Kirjoittaja Rallatirallaa » Su 01 Tammi, 2012 18:28
Ajattelin laittaa tänne joitakin hengellisiä lyriikoita, eli laulun sanoja, joita olen rustaillut ja jotka kertovat omasta elämästäni ja jotkut ovat ylistyslauluja. Näitä on paljon, enkä viitsi ihan kaikkia laittaa, mitä olen kirjoittanut, koska niitä tosiaan riittää ja palautetta saa toki antaa, jos suinkin viitsii. (:
Kannoit minut valoon
Olin kuin vankina, jälleen kahleissa,
lukittuna tuskassa,
enkä pystynyt paeta, en ilman Sinua,
eivät kahleet auenneet ilman rakkautta
luulin etten löytäisi sitä enää mistään,
että olisin ikuisesti elämäni vankina
En meinannut jaksaa elämää,
en enää tätä pahaa maailmaa
tuo tuska meinasi minut kokonaan hiljaa murtaa
Mutta Sinä pelastit minut, kannoit minut valoon,
autoit pimeydestä pois pakoon,
avasit minun kahleeni, annoit kaiken minkä tarvitsen,
annoit minulle vapauden, elämäni suurimman rakkauden.
Ilman Sinua olisin kai jälleen samanlainen,
aivan yhtä sinisilmäinen, niin epätoivoinen,
niin särkynyt, aivan liian rikkinäinen,
aivan kuin minusta olisi puuttunut pieni palanen
Mutta Sinä pelastit minut, kannoit minut valoon,
autoit pimeydestä pois pakoon,
avasit minun kahleeni, annoit kaiken minkä tarvitsen,
annoit minulle vapauden, elämäni suurimman rakkauden
Paranin
Herrani, Sinut viimein löysin,
kun kaiken maallisen pois työnsin,
sain tuntea viimein olevani vapaa,
ei kukaan muu kuin Sinä voi tuoda sisälleni rauhaa
Lähelläsi saan olla onnellinen,
Sinun luonasi minä paranin,
vain rakkauttasi lähelleni kaipaan,
sillä Sinä tuot luokseni taivaan
Pystyin viimein kuulemaan, kaiken käsittämään,
autoit näkemään, en enää piiloutunut pimeään,
et muuta tahdo antaa kuin pelkkää hyvää
Herrani, en enää palaa takaisin,
vanhan elämäni vuoksesi kadotin,
ja tajusin, sain kaiken mitä aina odotin,
kaiken mikä vietiin, kaiken mitä tarvitsin
Hukkuneet lapset
Tähän maailmaan hukkuneet lapset huutaa,
eivät sisältänsä saa ulos he tuskaa,
vain ajattelevat, että kaikki on turhaa,
vaikka tahtoisivat pois kipunsa purkaa
Tahtovat hekin löytää valkeuteen,
pimeydestä ulos,
pois maailmasi kauneuteen,
pelosta vain,
tähän ikuiseen rakkauteen,
kahelista irti,
taivaalta maistuvaan vapauteen
Tähän maailmaan kadonneet lapset itkee,
sielustansa toisiinsa murheet kitkee,
näin vain jakavat he oloaan turtaa,
tietämättään omaa sisintänsä murhaa
Vain Sinä
Ihmiset, jotka yhä kuolleina vaeltaa,
eivät ehkä koskaan saa tuntea rakkautesi rauhaa,
siksi tahdonkin itseni jälleen kokonaan sinulle antaa,
rukoilen, että taas puhdistaisit, voisit antaa minulle voimaa,
jotta voisin sanasi hedelmää eteenpäin eksyneille kantaa
Vain Sinä voit katkaista ihmisten kahleet,
murtaa synkät mielet, pyyhkiä pois murheet,
vain Sinä voit ympäriltä pimeyden poistaa,
Ihmisille Sinun kirkkaudellasi loistaa,
vain Sinä voit haavoittuneet parantaa,
särkyneet sydämet jälleen ehjiksi rakastaa,
vain Sinä Herrani, sillä ei ole ketään suurempaa
Ihmiset eivät eteenpäin nää,
sillä on heidän luonansa niin pimeää,
siksi tahdonkin soihtuna kadonneille loistaa,
jotta voisin heidät puolellesi voittaa,
niin saisi oikeus viimein sydämissä koittaa,
eivät tuntisi he pelkoa enää, voisivat hekin kantaa hedelmää
Et ole yksin
Sinä olet liian nuori vielä pois nukkumaan,
maailma on täynnä kipua ja tuskaa, joka voi saada kaiken murtumaan,
mutta et silti voi vain heittää kaikkea pois hukkaan, et vielä saa luovuttaa
Tiedän että sinuun sattuu, mutta luota vain Minuun
sillä kyllä kaikki vielä muuttuu, kipu heltyy kun muistot unohtuu,
kyllä kaikki haavat parantuu, aikanaan asiat vielä korjaantuu
Näen ettet jaksa enää kauaa, mutta rakas, anna silti auttaa,
sinä et ole yksin, jos vain annat rakastaa,
täytyy koittaa jaksaa, sillä vielä on edessä matkaa
Tiedän että sinuun sattuu, mutta luota vain Minuun,
sillä kyllä kaikki vielä muuttuu, kipu heltyy kun muistot unohtuu,
kyllä kaikki haavat parantuu, aikanaan asiat vielä korjaantuu
Olet niin todellinen
Nyt viimein ymmärrän,
ei mikään koskaan sattumaa ollutkaan,
nyt viimein käsitän,
et minua koskaan siunaamasta lakannutkaan,
sillä olet niin todellinen
Sinä kuljit vierelläni,
vaikka en Sinua nähnytkään,
niin paljon autoit,
vaikka en eteenpäin päässytkään,
annoit minulle lahjoja,
jotta oppisin Sinut löytämään
Katkaisit kaikki siteet,
josta paha ei aikonut päästää,
annoit minulle tehtävän,
nyt voin viimeinkin kantaa hedelmää
Nyt viimein näen,
avasit silmäni, toit minut valoon,
nyt viimein tiedän,
en ilman Sinua olisi päässyt aaveita pakoon,
sillä olet niin todellinen
Sinulle kunnia
Sinulle kunnia, kirkkaudessa Herrani,
ylistys ja riemu ne Sinulle soikoot,
kuulkaa nyt maat ja kansat,
onnessansa nyt viimein iloitkoot
Soikoon riemu Jumalan,
kirkkaudessa kunnian,
Ylistyksessä suuren Herran,
elävän, iänikuisen,
joka vapautti meidät kerran,
synneistämme puhtaiksi,
murheistamme vapaiksi
Nimetön ylistyslaulu
Sinut ristinpuulle naulittiin
veresi ylleni vuodatettiin
elävässä lähteessä puhdistettiin
haavojesi kautta parannettiin
synneistä vapaaksi maksettiin
Kaiken sen teit vuoksemme, halleluja!
nimesi olkoon ylistetty ikuisesti,
et Sinä luotamme koskaan katoa,
Jeesus, sinä valon toit viimein,
vielä kerran tulet meidät noutamaan,
kaiken pahuuden viimein poistamaan
Kaikki minulle anteeksi annettiin
rakkaudestasi vanhurskautettiin
kuolemankielistä ylös nostettiin
iankaikkisuuteen pelastettiin
soikoon kiitokseni ylös taivaisiin
Elämän virta
En muiden mielipiteistä tahdo välittää,
Sua heidän tähtensä koskaan kadottaa,
Sä yksin kannoit mut elämään,
kaiken jouduit vuoksein kärsimään
Niin suuri rakkautesi on,
se elämän virta on loppumaton,
voi sielun murheistansa puhdistaa,
kaikkein syvimmät haavat taas parantaa
En aio Sua milloinkaan unohtaa
vaikka kaikki katoaisi päältä maan
Sä et lähde pois kuitenkaan
joka toit värit mun maailmaan
Niin suuri rakkautesi on,
se elämän virta on loppumaton,
voi sielun murheistansa puhdistaa,
kaikkein syvimmät haavat taas parantaa
Eikä koskaan sitä muualta saa,
eikä mistään löydy sen parempaa
Isä rakkaani
Isä rakkaani,
et koskaan sydäntäni särkisi,
minun vuokseni,
antaisit sinä kaikkesi
En koskaan voisi ymmärtää,
en kauneuttasi käsittää,
eikä sanat riitä kuvaamaan,
Sinun hyvyyttäsi ollenkaan,
sillä ei ole sen suurempaa,
ei ketään toista joka niin rakastaa
Et sallisi,
minun pimeään eksyä,
noutaisit takaisin
syliin jälleen luoksesi
En koskaan voisi ymmärtää,
en kauneuttasi käsittää,
eikä sanat riitä kuvaamaan,
Sinun hyvyyttäsi ollenkaan,
sillä ei ole sen suurempaa,
ei ketään toista joka niin rakastaa
Viimeksi muokannut Rallatirallaa päivämäärä Ti 03 Tammi, 2012 12:04, muokattu yhteensä 2 kertaa