Kun Herra vain mua paimentaa,
mä hältä kaiken saan.
Hän elämän vetten äärelle vie,
suo vihreän laidunmaan.
Mun sieluni Hän virvoittaa
ja kädellään johtelee.
Hän nimensä tähden oikeaan vie
ja eteenpäin saattelee.
Ei peljättää voi kuolokaan,
kun kanssani käyt Sä vaan.
Sun vitsasi on ja sauvasi myös
mun lohdutukseni ainiaan.
Sä mulle pöydän valmistat
myös vainoissa tämän maan.
Kun voitelun suot, niin maljani on
taas kiitosta tulvillaan.
Nyt hyvyys, laupeus seuraavat
mua päivittäin päällä maan,
Ja huoneessa Herran asua saan
mä armosta ainiaan.