Hengellisiä lyriikoita

Hengelliset laulut, runot ja musiikki ovat suuri siunauksen lähde!

Hengellisiä lyriikoita

ViestiKirjoittaja Rallatirallaa » Su 01 Tammi, 2012 18:28


Ajattelin laittaa tänne joitakin hengellisiä lyriikoita, eli laulun sanoja, joita olen rustaillut ja jotka kertovat omasta elämästäni ja jotkut ovat ylistyslauluja. Näitä on paljon, enkä viitsi ihan kaikkia laittaa, mitä olen kirjoittanut, koska niitä tosiaan riittää ja palautetta saa toki antaa, jos suinkin viitsii. (:


Kannoit minut valoon

Olin kuin vankina, jälleen kahleissa,
lukittuna tuskassa,
enkä pystynyt paeta, en ilman Sinua,
eivät kahleet auenneet ilman rakkautta
luulin etten löytäisi sitä enää mistään,
että olisin ikuisesti elämäni vankina

En meinannut jaksaa elämää,
en enää tätä pahaa maailmaa
tuo tuska meinasi minut kokonaan hiljaa murtaa

Mutta Sinä pelastit minut, kannoit minut valoon,
autoit pimeydestä pois pakoon,
avasit minun kahleeni, annoit kaiken minkä tarvitsen,
annoit minulle vapauden, elämäni suurimman rakkauden.

Ilman Sinua olisin kai jälleen samanlainen,
aivan yhtä sinisilmäinen, niin epätoivoinen,
niin särkynyt, aivan liian rikkinäinen,
aivan kuin minusta olisi puuttunut pieni palanen

Mutta Sinä pelastit minut, kannoit minut valoon,
autoit pimeydestä pois pakoon,
avasit minun kahleeni, annoit kaiken minkä tarvitsen,
annoit minulle vapauden, elämäni suurimman rakkauden


Paranin

Herrani, Sinut viimein löysin,
kun kaiken maallisen pois työnsin,
sain tuntea viimein olevani vapaa,
ei kukaan muu kuin Sinä voi tuoda sisälleni rauhaa

Lähelläsi saan olla onnellinen,
Sinun luonasi minä paranin,
vain rakkauttasi lähelleni kaipaan,
sillä Sinä tuot luokseni taivaan

Pystyin viimein kuulemaan, kaiken käsittämään,
autoit näkemään, en enää piiloutunut pimeään,
et muuta tahdo antaa kuin pelkkää hyvää

Herrani, en enää palaa takaisin,
vanhan elämäni vuoksesi kadotin,
ja tajusin, sain kaiken mitä aina odotin,
kaiken mikä vietiin, kaiken mitä tarvitsin


Hukkuneet lapset

Tähän maailmaan hukkuneet lapset huutaa,
eivät sisältänsä saa ulos he tuskaa,
vain ajattelevat, että kaikki on turhaa,
vaikka tahtoisivat pois kipunsa purkaa

Tahtovat hekin löytää valkeuteen,
pimeydestä ulos,
pois maailmasi kauneuteen,
pelosta vain,
tähän ikuiseen rakkauteen,
kahelista irti,
taivaalta maistuvaan vapauteen

Tähän maailmaan kadonneet lapset itkee,
sielustansa toisiinsa murheet kitkee,
näin vain jakavat he oloaan turtaa,
tietämättään omaa sisintänsä murhaa


Vain Sinä

Ihmiset, jotka yhä kuolleina vaeltaa,
eivät ehkä koskaan saa tuntea rakkautesi rauhaa,
siksi tahdonkin itseni jälleen kokonaan sinulle antaa,
rukoilen, että taas puhdistaisit, voisit antaa minulle voimaa,
jotta voisin sanasi hedelmää eteenpäin eksyneille kantaa

Vain Sinä voit katkaista ihmisten kahleet,
murtaa synkät mielet, pyyhkiä pois murheet,
vain Sinä voit ympäriltä pimeyden poistaa,
Ihmisille Sinun kirkkaudellasi loistaa,
vain Sinä voit haavoittuneet parantaa,
särkyneet sydämet jälleen ehjiksi rakastaa,
vain Sinä Herrani, sillä ei ole ketään suurempaa

Ihmiset eivät eteenpäin nää,
sillä on heidän luonansa niin pimeää,
siksi tahdonkin soihtuna kadonneille loistaa,
jotta voisin heidät puolellesi voittaa,
niin saisi oikeus viimein sydämissä koittaa,
eivät tuntisi he pelkoa enää, voisivat hekin kantaa hedelmää


Et ole yksin

Sinä olet liian nuori vielä pois nukkumaan,
maailma on täynnä kipua ja tuskaa, joka voi saada kaiken murtumaan,
mutta et silti voi vain heittää kaikkea pois hukkaan, et vielä saa luovuttaa

Tiedän että sinuun sattuu, mutta luota vain Minuun
sillä kyllä kaikki vielä muuttuu, kipu heltyy kun muistot unohtuu,
kyllä kaikki haavat parantuu, aikanaan asiat vielä korjaantuu

Näen ettet jaksa enää kauaa, mutta rakas, anna silti auttaa,
sinä et ole yksin, jos vain annat rakastaa,
täytyy koittaa jaksaa, sillä vielä on edessä matkaa

Tiedän että sinuun sattuu, mutta luota vain Minuun,
sillä kyllä kaikki vielä muuttuu, kipu heltyy kun muistot unohtuu,
kyllä kaikki haavat parantuu, aikanaan asiat vielä korjaantuu


Olet niin todellinen

Nyt viimein ymmärrän,
ei mikään koskaan sattumaa ollutkaan,
nyt viimein käsitän,
et minua koskaan siunaamasta lakannutkaan,
sillä olet niin todellinen

Sinä kuljit vierelläni,
vaikka en Sinua nähnytkään,
niin paljon autoit,
vaikka en eteenpäin päässytkään,
annoit minulle lahjoja,
jotta oppisin Sinut löytämään

Katkaisit kaikki siteet,
josta paha ei aikonut päästää,
annoit minulle tehtävän,
nyt voin viimeinkin kantaa hedelmää

Nyt viimein näen,
avasit silmäni, toit minut valoon,
nyt viimein tiedän,
en ilman Sinua olisi päässyt aaveita pakoon,
sillä olet niin todellinen

Sinulle kunnia

Sinulle kunnia, kirkkaudessa Herrani,
ylistys ja riemu ne Sinulle soikoot,
kuulkaa nyt maat ja kansat,
onnessansa nyt viimein iloitkoot

Soikoon riemu Jumalan,
kirkkaudessa kunnian,
Ylistyksessä suuren Herran,
elävän, iänikuisen,
joka vapautti meidät kerran,
synneistämme puhtaiksi,
murheistamme vapaiksi


Nimetön ylistyslaulu

Sinut ristinpuulle naulittiin
veresi ylleni vuodatettiin
elävässä lähteessä puhdistettiin
haavojesi kautta parannettiin
synneistä vapaaksi maksettiin

Kaiken sen teit vuoksemme, halleluja!
nimesi olkoon ylistetty ikuisesti,
et Sinä luotamme koskaan katoa,
Jeesus, sinä valon toit viimein,
vielä kerran tulet meidät noutamaan,
kaiken pahuuden viimein poistamaan

Kaikki minulle anteeksi annettiin
rakkaudestasi vanhurskautettiin
kuolemankielistä ylös nostettiin
iankaikkisuuteen pelastettiin
soikoon kiitokseni ylös taivaisiin


Elämän virta

En muiden mielipiteistä tahdo välittää,
Sua heidän tähtensä koskaan kadottaa,
Sä yksin kannoit mut elämään,
kaiken jouduit vuoksein kärsimään

Niin suuri rakkautesi on,
se elämän virta on loppumaton,
voi sielun murheistansa puhdistaa,
kaikkein syvimmät haavat taas parantaa

En aio Sua milloinkaan unohtaa
vaikka kaikki katoaisi päältä maan
Sä et lähde pois kuitenkaan
joka toit värit mun maailmaan

Niin suuri rakkautesi on,
se elämän virta on loppumaton,
voi sielun murheistansa puhdistaa,
kaikkein syvimmät haavat taas parantaa

Eikä koskaan sitä muualta saa,
eikä mistään löydy sen parempaa


Isä rakkaani

Isä rakkaani,
et koskaan sydäntäni särkisi,
minun vuokseni,
antaisit sinä kaikkesi

En koskaan voisi ymmärtää,
en kauneuttasi käsittää,
eikä sanat riitä kuvaamaan,
Sinun hyvyyttäsi ollenkaan,
sillä ei ole sen suurempaa,
ei ketään toista joka niin rakastaa

Et sallisi,
minun pimeään eksyä,
noutaisit takaisin
syliin jälleen luoksesi

En koskaan voisi ymmärtää,
en kauneuttasi käsittää,
eikä sanat riitä kuvaamaan,
Sinun hyvyyttäsi ollenkaan,
sillä ei ole sen suurempaa,
ei ketään toista joka niin rakastaa
Viimeksi muokannut Rallatirallaa päivämäärä Ti 03 Tammi, 2012 12:04, muokattu yhteensä 2 kertaa
Rallatirallaa
 

Runot täynnä elämää!

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ma 02 Tammi, 2012 23:23

Niissä säkeissä on Elämää, joka löytyi vasta kuoleman tien koluamisen jälkeen! Koettua! elettyä!

Siunausta sinulle!


:idea:
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Rallatirallaa » Ti 14 Helmi, 2012 1:56


Oon kirjoitellut tässä nyt jotakin lisää...

En tahdo palata takaisin

Sinussa olen
Sinussa elän
Sinussa hengitän
en tahdo sydäntäsi särkeä
kaiken sen jälkeen
mitä minulle antanut oot

Ei en tahdo palata takaisin entiseen
haluan unohtaa kaiken menneen
kaiken sen mikä väliimme tulee
koska se sattuu, se liikaa sattuu

Olen niin pahoillani kaikesta,
siitä miten Sinua petin
ja Sinulle selkäni käänsin
silti annat anteeksi, kaiken anteeksi

Sinä kannat
Sinä vahvistat
Sinä aina autat
ja jaksan kulkea eteenpäin
siinä toivossa
jonka jo Sinussa näen


Sinua rakastan

Tule takaisin
hae minut jo kotiin
minä odotan
sillä Sinua rakastan

Ei enää pelkoa, ei tuskaa,
ei kyyneleitä
ei luonasi yhden ainoatakaan valhetta
murheen kahletta

Vain iloa ja rauhaa
tuo Sinun armosi taivaan
se riemu ja rakkaus
vain sitä luoksein kaipaan

Läheisyytesi
on suurin lohtuni
sen parempaa
ei mistään saa


Et päästä irti

Vaikka minä kaatuisin
seisoisit silti vierelläni
tarttuisit minun käteeni
nostaisit minut jälleen ylös,
kun sitä Sinulta pyytäisin

En omin voimin pystyisi nousemaan
Sinä vahvistat minua ja annat voimaa
kun unelmat meinavat kuihtua taas
kun lannistaa ja meinaan luovuttaa
Sinä et päästäisi irti kuitenkaan
etkä minua koskaan katoamaan

Vaikka minä horjuisin
et heittäisi luotasi pois
oikealle tielle ohjaisit
ja sen jälleen valaisisit
ei luonasi näy pimeää


Kaiken se kantaa

Ei mikään minua Sinusta erottaa
voisi kai milloinkaan
ei tätä paloa voi enää sammuttaa
kun juurtuneena rakkauteesi olla saan

Ei kuolema, ei elämä
ei mikään voisi luotasi
pois ottaa

armosi ja rakkautesi
se ikuisesti kestää
kaiken se kantaa

upotettuna, hyvyyteesi
se kaiken eheäksi saa
iloiten Sinussa voin jatkaa matkaa
olla pelosta jälleen vapaa

Tiesi eivät horju

Olet sama kuin eilen
tänään ja ikuisesti
Sinun tiesi eivät horju
en kai mitään antaa mä voisi
hinnaksi rakkaudestasi
tällaisenaan Sinulle kelpasin

Sydämesi on niin kaunis
kirkas ja puhdas
ei riitä sitä kuvaamaan
koko maailmankaikkeuskaan

eteesi astua sain
vaikka huusin kurjuuttain
Sinä pyyhit kivun pois
kaiken takaisin minulle toit

Et väisty luota sorretun
tuot ahdistetulle lohdun
Sinä olet kilpeni
turvani ja suojani
etkä ikinä luotain
pois väistyisi
Rallatirallaa
 

Hyviä kaikki

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 14 Helmi, 2012 17:39


Paras runosi on
"OLET NIIN TODELLINEN!"
Se kolahtaa yhä uudelleen. Olen lukenut sen muutamia kertoja!

Siunausta sinulle Susanne!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja jussi83 » Ma 27 Helmi, 2012 19:27


Siunaavia runoja pidän paljon hengellisistä runoista siunaavat paljon
Avatar
jussi83
 
Viestit: 21
Liittynyt: La 19 Marras, 2011 23:17
Paikkakunta: Oulu


Paluu Lauluja, runoja, musiikkia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron