juuri niin kuin pitääkin,
Kirkontorni nousee ylle kaupungin.
Tässä maassa joka ainut sunnuntai
soivat kellot temppelin,
aivan niin kuin ennenkin.
Tässä maassa 'halleluja' lauletaan,
pieni piiri pyörii vaan
samaa vanhaa rataa aina uudestaan.
Tässä maassa paimen laskee lampaitaan
lämpimässä tarhassaan,
rauhassa käy nukkumaan.
Yksi lammas on tallella tarhassa,
toiset ulkona hajallaan,
mutta paimenta ei se kiinnosta,
kun saa palkkansa ajallaan.
Yksi lammas on lämmössä nuotion,
syö ruohonsa vihreän,
mutta eikö se huoleta ketään, missä on
ne yhdeksänkymmentä yhdeksän?
Tässä maassa kulissit on paikallaan,
kummalliseen näytelmään,
jonka juonta emme muista itsekkään.
Tässä maassa 'rauha, rauha', sanotaan,
vaikkei rauhaa olekaan,
kaduillamme taistellaan.
Yksi lammas...
Tässä maassa, pimeydessä kaupungin
monet itkut itketään,
sillä sudet eivät säästä yhtäkään,
Tässä maassa vielä kuuluu kuitenkin
kadonneita kutsuen
ääni Hyvän Paimenen.
Yksi lammas..."
Pekka Simojoen laulu
