lyö laivaamme voimallaan. / Mestari, herää ja auta! / Kuinka voit nukkua, /
vaikka jokainen vaahtopää meidät / on syvyyteen haudata? / Tuuletkin tyynnytän
voimallain, / rauhaa vain. / Raivota saa viha aaltojen / tai henkien tai vaikka ihmisten, /
on laivassa keskellä myrskyjen / nyt valtias maan, meren, taivaitten. / Ne tahtooni
taivutan voimallain, / rauhaa vain, rauhaa vain. / Ne tahtooni taivutan voimallain,
/ rauhaa vain!
2. Mestari, tuskani alla / nyt huudan ja huokailen, / kun raivoaa pahuuden valta /
taas uhkaillen, myrskyten. / Synnin ja syytösten aallot / tahtovat hukuttaa. / Tule,
Mestari, nosta ja auta, / ei sieluni rauhaa saa. / Tuuletkin tyynnytän voimallain, /
rauhaa vain. / Raivota saa viha aaltojen / tai henkien tai vaikka ihmisten, / on
laivassa keskellä myrskyjen / nyt valtias maan, meren, taivaitten. / Ne tahtooni
taivutan voimallain, / rauhaa vain, rauhaa vain. / Ne tahtooni taivutan voimallain,
/ rauhaa vain!
3. Mestari, pelko jo väistyy, /ja myrsky on tyyntynyt. / Jo aurinko laineilla
läikkyy, / on mielessä rauha nyt. / Purteeni pieneen nyt jääthän, / Luojani,
Herrani! / Sinä maailman myrskyistä kerran / viet satamaan kanssasi. / Tuuletkin
tyynnytän voimallain, / rauhaa vain. / Raivota saa viha aaltojen / tai henkien tai
vaikka ihmisten, / on laivassa keskellä myrskyjen / nyt valtias maan, meren,
taivaitten. / Ne tahtooni taivutan voimallain, / rauhaa vain, rauhaa vain. / Ne
tahtooni taivutan voimallain, / rauhaa vain!
lainaus: Jukka-Pekka Antero Lehikoisen julkaisu fb:stä
