Kansa on sanonut sanansa.
09.11.2012
Uusi päivitys Israel-Sudan-USA-Iran 10.11.2012
Vaalit on siis pidetty ja Obama sai neljän vuoden jatkoajan maailman mahtavimman armeijan ylipäällikkönä. Tosin hän sai myös kannettavakseen luomansa taloudellisen kaaoksen, sekasortoisen sisäpolitiikan jossa liikkumavaraa on hyvin vähän, etenkin kun republikaanit pitävät edelleen hallussaan parlamentin ylähuonetta, demokraatit tosin senaattia. Joka puolella maailmaa mietitään miten tästä eteenpäin, eikä vähiten Israelissa, jossa pm Netanyahu veikkasi selvästi väärää hevosta. Hän oli hyvin vakuuttunut että Mitt Romney voittaisi vaalit, jos ei niin kovin selvästi, niin ainakin voittaisi ne. Kun tulos oli sitten selvillä ja veikkaus osoittautui vääräksi, pm:n kansliasta kiirehdittiin vakuuttamaan USA:n ja Israelin suhteiden olevan vankkumattomalla, kestävällä ja mitä parhaimmalla tolalla, paremmalla kuin milloinkaan aikaisemmin. Oman arvonsa tiedostavana ja huonosti arvostelua sietävänä presidenttinä Obama jätti varmasti jotakin hampaankoloon ja Netanyahu saa sen tuta taas kerran jossain sopivassa kohtaa.
Sellainenhan oli ilmiselvää YK:n yleiskokouksen aikoihin syyskuun lopulla, kun Obamalta ei sitten millään herunut aikaa tavata Israelin pääministeriä, muita valtionjohtajia kylläkin, mutta ei Netanyahua. Saa sitten nähdä miten maa tulee makaamaan Obaman toisella kaudella, olisiko Romney ollut parempi vaihtoehto. No, Israelin kannalta mitä ilmeisimmin olisi, ovathan Netanyahu ja Romney ystäviä jo 40 vuoden takaa. Mormonitaustastaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Lähi-idässä etenkin islamilaisessa maailmassa toivottiin ennemminkin Obaman kuin Romneyn voittoa. Mormonit kun katsovat olevansa ainakin osittain Joosefin heimon jälkeläisiä ja omaavansa siis kaukaista sukulaisuutta juutalaisiin.
Iranin hallinto ei ollut tosin tyytyväinen Obamankaan voittoon, kohteliaasti he jättivät jopa onnittelematta häntä, kuinka suuren arvon mahdollinen onnittelusähke sitten olisi edes saanut Oval Officen työpöydällä, on sekin oma juttunsa. Obama on kuitenkin aloittanut vauhdilla, heti alkajaisiksi, pari päivää vaalituloksen jälkeen, hän ilmoitti että nyt vihdoinkin, ja tietyin edellytyksin, Syyrian kapinalliset saavat USA:n aseapua taistelussaan Assadin hirmuhallintoa vastaan. Edellytykset ovat seuraavanlaiset:
1. Kapinallisten on löydettävä keskuudestaan selkeä johtajahahmo, sellainen jonka myös USA kelpuuttaisi ja joka voisi aikanaan astua vaikkapa maan johtoon, ainakin siihen saakka kunnes Syyriassa voitaisiin järjestää vapaat vaalit.
2. Hänellä ei saisi olla FSA:n, siis Vapaan Syyria Armeijan taustaa (ei siis ent.loikkari), eikä sidoksia Muslimiveljeskuntaan. Mielellään kuitenkin sekä poliittinen että sotilaallinen tausta, tarkoittaa siis ettei voinut kuulua Assadin klaaniin ja alawiitteihin, vaan johonkin toiseen uskonnolliseen ryhmään ja mahdolliseen poliittiseen oppositioon. Melkoista hakuammuntaa, mutta eräs tällainen mahdollinen hahmo on löytynyt, ja odottaa nyt Obaman siunausta. Hän on Abdul-Razzaq Tlass, Syyrian entisen puolustusministerin Mustafa Tlassin veljenpoika, joka komentaa n.2000 sotilasta käsittävää Farouq Prikaatia ja taistelee siis kotiseudullaan, pohjoisessa Rasstan alueella Assadin armeijaa vastaan.
3. USA:n aseapua annetaan vain armeijalle joka on osoittanut olevansa kykenevä taistelemaan Assadin armeijaa vastaan, ei siis millekään sekalaiselle palkkasoturijoukolle.
4. Näpäyttääkseen Venäjän presidenttiä nenälle, Obama on luvannut aseavun koostuvan nimenomaan venäläisistä aseista, maasta-ilmaan Strella ohjuksia, Fagot panssarintorjuntaohjuksia sekä venäläisiä RPG-kranaatteja. Venäläisiä aseita kun saa ostaa eri asetoimittajilta ympäri maailmaa, niistä lähteistä CIA:kin niitä on hankkinut.
Obama näyttää nyt kerrankin olevan tosissaan, tai nyt kun viimeinen kausi on taskussa, ei tarvitse enää välittää äänestäjien ja muun maailman mielipiteistä. Syyrian hallinnon lähtölaskenta on siis alkanut, kestääkö se loppuun saakka, vai puuttuuko Venäjä, Iran tai jopa Kiina vielä kuvioihin, sen aika näyttää.
Syyria on kuitenkin alkanut uhitella myös Israelia vastaan, tuonut tankkeja Golanin de-militarisoidulle vyöhykkeelle ja ampunut Israelin puolelle osuen myös ainakin yhteen sotilasajoneuvoon. Myös Hizbollah on aktivoitunut Libanonin puolelta, mobilisoinut 5000 miestä käsittävän puolisotilaallisen joukko-osaston osallistunut kapinallisiia vastaan käytyihin taisteluihin. IDF on jatkuvassa hälytysvalmiudessa, mikäli jompikumpi erehtyy ammuskelemaan liikaa Israelin puolelle, he vastaavat varmasti. Pitkästä aikaa myös YK on hyväksynyt Israelin tekemän aloitteen, siis tuomitsevan päätöslauselman, jossa Syyrian invaasio tuomittiin, sellaisenaan hyvin harvinaista etenkin kun sitä esitti Israel.
Obama on myös vastannut kieltävästi Turkin pyyntöön saada Naton Patriot-ohjuksia Syyrian vastaiselle rajalleen, hän ei halua suurvaltaselkkausta Syyrian tilanteen johdosta. Venäjä voisi sekin innostua antamaan Syyrialle lisää aseapua ja siten vastakkain olisivatkin yhtäkkiä Nato ja Venäjä. USA on enemmin kiinnostunut jatkuvan öljynsaannin turvaamisesta, etenkin Suezin kanavan kautta tapahtuvan laivaliikenteen kautta. Niinpä Egypti ja USA ovat sopimassa turva-aidan rakentamisesta kanavan laitamille, kummallekin puolelle aina Port Taufiqiin, siis Suezin lahden eteläpäähän saakka. Egyptissä pelätään kuollakseen Al Qaidaa tai jotakin toista terroristijärjestöä, jolla olisi mahdollisuus räjäyttää jokin kanavassa liikennöivisistä aluksista, upottaa se ja tukkia samalla öljynsaannin henkireikä. Se ei sopisi ollenkaan tämänhetkiseen taloudelliseen maailmankuvaan, ja siksi turva-aita, samanlainen kuin jota Israel rakentaa Siinain vastaiselle rajalleen, on hyvä vaihtoehto. Näyttää siltä että turva-aitoja saa rakentaa kaikkialle muualle paitsi estämään palestiinalaisten terroristien iskut Israelin puolelle.
Israel-Sudan-USA-Iran
Jonkinverran uusia tietoja on tihkunut Sudaniin tehdys ilmaiskun tiimoilta. Siinähän tuhottiin Iranin lisenssillä ohjuksia valmisteleva tehdaskompleksi Khartoumin lähellä. Ensimmäiset viestit mainitsivat kyseessä olleen vain ilmaiskun, siitä kirjoitin joa edellisessä kolumnissani, mutta nyt on paljastunut että ilmaisku oli vain osa kokonaisuutta. Kyse oli mitä ilmeisimmin USA:n ja Israelin erikoisjoukkojen yhteisestä operaatiosta josta ilmavoimat olivat vain osa. Toisen osan muodostivat erikoisjoukot jotka suorittivat osaltaan useiden rakennusten tuhoamisen. Kyse oli pienimmistä ja ilmeisesti vaikeammin ilmasta lähestyttävistä kohteista, ja erään sellaisen iskun jäämistä löydettiin palanen Israelissa valmistetusta OREV-ATM raketista. Kyse on siis kannettavasta panssarintorjuntaohjuksesta, jollainen kuuluu erään IDF:n erikoisjoukon vakiovarustukseen.
Ilman USA:n Sudanissa olevien erikoisjoukkojen apua IDF:n olisi ollut erittäin vaikeaa, joskaan ei mahdotonta, toteuttaa kyseisenkaltaista operaatiota. Pääosan vastuusta kantoivat siis ilmavoimat, mutta erikoisjoukoilla oli niilläkin oma selkeä kaksiosainen tavoitteensa. 1. Suorittaa oma osuutensa operaatiossa, kuten on selvää. 2. Ilmoittaa välillisesti Iranille, että kyseisenkaltainen operaatio voidaan suorittaa myös heidän maaperällään. On täysin selvää että tällaisissa operaatioissa joita tehdään vihamielisen vieraan valtion alueella, ei käytetä mitään kalustoa, vaatetusta, aseistusta tai muutakaan jonka alkuperä voitaisiin jollain tavalla jäljittää. Niinpä OREV-rakettiin oli tarkoituksella jätetty tunnistettavia osia, jotka tiedettiin löytyvän. Iranin ja Sudanin reaktiot osoittivat sen selvästi.
Marraskuun 1.pnä kaksi iranilaista Sukhoi-25 taisteluhävittäjää lähtivät partiolennolle etsimään Persianlahden itärannan tuntumassa liikkuvaa tunnistamatonta kohdetta. Kyse oli USA:n ilmavoimien UAV-lennokista, tyyppiä MQ-Predator, tässä tapauksessa aseistamattomasta versiosta, joka oli partio(vakoilu)lennolla Kuwaitissa sijaistevasta US Air Forcen tukikohdasta. Lennokki oli vielä kansainvälisessä ilmatilassa kun sitä kohden ammuttiin kaksi rakettia. Koneen vastatoimet harhauttivat kuitenkin raketit ja niinpä iranilaiskoneet palasivat takaisin omaan tukikohtaansa. Iran väitti UAV:n olleen Iranin ilmatilassa, mikä tuskin pitää paikkaansa, mutta ainahan jokin syy täytyy keksiä. Maan puolustusministeri Ahmadi Vahidi antoi julkilausuman jossa hän totesi Iranin antaneen varoituksen USA:lle ja Israelille sen intressien loukkaamisesta, eli Sudanin tehtaan tuhoamisesta. Vahidi on muuten etsintäkuulutettu Interpolin ja usean muun valtion toimesta, osallistumisesta Buenos Airesissa, Argentiinassa 18.7 vuonna 1994 Jewish Mutual Centerissä tapahtuneeseen pommi-iskuun. Siinähän sai surmansa 85 juutalaista, vammautuneita oli yli 200. Vahidi todettiin erääksi kantavaksi voimaksi ja hänen syyllisyytensä oli kiistaton. Meriittiä tuli sen verran että nyt mies on Iranin puolustusministeri. Näin islamin ihanuuteen uskovat palkitsevat hyvät palvelijansa.
Kolumnia päivitetään jonkin ajan kuluttua.
Pekka Sartola