"kaunista" Pelastuneen kiitosvirsi: (Ps. 30)

[pike464]

Lähettäjä: aamu-usva (Alkuperäinen viesti) Lähetetty: 13.10.2006 18:12

Minä ylistän sinua, Herra, että pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä paransit minut.
Sinä, Herra, nostit elämäni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa. Illalla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
Menestykseni päivinä minä sanoin: "En minä ikinä horju."
Armossasi sinä, Herra, olit vahvistanut minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä pelästyin.
Sinua, Herra, minä huusin ja rukoilin Herraa:
"Mitä etua on verestäni, jos vaivun hautaan? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?
Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."
Sinä muutit murheeni ilokarkeloksi, riisuit yltäni surupukuni ja vyötit minut riemulla,
että sieluni veisaisi sinulle kiitosta eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän ainiaan.



Vastaa
Suosittele Viesti 2/3

Lähettäjä: Elämäni, Lähetetty: 13.10.2006 20:15

kiitoksessa on voimaa . kiitos Jeesus pelastuksesta ja ristintyöstä se on ihmeellistä ja ihanaa .


Vastaa
Suosittele Viesti 3/3

Lähettäjä: aamu-usva Lähetetty: 1.11.2006 23:48
Jumalan enkeleillä on ilo jokaisesta pelastuneesta sielusta . Jumalan parantavaan voimaan voi luottaa. "Muista terveys vielä lasten leipää on..." Pelastus on ikuinen kiitosaihe. Siitä me voidaan kiittää JOKA TILASSA.

"Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa . Illalla on itku vieraana , mutta aamulla ilo ." Tämä jae on useinkin viime aikoina ollut mielessäni. Monesti onkin niin, että illalla joku asia saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta ja ahdistavalta, mutta aamulla saakin iloita uudesta Jumalan armosta ja ongelman kahleet sydämestä irtoavat. Jumalan armo kestää ihmisen koko elämän ajan.

Silloin kun saa vaeltaa jatkuvasti elävän veden virran lähteellä ja olla jatkuvassa sydämen yhteydessä elävään Jumalaan , on helppo ajatella, ettei koskaan voisi langeta. Ihmetellessään kuivassa erämaassa kompuroivia uskonveljiä ja -sisaria lankeaa helposti ylpeyteen; alkaa ajatella, että on ikään kuin omalla hurskaudellaan tai vilpittömyydellään ansainnut Jeesuksen rakkauden. Sekin on kuitenkin Jumalan armoa , hänen tekonsa. Silloin, kun on langennut sellaiseen ajatukseen, että Jumalan elävä läheisyys johtuukin omasta pyhyydestä, niin pelästyy, kun jostain syystä tämä käsinkosketeltava sydämen ilolla täyttävä yhteys alkaakin olla yhä vaikeampaa. Mulle itselleni on nyt jo lyhyenä uskossaoloaikanani käynyt niin, että olen todella pelästyneenä joutunut huutamaan Jumalan puoleen: "Missä sinä olet? Mitä olen tehnyt väärin?" Mutta kun hän saattaa ihmisen nöyrtymään, hän myös uudistaa sydämemme ilon.

(Ristin loistosta pike siirsi)

[TurunWeijo]

Siinä oli taas eräs RistinLoistosta tuotu kallisarvoinen HELMI.

Lisää sellaista!

[Aamu-Usva]

Ilo on jotenkin pinnan alla piilossa, mutta siellä se pulppuaa raikkaana vetenä tullakseen pintaan taas. Jeesus on avain iloon; Hän itse. Hän voi avata ilon oven, jota kukaan ei voi sulkea. "...teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne (Joh.16:22)."