Runoja :)

[Aamu-Usva]

Riittäisi pelkkä vesi,
Elämä, joka kuljettaa;
tuuli, joka johdattaa.
En halua kaivata enää
kerran kaipauksesta vapautettuna.
Miksi antaisin uudelleen sitoa itseni orjuuden ikeeseen,
kaipauksen köysillä jatkuvaan tyytymättömyyteen?
Jumala on läsnä;
elävä ja voimallinen.
Hänen omanaan
saan nähdä ihmeitä,
iloita yhdessä enkelien kanssa,
omistaa perheen,
tuntea Kristuksen rakkauden,
kulkea koko ajan eteenpäin,
olla vapaa
ja iloita
ja vielä kerran iloita

[Aamu-Usva]

Vankilasta ei löydy ketään.
Minne ovat vangit karanneet?
Varmasti heidät suljettiin sisään,
mutta nyt ovat lukot auenneet.

Vangit vapaina pyhäkössä
julistavat ilosanomaa.
Jokaisessa sydämessä ilo ja varmuus:
Jeesus voi synneistä vapauttaa.

Kuohuu sana Jerusalemissa:
"Veri Messiaan on vuodatettu."
Kuuluu sanoma Daavidin temppelissä:
"Hänen kansansa on vihdoin vapautettu."

[TurunWeijo]

Halleluja!

Apt. 5:11-42 sanoma runomuodossa.
Kiitos Jeesus!

[Dimi Sefanja]

Kiitos hyvästä runosta sisareni Aamu-Usva.

Taas on löytynyt oikea tahti ja rytmi, kun tässä runossa on kaikki niin mukavasti kohdallaan!

[Aamu-Usva]

Kysyin rukouksessa Jumalalta hänen tahtoaan. Näin ajatuksissani näyn polusta, joka loistaa kultaista valoaan metsän hämärässä.

Minne meidän kuuluu mennä,
mitä meidän tulee tehdä?
Valaise polkusi loistamaan
pimeässä meille valoaan.

Yhdessä kulkien,
kaatuvaa tukien
saamme nähdä valon sen;
Jeesuksen polun kirkkauden.
Se loistaa hämärään metsään;
kutsuu kulkijaa seuraamaan.

Miksi astuisinkaan pimeään,
metsään poluttomaan hämärään..?
Helppo on kulkea polulla,
joka loistaa lempeää valoa.
"Sinun sanasi on jalkojeni lamppu;
valkeus minun tielläni."
Sinun sanasi on MINUN jalkojeni lamppu;
valkeus MINUN tielläni.

Metsä on muinainen,
puilla parta naavainen.
Muinaista polkua ajattelen.
Sillä minä pysyttelen.

[TurunWeijo]

Kiitos Jeesus!


Muinaisia polkuja kuljemme. Jer. 6.16. Sieltä löytyy valkeuksien tie!
Nykyiset uskontojen polut ovat eksytyksen metsään johtavia. Niillä poluilla ei välitetä lähimmäisistä. He kaatuvat ja jäävät metsän pimentoon.
Lempeä valo loistaa Sanasta muinaisille poluille. Siinä Valossa näemme lähimmäisemme ja heidän kärsimyksensä, ja näemme auttaa.

Jeesus on maailman Valkeus!

[Aamu-Usva]

Heräjä jo, Siion, laulamaan,
valmistaudu juhlaan suurimpaan.
Valmistaudu suureen kunniaan,
katselemaan Hänen kauneuttaan.

Heräjä, Siion, laulamaan,
pukeudu jo juhlaan suurimpaan.
Valmistaudu iäti juhlimaan,
Herraa vastaanottamaan.

Kaunistaudu teoilla hyvillä,
sydämiin kylvetyillä jyvillä.
Pukeudu juhlavaatteisiin,
hyviin tekoihin hiljaisiin.

Pukeudu Herraan Jeesukseen,
astu suureen kirkkauteen.
Pukeudu juhlaan suurimpaan,
Heräjä jo, Siion, laulamaan.

Heräjä jo, Siion, laulamaan,
valmistaudu juhlaan suurimpaan.
Pukeudu jo Herran kunniaan,
riennä vastaanottamaan.

[elämäni]

VOI MITEN SULOISIA SANOJA. AAMU-USVA SE ONKIN SAANUT LAHJAN HERRALTA.

[TurunWeijo]

Sävel Aamu-Usvan runoihin alkaa soida usein niitä lukiessa.
Kun vielä saisi ne sävelet soimaan kaikkien kuultaviksi.

[Aamu-Usva]

Kun katselen kättesi työtä,
kevään uutta vihreää;
ei pelkää sydämeni yötä
iäti kestävää.

Uskon, että luot aina uutta
luona veden virtaavan.
Tuot onnea, ikuisuutta;
avaat rakkauden kanavan.

Anna vesiesi virrata uudelleen,
kaiva erämaahan uusi kaivo.
Saihan elävää vettä juodakseen
myös samarialainen vaimo.

Anna rakkautesi jälleen virrata
ja täyttää minun sydämeni.
En Henkesi voimaa enää jarruta;
anna minun kantaa hedelmäni.

[Aamu-Usva]

"Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee; sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani (Ps.84:4)."

Ehkä joskus maalaan sen:
hartaan metsärukouksen,
rukoilijan polvilleen langenneen
päällä pehmeän sammaleen.

Harmaat kalliot ja havupuut;
unohtunut maailma ja ihmiset muut.
Vain yksin edessä Jumalan
sydämeni Hänelle vuodatan.

"Päivä on tullut, mutta silti on yö;
on raskasta elon vainioilla työ."
Yksinäisyys hiipii sydämeen;
sen Jeesus poistaa hiljalleen.

Rukoilijan suusta kuulen sen;
vaikeroinnin ja valituksen:
"Olenko yksin jäänyt jäljelle?
Miten kävi sisarille, veljille?"

Rukoilija kuulee Herransa vastauksen:
"Olen puhdistanut itselleni jäännöksen.
Sitä tarkkaan seulon ja varjelen.
Langennutta koskaan unohda en.

Älä murehdi, älä huolta kanna;
kaikki minun käsiini anna."
Kääntäen katseensa kirkkauteen
rukoilija nousee jaloilleen.

On aika Herran ylistyksen,
karkelonkin iloisen.
Edessä armoistuimen
on hetki Jumalan rakkauden.

[TurunWeijo]

Pyhä Henki antaa näin Taivaan sanomia
runomuodossakin.

"Rukoilija kuulee Herransa vastauksen:
´Olen puhdistanut itselleni jäännöksen.
Sitä tarkkaan seulon ja varjelen.
Langennutta koskaan unohda en.`"

Herran pyhyys on tuossa runossa.

[pike464]

Pyhä Henki antaa näin Taivaan sanomia
runomuodossakin.

"Rukoilija kuulee Herransa vastauksen:
´Olen puhdistanut itselleni jäännöksen.
Sitä tarkkaan seulon ja varjelen.
Langennutta koskaan unohda en.`"

Herran pyhyys on tuossa runossa.

Aamen ylistys Jumalalle!

"Älä murehdi, älä huolta kanna;
kaikki minun käsiini anna."
Kääntäen katseensa kirkkauteen
rukoilija nousee jaloilleen".

[Dimi Sefanja]

Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, Ps. 105:8

[Aamu-Usva]

Uskosta uskoon;
kirkkaudesta kirkkauteen.
Aamuruskon polkua vapauteen.

Sinä, joka annoit huurteen tähän aamuun;
annoit hiukan lämpöä ja valon,
jossa huurre muuttui kimaltaviksi vesipisaroiksi.
Jokaisen havun päässä pieni kimmeltävä kristalli;
ja Sinä,
joka annoit valon tähän aamuun.
Kaikkialla,
kaikissa Sinä olet.
Mutta että me Sinussa olisimme,
jossa kuitenkin elämme ja hengitämme.
Anna tähän aamuun huurteiseen ja valossa kimmeltävään vielä sydän,
joka Sinun valossasi loistaa kirkkauttasi.
Niinkuin auringon valo sytyttää vesipisaran loistamaan,
niin sytytä Sinä minun sydämeni.

[TurunWeijo]

Totisesti aamen tuohon rukousrunoon!

[Dimi Sefanja]

Aamen!

[pike464]

Uskosta uskoon;
kirkkaudesta kirkkauteen.
Aamuruskon polkua vapauteen.
*********************************
AAMEN!"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki".

[Aamu-Usva]

Tule, Herra Jeesus.
Tähän pimeään hetkeen
avaa taivaasi.
Anna kaikkien silmien nähdä kirkkautesi.
Sinä, joka olet maailman valo.
Astu alas kuninkuudessasi,
kutsu jo omasi luoksesi.
Silloin kahleet irtoavat, kaikki kahleet,
viimeisetkin siteet.
Nekin, jotka tuskissaan odottavat sinua
todella hartaammin kuin vartijat aamua,
saavat kuulla äänesi:
"Tulkaa, te minun Isäni siunatut."
Anna minunkin sinä hetkenä kuulla sinun kutsuvan minua
iankaikkiseen iloon.
Anna anteeksi syntini, Jeesus, Herrani,
Kuninkaani ja Vapahtajani.
Tämä maailma riittäisi jo.
Taivaaseen kaipaan;
kotiin Sinun luoksesi, Jumalani.
Rakkauden täydellisyyteen, iloon ja ylistykseen
yhdessä koko perheen kanssa.
Mikään ei meitä enää erottaisi;
ei toisistamme,
ei Sinusta.

[Aamu-Usva]

Niin paljon syntymättömiä sanoja sydämellä;
syntymättömiä pienokaisia, jotka jättävät äidin sylin tyhjäksi;
syntymättömiä Jumalan lapsia ikään kuin kohdun suulle jääneinä.

Ei ole voimaa synnyttää;
ei synny uutta elämää.
Hiljainen toivokin hiipuu;
innokkainkin uupuu.

Käänny puoleen Jeesuksen
itkien, rukoillen,
paastoten, valittaen,
pyytäen, anoen.

Anna kukkaan puhjeta uudelleen;
palauta seurakuntasi ennalleen.
Johdata sieluja vielä pelastukseen;
Hengestä uudelleen syntymiseen.

Anna nähdä, kuinka tulesi syttyy;
kuinka vanha elämä jää,
kun ihminen hengelläsi täyttyy
ja rakkautesi lämmittää.

"Käy läpi kivun ja kärsimyksen
kuin äiti lastaan synnyttäen.
Jaksa vielä vähän;
ei kaikki jääkään tähän."