Aika käy vähiin. 18.12.2011 Pekka Sartola

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Aika käy vähiin. 18.12.2011 Pekka Sartola

ViestiKirjoittaja pike464 » Ke 28 Joulu, 2011 2:19

Aika käy vähiin.

18.12.2011

Aika käy todellakin vähiin niin kuluvan vuoden päivien kuin myös useiden Lähi- ja Keski-Idän toimijoidenkin osalta. Eikä vähiten Israelin ja USA:n kohdalla sikäli kun kumpikin valtio pitää kiinni aiemmista tavoitteistaan olla sallimatta Iranin aseistautumista ydinkärjillä varustetuilla ohjuksilla tai pommeilla. Näistä Iranin tavoitteista ja pyrkimyksistä on keskusteltu ja taitettu peistä jo vuosikausia, samalla kun maa vakuuttaa jatkuvasti ydinohjelmansa olevan pelkästään rauhanomainen se rikastaa uraania yhä korkeampaan jalostusasteeseen. Maa kehittää satelliittien varaan perustuvaa ohjusten ohjausteknologiaa ja etsii apua sekä ydinaseen laukaisemiseen tarvittavaan teknologiaan että ilmapuolustusta suojaamaan näitä kaikkia valmistavia laitoksiaan. Aika näyttää käyvän vähiin myös Syyrian presidentille Bashar al-Assadille ja hänen alawiittien uskonnolliseen haaraan kuuluvalle klaanilleen. Aluksi kuitenkin hieman yleisimpiin asioihin.

Palestiina?
PNA etsii yhä kuumeisesti yhä laajempaa kansainvälistä kannatusta valtiohankkeelleen samalla kun se yhtä johdonmukaisesti kieltäytyy jatkuvasti suorista neuvotteluista Israelin kanssa. Muutamia päiviä sitten koko kvartetti, YK pääsihteeri Ban Ki Moonin, EU ulkoministeri Catherine Ashtonin, Venäjä ulkoministeri Sergei Lavrovin ja USA ulkoministeri Hillary Clintonin johdolla, lisättynä vielä YK:n Lähi-Idän erityislähettiläällä Tony Blairilla, vaativat PNA:ta neuvottelupöytään Israelin kanssa ilman ennakkoehtoja. No, sitähän on vaadittu järjestelmällisesti jo kaksi vuotta ja yhtä järjestelmällisesti PNA on vetkutellut ja keksinyt kaikkia mahdollisia tekosyitä kieltäytyä neuvotteluista. Totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä että kyllä he ovat valmiit neuvottelemaan mutta vain tietyin ennakkoehdoin jotka Israelin on täytettävä ennen kuin neuvottelut aloitetaan. Ehdot ovat seuraavat: -Israel tunnustaa Palestiinan valtion vuoden 1967 aselepolinjojen sisään jääville alueille.
-Itä-Jerusalem Palestiinan pääkaupungiksi sisältäen myös koko Vanhakaupungin mukaan lukien siis koko Temppelivuori ja etenkin Länsimuuri jonne sen jälkeen juutalaisilla ei ole mitään asiaa.
-Kaikki rakennustoiminta lopetetaan välittömästi sekä Itä-Jerusalemissa että Länsirannan alueella.
-Kaikkien ns pakolaisten vapaa paluumuutto-oikeus niille alueille joista joko he tai heidän esivanhempansa ovat aikoinaan lähteneet pois. Tarkoittaa siis koko nykyisen Israelin aluetta.
-Palestiinan militarisoinnista päättää Palestiina yksin, samoin asevarustelusta ja ilmatilasta.
-Palestiinasta tulee täysin judenfrei vapaa juutalaisista, se koskee myös Itä-Jerusalemia.
-Palestiina voi tunnustaa Israelin valtion mutta ei juutalaisvaltiona sillä paikalla jossa se nytkin sijaitsee.
Muista asioista he ovat valmiit neuvottelemaan ilman ennakkoehtoja. Äkkisiltään on vaikea muistaa mitä muita oleellisia asioita neuvottelupöydälle voisi jäädä sillä juuri näistä ehdoista kättä on väännetty eikä mistään niistä olla ikinä yksimielisiä. PNA:n neuvottelutaktiikka on kuitenkin onnistunut hämäämään suuren osan maailmaa, niinpä mm Islanti ehätti tunnustamaan Palestiinan valtion vain pari päivää sen jälkeen kun Palestiinan lippu kiskottiin UNESCO:n päämajan salkoon muiden jäsenmaiden rinnalle.

Israelin lounainen osa, etenkin Gazan reuna-alueet ovat olleet jatkuvien raketti ja kranaatti-iskujen kohteena. Yhtä jatkuvasti IDF on vastannut iskuihin ja ylivertaisen aseteknologian ansiosta he ovat myös kyenneet vahingoittamaan niitä Hamasin kannattajia jotka ovat olleet tavalla tai toisella vastuussa iskuista. Se ei ole mitenkään vähentänyt ryhmän intoa (Hamas = into), vaan viimeksi keskiviikkona 14.12 he julkaisivat oman vaalipamflettinsa jossa ylistettiin mennyttä ja julistettiin voitokasta tulevaisuutta järjestön perustamisen 24. merkkipäivänä. Hamasin sotilaallinen siipi, Izz al-Din al-Qassam brigades julkisti saavutuksistaan kertovan tilaston tuona samaisena päivänä, sen mukaan he (kuitenkin siis Hamas) ovat järjestön perustamisesta lähtien onnistuneet surmaamaan 1.365 sionistista vihollista ja haavoittaneet 6.411 samana aikavälinä yhteensä 1.117 sotilaallisessa iskussa (lue: terroriteossa). Näiden lisäksi ryhmä ilmoitti ampuneensa noin. 11.000 lyhyen kantaman ohjusta, rakettia tai kranaattia vihollisen kohteisiin. Koska kyseessä oli myös kuukauden kuluttua alkaviin kansallisvaaleihin liittyvää ennakkomainontaa, niin pamfleteissa kehotettiin äänestämään Hamasia: Vote for us, we kill more Jews! Äänestäkää meitä, tapamme lisää juutalaisia!

Näiden rauhaarakastavien ryhmien kanssa Israelin tulisi siis asettua neuvottelupöytään ilman ennakkoehtoja tai täytettyään lähes mahdottomat vaatimukset. Kun kansainvälisesti tulisi tiedostaa ja myös muistaa että Hamas on edelleenkin ainoa vapailla vaaleilla (2005) valittu ryhmä sekä muodostamaan palestiinalaishallintoa että edustamaan sitä kansainvälisesti, niin kolumnistin logiikka ei riitä pysymään monenkaan maan hallintoelimien, (mukaan lukien Suomi) ajatusmaailmojen kanssa tasatahdissa. Mahmoud Abbasin mandaatti presidenttinä (lue: PNA:n puhemiehenä) päättyi lähes kaksi vuotta sitten, hän ei edes edusta virallista palestiinalaista mielipidettä, sitä edustaa edelleen Hamas, joskin myös jatkoajalla. He ovat puolestaan kieltäytyneet neuvottelemasta Israelin kanssa saati sitten tunnustamaan sen oikeutta olla edes olemassakaan. Tässä kohden kuuluttaisin tosiasioiden tunnustamista, peräänkuuluttaisin samalla myös palestiinalaisen osapuolen lopullisten tavoitteiden pitämistä esillä siinä määrin ja sillä tavalla jota he itse pitävät jatkuvasti esillä. Sehän tarkoittaa Israelin lopullista hävittämistä nykyisestä valtiomuodosta ja sen korvaamista islamilaisella hallintomallilla jossa juutalaisille varattaisiin alemman luokan kansalaisoikeudet, jos lopulta edes niitäkään. Tätäkö kansainvälinen yhteisö haluaa? Varmaankin jos YK saisi päättää, sillä maailmanjärjestön 193:sta jäsenmaasta noin 120, eli määräenemmistö, on joko islamilaisia maita, öljynviejämaita tai niihin tiukasti sidoksissa olevain ns. kolmansia maita tai sitten vasemmistodiktatuureja. Puolueetonta ja ennakkoasetelmiin sitoutumatonta päätöslauselmaa YK:lta on aivan turha edes odottaa.

Israelin rajanaapurit.
Kuten jo viime keväänä sekä kirjoitin että puhuin useissa tilaisuuksissa, niin Egyptin hyvin demokratiahakuinen ja sen merkeissä alkanut kansannousu on kääntynyt jälleen itseään vastaan. Valtaa pitävä sotilasjuntta on ottanut käyttöön samat menetelmät joita se käytti edellisen presidentin Hosni Mubarakin ollessa vallan kahvassa ja pikemminkin unohtanut keväällä antamansa lupaukset kuin koettanut millään tavalla toteuttaa niitä. Menneillään olevat vaalit lienee ainoa keino saada lunastettua edes jotakin, miten ne aikanaan päättyvät ja mikä on vaalien lopputulos, se varmaankin määritellään hyväksi havaittuun tapaan. Sellaisen lanseerasi jo pari vuosikymmentä sitten Irakin silloinen demokraattisilla ja vapailla vaaleilla toistuvasti virkaansa valittu presidentti Saddam Hussein. Hänen kansansuosionsahan ylitti monissa vaalipiireissä 100:n prosentin rajan mitä oli tuolloin pidettävä, Irakin väestörakenne huomioiden todella merkittävänä poliittisena saavutuksena.

Egyptin erään yllättäjäpuolueen, eli salafistien Al-Nour:in johtavat uskonnolliset johtajat ovat toistuvasti pitäneet esillä tavoitteita joiden mukaan Egyptissä ei tulla suinkaan etsimään demokratiaa (eiväthän he edes tunne koko poliittisen ideologian todellista merkitystä) vaan uutta islamilaista sharia-lakiin perustuvaa kalifaattia! Suuri osa turismista tultaisiin kieltämään ja maata hallittaisiin profeetan antamin esimerkein, sionistien kanssa tehty rauhansopimus otetaan uudelleen tarkistettavaksi ja kaikki länsimaiseen elämänmenoon ja tapoihin kuuluvat ei-islamilaiset elementit, mm naisten nykyinen asema tullaan poistamaan. Tässä kohden salafistit ovat muutoin kannattamansa sotilasjuntan kanssa eri linjoilla, mutta vaalien jo alettua heidän kannatuksensa suuruus (n.31%) on yllättänyt jopa heidät itsensäkin, joten aika näyttää minkälaiseksi heidän kannatuksensa tulee lopullisesti muodostumaan. Juntta kun ei haluaisi elintärkeän Amerikanavun loppuvan ja maan ajautuvan takaisin pimeään keskiaikaan. Israelin kannalta tämän suuntainen kehitys on enemmän kuin huolestuttava ja viittaa pikemminkin sotilaallisen yhteenoton väistämättömyyteen kuin rauhansopimuksen jatkuvuuteen. Kun vielä huomioidaan Muslimiveljeskunnan kannatuslukemat (39%) niin Egyptin ajautuminen radikaalin islamin hallittavaksi näyttää väistämättömältä, ellei sitten sotilasjuntta ota käyttöön niitä vanhoja tuttuja keinoja joiden avulla maata on hallittu kuningas Farukin ajoista lähtien.

Syyria.
Kauan se kesti mutta vihdoinkin sekä Venäjä että myös Kiina ovat taipuneet ottamaan Syyrian hallituksen räikeät ihmisoikeusrikkomukset YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn. Maa on ajautunut sisällissotaan jossa hallituksen selviämisen mahdollisuudet ovat jatkuvasti vähentyneet. YK:n raportoimat noin 5.000 kuollutta, kymmeniätuhansia haavoittuneita tai pidätettyjä vastaavat vain osittain todellisuutta. Surmansa on saanut jo pikemminkin 10.000 kuin edellä mainitut ja se osoittaa vain saman tiedottamisen puutteen olevan yhtä yleistä Syyriassa kuin se on perinteisesti myös muissa arabi ja islamilaisissa maissa. Maan hallitus on saanut Venäjältä noin 3 miljoonaa kaasunaamaria, mutta ne ovatkin löytäneet käyttäjänsä maan alawiittipuolueen jäsenistä, heitähän on juuri mainitut hieman yli 3 miljoonaa. Muille syyrialaisille, lähinnä siis sunni-islamlaisilla Muslimiveljeskuntaan kuuluville ei jostain syystä ole tilattu näitä sekä kemialliselta että biologiselta iskulta suojaavia naamareita. Onni siis vain yksillä.

Presidentti Assad on määrännyt Turkin vastaisella rajalla olevat sotilasyksiköt lataamaan ohjukset kemiallisilla kärjillä, sama koskee etelässä ja lounaassa siis Israelin vastaiselle rajalle ryhmittäytyneitä yksiköitä. Myös merialueiden puolustusta on tehostettu maasta-merelle ammuttavilla ohjuksilla, näin halutaan viestittää myös USA:lle ja Nato:lle että Syyria on kykenevä puolustautumaan mitä tahansa uhkaa vastaan. Arabiliitto on sorvannut mielestään vihoviimeisen tarjouksen ja suunnitelman lopettaa väkivaltaisuudet maassa, sen takaraja umpeutuu ennen joulua ja jos sekin epäonnistuu niin Assadin päivät alkavat käydä vähiin. Jos Assad kaatuu, niin hän vetänee lähinaapurinsa mukaan sotaan, miehellä kun ei ole enää mitään menetettävää vaan hän joko elää tai kaatuu Syyrian diktaattorina, sama asetelma koskee myös hänen kannattajakuntaansa. Israelin kannalta huolestuttavaa on mahdollisuus että Assadin kaatuessa hänen sota-arsenaalinsa joutuisi Libanonia hallinnoivan shiia-islamilaisen Hizbollahin haltuun. He eivät ole myöskään mitenkään yrittäneet salata juutalaisvaltion tuhoamisen tärkeyttä Lähi-Idän rauhan ja etenkin islamin uskon ja opin kannalta.

UAV:n omituiset seikkailut.
Kyse ei ole suinkaan mistään YK:n alajärjestöstä vaan kirjainyhdistelmä UAV koostuu sanojen Unmanned Aerial Vechile alkukirjaimista. Siis miehittämättömästä ilma-aluksesta. Näitä vakoilukoneita on valmistettu jo parisenkymmentä vuotta mutta vasta viimeisen 10 vuoden aikana niiden kehittely on harpannut eteenpäin mittavilla loikilla. Israel on eräs aktiivisimmista toimijoista tälläkin alueella. He valmistavat tämäntyyppisiä laitteita varpusen kokoisista mikro-uav:sta jotka lentävät muutamia tunteja aina useita vuorokausia ilmassa pysyviin laitteisiin. Niiden ohjailut tapahtuvat maasta käsin, näyttöpäätteiden ja joy-stickien avulla ja mikä tärkeintä, koneet ovat suhteellisen halpoja valmistaa, niitä ohjaillaan satelliittien ja gps-paikantimien avulla, ne eivät juurikaan näy tutkissa ja jos sellainen ammutaan alas, ihmishenkiä ei menetetä.
Sunnuntaina 4.12.2011 Iran ilmoitti saaneensa haltuun yhden USA:n ilmailuhistorian pisimmälle kehitetyistä UAV-koneista. Kyse on tyyppimerkinnältään RQ-170 Sentinel-1 koneesta joka lähetettiin ja jota ohjailtiin Kandaharista, eräästä USA:n Afganistanin tukikohdasta käsin. Kuvassa taiteilijan piirros koneesta.



Laite on varustettu stealth-tekniikalla, se on siis käytännössä tutkassa näkymätön. Lentoaika 48-60 tuntia, nopeudella 250-400 km/h, maksimikorkeudella 15-18 km. (tekniset tiedot ovat likiarvoja, USA ei ole milloinkaan paljastanut Sentinelin todellisia teknistä suorituskykyä). Erittäin tarkat kamerat kuvaavat tarvittaessa jatkuvasti ja lähettävät kuvaa livenä satelliittien kautta maa-asemalle. Kyseinen kone oli ensilennollaan ja ilmeisesti ohjelmoitu paikantamaan Iranin ydinaseteknologiaan liittyvien laitosten puolustusvalmiutta ja määrittelemään täsmäiskuille kohteita. Osa sen teknologiasta on peräisin Israelista, tällä osa-alueella israelilaiset ovat aivan maailman ehdotonta kärkeä. Niinpä on myös ymmärrettävää että shokki oli melkoinen kun Iranin uutistoimisto julkaisi kuvia Sentinelistä ja vieläpä täysin ehjästä laitteesta. Sitä ei siis oltu ammuttu alas millään ohjuksella tai raketilla vaan onnistuttu tuomaan täysin ehjänä alas.



Miten tällainen voi ylipäänsä olla mahdollista? Kysymyksiä joihin sekä Pentagon, CIA että IDF etsivät vastauksia tiheällä kammalla. Kolumnisti ei ole näissä asioissa sen viisaampi kuin muutkaan, ne tiedot joita on vaivihkaa tihkunut julkisuuteen antavat kuitenkin perustellun syyn etsiä erilaisia vaihtoehtoja. Tässä joudun kuitenkin esittämään arvioita ja puntaroimaan eri lähteiden luotettavuutta huomioiden myös muita tekijöitä jotka ovat saattaneet vaikuttaa tapahtuneeseen.

Kutka tiesivät koneesta?
Operaatio oli äärimmäisen salainen, tai ainakin sen piti olla sitä. Ensimmäiset arviot liikkuivat mahdollisuudessa että tukikohtaan solutettu agentti olisi onnistunut piilottamaan jäljityslaitteen koneeseen. Se hyljättiin kuitenkin nopeasti sillä laitteen signaali olisi kyllä paljastanut koneen sijainnin ja se oltaisiin voitu ampua alas. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse sillä kone ohjattiin alas ehjänä käyttäen samaa signaalia jolla laitetta ohjailtiin tukikohdasta käsin. Mitä pidemmälle tutkimukset etenivät sitä selvemmäksi myös kävi, että kyseessä oli jokin taho, jolla oli mahdollisuus niin korkean tason teknologiaan että kykenisivät kaappaamaan sen taajuuden ja signaalin muodon jolla Sentineliä ohjailtiin satelliittien välityksellä. Tämän tason tekniikka on hallussa vain USA:lla, Israelilla, Venäjällä ja Kiinalla. Kaksi ensiksi mainittua voidaan tosin jättää pois laskuista (tosin USA tietyin varauksin, siitä myöhemmin).

RQ-170 Sentinel 1 vastaanottaa ohjaussignaalinsa laitteen päälaella, sen sisällä sijaitsevien antennien välityksellä, taajuudet joita käytetään ovat äärimmäisen korkeita, samoja joita mm Nasa käyttää ohjaillessaan avaruusaluksia. Maasta käsin ei voida vaikuttaa näihin vastaanottimiin vaan niihin kyetään vaikuttamaan ainoastaan ylhäältä käsin tapahtuvalla suoralla yhteydellä. Iranin ilmatilan yllä pysyttelee useita satelliitteja, osa ns geostationäärisiä, siis maapallon kiertoliikkeeseen tahdistettuja. Tämän koneen aikataulun ja kohteen tiesivät vain ani harvat, Pentagonin korkein johto ja tietysti Kandaharin sotilasjohto jotka joutuivat huolehtimaan operaatiosta. Näitä vakoilukoneita pidetään hyvin lyhyen varoitusajan valmiudessa, käskyn käydessä ne täytyy saada ilmaan alle tunnissa.
Se tuokin eteen mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Onko jossain hyvin korkealla taholla myyrä joka on antanut vihjeen koneen aikataulusta. Tällainen vaihtoehto olisi tiedustelupalveluille ja Pentagonille tuhoisa ja myöskin äärimmäisen epätodennäköinen, toki silti täysin mahdollinen. Se ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa että jonkun tahon on täytynyt auttaa Irania täsmälleen oikealla hetkellä, ja samainen taho on onnistunut kaappaamaan laitteen ohjaussignaalin taajuuden ja muodon. Iranilaisilla ei sitä teknologiaa ole kuten ei monella muullakaan.

Onko muita vaihtoehtoja?
Hyvä kysymys johon kolumnistin epäluuloinen mielikuvitus koettaa etsiä vastausta. Lähtöasetelmat ovat yleisessä tiedossa, maailmanlaajuinen lama, öljyn hintakehitys, Iranin ydinasevalmiuden uhka, Israelin tarve estää Iranin ydinaseistautuminen, mahdolliset iskun maan ydinlaitoksiin jonka seurauksena raakaöljyn saatavuus vaarantuisi ja hinta kipuaisi pilviin. Kiinan täydellinen riippuvuus Iranin öljystä, Venäjän valtavat saatavat Iranilta, USA:n presidentinvaalit ensi vuonna johon Israelin mahdollinen isku Iraniin sopisi erittäin huonosti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, en usko että mikään yksittäinen tekijä olisi sellaisenaan niinkään ratkaiseva mutta maailman, ja etenkin Lähi- ja Keski-Idän tilanne on ollut äärimmäisen tulenarka jo vuosia lisättynä taloudellisella epävarmuudella tuovat muitakin mahdollisuuksia tarkasteltavaksi.

USA:n kannalta Iranin ydinvalmius ei sellaisenaan ole mikään uhkatekijä, maailman mahtavin sotilasmahti kykenee puolustautumaan milloin tahansa jopa Iranin mahdollisia ydinkärjellä varustettuja ICBM-ohjuksia vastaan. Yhdenkin ydinohjuksen laukaiseminen Iranin maaperältä USA: kohti palauttaa ajatollien maan pimeään keskiaikaan vuorokauden sisällä. Se ei ole siis USA:ta sotilaallisesti huolestuttava vaihtoehto. Itse asiassa sama koskee myös Israelia. Hekin ovat täysin kykeneviä hoitelemaan Iranin kivikauteen mikäli sieltä ammutaan ydinohjus juutalaisvaltiota kohti. Kuitenkin Israelilla on huomattavan suuri syy olla huolissaan Iranin ydinvalmiudesta, vaikka ei niinkään ja suoraan itse Iranin taholta niin tekniikan kehityttyä tiettyyn pisteeseen, heidän liittolaistensa kautta. Hizbollah Libanonissa, Hamas Gazassa ensiksi mainittuina, miten asetelmat kehittyvät sekä Syyriassa että Egyptissä määrittelevät muita vaihtoehtoja lähitulevaisuudessa. Pieni matkalaukkupommi kyetään sekä valmistamaan että salakuljettamaan mihin tahansa osaan niin Israelia kuin muitakin Lähi-idän valtioita. Taustalla kummittelevat sekä shiia-islamilaisuuden että radikaalin sunni-islamilaisuuden tavoitteet kalifaatista jonka suurimpana ja ensimmäisenä esteenä on tietenkin juutalaisvaltio ja sen olemassaolo piikkinä islamilaisuuden lihassa.

Vuoden 2011 loppuun mennessä USA vetää viimeisetkin sotilaansa pois Irakista, samalla sieltä lähtee koko sotilastekninen laitteisto tutka-asemineen ja ilmapuolustusjärjestelmineen, ohjukset ja ennakkovaroitusasemat. Irakin armeijalla ei ole kuin muutamia lentokoneita, heiltä puuttuu täysin ilmapuolustus ja siten myös mahdollisuus estää oman ilmatilansa käyttö mikäli kuka tahansa, esimerkiksi juuri Israel päättäisi iskeä Iraniin sitä kautta. Ongelma onkin juuri siinä, aikataulullisesti Iraniin täytyisi iskeä parin kuukauden kuluessa jos halutaan lykätä heidän ydinvalmiuttaan edes muutamalla vuodella ja sellainen isku tapahtuisi tehokkaimmin ilma-aseella ja nimenomaan Irakin ilmatilan kautta. Mutta vasta sen jälkeen kun USA on poistunut maasta. Hehän ovat ilmoittaneet vaikka ampuvansa alas israelilaiskoneet jos ne loukkaavat Irakin ilmatilaa. Se liittyy puolestaan USA:n ja Irakin hallituksen väliseen sopimukseen. Vuodenvaihteen jälkeen tämä sopimus on historiaa ja Irakin ilmatila käytännössä vapaasti käytettävissä.

Mitä tekee Obama?
Tulevien presidentinvaalien näkymien vuoksi ja koko maailman yleinen taloustilanne huomioiden Israelin mahdollinen isku Iraniin olisi nyt ja kevään kuluessa kaikkein huonoin vaihtoehto. Maailma ja etenkin arabi- ja islamilainen maailma syyttäisivät Obamaa siitä että hän ei estänyt Israelia iskemästä Iraniin. Yleinen talouslama koettelisi juuri seuraavien kuukausien aikana koko läntistä maailmaa, se vaikeuttaisi Kiinan öljyn saatavuutta sillä Iran on ilmoittanut sulkevansa Hormuzin salmen mikäli kuka tahansa iskee heidän laitoksiinsa. Salmi joko miinoitetaan tai sinne upotetaan säiliöaluksia poikittain jolla kummallakin estetään tehokkaasti öljynkuljetukset ja öljyn hinta kaksin- jopa kolminkertaistuu. Pääsyyllinen olisi tietysti vanhan tavan mukaan Israel, toisena pahana USA. Presidentti Obaman kannalta paras vaihtoehto olisi kuitenkin lykätä mahdollista iskua lähes vuodella, kunhan jenkit ovat ehtineet käydä vaaliuurnilla ja mahdollistaa hänelle toisen ja viimeisen nelivuotiskauden Valkoisessa talossa. Sen jälkeen Palestiina saisi oman valtionsa ja Israel, niin halutessaan iskeä Iraniin.

Edellä kuvattu on tietysti vain kuvitelmaa, kolumnistin mielikuvituksen tuotetta mutta silti kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Miten muuten olisi selitettävissä että USA ja Iran ovat sopimassa ydinmateriaalin rikastamisen asteittaisesta vähentämisestä samassa tahdissa kun taloudellisia sanktioita puretaan. RQ-170 Sentinel-1:n uhraaminen tällaisten maailmaa laajasti koettelevien uhkakuvien ollessa mahdollisia tuntuu kovin vähäiseltä menetykseltä, etenkin kun kaikki sen tekniikka on korvattavissa, joskin ei aivan hetkessä mutta ainakin puolen vuoden vuoden viiveellä. Kolumnisti esittääkin itselleen kysymyksen, määräsikö Obama Sentinelin uhrattavaksi jotta Israel joutuisi rakentamaan kokonaan uuden korvaavan menetelmän vakoilla ja etsiä tuhottavia kohteita? Jenkit ovat täysin kykeneviä ohjailemaan koneensa mihin tahansa ja laskemaan sen vahingoittumattomana maahan. Miten muutoin olisi selitettävissä että koneeseen ladattu tuhoamisjärjestelmä ei milloinkaan lauennut. Myös vieraan vallan hakkerointi ja ohjailusignaalin kaappaaminen on äärimmäisen vaikeata, joskin tietysti mahdollista. Laitteen elintärkeiden tiedostojen tuhoaminen sisään rakennetulla tuhoamisjärjestelmällä olisi tapahtunut muutamassa sekunnissa Kandaharista käsin ja vain paria nappia painamalla. Nyt iranilaiset saivat koneen täysin ehjänä ja ovat kaupanneet sen teknologiaa ainakin Venäjälle, vastalahjaksi he haluavat S-300 PMU-2 torjuntaohjuksia. Kiinalta halutaan ilmeisesti veto-oikeuden käyttötakuu YK:n turvallisuusneuvostossa. Samalla voisivat öljyntoimitukset jatkua keskeytyksettä ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Ehkä ei sentään Israel. Vain muutamia päiviä sitten Iran lähestyi Saudeja diplomaattisella tasolla esittäen yhteistyötä niin Syyrian nykyisen hallituksen tukemisen puolesta kuin asteittaista USA:n vaikutusvallan vähentämistä Keski-Idässä. Vastalahjaksi Iran lupasi tarkemmin määrittelemätöntä yhteistyötä ydinteknologian alueella.

Muodollisesti USA on vaatinut konetta takaisin, tosin ei kovin ponnekkaasti, ilmeisesti välttääkseen laajan kansainvälisen ja diplomaattisen nöyryytyksen. Sellaista on jo ollut ilmassa, Iranin lähettiläät ovat esiintyneet uhmakkaasti ja voitonriemuisina, kone on loukannut heidän ilmatilaansa ja on nyt Iranin omaisuutta jolla he tekevät mitä haluavat. He ovat myös ilmoittaneet siirtäneensä kaiken ydinteknologia syvälle maan alle rakennettuihin bunkkereihin ja rakentamassa yli miljardilla dollarilla kokonaan uutta tietotekniikkajärjestelmää mahdollisen Stuxnet tai Duguviruksen hyökkäystä vastaan.

Aika on käymässä vähiin monellakin eri sektorilla ja osa-alueella. Vaikka mahdollinen isku Iraniin lykkääntyisikin vuodella tai poistuisi kokonaan mahdollisuuksista se ei vähentäisi kuitenkaan sodan mahdollisuutta Lähi-idässä. Pikemminkin lisäisi sitä, sillä alueen muut toimijat saisivat vain uutta vettä myllyynsä lisääntyvien asetoimitusten ja shiia-islamilaisuuden vahvistumisen muodossa. Kuvitelmat ja toiveet Israelin tuhoamisesta nousisivat samaa tahtia yhä korkeammalle. Sen enempää ja kohtalokkaammin he tuskin voivatkaan erehtyä.
Ikäviä ajatuksia, etenkin näin Joulun ja Vapahtajamme syntymäjuhlan alla. Onneksemme ja myös Israelin maan ja kansan onneksi, Hän joka tuota maata vartioi ei torku eikä nuku. Siihen voimme luottaa ja samalla toivottaa myös toisillemme rauhaisaa Joulunaikaa ja Onnellisempaa Uutta vuotta 2012.

Pekka Sartola

http://www.ajanteos.com/kolumniParent.php




"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1060
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron