Käden alla Isän rakkaan
varjon siunatun mä sain,
linnan vahvan, kunniakkaan,
tuen, turvan tuskissain.
Kiitos, Isä, korpitiellä
yksin en nyt kuljekkaan.
Kanssani käy Paimen siellä.
Sylissään mä lepään vaan.
Pesä pieni pääskysellä,
kotka lentää vuorillaan.
Paimenella helma hellä.
Siellä tyyntyä mä saan.
Paimen auttaa laupiaasti
uupunutta päivittäin,
nostaa, kantaa loppuun asti.
Tielle jäisin yksinäin.
Mainen onni vaihtuvainen
on kuin varjot kuutamon.
Herran armo toisenlainen,
iankaikkinen se on.
Usko lausuu: Herran teillä
kaikki kääntyy parhaimpaan.
Nyt jos kylvän kyyneleillä,
kerran riemuin niittää saan.
Pilvilläkin pimeimmillä
siunaus on seurassaan.
Siksi Herran ystävillä
hätää ei nyt milloinkaan.