Kiitos Herralle, Pike Pirteä.
Virvoitti sydäntä tuo vanha laulu. Kiitos Jeesus!
Vaikeuksia ja ahdistuksia on taas tullut. Hyvä sana tai laulu auttaa tällaisissa tilanteissa palautumaan iloon.
Mutta.
Jeesuksen veri on puhdistanut kaikesta synnistä. Se on rakas asia. Siitä huolimatta ahdistusta aiheuttavat ennen tehdyt virheet. Ne vaivaavat ja jopa masentavat.
Olen viime aikoina murehtinut kasteasian suhteen tekemiäni virheitä, joista en tosin ole edes varma, ovatko ne virheitä. Se epätietoisuus ahdistaa. Eilen asia tuli pintaan, kun esiin tuli erään sisaren kaste. Hänet oli kastettu uskoon tulonsa jälkeen, mutta ilman Jeesuksen Nimen käyttöä (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen). Suostuin pitkän jahkailun kautta kastamaan hänet (noin pari vuotta sitten). Mutta taas se ahdistaa. Kaikki ei siis siinä ollut oikein. Olen tehnyt virheratkaisuja. Vaikkakin olen tehnyt ne rukoillen ja vilpittömästi tahtoen auttaa ihmisen Jumalan tahdon tielle ja puhtaaseen elämään Jeesuksessa. Hyvä tahto ei kuitenkaan peitä virheitä.
Tästä lähtien kastan vain selvät tapaukset. En kasta ketään, jonka elämässä on jotain epämääräistä tässä asiassa. Jätän sen huolen sitten jollekin toiselle. Omatuntoni ei kestä tällaista riesaa.
Olen siis nyt tehnyt parannuksen siinä asiassa ja ojentautunut Jumalan kanssa entistä selkeämpään yhteistoimintaan. Mutta on joskus todella vaikea tietää, mikä on Jumalan tahto. Kun esim. ed. m. sisar lähes hädissään tahtoi uudestaan kasteelle saadakseen puhtaan omantunnon, niin sellainen on vaikea tilanne.
Hoitakoon tästä lähtien joku muu sellaiset tilanteet. En itse enää kykene siihen.
Joo. Olen hengelliseltä elämältä herkkähipiäinen.
