Kirjoittaja TurunWeijo » Su 19 Huhti, 2009 17:46
Runojen helmiin laitetaan tämä Aamu-Usvan runo:
"
Kysyin rukouksessa Jumalalta hänen tahtoaan.
Näin ajatuksissani näyn polusta,
joka loistaa kultaista valoaan metsän hämärässä.
"Minne meidän kuuluu mennä,
mitä meidän tulee tehdä?
Valaise polkusi loistamaan
pimeässä meille valoaan.
Yhdessä kulkien,
kaatuvaa tukien
saamme nähdä valon sen;
Jeesuksen polun kirkkauden.
Se loistaa hämärään metsään;
kutsuu kulkijaa seuraamaan.
Miksi astuisinkaan pimeään,
metsään poluttomaan hämärään..?
Helppo on kulkea polulla,
joka loistaa lempeää valoa.
"Sinun sanasi on jalkojeni lamppu;
valkeus minun tielläni."
Sinun sanasi on MINUN jalkojeni lamppu;
valkeus MINUN tielläni.
Metsä on muinainen,
puilla parta naavainen.
Muinaista polkua ajattelen.
Sillä minä pysyttelen."
__________________________________