Näin minä tulin uskoon

Kerromme pelastuksen Tien Totuutta etsiville,
jotka tahtovat löytää Jeesuksen!

Näin minä tulin uskoon

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Ke 25 Helmi, 2009 22:59


Lapsuuteni perhe oli uskossa. Jossain vaiheessa vanhempieni uskonelämä kuitenkin hiipui. Kaipa mun vanhempani koko ajan uskonsa säilyttivät, mutta uskovien yhteys jäi ja maailma tuli tilalle. Mun isä alkoi jossain vaiheessa juomaan ja he erosivat, kun olin noin 12-vuotias. Mulla oli vaikea murrosikä. Aloin jo tosi nuorena juomaan aina silloin tällöin. Koulu mulla meni kuitenkin hyvin, niin ei kukaan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, mitä vapaa-aikanani tein. Ja oli mulla joitain hyviäkin harrastuksia...

Lukion toisen ja kolmannen luokan välisenä kesänä pääsin kibbutsille Israeliin. Tapasin siellä israelilaisen miehen, joka tuli hyvin nopeasti mun perässä Suomeen. Hänen kanssaan me muutettiin yhdessä ylioppilaskirjoitusteni jälkeen Israeliin, missä asuin ensin tämän miehen kanssa ja sen jälkeen muuten vain yhteensä noin kolme vuotta. Israelissa aloin silloin tällöin juomisen lisäksi polttaa kannabista. Olin kuitenkin koko ajan töissä. En koko aikana Israelissa ollessani törmännyt yhteenkään uskovaan. Harkitsin jopa juutalaisuuteen kääntymistä. En oikeastaan ollut uskonnosta itsestään kiinnostunut, mutta olin kiinnostunut Israelin kansallisuudesta. Ja miesystäväni kanssa haaveiltiin kunnon juutalaisista häistä. Kääntyminen olisi kuitenkin ollut pitkä prosessi jonkun uskonnollisen naisen opetuksessa, mihin en loppujen lopuksi lähtenyt. Ero miesystävästäni oli mulle tosi tuskallinen kokemus. Olin ollut niin naiivi ja nuori. Mun sydämeni hajosi, kun kuulin hänen jatkuvasti pettäneen mua mun kavereiden kanssa. Luottamus ihmisiin lyötiin lyttyyn.

Jossain vaiheessa tulin käymään Suomessa ja löysin baarista itselleni seuraavan miehen. Hänen kanssaan me poltettiin sauhua aika paljon ja kasvatettiin itsekin kannabista vaatekaapissa. Opiskelin matkailualan tutkintoon ja kävin töissä. Vapaa-aikanani en tehnyt juuri muuta, kuin baarittelin ja kotona ollessa polteltiin. Välillä ajattelin lopettaa juomisen ja polttelun kokonaan, mutta aina mä löysin itseni taas dokailemasta jostain. Kouluunkin mennessäni välillä söin aamulla gramman verran hasista. Sitten oli hauskaa, kun se koulupäivän aikana alkoi hiljalleen vaikuttaa. Oon aina tuntenut itseni yksinäiseksi, enkä ole uskonut kenenkään välittävän. Olin aika mustasukkainenkin, koska pidin kaikkia muita niin paljon itseäni parempina. Mulla oli tosi huono itsetunto, vaikka ei sitä ulospäin tainnut huomata. Sydämen rauhaa olin alkanut etsiä jo Israelissa asuessani. Hain sitä meditaatiosta ja joogasta, enkä välittänyt isäni kutsuista seurakuntaan. Hän oli saanut uudistua uskossa aika pian vanhempieni eron jälkeen. Kristinusko ja Jeesus näytti jotenkin paljon latteammalta kuin itämainen mystiikka. Mutta mun sisäinen tuska vain kasvoi. Mulla oli Bhagavadgita alustana, kun väsäilin jointteja ja sitä mä välillä poltellessani luin. Rauhaa en saanut. Päinvastoin olin todella ahdistunut ja pelkäsin illan ja yön tuloa. Välillä yksin nukkumaan mennessäni olin niin kauhuissani ja ahdistunut, että mun oli pakko ottaa diapameja tai jotain, että pystyin olemaan. Pillereillä välillä parantelin krapulaakin.

Jossain vaiheessa mun nuorin sisko tuli uskoon ja jostain syystä mä iloitsin sen puolesta tosi paljon. Muistan kirjeen, minkä sain siskoltani. Ulospäin mä näytin aina olevan vahva ja pärjäävän hyvin. Sisko kirjoitti: "Sä ehkä luulet, että sun ei tarvi tulla uskoon. Mutta kyllä sun tarvii." Muistan aina myös yhden tekstiviestin, minkä ennen niin sulkeutunut ja ujo narkomaanisiskoni lähetti: "Mä palan rakkaudesta Jeesukseen." Mun isä sai siis rukousapua. Ne varmaan rukoili seurakunnassakin mun puolesta. Aloin kiinnostua Raamatusta. Olin nuorempana lukenut sitä jonkin verran ja nyt aloin taas uudestaan lukea. Enkä voinut lopettaa, kun tunsin sydämessäni, että niiltä sivuilta mä voin löytää vapauden. Jossain vaiheessa lopetin kannabiksen polttelun kokonaan. Aloin rukoillakin ja yritin saada baareissa aikaan keskustelua Jumalasta. Rukoilin yhä enemmän ja kesällä vuosi ennen uskoontuloa paastosin muutaman päivän Raamattua lukien. Silloin mulla oli vähän parempi olla. Mä huusin: "Herra, Herra", mutta en tehnyt taivaallisen Isän tahtoa. Kyllä mä tiesin, miten monet ihmiset on tullut uskoon ja kaikki niiden elämässä on muuttunut, mutta ajattelin, että mä en ehkä kelpaa Jeesukselle. Muistan yhden unenkin, minkä näin noihin aikoihin. Unessa sanoin itkien: Entä jos mä en kelpaakaan?

Rukoilin tuskissani ja pyysin saada tulla uskoon Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Rukoilin myös elämääni ihmistä, jolle voisin kertoa kaiken, mitä mun mielessä oli. Tunsin paljon uskovia, mutta ajattelin, että ei ne varmaan ymmärrä mua... Raamattua luin koko ajan ja aloin käydä kokouksissakin useammin. Monesti pidättelin itkuani, kun laulettiin hengellisiä lauluja.

Tammikuussa noin puoli vuotta ennen uskoontuloani lopetin yhtäkkiä tupakan polttamisen. En ollut edes ajatellut lopettaa, kun se yhtäkkiä vain loppui. Kaipa se oli yksi Jumalan keinoista murtaa mua vielä syvemmältä. Olin todella kovaa maata sanan siemenelle. En millään olisi murtunut. Yritin antaa Jumalalle hyviä tekoja, elää kuin uskovat. En ymmärtänyt, että mun tulisi vain ottaa vastaan hänen armonsa. Luovuin kaikesta muiden uskontojen kirjallisuudesta ja I Ching korteista ja muusta sellaisesta. Koin ottaneeni askeleen oikeaan suuntaan. Mutta en tiennyt vielä, mistä kaikesta mun tulisi luopua. En tiennyt täydellisestä mielenmuutoksesta, minkä Pyhä Henki voi vaikuttaa.

Jumala oli tehnyt työtä mun sydämessäni ja antanut mun nähdä hyvyyttään, mikä veti mua parannukseen. Mutta edelleen mä olin ahdistunut ja peloissani. Lähdin Joensuun yliopistoon psykologian pääsykokeisiin. Mulla oli Raamattu mukana, mutta mun miesystäväni oli jo tosi kyllästynyt mun usko-juttuihin. Mentiin Joensuussa yhden kaverin tyköön majailemaan ja siellä mä tapasin Markon. Ei me silloin vielä puhuttu paljon mitään. Sain vaan tietää, että Marko oli entinen Jehovan todistaja. Pari sanaa vaihdettiin liittyen johonkin seurakuntiin, mutta mulle jäi sydämeen sellainen pakottava tarve ottaa Markoon uudelleen yhteyttä. Silloisen miesystäväni kanssa me oltiin jo sovittu, että jätetään meidän juttu siihen... Taisi mennä pari kuukautta ennen kuin uskalsin ottaa Markoon yhteyttä. Soitin sille ja alettiin kirjoitella sähköpostia toisillemme. Pystyin heti kertomaan kaiken kipuilustani uskonasioiden kanssa. Marko oli jo uskossa ja rohkaisi mua lähtemään uskon tielle. Annoin elämäni Jeesukselle kokonaan ja sain nähdä, miten ne kaikki mun pelkoni ja ahdistukseni väistyi pois. Markon esirukoukset oli mun tukena koko ajan, kun Jeesuksen edessä ymmärsin entisen elämäni saastaisuuden. Mun sydämen täytti uusi ilo ja rakkaus, kun sain aloittaa uuden elämän. Sain synnit anteeksi. Jeesus vaikutti uuden ihmisen syntymän. Mun isä kastoi mut ja Markon yhtaikaa ja noin puoli vuotta sen jälkeen mentiin naimisiin. Nyt meillä on kaksi ihanaa pientä tyttöä. Kiitän Jumalaa kaikesta, mitä oon Häneltä saanut!!!




___________________________________
@Dimi Sefanja suurensi tekstin.
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 933
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja sillanrakentaja » La 28 Helmi, 2009 23:40


Olipas avoin tilitys uskoon tulostasi!
Ehkäpä minäkin rohkenen ja jaksan kirjoittaa oman uskon tulo tarinani tänne joku päivä....nyt kello vaan sen verran paljon, että meen nukkumaan...Ja luen ehkäpä pirteämpänä uudestaan tekstisi :lol:
- Nää huume jutut olikin uusia, siis miten otetaan ennen kouluun menoa,en tieny et niin voi toimia...mutta ne epäolennainen osa asiaa...
-Vaan suuri elämän muutos ja miten tulit uskon oli pointti :lol: Siunausta!




___________________________________
@Dimi Sefanja suurensi tekstin.
sillanrakentaja
 
Viestit: 12
Liittynyt: La 28 Helmi, 2009 23:15
Paikkakunta: Etelä Suomi

ViestiKirjoittaja sillanrakentaja » Ti 07 Syys, 2010 13:45


luin jälleen sun uskoontulokertomuksesi ja aattelin kirjoittaa omani myös kun kauan sitten lupailin.
Itse en ollut uskovasta kodista, mutta monen hassun yhtälön seurauksena kävin helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa ilpoisten nuorisotalolla ja opin pieniä muistilauseita sielä usean vuoden aikana ja koin sen uskon lämmön ja rakkauden. Hän kutsui meitä pyhäkoululaisia myös helluntaiseurakunnan kesäleireille. Sielä viihdyin hyvin. Iltarukouskokouksissakin olin ja leirikuorossa. Ja niitä lauluja sitten lauleskelin kotonakin.
Leirillä mulle tuli myös valinnan paikka, että haluunko antaa elämäni Jeesukselle, en kokenut olvani vielä valmis, kun ihailin niin kovasti vanhempia sisaruksiani jotka olivat kovia bilettäjiä...ja tahdoin itsekin yhtä vauhdikkaan aikuisuuden ja aattelin, että joudun luopua monesta hauskasta, jos tulen jo lapsena uskoon. Sanoin Jumalalle, että kysy minulta sitten kun olen 18-v uudelleen, sitten oon tarpeeksi vanha tekemään ratkaisunun.
Aikaa kului sitten yläasteella aloin käymään diskossa...ja koin sen kaiken niin tyhjäksi filmaamiseksi, mulla halu johonkin todellisempaan ja aidompaan...en alkanut juomaan tupakkaakin kokeilin vain pari sauhua, ei mua kiinostanu sellanen. (Herran varjellusta, näin jälk. päin ajatellen oli monessa jutussa jatkuvasti mukana).

Kun olin 17v Jumala alkoi kutsua minua vaikka missä eri tavoin, mulla oli valtava ahdistus ja levottomuus jos kuulinkaan sanan Jeesus, tiesin, ettei mulla ole vält kunnossa Jumalan kanssa.

Sitten täytin 18-v ja aloin monen tapauksen seurauksena käymään Lutterin kirkossa Turussa (Sleyssä)nuorten illoissa. Sielä kävi melkein sata nuorta yli 50 ainakin...aloin käymään sielä säänöllisesti. Hengelliset laulut kosketti mua syvästi., luin paljon lauluvihkoa sielä...oli kova jano/kaipaus Jumalan puoleen!
Kerran sitten yksi poika halusi saattaa minut pois sieltä nuorten illasta, ja kysyi multa että oonko uskossa. Mä sanoin, etten tiedä...en tiedä kelpaanko Jumalalle...hän kysyi, Uskotko, että Jeesus on olemassa, sanoin että uskon. Sitten hän sanoi no kyllä sä sitten oot uskossa! Mä mietin noinko helppoa se on!
Kuitenkin Jumala kysyi multa vielä erikseen kun olin yksin kotona tahdono seurata häntä, olla hänen omansa johon vastasin myöntävästi, koska tiesin etten voisi muuten olla koskaan onnellinen oikeesti, vaikka siinä joutuiskin tekemään uhrauksia...

Ensimmäinen todistukseni oli isälleni autossa. Sanoin hänelle onnellisesti, nyt olisin valmis kuolemaan! Mulla oli hyvä olo ja olo ettei mun tarvii enää etsii mitään oon Jumalan oma ja se riittää mulle!
Isäni oli vähän järkyttynyt ja sanoi, että ethän sä oo seurustellut koskaan, sulla ei oo ammattia etkä oo nähnyt juuri mitään elämässäsi. Mutta mulla oli niin hyvä olo =)

Kun olin 19-v niin näin silmissäni kun olin lapsi ja rukoilin tän rukouksen että Herra kysy multa kun oon 18-v olin itse jo unohtanut koko rukouksen, mutta Jumala ei ollut ja hän piti siitä kiinni ja mulle tuli niin kiitollinen olo Jumalan uskollisuudesta kuinka hän oli jaksanut odottaa mua! =) Sain olla sen jälkeen monissa seurakunnan jutuissa mukana Kristillisessä radiotyössä, seurakunien kuoroissa, Alfakursseilla vetäjänä ja vaikka missä...ja kasvaa jumalan tuntemisessa, välillä ollaan menty takapakkiakin, mutta virheistä on saanut oppia...ja oon niin kiitollinen siitä että saan olla Jumalan oma! Se on parasta mitä voi olla! Koskaan ei tarvii olla yksin, meillä on auttaja, puolustaja, opettaja ja Jumalan suuri rakkaus kuinka hän hyväksyy ja hoitaa parempaa ei ole!!!!!!!!!! =)

Tänään mulla oli vaikeuksia nousta sängystä väsytti niin paljon, rukoilin, Herra auta mua tänä päivänä, anna voimasi tähän päivään, itse en isä jaksa... ja niin taas mennään........... Siunausta! Ja te ketkä vielä etsitte Jumalaa, niin se on paras tie Herran tie!




___________________________________
@Dimi Sefanja suurensi tekstin.
sillanrakentaja
 
Viestit: 12
Liittynyt: La 28 Helmi, 2009 23:15
Paikkakunta: Etelä Suomi

Aamen.

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 07 Syys, 2010 18:03

Monin tavoin Jumalan armo vetää ihmistä puoleensa. Hänen hyvyytensä vetää parannukseen! Room. 2:4.
Kiitos Herralle, että sait, "sillanrakentaja", kokea uudesitsyntymisen. - Miten se tapahtui? Siitä olisi ollut mukava lukea.

Olisi hienoa saada lukea muidenkin uskoontulokokemuksia. Sellaiset aina rohkaisevat vanhojakin, kauan uskossa olleita.

Itse uskoin Jumalaan ja Jeesukseen sekä ristin työhön ja ylösnousemukseen jo muutama vuosi ennen uskoon tuloani. Jumalan olemassaoloon uskoin aivan pikkupojasta lähtien. Mutta uskossa oleminen ei siis ole samaa kuin totena pitäminen! Minun piti tulla uskoon. "Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.." Hebr. 4:3.
Pyhä Henki sai johdattaa suuren syntisen paikalle näkemään todellisuus itsestä. Samoin Pyhä Henki tahtoo jokaiselle näyttää synnin todeksi! Silloin vasta ristin veren armo kelpaa. Syntinen näkee vertavuotavan Vapahtajan sijaiskärsijänään. Silloin armo virtaa pimeään sydämeen, ja Valo poistaa pimeyden. Tapahtuu uudestisyntyminen. Elämä voittaa!
Halleluja! Kiitos Jeesus veren armosta!

Ihmiselämän suurin ja ihanin hetki on todella se, kun saa valita, että antaa elämänsä Jeesukselle!!! Pyhä Henki alkaa silloin vaikuttaa sydämessä. Siitä alkaa Elämän tie. Kurjan syntisen sydän avataan Taivaan Voimalle! Jeesuksen verellä puhdistetussa sydämessä tulee tilaa Jumalan rakkaudelle .

Uskoon tulemisen tapahduttua vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan; se on upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen!
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. ..
... Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. "
Apt. 2:38,41.
Ilman raamatullista kastetta ei ole raamatullista uskonelämää!

Tässä on tie, sitä käykää!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2564
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja sillanrakentaja » Ke 08 Syys, 2010 16:13


Veijo kysyi, että miten mä uudestisynnyin?
Sillon kun päätin alkaa seuraamaan teitosesti Jeesusta.

Mutta sitten mulla oli erikseen pyhänhengen täyttymis kokemus ja Jumalan ylitsevuotavan rakkauden kokemus, mikä taas syvensi uskoani. Mä kävin niihin aikoihin kansanlähetyksessä. Olin sielä opiskelija nuorissa ja niihin aikoihin elämäni oli hieman pirstaleina erään ihmisen menetyksen vuoksi. Kävin siinä samassa monia muita asioita läpi. Mulla oli myös synnintuntoa kovasti yhessä jutussa, mitä en voinu uskoo saavani jumalalta anteeksi itkin sitä jopa useamman kuukauden ja kaduin...vaikka Jumala oli sen varmaan jo ajat sitten antanu jo anteeksi yhestäkin kerrasta, mutta en vaan voinu itselleni antaa anteeksi.
Niihin aikoihin sain monesti kokea Jumalan lämpöaä ja hyvyyttä kodissani...luin myös paljon hengellistä kirjallisuutta...mmm. anteeksi annon voimaa...Kävin tosiaan silloin kansanlähetyksen opiskelija nuorissa meillä oli hyvä porukka sielä. Kerran sielä laulaessamme yhessä laulussa oli Jumalan rakaudesta purskahdin täysillä itkemään ne ihmetteli mikä ihme muhun iski sain vaan sanottua itkuni keskeltä että Jumala rakastaa mua niin valtavasti! Koin saaneeni kaikki synnit anteeksi niihin aikoihin sain myös kielilläpuhumisen armon lahja ja olin tosi iloinen siitä rukoilin paljon ja olin hyvin iloinen, todistin Jumalasta muille...

Mutta siitä n. puolen vuoden päästä ajauduin yhteen lahkoon, mitkä kokoontuivat kodeissa ja olivat aika lakihenkisiä ja kehoittivat eroomaan seurakunnasta, mulla oli sielä monia vastuu alueita, jotenkin vaan tottelin erosin kaikesta, ja menin 100% mukaan siihen porukkaan n. puoli vuotta meni kun ilo oli kadonnu ja ahdistus tullu tilalle. Ja aloin myös tuomitsmaan muita ns. väärä uskoisina. Jossain vaiheessa sitten se porukka käänsikin selkänsä yhen asian suhteen ja olin tyhjän päällä. Onneksi mulla oli seurakunta tausta takana ja muutamia uskovia ystäviä. Aloin käymään Raamattu puhuu seurakunnassa, missä puhutaan paljon Jumalan armosta sain sieltä myös paljon tukea ja kannustusta jatkaa uskon tietä...aloin eheytyä jälleen. sielä kävin silloin säänöllisesti nyt silloin tällöin, vastaanotto on aina yhtä lämmin sinne mentäessä se tuntuu hyvältä! Nykyään käyn monissa seurakunnissa ja seurakuntien ulkopuolella ystäviä mulla on lähes joka turun seurakunnasta ja olen iloinen heistä kaikista. Joka seurakunnasta oon saanu nähdä jotain eri ominaisuuksia Jumalasta. Kaikkialla on pieniä eri korostuksia, ja kaikkialla on myös todellisia Jumalan palvelioita... ja tietty muitakin, mutta Jumala on lopullinen tuomari ja me ei voida tietää missä vaiheessa hän on uskon tiellään, Jumala sen vaan yksin tietää. Tässä lyhykäisyydessään tää juttu... tähän voisi lisätä vaikka mitä mahtavia yksityiskohtia Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta... ja uskon elämä jatkuu ja toivottavasti sitten jonain päivänä saan olla taivaassa kaikkien muiden uskovien kanssa ympäri maailmaa... =) Sielä on rauha ja sielä on kaikki selvää, ei oppiriitoja... ei syntiä eikä mitään pahuutta! Sielä on hyvä olla.




___________________________________
@Dimi Sefanja suurensi tekstin.
sillanrakentaja
 
Viestit: 12
Liittynyt: La 28 Helmi, 2009 23:15
Paikkakunta: Etelä Suomi

Tosi hyvää!

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ke 08 Syys, 2010 19:36

Kiitos Sillanrakentaja! (HL)
Iloitsin sydämestäni viestistäsi! Siinä vaikutti Pyhä Henki. Rakkauden lähteestä pulppuavia sanoja. Kiitos Jeesus!

Mikähän tuo mainitsemasi kodeissa kokoontuva porukka mahtoikaan olla? (Ds)

Uskovien on vaan vaikea ymmärtää seurakunta-asiaa, koska kaikki uskovien toiminta on kovin rikkinäistä, hajallaan. Eräs suuri sekaannuksen ja riitaisuuden aiheuttaja uskovien keskuudessa on Suomen ev.lut. kirkko. Vaikka joissain kirkon piirin lahkoissa (kuten Kansanlähetyksessä) on mukana uskossa olevia, niin kuitenkin luterilainen toiminta lapsikasteineen on sen perustana, ja silloin se on harhaoppia. On ikävä sanoa harhaopiksi sellaista, jossa on mukana oikeita uskovia; jotka ovat eksyksissä. Mutta tosiasiat nyt vain ovat niin.
Jumala tahtoo etsiä kadonneet takaisin omaan laumaansa. - Ja jokainen tietää, ettei kirkko ole se yhteenkokoamisleiri!!! :!:

Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen ensin tunnustamaan keskinäisen yhteytensä muihin Jumalan lapsiin. :friends Siitä alkaa eteen päin meno. Meidän kokoustemme rukoushetkissä kuuluu usein tuo siunaus: "Siunaa Jeesus kaikkia uudestisyntyneitä omiasi Turussa!"

On ihana tunnustautua yhteyteen KAIKKIEN veljien ja sisarten kanssa. Ja siihen päälle laitetaan se totuuden sanoma, että tahdomme auttaa kaikkia sisälle alkuperäiseen kristinuskoon.
:IAg

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet." Luukas 13:34.
TAAS JEESUS TAHTOO KOOTA SEURAKUNTANSA! Kuka tahtoo olla siinä mukana? :?:

Tässä sanoma sinulle, rakas uskonystäväni nimimerkki "Sillanrakentaja":
http://www.Jeesus-on-Herra.com/todellinenseurakunta.htm

Siunausta!
_________
Viimeksi muokannut TurunWeijo päivämäärä Su 12 Syys, 2010 10:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2564
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Muista kuitenkin

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » To 09 Syys, 2010 18:55


Selvennystä .., jos vaikka joku uskosta osaton lukee tätä:

Tällä foorumilla ei pidetä lapsikastetta kristillisenä. Pyhä Henki tahtoo auttaa jokaisen lapsikasteharhaan eksyneen irti siitä.
Sylilasten kastaminen on vakava eksytyksen elementti, joka on sielunvihollisen keksintö, samoin kuin kirkkolaitoskin. Tämän tähden tällä foorumilla ei esitellä lapsikastetta kristillisenä.
Jumala on antanut meille yhden kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi. Ja Hän on kaikissa asioissa Sanansa takana, eikä muuta tahtoaan ihmisten erehdysten mukaiseksi.

Monet vilpittömästi uskoon tulleetkin ovat eksyksissä lapsikasteen harhasuossa. Jos nyt joku tukee sellaista käytäntöä, niin hän on siltä osin sielunvihollisen työtoveruudessa. Raamatustahan ei mitenkään voida vetää lapsikastetta.
Tämä asia ei siis ole tulkintakysymys. On kyse tottelevaisuudesta. Jos jollain on sisälukutaito, niin lukekoon Apt. 22:16. ja sanokoon, mitä tulee tehdä?

Lapsikasteen ja kirkollisuuden puolustajat ovat aina aiheuttaneet riitoja uskovien välille. Sen tähden pidämme tämän foorumin riitelijöistä vapaana alueena.
Kirkolliset eivät suostu vetämään yhtä köyttä, puhaltamaan yhteen hiileen elävässä uskossa olevien kanssa, vaan tuovat tuon kirkollisen lapsikasteluhapatuksen sekoittamaan uskovien välejä.
Jumalan armoon ja rakkauteen voidaan juurtua vain raamatullisella tavalla, että ensin käydään läpi Kristuksen opin alkeet. Sitten vasta voidaan päästä syvempiin ssiunauksen vesiin. Hebr. 6:1-2.

Raamattu tuntee vain YHDEN kasteen! Se on se upotuskaste vedessä, jonka ihminen ottaa tultuaan uskoon ja tehtyään parannuksen synneistään! Apt. 2:38,41.
Lapsikaste on toinen, toisenlainen kaste.

Jeesuksen veri puhdistaa synnistä!

Siunausta meille tällä tiellä!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2564
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Weli-Markku » Su 12 Syys, 2010 9:41


Vaikka olin elänyt koko nuoruus- ja aikuisikäni jumalattomuudessa, synnissä, juomarina ja huumeheikkinä, kuitenkin onnistuin saamaan aina töitä, milloin ammattimuusikkona (18 v.!!!), milloin raksalla, tehtaalla tai huoltsikalla.
Ajauduin lopulta määrätietoiseen satanismiin hevimusiikin, rokkielämän ja sen lieve-ilmiöiden kautta, mutta minun puolestani rukoiltiin hellittämättä n.30 vuotta, että pelastuisin. Tässä Suuri, rakas, armollinen Jumala käytti uskovia sukulaisiani ja ystäviä, joihin 90-luvulla tutustuin.
Ajattelin: miksi noi on noin iloisia? Miksi halleluja tulee niin usein heidän suustaan? Niill' on aivan sevästi jotain enemmän, kun mulla, joka tässä yritän olla kova jätkä.
MIkä se ilmapiiri on, joka heistä huokuu? Miksi olla noin positiivinen näinä pimeinä maailmanaikoina; miksi ovat ystävällisiä mulle, joka yli kaiken vihasin Jeesusta ja hänen omiaan? Onks noi vähän pimeitä? Onnellisempia ne ainakin ovat Jeesuksineen kuin minä.... :cry:

MUTTA:
Sitten tuli SE 18.päivä maaliskuuta , v. 1994!
aamulla olin paikallisessa bissellä paikkaamassa kankkustani (2 vikkoa taas mennyt kosteissa merkeissä), ja bändimme basisti Raumalta yks kas hurautti autonsa kanssa sen pubin pihaan, jossa maleksin.
Toi vielä pullon väkevätä.

No, menin sitten kotiin kuuntelemaan musiikkia ja korkkasin se gnaagelin, että olo vähän helpottaisi.SITTEN TAPAHTUI JOTAIN AIVAN MINULLE KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, UUTTA SIIHENASTISEN KOKOMUSPIIRINI ULKOPUOLELTA TULEVAA!

Pistin nimittäin soimaan erään uskovan sukulaismiehen antaman kasetin, jossa oli hengellisiä, Jeesusta ylistäviä laulaja.
SITTEN ALKOI TAPAHTUA JOTAIN; JOTA EN YHTÄÄN YMMÄRTÄNYT JÄRJELLÄNI, pikemminkin jotain järisyttävää tapahtui sydämessäni.

Laulu, jota kuuntelin sillä hetkellä, oli "Amazing Grace" eli varmasti kaikille tuttu "On armo, suuri, ihmeinen:"
Mitä kauemmin siinä viivyin, tunsin Jumalan Hengen ja Jeesuksen olevan väkevästi vuokrayksiössäni. Ensin koin, sydämen tasolla, että Jumala onkin sanomattoman hyvä ja suloinen , ja että hän kutsuu mua juuri nyt rakkaudessaan tekemään parannusta!
Room.2:4 b.
Seuraavaksi koin itseni läpikotaisin mustaksi, kurjaksi, kadotukseen menossa olevaksi syntisäkiksi. Hyvä Jumala! Älä anna ihmessä minun kuolla ja nyt joutua helvettiin!!! EI EI EI EI!
TEEN MITÄ TAHANSA, ETTÄ SAAN TÄMÄN RAASTAVAN SYNNINTUSKAN, REPIVÄN, RAASTAVAN SYYLLISYYDEN pois sydämestäni! Rukoilin: "rakas
Jeesus, jota olen nuoresta saakka vihannut, annan sinulle elämäni. Armahda, Herra!"
Jumalan johdatuksesta naapuriin puolta vuotta aiemmin pääkaupunkiseudulta silloiselle kotipaikkakunnalleni Ulvilaan muuttaneet elävässä uskossa olevat sukulaiseni, veljeni Matti ja vaimonsa Leena, asuivat naapurissa ja olivat kotona, kun juoksin itkien heidän ovikelloaan soittamaan - olin itkenyt synnintunnossa sitä ennen jo ainakin tunnin, pari -
ja he olivat onneksi kotona, kun heillä oli vieraitakin; yksi toinen kristitty aviopari.
Matti avasi oven ja kysyi: mitä sulle on tapahtunut?
Sanoin itkultani sopertaen: Jumala on koskettanut mua, kauhee synnintunto - RUKOILAKAA NYT IHMEESSÄ MUN PUOLESTA TAI KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!

Niin veljeni kysyi: "No, Veli, joko haluat antaa Jeesukselle elämäsi?"
En yhtään lyönyt hanttiin, vaan sanoi: Joo joo joo, mä oon ihan kypsä tähän tyhjään, tarkoituksettomaan sikaelämään. (Luuk.15:12-32.) Rukoile mun puolesta!

Sitten veljeni laski käden mun oikealle olkapäälle ja käski toistamaan perässään syntisen/pelastusrukouksen.
Rukoilin sen kuuliaisesti, sydämessäni tuntien, että nyt teen kerrankin jotain oikeaa ja hyvää, vaikka en päässäni kaikkea tajunnutkaan.

Jotain ihmeelilstä tapahtui: aivan kuin pahalta haiseva täysi jätesäkki olisi nostettu pois mun harteilta ja sydämestä, Jeesus tuli tilalle! HALLELUJA! Leena sanoi jäljestäpäin (vaikka en kyllä itse tuota muista), että suuni oli korvissä, kuin Hangon keksi-hymy. :D
Ihmeellistä! Saatanan orjasta, alkoholisista ja huumeita käyttävästä törkymöykystä tuli Jumalan lapsi! Kiitos Jumalalle!

Noin kuukauden kuluttua tästä kerrotusta päivästä kävin upotuskasteella ja pari viikkoa ennen sitä sain Pyhän Hengen kasteen ja uudet, yliluonnolliset rukous- ja ylistyskielet.

Ihmeellinen on JUmala, Hän tekee ihmeitä ilman määrää!!

Lisäksi sai uudistua uskossani lähes kaksi vuotta sitten, sanouduin myös tämän vuoden tammikuussa itseni irti väärästä uskonsuunnasta ja Jumala antoi sydämeeni seurakuntatotuuden tiedon. Apostolisen opin mukaisen.
EN tarvitse muuta kuin Jumalan, Hänen antamansa ja tahtonsa mukaisen
jakamattoman seurakuntayhteyden ja lähikontaktin Herraan täällä kotona rukouskammiossani. Kaikki muukin sitten siinä sivussa annetaan Taivaasta.


Jeesus antaa meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan!
Joh. 10: 10 b,11 ja 2.Piet.1:2-3.

Tämä oli mun stoori, rohkaisen muitakin todistamaan, miten yksi Ylösnoussut, verensä vuodattanut - syntiemme tähden- , Herra muuttaa syntisen tilan vanhurskauden tilaksi, ilman mitään omia tekoja tai uskonnollisia rituaaleja ja sakramenttimagiaa (mm.lapsikaste.).

Armoa, rauhaa ja siunausta yllin kyllin Taivaan Kuninkaalta ja allekirjoittaneelta kaikille rakkaille uskonsisarille- ja veljille Kristuksessa Jeesuksessa. :D
Hän on rikas antaja. :)




___________________________________
@Dimi Sefanja suurensi tekstin.
Viimeksi muokannut Weli-Markku päivämäärä Su 28 Marras, 2010 21:45, muokattu yhteensä 1 kerran
Weli-Markku
 

Sen tekee Jeesus,Hän yksin sen voi..

ViestiKirjoittaja pike464 » Su 12 Syys, 2010 10:54

Kiitos Veli-Markku tästä valtavasta todistuksesta
uskoontulostasi ja esirukousten voimasta..
Aina kannattaa rukoilla, eikä väsyä, vaikka ei mitään tuloksia vielä näekkään läheisten kohdalla..TÄMÄ SINUN TODISTUKSESI INNOITTAA RUKOILEMAAN SINNIKKÄÄSTI..


Siunausta sinulle.. Halleluja! Kunnia Jumalalle! Kiitos Jeesus!
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1060
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

ViestiKirjoittaja weha » Ma 08 Marras, 2010 14:31

Joo, mä sain parannuksen armon yhden uskovaisen puhujaveljen kautta. Sain uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntini anteeksi. On halu käydä uskovaisten seuroissa.
Tästähän on Raamatussakin kohta, kuinka Jeesus antoi omilleen vallan antaa syntejä anteeksi:

Joh.20:21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Avatar
weha
 
Viestit: 2
Liittynyt: Ma 08 Marras, 2010 12:58

ViestiKirjoittaja weha » Ma 08 Marras, 2010 15:50

vastaava kohta on Raamatussa seurakunnasta, eli sen uskovaisista:

Matt.18:17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Avatar
weha
 
Viestit: 2
Liittynyt: Ma 08 Marras, 2010 12:58

ViestiKirjoittaja Uusiluomus » Ma 08 Marras, 2010 17:55

Johannes vastasi ja sanoi:" Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle hänelle anneta Taivaasta.
Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen Hänen edellänsä lähetetty.
Jolla on morsian, se On Ylkä; mutta Yljän ystävä, joka seisoo kuuntelee Häntä, iloitsee suuresti Yljän Ääänestä. Tämä minun iloni on tullut täydelliseksi.
HÄNEN TULEE KASVAA, MUTTA MINUN VÄHETÄ.
Hän, Joka Tulee Ylhäältä, On Yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; Hän, Joka Taivaasta Tulee, On yli kaikkien.
Ja mitä Hän On Nähnyt ja Kuullut, Sitä Hän Todistaa; ja Hänen Todistustansa ei kukaan ota vastaan.
Joka ottaa vastaan Hänen Todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala On Totinen.
Sillä Hän, Jonka Jumala On Lähettänyt, puhuu Jumalan Sanoja; sillä ei Jumala Anna Henkeänsä mitalla.
Isä Rakastaa Poikaa ja On Antanut kaiki hänen Käteensä.
Joka uskoo Poikaan, sillä on Iankaikkinen Elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole Elämää näkevä, vaan Jumalan Viha pysyy hänen päällänsä.
Joh. 3:27-36.
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.
Room10:17.
Mutta se Vanhurskaus, joka Uskosta tulee, sanoo näin:"Älä sano sydämessäsi; Kuka nousee Taivaaseen?" se tuomaan Kristusta alas,
tahi:"Kuka astuu alas syvyyteen?" se on; nostamaan Krsitusta kuolleista.
Mutta mitä se sanoo?"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on Uskon Sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala On Hänet kuolleista Herättänyt, niin sinä pelstut.
Sillä sydämen Uskolla tullaan Vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella palastutaan.
Room.106-10.

Olen tullut uskoon, uudestisyntynyt, Jumalan Elävän Sanan ja Hänen Henkensä kautta vuonna 92.
Se tapahtui ehkä "tavanomaisesta" poiketen työpaikkani taukotilassa, olin "yksin" ja luin Raamattua.
Johanneksen Evankeliumin 3 luku ja jae 16:sta," Sillä niin on Jumala maailmaa Rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä", avasi sydämeni ymmärtämään Jumalan Rakkauden minua kohtaa, että Hän Antoi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolla minun syntieni vuoksi.
Ymmärsin Evankeliumin siinä hetkessä ja tunnustin syntini ja sen, että Tarvitsen Jeesusta Syntieni Sovittajaksi.
Siinä hetkessä tulin tietämään, että Jeesus Elää!! Tiesin, että olen uudestisyntynyt! Ja että olen uskossa! Uskovainen.
Kenenkään ei ole tarvinnut sitä koskaan sen jälkeen mulle kertoa ja Nytkin tiedän. että olen uskossa.
Ennnen tuota päivää olin kysellyt, että mistä voin tietää sen, että olen uskossa. Olin liittynyt kirkkoon, käynyt Jumalan palveluksessa kirkossa, käynyt ehtoolisella ja kävin myös kyselemässä papilta, että mistä sen tietää, että on uskossa.
Sanoin, että uskon, että, Jumala, ja Jeesus, on, niinkuin Raamatussa kerrotaan, mutta en silti voi sanoa, että olen uskossa. Mistä sen tietää???
Vain muutamia päiviä meni, kun tapahtui se, mitä Jeesus Sanoo, tuossa samassa 3 luvussa, että täytyy uudestisyntyä ylhäästä ja siitä lähtien olen ollut uskossa. Kiitos Jumalalle ja Jeesukselle nyt ja aina.
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli... Fil.2:5
Uusiluomus
 
Viestit: 264
Liittynyt: La 25 Syys, 2010 15:39

Lisäystä Wehan viestiin

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ma 08 Marras, 2010 18:13


Aamen.
Ja kun katsomme Raamatusta seurakunnan olemuksen, niin edellä mainittu valtuus julistaa syntejä anteeksi käy vielä selvemmäksi. Mikä tahansa lahko tai yksityishenkilö ei voi omistaa "avaimia". Ensin etsivän sielun pitää tulla uskoon eli kokea uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä! " Vasta sellainen voi olla Jumalan sanan saattajana. "Ei voi sokea sokeaa taluttaa!""Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Joh. 3:3.

- Raamatun mukaan seurakunnan muodostavat uskoon tulleet ja sen jälkeen upotuskasteella kastetut ihmiset, jotka ovat luopuneet syntielämästään. Room. 6:22. Jeesuksen veri puhdisti ja vapautti kaikesta synnistä, ja vanha ihminen haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4. Näin syntinsä tunteva kärsivä sielu sai osakseen Jumalan armon ja rakkauden.

Seurakuntamme alkuajasta lähtien olemme julistaneet pelastumattomille evankeliumia ristin sovitustyöstä. Kaikki pelastusprosessin vaiheet ovat edelleen säilyneet muuttumattomina. = Ihmisiä kehotetaan ottamaan vastaan Jumalan armo. "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh. 1:12. Ja "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.." Apt. 2:41. Tässä toteutui Jeesuksen antama lähetyskäsky: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!" Markus 16:15-16.

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. ... Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2 Kor. 5:19-6:2.
Siinä mainittu "ME" tarkoittaa edelleen meitä, jotka olemme tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut. Meillä on valtuudet julistaa katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja sovintoveressä!
Mutta on monia, jotka ovat kokeneet uudestisyntymisen yksinäisyydessä. Jeesus uudestisynnyttää ihmisen Pyhän Hengen kautta Jumalan Sanalla.

"Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Apt. 2:38.

Näin Jeesus johdattaa omiaan eteen päin!
"parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." Luuk. 24:47.

PS. Jos joku on tullut uskoon, mutta ei ole vielä kastettu raamatullisesti, niin järjestämme kastetilaisuuden sinua varten!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2564
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Ma 08 Marras, 2010 22:40

"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani (Joh.7:17)."
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 933
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku


Paluu Miten tulet uskoon?

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron