Kerran kaunehin
laulu riemuisin
soi kuin vetten pauhu aivan.
Sen mä kuulla saan,
pois kun päältä maan
saavun riemuhun mä taivaan.
Karitsan kun edessä mä seisoen
taivaan kultakanteleita soittelen,
silloin valtavin
laulu riemuisin
soi kun vetten pauhu aivan.
Jeesus rakkahin,
saanko vihdoinkin
myös mä päästä autuuteesi?
Saako tälläinen
heikko ihminen
tulla, Jeesus yhteyteesi?
Saa, kun itse tälläisen Sä lunastit,
veres kalliin tähteni kun vuodatit!
Jeesus rakkahin,
saan siis vihdoinkin
täältä päästä autuuteesi.
Myrskyt maailman
kerran unhotan
Jeesustani katsellessa
helmiporttien
maahan riemujen
mulle myöskin auetessa.
Haavoihinsa pyhiin nukuttuani
saan mä voitonkruunun herätettäsäni.
Myrskyt maailman
kerran unhotan
Jeesustani katsellessa.