Tähän mm. David Wilkersonin yms. hyvät ja rakentavat kirjoitukset!
Kirjoittaja Dimi Sefanja » Pe 28 Touko, 2010 11:34
David Wilkerson Today
FRIDAY, MAY 28, 2010
DAAVID ROHKAISI MIELENSÄ HERRASSA
Nämä ovat tuttuja sanoja: "Ja Daavid joutui suureen hätään" (1 Sam. 30:6). Hän oli juuri palannut Gatista, jossa kuningas Aakis oli sanonut hänelle:" Sinä olet minulle mieluinen niin kuin Jumalan enkeli" (1 Sam. 29:9). Nämä ylistyssanat korvissa soiden Daavid oli miehineen palannut Siklagiin malttamattomina näkemään jälleen vaimojaan ja lapsiaan. He kuitenkin löysivät kaupunkinsa poroiksi poltettuna, vaimot ja lapset kaapattuina. Sillä aikaa, kun Daavid ja hänen miehensä olivat Afekissa, amalekilaiset olivat vallanneet kaupungin ja ottaneet saaliikseen kaiken, mikä oli heille kallista.
Mikä hirvittävä kauhistuksen päivä tämän Jumalan voidellun miehen elämässä! "Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä" (1 Sam. 30:4).
Kansa vihastui kovin ja suuren murheensa tähden aikoi kivittää Daavidin kuoliaaksi. Daavid itsekin oli murheen murtama eikä pystynyt vuodattamaan kyyneltäkään". "Ja Daavid joutui suureen hätään" (1 Sam. 30:6). Heille oli jäänyt naru vetävän käteen, kaikki toivo oli joutunut surun ja epätoivon nielemäksi.
Mitä Jumalan lapsi tekee, kun hänen rohkeutensa pettää ja hän tuntee itsensä tarpeettomaksi, täydelliseksi tyhjäntoimittajaksi? Daavid koki olevansa Jumalan hylkäämä samoin kuin omiensa, jotka ennen välittivät hänestä. Usko tai älä, Jumala oli mukana tässä täydelliseltä murhenäytelmältä näyttävässä tilanteessa. Jumalalla oli varalla uskomattomia siunauksia, mutta Daavidin täytyi joutua heittäytymään kokonaan Herran varaan. Tätä tilannetta ei mikään ihmisvoima voisi ratkaista.
"Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa" (1 Sam.30:6).
Daavid oppi seisomaan yksin, täydellisesti Jumalasta riippuvaisena ja tietoisena siitä, että hänen ainoa tarpeensa oli henkilökohtainen yhteys ja rakkaus Herraan. Mikä voittoisa näky Daavid seisoo elämänsä raunioilla, riemuiten Jumalan uskollisuudesta ja rohkaistuen Herran läsnäolosta. Hän vakuuttui siitä, että Jumalan tunteminen on tärkein silloin, kun joutuu silmätysten kuoleman ja epätoivon kanssa.
Sitten kun oppi oli mennyt perille, Jumala aukaisi taivaat ja puhui selvästi Daavidille. Ohjeet tulivat kuuluvina ja selvinä. Daavid kysyi, Jumala vastasi:" Sinä tuot heidät kaikki takaisin", ("Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin" (1 Sam.30:19).
-
Dimi Sefanja
-
- Viestit: 1348
- Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 21:18
- Paikkakunta: TUSBY
Paluu Lainatut kirjoitukset
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa