaukset sortuneiden rakennelmien osalta, tai yrittivät aloittaa. Kaivauksethan ovat Temppelimuurin ulkopuolella ja siis Israelin hallussa olevalla maaperällä. Sen seurauksena kuitenkin muslimit ilmoittivat Unescolle että sionistit yrittävät kaivaa perustukset kappaleiksi sekä Al Aqsa moskeijan että Kalliomoskeijan alta. Ja sehän meni läpi Unescossa joka kiirehti heti paikalle ja vaati kaivauksia lopetettavaksi välittömästi. Perustelut eivät tehonneet vaikka oli ilmiselvää että Aqsa moskeija on noin 80 metrin ja Kalliomoskeija 150 metrin päässä raunioituneesta maakasasta. Ymmärrystä ei Unescolta herunut vaikka oli ilmiselvää että kumpikin islamilainen rakennus oli sentään kestänyt paikoillaan satoja vuosia ja myös saman helmikuisen maanjäristyksen, rakennukset ovat tiukasti peruskallion päällä eikä kaivauksilla olisi edes voitu vahingoittaa niitä vaikka olisi yritettykin.

Vuonna 2009 Unesco hyväksyi päätöslauselman jossa todettiin Jerusalemin olevan arabikulttuurin pääkaupunki.

Vuonna 2010 Unesco hyväksyi Beetlehemissä sijaitsevan Raakelin haudan ja Hebronissa sijaitsevan patriarkkojen haudan Islamin Moskeijoiksi todeten samalla että kummallakaan ei ole mitään yhteyttä juutalaisten historiaan. Unesco rahoittaa edelleenkin PA:n koulukirjoja joissa kielletään juutalaisten historialliset oikeudet maahan ja Jerusalemiin. Samassa 2010 joulukuun kokouksessa Unesco hyväksyi arabien vaatimuksen nimetä eräs juutalaisen historian tunnetuin rabbi Moshe ben Maimon, eli Maimonides tai myös RamBam (1135-1204) muslimiksi ja samalla hänen nimensä muutettiin Unescon toimesta arabialaiseksi, Moussa bin Maimoun. Tällainen järjestö on siis meidän suomalaistenkin kannattama Unesco, tasapuolinen ja hyvin asioista perillä oleva siis aivan kuten maamme ulkoministerikin.
Palestiinalaiset etsivät edelleenkin valtiostatusta, siis yksipuolisesti ja vailla neuvottelukosketusta Israelin kanssa. Jonkin verran ymmärrystä on jo herunut Israelinkin suuntaan, pm Netanyahu piti nimittäin hyvin ansiokkaan puheenvuoron YK:ssa ja siinä hän pyysi PA:ta neuvottelupöytään ilman ennakkoehtoja, ties monenneko kerran mutta turhaan. Samassa puheenvuorossa hän sanoi että sinä päivänä jona PA tunnustaa Israelin laillisen oikeuden olla olemassa juutalaisvaltiona juuri siinä paikassa missä se nytkin on, hän itse painaa ensimmäisenä nappia Palestiinan valtion YK-jäsenyyden puolesta. Siinä onkin koko ongelman ydin, PA ei voi sitä milloinkaan tehdä sillä kyse on uskontojen erimielisyyksistä, ei politiikasta.

Unescon hyväksymispäätöksen jälkeen sekä USA, Israel, Kanada että muutamat muut johtavat valtiot peruuttivat Unescolle annetut vuosittaiset avustukset. Vasta sen jälkeen pääsihteeri Ban Ki Moon havahtui ja ilmoitti PA:lle että ei olekaan enää suositeltavaa hakea muiden YK-järjestöjen jäsenyyttä sillä rahat loppuvat tätä menoa. Pääsihteeri ei ollut aikaisemmin kiinnostunut estämään valtiollista jäsenhakemusta eikä Jerusalemiin liittyvää vaatimusta, mutta kun mentiin lompakolle niin jopa mies heräsi. Se ei kuitenkaan tunnu estävän PA:ta, he ovat päättäneet hakea sekä WHO:n (World Health Organisation) että WTO:n (World Trade Organisation) jäsenyyksiä tavoitteenaan saada riittävästi kannatusta jotta voisivat haastaa Israelin johtajat ICC:n (International Criminal Court) eteen.
Israel on puolestaan jäädyttänyt PA:lle kuuluvia tulli ja veromaksuja n 100 milj.dollarin edestä ja USA jäädytti vuotuisen 600 milj.dollarin avustuserän. PA on jo ennestäänkin ollut konkurssikypsässä tilassa, nämä yhdessä tyhjentävät sen käteiskassan lopullisesti ja samalla jäävät poliisien, sotilaiden ja virkamiesten palkat maksamatta. PA laskee sen varaan että maailma tuomitsee Israelin toimet ja YK vaatii maata boikottiin inhimillisen kärsimyksen tuottamisesta viattomille, joita totta kai on runsaasti. Odotettavissa on siis mittavia mainoskampanjoita joilla yritetään voittaa kannatusta ja saada Israel jälleen kerran näyttämään syntipukilta. Suomen ulkoministeriöön ja ulkopolitiikan johtoon se tuntuu tepsivän.

Egypti
Noin yhdeksän kuukautta sitten alkanut Arabi-kevään vallankumouksen nimellä kulkeva kansannousun on ajateltu muuttavan Egyptin poliittista ilmapiiriä pitkälle kohti radikaalia islamia ja sharia-lain soveltamista maan lainsäädännön pohjaksi. Näin uskottiin vielä koko kevään ja jopa kesänkin ajan. Arabi- ja islamilaisessa maailmassa ei kaikki ole kuitenkaan aina sitä mitä toivotaan ja halutaan. Muslimiveljeskunta joka on hallitseva sisäpoliittinen elementti maassa, on toistuvasti ilmoittanut Egyptin tarkastelevan uudelleen Israelin kanssa solmittua rauhansopimusta, kunhan ensin päästään valtaan. Vielä kevään ja kesän aikana maata väliaikaisesti hallitseva sotilasjuntta myötäili Veljeskunnan vaatimuksia niihin kuitenkaan virallisesti sitoutumatta. Ex-presidentin oikeudenkäynnin ajateltiin tyynnyttävän kansannousun, olihan syntipukki löytynyt ja hänet päätettiin uhrata yhteisen hyvän vuoksi.
Kulunut syksy on kuitenkin tuonut uusia ajatuksia hallitsevan sotilasjuntan mieleen, valta onkin paljon mukavampaa kuin olla oppositiossa tai radikaalin islamilaisen hallinnon komenneltavana, otteet ovat tiukentuneet ja koventuneet, oikeastaan on palattu lähes samalle tasolle kuin Mubarakin aikanakin. Samat miehet ovat asialla, vain vallanpitäjän nimi vaihtui Hosni Mubarakista Mohammad Tantawiksi. Vaalit on toki luvattu pitää, ja lupausten mukaan niiden pitäisi olla nyt marraskuussa. Maan poliittinen järjestelmä on myös hieman selkiytynyt ja profiloitunut hieman toisenlaiseksi kuin Muslimiveljeskunta kuvitteli vallankumouksen ensihuumassa. Veljeskunta ei sellaisenaan osallistu vaaleihin vain sen poliittinen siipi, itse asiassa siis kuitenkin sama puolue vain nimellä Vapaus ja Oikeus. Sen aisapariksi on ilmoittautunut Rakennus ja Kehityspuolue joka on oikeastaan radikaalin Gamaa al-Islamiyya terrorijärjestön poliittinen siipi ja mutta siten vaalikelpoinen. Vastapuolelle onkin muodostunut nykyinen hallinto, eli SCAF (Supreme Council of Armed Forces) käytännössä siis maan armeija, sitä tukee puolestaan nuorisoa kosiskeleva militantti al-Nour puolue ja nämä yhdessä vaikka ovat määrävähemmistönä, muodostavat kuitenkin juntan joka kykenee vaikkapa väkivalloin pitämään enemmistön kurissa.

Arabimaailmassa hyvin tyypillinen asetelma. Vain vallanpitäjän, siis diktaattorin nimi vaihtuu, muuten kaikki säilyy ennallaan vaikkakin pienin vivahtein. Kenraalit eivät uskalla päästää radikaalia islamia valtaan, se merkitsisi maan ajautumista anarkiaan ja jopa sisällissotaan. Rauhansopimus Israelin kanssa täytyy säilyttää sillä sen takeena on USA:n 2,2 miljardin dollarin vuotuinen apu, Suezin kanavan liikenteen tulee sujua häiriöttä ja kolmanneksi, maan turismia tulee pikemminkin elvyttää ja tehostaa kuin sallia islamin pyhälle maaperälle turismia rajoittavan ryhmän asettua vallankahvaan. Kyse on siis lopultakin rahasta, siinä kenraalit ovat kylläkin oikeassa vaikka Tantawi ei olekaan Israelin lämpimimpiä ystäviä, pikemminkin päinvastoin. Mutta Egyptin talous ei yksinkertaisesti kestä muutosta mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan, radikaalin islamin asettuminen valtaan, rauhansopimuksen hylkääminen ja terrorismin avoin tukeminen juutalaisvaltiota vastaan toisi tullessaan pikemminkin aseellisen yhteenoton kuin rauhanomaisen rinnakkaiselon.
Mikäli asetelmat pysyvät sen suuntaisina että Muslimiveljeskunta liittolaisineen ei saavuta vielä poliittista päätöksentekoasemaa, he tulevat yrittämään uudelleen samoin keinoin. Kansannousun lietsominen näyttää olevan hyvä tapa saada aikaan jotakin. Veljeskunnalla on tällä hetkellä kädet täynnä töitä yrittäessään suistaa alawiittien klaania Syyriassa, sekin ohjelma on alkanut rauhanomaisin keinoin mutta ryöstäytynyt syksyn aikana aseelliseksi sisällissodaksi. Siitä seuraavassa.

Syyria
Peruskuvioiltaan samantyyppinen asetelma kuin Egyptissäkin, siitä olen kirjoitellut jo aikaisemmissa kolumneissa, mutta otteet ovat koventuneet jatkuvasti ja jopa muutoin hyvin suvaitsevainen Arabiliittokin on herännyt huomioimaan että nythän tappelevatkin muslimit keskenään eikä, kuten tavanomaisempaa, juutalaiset ja arabit. Koraanihan tuomitsee kadotukseen muslimin joka surmaa toisen muslimin, paikassa taitaa olla melkoinen tungos sillä pelkästään Irakin puolella sunnit ja shiiat ovat tappaneet toisiaan jo sadointuhansin, Saddam Husseinin aika mukaan lukien miljoonittain. Syyrian armeija on surmannut eri lähteistä riippuen n.3500-5000 Muslimiveljeskuntaan kuuluvaa sunnimuslimia, armeija on kärsinyt toistaiseksi vain minimaalisia tappioita mutta viime aikoina asetelmat ovat muuttuneet. Vastarintaliike on saanut aseita ja alkanut myös käyttää niitä sillä seurauksella että armeija ja poliisivoimat ovat koventaneet otteitaan entisestään. Iran tukee pyyteettömästi alawiitteja, sen tavoite on pitää Assadin klaani vallassa hinnalla millä hyvänsä. Monimutkaiseksi kuvion tekee se että Libanonin Hizbollah on myös shiia-islamilaisen Iranin sätkynukke ja uhkaa ampua Israeliin 10.000 ohjusta mikäli joku hyökkää a) Iraniin ja b) Syyriaan. Samainen Iran on aseistanut ja rahoittanut myös Gazan kaistan Hamasia joka onkin puolestaan Muslimiveljeskunnan etäispääte ja siis tavallaan Syyrian asetelmassa vastapuolella eli vallankumouksellisten ryhmässä. Mutta sellaiset pienet erimielisyydet voidaan unohtaa kunhan jonkinlainen sopu saadaan Syyriaan, sillä ylitse kaikkien keskinäisten erimielisyyksien on kuitenkin kaksi yhdistävää tekijää: vihollisuus Israeliin ja USA:n, pyhät päämäärät ovat tärkeämmät kuin keskinäinen vihanpito. Koska sekä Venäjä että Kiina ovat avoimesti ilmaisseet tukevansa Syyrian nykyhallintoa on vaikea kuvitella tässä nykyisessä asetelmassa että Syyrian hallitus voisi kaatua, se on kuitenkin mahdollista mutta samalla muuttuvat alueen muut voimasuhteet aivan uuteen uskoon. Sellaisen tilanteen ennakoiminen on erittäin vaikeaa sillä kummatkin avainasemassa olevat maat, Egypti ja Syyria ovat sellaisessa käymistilassa että skenaariot vaihtelevat lähes päivittäin. On parempi olla ennustelematta sillä mikään ei ole vaikeampaa kuin ennustaminen varsinkaan tulevaisuuden suhteen, joka tapauksessa tulevaisuus on synkempi, suursotien mahdollisuus suhteessa rauhaan 70% vastaan 30%. Mutta vielä on jäljellä kaikkein vaarallisin maa, Israelin vihollinen numero 1. Iran.

Iran ja sen ydinaseet.
Lokakuussa lähtivät keskustelut aivan uusille urille myös Israelin hallituksessa. Asetelmat muuttuivat perusteellisesti kun oli saatu tietoon IAEA:n, Kansainvälisen Atomienergiakomitean tutkimustulokset jotka liittyivät Iranin ydinohjelmaan. Vaikka raportti julkaistiin vasta marraskuun alussa, oli sen sisältö tiedossa jo laajalti niissä piireissä joita sen tiedettiin ensisijaisesti kiinnostavankin. Raportti ilmoitti yksiselitteisen selvästi että Iran on hankkimassa itselleen ydinasetta, se ei ollut enää mikään uutinen Israelille, eikä kellekään muullekaan asioista perille olevalle taholle, kyse olikin vain siitä että nyt sille saatiin lopullinen ja virallinen sinetti. Iranin armeijan komentaja, kenraali Hassan Firouz-Abadi sanoi marraskuun alussa, heti IAEA:n raportin julistamisen jälkeen että Sionistinen hallinto ei enää pääse pakoon katkeraa kohtaloaan joka tulkittiin Israelissa ja muissa piireissä selväksi joskin epäsuoraksi viittaukseksi uhkaavaan ydiniskuun. Tulee ottaa huomioon että myös Iran on hyvin tietoinen Israelin ydinasekapasiteetista, siitäkin huolimatta he uhkaavat edelleen poistaa Israelin kartalta. IAEA:n raportin jälkeen kaikki ydinasevaltiot ovat kutakuinkin yksimielisiä siitä että vajaan puolen vuoden kuluttua Iran on 4-6:n ydinaseen omistava valtio. Ennakoiva isku, jolla voitettaisiin lisäaikaa pari-kolme vuotta, olisi siten tehtävä viimeistään tammikuun loppuun mennessä, siis ehdottomasti viimeistään tuolloin. Britit ovat jostain saaneet päähänsä Israelin tekevät iskunsa vuodenvaihteeseen mennessä. Sekin on täysin mahdollisuuksien rajoissa.

Asiaa käsiteltiin Israelin hallituksessa, useat ministerit olivat vastustaneet ennakoivaa iskua Iranin laitoksiin pitkin kesää ja syksyäkin mutta saatuaan IAEA:n raportin koko sisällön nähtäväkseen, myös he kääntyivät kannattamaan ennakoivaa iskua. Maailman talousasiantuntijat varoittavat iskun suistavan talouden suoraan kaaokseen ja öljyn hinnan kipuavan pilviin, toisena vaihtoehtona onkin edelleen pidetty sanktioita joilla tukahdutettaisiin Iranin elinkeinoelämää ja sitä kautta maan fanaattinen islamilainen hallinto voisi jopa kaatua. Mullaheilla on kuitenkin takanaan maan armeija, Vallankumouskaarti ja sisäinen poliisi, sillä välineellä he kykenevät pitämään kansan kuristusotteessaan ja yrittävät todistella heidän Allahinsa olevan sittenkin voimakkaampi kuin sionistien ja ristiretkeläisten Jumala.
Myös USA on pyytänyt Israelia pidättymään iskusta, ainakin siitä tulisi varoittaa ja ilmoittaa Obamalle aikaisemmin. Israel on kieltäytynyt antamasta ennakoivaa ilmoitusta ja esittänyt toistuvasti uusien ja voimakkaiden sanktioiden olevan vielä mahdollisia mutta niiden aika olisi nyt eikä vasta ensi viikolla. Oli miten oli virallisesti, niin epävirallisesti ja tosiasiassa USA ja Israel, Ranska ja Australia ovat tehneet jo varsin pitkälle menevät suunnitelmat iskeä Iranin laitoksiin. Persianlahdella ja Omanin lahdella on enemmän tulivoimaa kuin koko 2.maailmansodassa käytettiin yhteensä, useita lentotukialuksia, risteilijöitä, maihinnousualuksia, tiedustelukoneita, sukellusveneitä ja miinanraivaajia. Irania vartioi ja kuvaa jatkuvasti useita satelliitteja, mikään strateginen yksityiskohta ei ole hetkeäkään piilossa, siis ne jotka ovat maan pinnalla. Suurin ongelmakenttä ovatkin ne laitokset jotka on piilotettu syvälle maan uumeniin. Vallankumouskaartin sotilastukikohta Fordossa, lähellä Natanzia on kaivettu 90 metriä paksun kallioperän alle, sitä ei voi tuhota kuin mittavalla ydiniskulla. IAEA ei päässyt tutkimaan laitosta, Iran vetosi sotilassalaisuuteen mutta se mitä satelliitit ja tiedustelu on saanut selville vahvistaa kyseessä olevan ydinasetehtaan.
USA on valmistuttanut uuden pommin, ydinaseen jälkeen kaikkein voimakkaamman aseen. Tässä pommisarjassa nimeltä MOP (Massive Ordnance Penetrator) se kulkee työnimellä GBU 57 A/B, möhkäle painaa 13608 kg josta räjähdettä 2406 kg, pituus 6,2m leveys vain o,80m mutta se kykenee tunkeutumaan ja tuhoamaan jopa 60 metrin syvyyteen saakka. Millä tekniikalla, ei mainita, mutta jonkinlainen porausmekanismi siinä täytyy olla. Ase on tarkoitettu Iranin ydinlaitoksia varten ja myös Israel on saanut niitä käyttöönsä.

Marraskuun alussa Israel teki onnistuneen kokeen Jericho-3 sarjan ballistisella ohjuksella sekä lentoharjoitukset yhdessä Naton kanssa, tarkoitus oli selvä viesti Iranille: meillä on sekä kyky että kapasiteetti vastata kaikkiin iskuihin ja ennakoida myös sellaiset. Jericho-3 on ballistinen ohjus, kantomatka 750 kg:n ydinkärjellä noin 7000 km, pienemmällä latauksella lentomatka on pidempikin. Iranin oli oikeastaan pakko reagoida siihen, niinpä 12.11 järjestettiin pikavauhtia oma ohjuskoe, Sejil-2 ballistinen ohjus oli tarkoitus laukaista ilmaan IRGC:n Alghadirin ohjustukikohdassa. Sejil-2 kykenisi kantamaan myös ydinkärjen mutta sellaista ei sen taistelukärkeen asennettu vaan perinteinen taistelukärki, räjähdemäärä 500-800 kg (arvio). Jostain syystä ennen laukaisua lataus räjähti, kyse oli ilmeisesti erittäin paljon perinteistä räjähdeainetta voimakkaammasta pommista sillä sen vaikutus tuntui useiden neliökilometrien alueella. Paikka eristettiin täysin ja iranilaiset arvioivat uhrien lukumääräksi 17-18, satelliittien kuvien mukaan ainakin yli 30 sai surmansa, heidän joukossaan kenraalimajuri Hassan Moghaddam, joka johti Iranin ohjusohjelmaa.

Tapahtumasta syytettiin tietysti Israelin Mossadia, sitä nyt syytetään pilalle menneestä satovuodesta El Ninjo sääilmiöön ja kaikkeen siltä väliltä. Mossadilla on useita toimivia soluja Iranissa, siitä ei ole epäilystäkään mutta tuskinpa he olivat asialla vaikka ei sekään ole aivan mahdotonta. Kyse voi myös olla kiireessä tehdystä inhimillisestä virheestä, Iranin oli nopeasti osoitettava maailmalle että heillä on myös valmiutta vastata aggressioihin. Vain muutaman päivän kuluttua räjähdyksestä Iran ilmoitti sulkevansa Hormuzin salmen ja estävän öljynviennin sitä kautta jos joku, kuka tahansa yrittää iskua maahan. He voivat toki tehdä sen mutta samalla loppuisi maan omakin öljynvienti ja jalostettujen tuonti, maa ajautuisi kaaokseen muutamassa viikossa, se on myös yhtä varmaa. Öljyn hinta kaksinkertaistuisi sillä tuon salmen kautta kulkee 40%:a maailman raakaöljystä markkinoille, Kiinan öljystä vielä suurempi prosentti ja Iranin raakaöljystä kaikki. Siispä viisaat miehet, pankkiirit ja varmaan myös kreikkalaiset suuntaavat nyt katseensa Israeliin, - älkää hyvät ihmiset iskekö Iraniin, maailman talous ei kestä sitä. Maailman talous kestäisi varmaankin sen että Iran ampuisi Israeliin muutaman ydinohjuksen saavuttaakseen uskonnollisen ekstaasin ja Mahdin paluun täyttymyksen odottelu saisi uutta pontta.

Jos Hormuz suljetaan sotilaallisella uhkatekijällä, siihen kyetään vastaamaan muutamassa päivässä, paljon pahempi vaihtoehto olisi upottaa salmeen poikittain muutama romutankkeri joita lahdella on sadoittain. Supertankkerit joilla öljyä kuljetetaan uivat syvällä, jopa 30 metrissä ja tarvitsevat runsaasti vapaata tilaa ympärilleen sillä ne ovat hitaita ja kömpelöitä liikuteltavia etenkin niissä nopeuksissa joita vielä Hormuzissa käytetään. 400-500.000 tonnin alukset ovat lähes 100 metriä leveitä ja puoli kilometriä pitkiä joten niiden ympärillä tarvitaan todella runsaasti vapaata vesialuetta. Pari kolme 400 metristä romutankkeria salmeen poikittain, pohjaventtiilit auki ja sen jälkeen salmesta kuljetaan muutama vuosi vain soutuveneillä. Samalla Iranin oma talous palaisi ajassa takaisin jonnekin kivikauden ja rautakauden välille, se tuskin mullaheita huolettaa sillä heidän uskonnollinen elämänmallinsa ja asennoitumisensa elävät jo siinä ajassa.

Iran on tosin varautunut siihen että heidän kimppuunsa käydään joko sanktioin tai iskemällä ja varustanut 18 supertankkeria a n.400.000 tonnia. Ne on lastattu täyteen raakaöljyä yhteensä lähes 40 miljoonaa tynnyriä, ja lähetetty Punaiselle Merelle kellumaan ja odottelemaan öljyn hinnan mahdollista (tai varmaa) nousua. Öljytankkerit muodostavat Iranille taloudellisen reservin jolla se kykenee rahoittamaan mahdollista sotaa ja turvaamaan asiakkailleen, lähinnä Kiinalle sen kipeästi tarvitsemaa öljyä. Tankkerilaivaston suojan on Iranin 15.laivasto, risteilijöitä ja hävittäjiä joiden seurana on pari Kilo-luokan sukellusvenettä. Sanomattakin on selvää että kyse on kahdensuuntaisesta strategiasta, turvata öljyvarasto ja samalla muodostaa uhka Israelia vastaan etelän ja lounaan suunnalta, Egypti on ilmoittanut sallivansa laivaston ajelehtia jopa sen aluevesillä.

Saudit ovat puolestaan rakentaneet öljyputken Persianlahden puolelta, Ras Tanurasta ja Jumaiasta aavikon poikki Punaisen meren satamiin Yanbuun ja Jeddaan, mutta niiden kapasiteetti ei riitä mitenkään korvaamaan Hormuzin salmea. Lahdella on myös muita öljyvaltioita, Irak, Kuwait, Bahrain, Qatar, Emiraatit jotka joutuisivat myös kärsimään jos Iran sulkisi salmen. Maailmantaloudessa siirryttäisiin myös uuteen aikaan, vanhat tavat säilyisivät silti voimassa jopa kiihtyisivät, sillä kaikesta tästä voi huoletta syyttää Israelia jonka toimet oman hengissä pysymisensä vuoksi ovat saaneet aikaan näin mittavan taloudellisen katastrofin. Moneen sairaaseen mieleen nousee epäilemättä ajatus paluusta natsiaikaan ja erään egyptiläisen toimittajan, Fatma Abdullah Mahmoudin maan hallituksen äänenkannattajassa Al Akhbarissa 1.5.2002 julkaisema artikkeli otsakkeella Voi, jospa sinä vain olisit tehnyt sen, veli. Artikkeli oli osoitettu kunnianosoitukseksi Adolf Hitlerille ja natsien toimille juutalaiskysymyksen lopullisessa ratkaisussa.
Näkymät ovat synkät mutta toivottavasti ne eivät kehity siihen suuntaan vaan järki voittaisi lopulta ja uskonnolliset pakkomielteet sysättäisiin taka-alalle. Se taitaa kuitenkin olla realismiin perustuvaa tilalle syntyvää toiveajattelua.
Joulu ja adventti lähestyvät kuitenkin hyvää vauhtia ja on parasta että suuntaamme katseemme niihin elämää suurempiin perusasioihin, silloin synkätkin pilvet häviävät taivaanrannalta.

Kiireet alkavat hellittää ja seuraav kolumni tulleekin huomattavasti nopeammin, muutenkin näiden kolumnien suhteen saattaa lähitulevaisuudessa tulla muutoksia, niistä lähemmin ensi kerralla.

Talven alkamista odotellessa
Pekka Sartola










"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1060
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron