Vaikka minä olisin juuriltani kiskottu,
poikki sahattu, runnettu,
ja palasiksi hajoitettu.
Vaikka minä olisin moninaisten
ahdistuksien puristama,
maahan muserrettu, rujo,
en ole toivoton.
Sillä minä tiedän
Lunastajani elävän
ja näkevän tämän.
Hän kokoaa särkyneet palaset,
hoitaa juuret ja
ottaa ahdistukseni kantaakseen.
Anni Korpela-Onni Terävä.
