Tuo hetki Getsemanessa
on jäänyt mielehen,
kun siellä ahdistuksessa
sain nähdä Jeesuksen
EN UNHOITA, EN UNHOITA,
EN KOSKAAN TUSKIAS.
OI, SIELLÄ NÄIN SUN POLVILLAS
MÄ GETSEMANESSA
Kun Sua yrttitarhassa
hengessä katselin,
mä maailman syntein tuskassa
Sun siinä huomasin.
Oi, keikkein jättämänä vain
Sä kärsit tähteni.
Oi, että muistaisin mä ain:
Sä maksoit velkani.
Jos sydämeni rakkauden
Sä huomaat jäähtyvän,
mua johda Getsemanehen
Sun luokses, kärsivän.