Kasetilta kirjoitettu puhe: "EI HELMIÄ SIOILLE!" W.L.

Weijo Lindroos`in julkaistut opetusvihot monilta hengellisen elämän alueilta:

Kasetilta kirjoitettu puhe: "EI HELMIÄ SIOILLE!" W.L.

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » To 04 Syys, 2014 8:35

KATSOKAA, ETTEI KUKAAN TEITÄ EKSYTÄ !
Raamattutunti 04. 08. 2001 kasetilta:
”Ei helmiä sioille”

Puhuu Weijo Lindroos, Turku.
 Kasetilta kirjoittanut Esko Halkosaari
 
 
Aloitamme taas tämän raamattutunnin Jeesuksen nimessä. Luemme aluksi Tiituksen kirjeen 1. luvusta. Nämä asiat, jotka rukoushetkessä laskettiin sydämelleni on tarkoitettu jaettavaksi kaikkialle ja kaikille ja kaikenlaisille uskoville. Pääasiassa uskoville, mutta myöskin uskonnollisille sekä uskonnottomillekin, niin että me kaikki pääsisimme tuntemaan oikean tien ja tulisimme tuntemaan Jumalan totuuden.
Tässä nyt esillä olevassa Tiituksen kirjeen ensimmäisessä luvussa tarkoitetaan seurakunnan kaitsijoita, mutta jae 9 pätee kyllä kaikkiin seurakuntalaisiin. ”Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa ( ja mikä on se luotettava sana? ), että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla, että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Sillä paljon on niskoittelevia turhan puhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia, opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.” Tässä sanottiin, että oli ja on paljon niskoittelevia ja turhanpuhujia. Paljon on sellaisia jotka puhuvat ja puhuvat, mutta puhuvat turhia, Raamatun ulkopuolisia asioita. Siis puhujia on paljon, ei ainoastaan turhanpuhujia, vaan myöskin puhujia siinä mielessä, että puhe ei lähennä ketään Jeesukseen, vaan on pelkkää uskonnollissävytteistä huulten höpinää. Vastakohdaksi voi asettaa sellaisen asian, että rakentajia on vähän, mutta palikoilla leikkijöitä paljon. Isot miehet leikkivät seurakuntaleikkiään. Tosin puheilla, kirjoituksilla ja opettamisella rakennetaan Jumalan seurakuntaa, mutta puheiden pitäminen ei ole se pääelementti. Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan pääasiassa puhujiksi, vaan kehotti meitä rukoilemaan Jumalalta työmiehiä elonkorjuuseen, työhön Jumalan seurakunnassa, niitä, jotka toimivat ja saavat aikaan tuloksia. On pistettävä asiat käytännössä toimimaan. Tämä edellyttää, että jokainen löytää Jumalan lapsena oman paikkansa ja tehtäväalueensa Kristuksen ruumiissa. Tarkoitan siis, ettei oikeakaan puhe jäisi vain siihen puheen tasolle. Puhe yksistään ei vielä ole mitään, vaan puheen tulee johtaa meidät kaikki toimintaan, tekemään ja toimimaan puheen mukaan. Tulen kyllä pitämään edelleenkin raamattutunteja. Mutta toivon, että ne saavat aikaan enemmän liikehdintää, Herran tahdon etsimistä ja siihen myöntymistä sekä armolahjojen toimintaa kokouksissa.
Toiminta Jumalan sanan mukaan uskovien piirissä tarkoittaa sitä, että meillä on järjestettyjä kokouksia, ja meillä on kokouksissa jokaisella jotakin annettavaa toisillemme; ettei se ole ainoastaan yhden, kahden tai kolmen vastuulla, vaan kaikki osallistumme, teemme työtä, toimimme, autamme, kutsumme ihmisiä mukaan samalle tielle, toteutamme lähetyskäskyä kaikkialla. Pysymme kokouksissa mukana.
Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneen haltijoina.” Tämä hengellinen, armolahjoilla palveleminen ja armolahjojen toimiminen on tarkoitettu tapahtumaan pääasiassa kokouksissa. Erilaiset auttamislahjat, sairaiden ja vanhusten luona käymiset ja muut sellaiset ovat toinen asia. Ne ovat siunattuja palvelustehtäviä kokouksien ulkopuolella.
 
Muistamme Efesolaiskirjeen 4:nen luvun tuttua sanomaa 11 jakeesta, kuinka Hän on kutsunut jokaisen uskovan tehtävään: ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi ( jotkut johtajiksikin, mutta ei kuitenkaan herroina hallitsijoiksi. ) tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi ( ei pelkästään puhujiksi vaan täysin valmiiksi ) palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”, siis kunnes me kaikki täytämme oman paikkamme Kristuksen ruumiin jäsenyydessä ja siten olemme siunauksena toinen toisellemme. Tätä Jumala tahtoo.
 
Vielä sitten on sellainen turhanpuhumisen muoto, joka tuntuu ehkä kovalta ja rajultakin sanoa, mutta siitä huolimatta se on sanottava: On aika lopettaa rakkaudesta lässyttäminen. Rakkaudesta turhaan puhumista on liian paljon Jumalan kansan keskuudessa. Sellaisella ei ole mitään tekemistä oikean RAKKAUDEN kanssa. Raamattu kieltää rakkaudesta lässyttämisen. Voidaan lukea tämän ajatuksen vahvistukseksi ensimmäisen Johanneksen kirjeen 3. luvusta: Siis 1. Joh. kirje 3. luku, 13 jakeesta: ”Älkää ihmetelkö veljeni jos maailma teitä vihaa (kun vaellamme Jumalan sanan mukaan, näin käy) me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään ( ja mistä me sen tiedämme ), sillä me rakastamme toisiamme. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa, jokainen, joka vihaa veljeänsä on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä. Lapsukaiset älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Tämä jae 18 on hyvin selvä sana. Siinä kielletään katteeton pelkkä rakkaudesta puhuminen: Älkää rakastako vain sanalla ja kielellä. Joku sanoo hyvinkin herkästi kuinka rakastaa toista, mutta ei sen sanominen ole rakkautta. Rakkautta on toimiminen. Rakkaus on tekoja. Rakasta siis teossa ja totuudessa; eikä siis ainoastaan teossa, vaan myös totuudessa. Sellainen vasta on oikeaa totuudessa vaeltamista ja rakkaudessa elämistä. Aamen, totuudessa totuudesta puhuminen. Totuuteen auttaminen on rakkautta. Rakkautta on sanoa totuus.
On siis sellaista kirjaimellista turhan puhumista, joka ei johda mihinkään. Turhaan on turha puhua.
 
Sitten menemme varsinaiseen aiheeseen. - Kyllä siihen vielä tänään päästään:
Rukouksessa ollessani Jumalan Henki kehotti minua tässä raamattutunnissa puhumaan raamatun eläimistä, se oli monta päivää ihmettelyn aiheena. Sitten alkoi selvitä mitä Jumala tahtoi tällä sanoa. Aloin nähdä miten paljon Raamattu puhuukaan eläimistä ja miten Jumala puhuu niiden kautta. Sitä tahdon nyt tuoda esille.
 
ENSIKSI OTAMME KÄSITTELYYN SUDET
Susi on julma eläin. Raamatun mukaan se on sellainen eläin joka hajottaa, repii ja raatelee. Se on lampaille hengenvaarallinen. Paavali sanoo, että teidän omasta joukostanne ( jo alkuseurakunnan jälkeisenä aikanakin ) nousee miehiä jotka väärää puhetta puhuvat. Siis turhan puhujia ja eksyttäjiä. Niitä on aina ollut Jumalan kansan keskuudessa; noita julmia susia, jotka eivät halua yhdessä rakentaa, vaan hajottavat, repivät ja raatelevat lampaat hajalleen. Turhan puhujat ovat juuri niitä apostolien teoissa mainittuja ”julmia susia”, jotka eivät laumaa säästä. Apostolien teot 20. luvun jakeet 29 ja 30 sanovat näin.
Mutta susien ulvoessa on aina myös hyvän Paimenen ääni kuulumassa. Se sanoo: ”pysykää laumassa, olkaa keskinäisessä rakkaudessa, tukekaa toisianne, nostakaa toisianne, puhukaa toisistanne hyvää, luokaa luottamusta toisiinne, puhukaa toisistanne niin, että kaikki luottavat teihin. On hengenvaarallista jäädä yksinään suden armoille.” Näin meidän pitää kylvää keskinäistä luottamusta Jumalan sanan mukaan. Tahdomme varjella jokaista lammasta vääriltä opeilta ja eksyttäviltä uskonsuunnilta. Kun oikeat seurakunnan paimenet eli kaitsijat näkevät suden tulevan, niin he varoittavat lampaita. Väärät paimenet jättävät lauman susien raadeltaviksi.

SEURAAVINA ELÄINKUNNAN EDUSTAJINA TUTKIMME KAMELEONTIT
On sellaisia ihmisiä, jotka ovat alhaisia kameleontteja. Kameleontti on sellainen eläin, joka hiekkaerämaahan mennessään muuntuu aivan ympäristönsä väriseksi, kukaan ei erota sitä sieltä. Sitten se menee vihreän puun oksalle ja muuntuu puun oksan väriseksi, ei kukaan erota, että siellä on eläin. Sellainen on Kameleontti. Semmoisia kameleonttikristittyjä on paljon. He menevät paikasta toiseen ja ovat kaikkien kanssa samaa mieltä. Heidän mottonsa on lässyttää rakkaudesta: ”Kunhan vaan rakastamme ja pidämme yllä ekumeniaa, ekumeniaa, ekumeniaa; olkaamme yhtä ja sitten on kaikki hyvin, ei sillä väliä mitä teette ja missä synnissä elätte tai mitä oppeja opetatte kunhan vaan tunnustatte rakastavanne, ja puhutte paljon rakkaudesta.” Tällaisia Kameleonttikristittyjä on paljon. Siinä touhussa on vielä sellainenkin vaaratekijä - olen sen itse havainnut ja nähnyt läheltä, saanut seurata, - kuinka pahaa jälkeä eli huonoa hedelmää se on saanut aikaan, kun on menty synnissä elävälle sanomaan, että kyllä Jumala sinua rakastaa vaikka elätkin synnissä. Nämä synnissä elävät, jotka juuri ovat päässeet uskon elämään kiinni, ovat näin jopa saaneet rohkeutta jatkaa synnissä elämistään. Kaikenlaiset juopottelut ja tupakan saastat, jopa huumeet ja pillerien väärinkäytöt on hyväksytty. Ja siihen sanotaan vain, että kyllä Jumala sinua silti rakastaa. On väärin saastuttaa elämäänsä. Ja on väärin vakuuttaa Jumalan rakkautta synneissään pysyville. Se on sitä rakkaudesta lässyttämistä joka ei ole Jumalasta.
Voitaisiin lukea Joh. evank. 3. luvusta, jossa on merkittävä kohta tähän asiaan. Siinä viimeinen jae sanoo näin: ”Joka uskoo poikaan sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” Tässä Jeesus ei lupaa, että Jumalan rakkaus pysyy sellaisen päällä joka elää synnissä, eikä lähde kuuliaisuuden tielle.
Jumalan rakkaus toimii ihmisen elämässä, kun hän elää kuuliaisuudessa, kuunnellen mitä Jumala
hänelle puhuu ja luopumalla synneistään ja vääryydestään, mutta ellei hän niin tee, ellei joku siis tahdo luopua synneistään, on väärin mennä hänelle sanomaan, että kyllä Jumala sinua siitä huolimatta rakastaa. Raamattuhan sanoo, että Jumalan viha pysyy sellaisen päällä. On ristiriitaista sanoa toisin. Jumalan kansa onkin tällaisilla valheellisilla hokemilla niin kyllästetty, ettei totuus tahdo enää saada sijaa. Ei ymmärretä, että Jumala on edelleenkin sama iankaikkinen Jumala joka myös rankaisee. Jumalan viha edelleenkin kohtaa kaikkea jumalattomuutta. Tämä ei tietenkään kumoa sitä, että Jumala on rakkaus.
 Sitten 1. Johanneksen kirjeestä, sen 2. luvusta:
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti” ( 1 Joh. 2:15-17 ).
Jumalan armahtavasta rakkaudesta tiedämme kukin omasta kokemuksestamme, kuinka hän veti meitä puoleensa Kristuksen evankeliumin kautta. Saimme tulla Hänen lapsikseen. Lähdimme Hänen armostaan ja vaikutuksestaan uskon ja kuuliaisuuden tielle. Lähdettyämme ristin tielle ja luopumalla omista ehdoistamme, hyväksymällä pelkästään ne ehdot jotka Hän on Sanassaan Raamatussa meille antanut, saimme kokea valtavan Jumalan rakkauden tulevan elämäämme. Jumala on itse rakkaus. Jokainenhan ymmärtää, ettei rakkaudessa ole mitään, joka voisi vahingoittaa, vaan se aina koituu ainoastaan siunaukseksi, tuo lepoa, rauhaa, iloa, turvallisuutta ja hengellistä hyvinvointia, jos vain toimimme niin kuin hän tahtoo, eli Sanansa mukaisesti, niin kuin OIKEA rakkaus edellyttää. Jumala odottaa että sinäkin nyt annat tilaa hänen oikealle rakkaudelleen. Jumalan pyhä henki ei voi asua saastaisessa temppelissä. Hänen rakkautensa ei saa tilaa synnin vallassa olevassa sydämessä, eikä siellä missä maailman henki hallitsee, ei myöskään uskonnollisissa lahkohenkisissä uskontojen temppeleissä. ”Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.” Me olemme uuden liiton temppeli, oikea rukoushuone. Halleluja!
Paavali joutui eräässä vaiheessa ojentamaan Pietarinkin pois kameleonttikristillisyydestä. Tuo ulkokultaisuus tempasi silloin mukaansa Barnabaankin. Tämä kertomus löytyy Galatalaiskirjeen 2. luvusta. Luetaan jakeesta 11: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja (näytti toista naamaa juutalaisille ja toista pakanoille), ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen ( eli kameleonttikristillisyyteen ) muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. "Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" (Gal. 2:11-14).
Tässä näemme myös opetuksen, ettei tule opettaa juutalaisia tapoja uskoville. Mutta tuo ulkokultaisuus on Jumalalle erityisen vastenmielinen synti. Jeesus itse sanoi näin: ”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta” ( Luuk.12:1 ). Meidän pitää kaikissa tilanteissa näyttää värimme; elää kristityn elämää suoruudessa kaikissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten läsnä ollessa.
 
Lähetyskäskyn toteuttaminen on yhteinen tehtävämme. Mutta tuntuu siltä, että uskovat ovat yleisesti taitavia leikkimään piilosilla oloa. Ei enää leikitä sellaista, vaan tullaan ulos piiloistamme eli kameleonttikristillisyydestä.
On kameleonttimaista muuntautua ihmisten mielen mukaan esimerkiksi silloin kun joku uskosta osaton omaisemme on paikalla. Meidän on elettävä kristillistä elämää kaikkien nähden. Useinhan rukoushetket, Raamatun luvut ym. kristillisen elämämme aito sisällys muuntautuu ympärillämme olevien ihmisten mukaan; ettei se ja se nyt vaan kuule ja näe tällaista. Jos hän ei näe kristillisyyttä, niin hän näkee kameleonttimaisen, halveksittavan kuurupiilokristillisyyden.
 
Tässä välissä tahdon sanoa erään myöskin eläinmaailmasta tulevan opetuksen. Tämä löytyy Psalmista 32, jakeesta 9: ”Älkää olko niin kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla suistetaan..” Jumala tahtoo, että vapaasta omasta valintaoikeudestamme käsin päätämme ojentautua Hänen Sanansa tielle, ettei meitä tarvitse väkisin kiskoa suupielistä puhumaan ja toimimaan oikein, kuten hevosia ohjataan kiskomalla suitsista. Jumala kyllä saattaa palauttaa ihmisen tahtonsa tielle puhumalla vaikka aasin kautta, kuten kävi Bileamille: ”Mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden” ( 2 Piet.2:16 ). Näin Jumala aika ajoin muuttaa luonnon järjestystä. Kivetkin eli kivisydämiset voivat huutaa Jeesusta.
 
Jumalalle ei ole mieleen Jumalattoman kuolema, vaan Hän odottaa, että jumalaton kääntyy tieltänsä. Kääntyminen tarkoittaa ohjasten antamista Jumalalle. Jumala ei voi antaa siunaustaan sille joka pysyy synnissä. Jumala ei voi olla johdattamassa sellaista henkilöä, jota paha henki saa hallita. Silloin ei vielä ole annettu Jumalalle sijaa, eli ei ole luovuttu syntielämästä, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sen tähden Pyhä henki tahtoo nyt ottaa Jeesuksen omasta ja sanoa: ”Rakkaat Jumalan lapset kaikkialla, luopukaa synnistä ja itsekkyydestä, jos tahdotte elää minun rakkaudessani. Minä annan sinulle uuden elämän ja uuden voiman. Sinä saat vastaan ottaa uuden ajatusmaailman; katso, se on Kristuksen mieli.” Näin kuuluu Jumalan sana. Ja jos tahdomme kokea, mitä Jumalan Rakkaus on, niin nyt laitamme kaiken synnin pois. Kaikki vääryys on syntiä. Kaikki välinpitämättömyys on syntiä, kuten myös turhan puhuminen ja juoruilu eli pahan puhuminen ja teeskentely. Vasta näin, Jumalan tahdon mukaan toimiessamme, rakkaus saa sijaa meissä ja alkaa toimia. Jumalan rakkaus odottaa rehellistä toimintaa.
On hyvä muistaa useastikin Apostolien teot 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
 
Sitten mennään seuraavaan kohtaan. Katsomme apostolien ja Jeesuksen puheiden sävyä. Luetaan Matt. 22. luvun 15 jae: ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat kuinka saisivat Hänet sanoissa solmituksi.” Tässä tulevat esiin sellaiset turhanpuhujat, sen ajan eksyttäjät, jotka eksyttivät ihmisiä pois päin Jeesuksesta, tulivat sillä tavoin arvostelemaan, että voisivat esittää sellaisia kysymyksiä, joissa Jeesus menisi sanoissa sekaisin. Sitten voitaisiin voitonriemuisesti syyttää Jeesusta puheen virheistä. Tieten tahtoen he tulkitsivat oman mielensä mukaisesti mitä kuulivat ja yrittivät sillä tavoin sekoittaa asioita.
Sellaisia turhanpuhujia on tänäkin aikana liikkeellä. Heillä on koko ajan sellaista ns. kyyläävää arvostelua; kytätään jos menisi joku sana vähän vikaan, ja siihen sitten tartutaan. Sellaisia parjaavia arvostelijoita tuntuu riittävän. Ymmärrämme rakentavan arvostelun, joka on toinen asia.
Me tulemme Jumalan seurakunnan kokouksiin aina kuuntelemaan Jumalan sanaa emmekä vikoillen arvostelemaan ja vääntämään sitä. Tulemme kuuntelemaan Sanaa ja oppimaan sitä, tehdäksemme niin kuin se sanoo, eikä väittelemään siitä. Silloin se on tervettä. Emmekä tietenkään ole pikkulasten touhussa niin että leikkisimme ”silmät kiinni ja suu auki” –leikkiä, vaan koettelemme kaikki aistit tarkkaavaisina kuulemaamme sanaa. Mutta ennen muuta kuuntelemme puhuuko joku taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä, Totuuden Hengessä, vai puhuuko hän oman päänsä oletuksia. Ja voihan totuuttakin puhua ilman Pyhää Henkeä. Että ollaan vaan tarkkaavaisia.
 
Hyttysten sanoma tulee mieleen noista fariseuksista, joista Jeesus sanoi, että ne ovat sellaisia jotka siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kameleita. Kamelikin oli saastainen eläin. He takertuvat pikkuasioihin, jotka eivät ole olennaisia, eli joilla ei ole hengellistä merkitystä. Samalla he nielevät kamelin. Puhutaan hyvin tärkeänä asiana esimerkiksi Jeesuksen kuolinpäiväopista, kuten tänä aikana Suomessa on tehty. Ja meillekin sitä oppia on yritetty tuoda. Varmaan olisi tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia asioita, mistä puhua. On aivan sama kuoliko Jeesus keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. Oleellista on, että Hän kuoli meidän syntiemme edestä.
Naisten pään peittämisestä tehdään samoin joskus riita-asia. Monenlaista sellaista he esittävät. Samalla he kuitenkin saattavat laiminlyödä esimerkiksi seurakunnan yhteisen kokoontumisen, joka on uskonelämän kehittymisen kannalta elintärkeä. Siivilöivät pikkuasiat ja nielevät suuret vääryydet. Asioiden tärkeysjärjestys Pyhän Hengen johdossa ei ole heille selvinnyt.

 
Käärmeestä puhutaan Matt.23 luvussa.
Tuo vanha käärme, jota paholaiseksi, perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan Ilmestyskirjan mukaan, on se, joka kylvää epäuskoa. Luetaan ensiksi tämä Matt.23, jae 33: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” Tässä Jeesus nimittelee aikansa uskonnollisia ihmisiä, vieläpä korkeimmin oppineita ja sen ajan arvossa pidettyjä ihmisiä, arvohenkilöitä. Jeesus sanoo heistä, että he ovat kyykäärmeitten sikiöitä. Juutalaisten synagoogankin johtajille, joilta siis sinä aikana opetus otettiin vastaan, Hän sanoi niin. Hän sanoi heistä niin siksi, että he olivat kallistaneet korvansa tuon vanhan käärmeen puoleen, sen joka petti myös Aadamin ja Eevan. Samoin kuin Aadam ja Eeva kallistivat korvansa kuuntelemaan käärmettä, samoin nämä Jeesuksen aikaiset uskonnon opettajat tekivät. Kirjanoppineet olivat menneet tuohon käärmeen ansaan, joka vihaa oikeaa rakkautta (Jumalan rakkautta). Tämä oikea rakkaus tahtoo vain hyvää kaikille, mutta aina totuudessa pysyen. Käärme tahtoi tehdä epäilyksen alaiseksi Jumalan rakkauden, kysyen onko Jumala todella sanonut niin. Se oli pieni epäuskon siemen, mutta vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Sen tähden, että he kylvivät epäuskon siementä, Jeesus paljasti heidät julkisesti heidän häpeäkseen. Siksi he alkoivat vihata Häntä ja juonimaan Häntä vastaan, keksien kaikenlaista millä saisivat hänet tuomituksi. He käyttivät jopa valhetta hyväkseen. Näin heistä oli tullut Elävän Jumalan vastustajia. He nielivät käärmeen siemenen eli epäuskon sydämeensä.
Jeesus tahtoi tällä antaa opetuksen meille kaikkien aikojen kristityille varoitukseksi kaikenlaisista luikertelijoista joita tulee keskuuteemme, jotka pyrkivät vesittämään totuutta, Jumalan sanaa ja sanan mukaista toimintaa, pyrkien jarruttamaan niitä, jotka tahtoisivat uskoa ja elää todeksi koko Jumalan Sanan, seurakuntatotuutta myöten.
Mutta meillä pysyy yksi sydän, yksi sielu, yksi ruumis, yksi ja sama Henki eli Kristuksen ja Isän Jumalan Henki. Ja näin olemme täydellisesti yhtä Jumalan Sanan tiellä.
 
Käärmeestä tulee vielä mieleen tuo branhamilaisten suosima käärmeensiemenoppi. Se oppi pitää sisällään harhan, että käärme oli Paratiisissa apinan ja ihmisen välisessä olomuodossa ja yhtyi lihallisesti Eevaan. Tämän yhdynnän tuloksena sitten muka syntyi Kain. Törkeää Raamatun vääristelyä. Se, että Käärme puhui Eevalle ja sai hänet lankeamaan pois vilpittömyydestä Jumalaa kohtaan, on tosiasia. Tämänhän vahvistaa Paavalikin kirjoittaessaan Pyhässä Hengessä: ”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan (siis puhumalla myös ihmisen äänellä kuten Bileamin aasikin myöhemmin), niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan” (2 Kor. 11:3). Paholainen oli käärmeessä ja puhui kylväen epäuskon siementä Eevaan. Tämän johdosta Eevan mieli avautui epäilemään Jumalan Sanaa. Tuota käärmeen myrkkyä, siis epäuskon sanaa, kylvetään tänäkin aikana vilpittömien Jumalan lasten mieliin. Mutta me emme ota sellaista vastaan. Aamen.
 
Myös nämä tämän ajan uskonnolliset kirjanoppineet puolustelevat omia rakennelmiaan ja kylvävät epäuskoa, uskotellen, ettei sitä enää nykyaikana voida uskoa koko Raamattua, että se on Jumalan Sanaa. Eikä muka enää voida noudattaa apostolista seurakuntaoppia. He sanovat, että ”kovalla vaivalla on saatu aikaan näitä rakennelmia, joten paras pysyä nyt vain näissä tutuissa, turvallisissa puitteissa, joissa meillä on ihan hyvä olla, ei vihollinenkaan ole millään lailla häirinnyt. Ei sitä nyt niin kirjaimellisesti tarvitse tuota Jumalan sanaa ottaa.” Tällä lailla juuri syyllistytään siihen käärmeen siemenen kylvämiseen. Sellaista ei pidä eikä saa uskoa, vaan tulee uskoa ja tehdä juuri niin kuin Raamattu sanoo kaikissa asioissa, muutoin ihmiset eivät näe meissä kristillisen elämän tuntomerkkejä, jotka Jeesus on meihin asettanut.
 
Hänen seurakuntansa tunnistetaan siitä, ETTÄ HEILLÄ ON KESKINÄINEN RAKKAUS. Tämä rakkaus tulee vielä löytymään ulkopuolella uskonsuuntien olevien kristittyjen keskuudesta. Vielä tänä päivänä ei tätä merkkiä ole kokonaan nähtävissä. Ihmiset eivät tunnista Kristuksen seurakuntaa siitä, että samalla paikkakunnalla kaikki Kristuksen omat olisivat yhtä, eläen keskinäisessä rakkaudessa ja tehden yhdessä rintamassa Jumalan työtä. Nämä ovat selkeitä raamatun opetuksia. Tahdommeko noudattaa niitä? Kiitos Herralle! Me täällä tahdomme juuri sitä.
 
Meidän on tultava Herran eteen nöyrällä ja kysyvällä mielellä, pyrittävä selvittämään kuinka
paljon olemme nielleet käärmeen siementä ja miten voisimme puhdistua niiden saasteesta ja tulla Kristuksen kaltaiseksi eli pukeutua Häneen täydellisesti, niin että Hänen rakkautensa meistä heijastuisi. Haluammeko antaa Jumalan puhtaan sanan vaikuttaa ja muokata meitä? Haluammeko kuulla millä tavalla Jeesus tahtoo meitä muistuttaa Pyhän Henkensä kautta? Haluammeko kuulla niitä Jumalan armoitettuja, jotka hän on valinnut ja kutsunut seurakuntansa rakentajiksi? Tunnustammeko tänä aikana apostolit, profeetat ja kaikki muut paikallisseurakunnan viranhaltijat, myös opettajat, paimenet ja johtajat? Ja opetammeko, että seurakunnan opettajiksi kelpuutetaan vain uudestisyntyneet ja sen jälkeen kasteella käyneet, Pyhällä Hengellä täytetyt Jumalan lapset, jotka eivät kylvä käärmeen siementä seurakuntaan?
 
 
Mennään sitten seuraavaan kohtaan.
KOIRAT JA SIAT
Onkohan tämä tämän raamattutunnin pääkohta? Luetaan Matt. 7. luvun, vuorisaarnaa, josta opitaan toimintaamme oikeaa sävyä, kuinka Jeesus puhui varoittavia sanoja. Hän ei turhia lässytellyt, eli jae 6. ”Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.” Siinäkin Jeesus nimittelee ihmisiä koiriksi ja sioiksi . Jeesuksen sanojen sävy uskonnollisia kirjanoppineita kohtaan oli tällaista. Nämä ovat kovia, mutta hyviä sanoja, kun ymmärtää mitä nämä tarkoittivat vanhan liiton aikana. 3 Mooseksen kirjassa puhuttiin esim. 22. luku, että pyhästä uhrista ei saanut pakana syödä. Se tarkoitti, että pakanat olivat koiria. Mutta ennen kaikkea Jeesus tarkoitti, että koirat ja siat kuvasivat saastaisia, saastaisissa himoissa eläviä ihmisiä. Koirahan luokiteltiin saastaiseksi eläimeksi. Synneistään kiinni pitäviä ihmisiä sanottiin koiriksi ja sioiksi, niitä jotka vastustavat Jumalan sanaa ja puolustelevat syntejään. He ovat koiria.
Te muistatte Ilmestyskirjasta, 22 luku, jakeet 14 ja 15: ”Autuaat ne jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja pääsisivät sisään porteista pyhään kaupunkiin, ulkopuolella ovat koirat, velhot ja huorintekijät sekä murhaajat ja epäjumalan palvelijat, ynnä kaikki jotka valhetta rakastavat.” Siinäkin siis puhuttiin koirista, että ne ovat ulkopuolella, eli tarkoitettiin epäpyhiä ihmisiä. Luetaan samalla 21 luvusta: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin, velhojen, epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa, tämä on toinen kuolema.”
 
Katsotaan sitten vielä lisää vuorisaarnan 7. luku 6. jaetta, ettemme siis olisi niitä jotka halveksivat Jumalan sanaa ja ettemme itse joutuisi tällaisen sanan alle olemaan koiraihmisiä.
Myös Pietarin kirjeessä sanotaan, että ”koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rypee rapakossa”. Ettemme vain tulisi sellaisiksi Jumalan lapsiksi, jotka hengessä aloittivat mutta lihassa lopettivat.
Kerran he olivat tulleet elävään uskoon ja näin puhdistuneet saastaisuudestaan Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä. Mutta sitten ovat uudelleen lähteneet leikkimään synneillä ja näin joutuneet uudelleen paholaisen valtaan. Siinä tilassa erikoisesti sielunvihollinen alkaa tarjota myös uskonnollisuuden vaihtoehtoa. Tunnustetaan edelleenkin uskoa ja käydään jossain kokouksissa sanan kuulossa. Tänä aikana siihen onkin paljon vaihtoehtoja. On monta seurakunnaksi itseään nimittävää eriseuraa mihin voi mennä ja liittyä. Jos jossakin alkaa tuntua tukalalta mennään toiseen. Jäädään hedelmää tuottamattomaksi tai huomaamatta aletaan tuottaa pahaa hedelmää, jonka uskosta osattomatkin huomaavat pahaksi, mutta itse sen tuottajat eivät sitä huomaa, eivätkä myönnä vaikka joku siitä huomauttaisikin. Eikä ekumeniaan taipuvissa eri lahkoseurakunnissa juuri välitetä miten jäsenet elävät.

Edelleen tulee kovia sanoja. Jumalan Hengessä saamme kuitenkin iloita näistä sanoista. Nämä koituvat siunaukseksi ja johtavat terveeseen uskonelämään, kunhan vain otamme niistä vaarin. Usein on kuitenkin niin, että suuri enemmistö Jumalan kansasta vieroksuu kovia sanoja. He vaativat, että puhukaa meille mieluisia, älkää saarnatko kokosydämisestä antautumisesta. Miikan kirjassa jossakin sanottiin vielä, että ”jos tulisi mies joka saarnaisi viinistä ja väkijuomasta, niin siinä olisi saarnaaja tälle kansalle”. Siis saarnaisi, että käyttäkää vain vähän alkoholia, ei se pahaksi ole. Ja 2. Timoteus kirjeen 4. luku sanoo: ”Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia” ja puhujia, näin kääntäen armon ja totuuden irstaudeksi.
Mutta me emme tahdo olla sellaisia, vaan tahdomme kuulla tervettä oppia. Tahdomme vahvaa
ruokaa, eikä mitään ravinnottomia makupaloja. Todelliset Jumalan lapsethan eivät kärsi terveestä opista, vaan mielellämme haluamme kuulla sitä. Myös tahdomme sitä noudattaa niin, että sen hyvä hedelmä tulisi näkyviin. Ettei kävisi niin kuin sille viikunapuulle, jolle Jeesus sanoi: ”Älköön sinussa enää ikinä hedelmää kasvako.” Kysymyksessä oli pelkkä uskonnollinen puu.
 
Sitten tässä aiemmin mainituista helmistä, olen joskus lukenut jostain, että helmien heittäminen sikojen eteen juontaa sellaisesta asiasta, kun siihen aikaan oli vielä paljon helmisimpukoita ja niitä kerättiin runsaasti. Niitä sitten puhdistettiin ja otettiin helmi jokaisesta talteen ja kuoret heitettiin sioille, ne oli sioille herkku ruokaa (sen selitysteoksen mukaan). Siinä sitten joskus saattoi mennä helmi kuoren mukana. Siat olivat hyvin tarkkoja syödessään niitä. Jos siellä oli helmi sisällä, sika suuttui eikä halunnut nielaista sitä. Ne tulivat vihaiseksi sitä heittäjää kohtaan ja yrittivät käydä sen heittäjän kimppuun. Aika mielenkiintoinen selitys.
Tässä on sellainen opetus, että jos me sellaisille ihmisille, jotka ovat oikeaa Jumalan sanaa vastaan, yritämme syöttää näitä Jumalan Sanan kalliita helmiä, niin he suuttuvat, koska tahtoisivat vain niitä kuoria. Heidän suurta herkkuaan ovat korvasyyhysaarnat. Mutta kallisarvoisia aarteita, koko Totuuden Sanoja he eivät kärsi kuulla, sitä tervettä oppia, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut. He yrittävät eri tavoin käydä kimppuumme Jumalan Sanan avullakin. Sitä voisi verrata profeettojen kivittämisiin. He vääristelevät kirjoituksia omaksi kadotuksekseen.
 
Mennään taas eteenpäin. Luetaan Matteus 15. luvusta sellainen kertomus, kun eräs nainen tuli Jeesuksen luokse ja kertoi riivaajan vaivaavan hänen tytärtään. Tämä nainen oli pakana, kanaanilainen vaimo, ei juutalainen. Jeesus halusi tässä antaa hyvän opetuksen. Tämä vaimo ei heti välittänyt Jeesuksen kielteisistä sanoista, ettei häntä ole lähetetty pakanoiden tykö (jae 24). Niin kuin Joh.1:11 sanoo myöskin, ”Hän tuli omiensa tykö”, Juutalaisten tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Sitten siihen päälle tuli tämä armon sana, että ”kaikille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi, niille jotka uskoivat Hänen nimeensä.” Tämä vaimo oli hyvin nöyrä. Hänellä oli pieni tieto suuresta Jeesuksesta. Mutta pienikin usko Jeesukseen riittää, kun vaan rohkeasti menee Jeesuksen tykö. Hän antaa avun, jos vaan nöyrästi ja vilpittömästi ja tosissasi sitä pyydät. Mutta sitten jae 27. Siitä käy ilmi kuinka tämä vaimo oikein alensi itsensä kun kuuli että Jeesus oli tullut ensisijaisesti omiensa, siis Juutalaisten tykö. Hän alistui pakanaosaansa, mutta anoi nöyränä, että josko siitä hyvästä jota sinussa Jeesus on, joitain murusia voisi tippua meidän pakanoidenkin hyväksi. Kanaanilainen penikka sai avun. Ja niin on meille Suomen pakanapenikoillekin käynyt. Myös me olemme päässeet osallisiksi Jeesuksesta ja Raamatun aarteesta. Juutalaisten lankeemuksen myötä me pakanat saimme perintöosan Kristuksessa Jeesuksessa, kun Hänen kauttaan saimme tulla Jumalan lapsiksi. Näin meistä tuli myös todellisia Juutalaisia. Tämä on Jumalan erityisarmoa. Mutta näin me penikat pääsimme osallisiksi kalleimmasta aarteesta, Kristus-helmestä.
 
Sitten vielä Luukas 13. luvusta: Tässä vielä näistä eläimistä, että meille aukenee lisää tämä raamatun sävy:
 
Vuorossa vielä KETUT.
Tässä on opetusta ennen Jeesuksen ristin kuolemaa; jae 31: ”Samalla hetkellä hänen luokseen tuli muutamia fariseuksia sanomaan hänelle, lähde ja mene pois täältä sillä Herodes tahtoo tappaa sinut. Niin Hän sanoi heille: Menkää ja sanokaa sille ketulle, katso minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän”. Hän sanoi Herodesta, joka muuten oli se lasten murhaaja, ketuksi, eli sanoi kuningasta ketuksi.
Kettumainen ihminen tarkoittaa viekasta kavalaa ja juonittelevaa, joka kiertää kavalasti saalistaan, miten pääsisi niskan päälle. Ei olla kettuja. Aamen.
 
Raamattu ei puhu tietenkään vain näistä koirista, sioista, ketuista ja käärmeistä: se puhuu myös lampaista. Ensinnäkin viaton Uhrikaritsa, Jeesus Kristus. Hän oli Jumalan Karitsa joka pois otti maailman synnin. Karitsa on viattomuuden symboli. Myös meitä, jotka olemme Jumalan lapsia, sanotaan Raamatussa lampaiksi ja linnuiksikin.
”Olkaa siis viattomat kuin kyyhkyset.”
 
Raamatussa käytetään monenlaisia eläinvertauksia sanan oikein ymmärtämiseksi. Puhutaan kuinka Jeesus tulee valkoisella hevosella. Häntä sanotaan myös Juudan Jalopeuraksi eli leijonaksi.
Mutta olimmepa sitten olleet mihin eläimeen verrattavia tahansa, siis ennen uskoon tuloamme, vaikka kyykäärmeeseen, niin me muutuimme lampaiksi, jos vain luovutimme itsemme ja sydämemme Herran Jeesuksen asunnoksi, annoimme sijaa hänelle. Me tunnustimme syntimme
ja kaduimme kaikkea saastaa ja jumalattomuutta jossa elimme. Näin avasimme Hänelle tien tulla sydämiimme. Ja jos emme asettaneet mitään omia ehtojamme niin Hän myös tuli elämämme Herraksi. Me olemme Hänen lampaitaan. Kiitos Jeesus!
Nyt vain pysymme aralla tunnolla ja nöyrinä Hänen Sanansa edessä. Etsitään alati Hänen valtakuntaansa ja rakennetaan Hänen seurakuntaansa.

Uskomme Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla. Rakkaudessa ja totuudessa.
 
AAMEN.
 
"Mutta puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä Minä olen teille sanonut."
.

 
Kirjallisen asun teki Esko Halkosaari
 
 
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos


__________________
 
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2571
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Re: Kasetilta kirjoitettu puhe: "EI HELMIÄ SIOILLE!" W.L.

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » To 04 Syys, 2014 9:52

Edellinen puhe on julkaistu opetuskirjasena!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2571
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku


Paluu Opetuskirjaset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron