Kirja-arvostelu IBM ja holokausti

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Kirja-arvostelu IBM ja holokausti

ViestiKirjoittaja Dimi Sefanja » Su 09 Elo, 2009 1:34

Kirja-arvostelu: IBM and holocaust

IBM ja holokausti

IBM and holocaust

The strategic alliance between Nazi Germany and
America´s most powerful corporation

Edwin Black:
Little, Brown and Company, Yhdysvallat, 519 sivua


Eero Kavaston kirja-arvostelu

Järkyttävä kirja

Puolanjuutalaisten poika, Washingtonissa asuva tutkiva kirjailija Edwin Black toteaa jo kirjansa alkuriveillä, ettei tätä kirjaa kannata ollenkaan alkaa lukea, jos sen aikoo tehdä vain harppien sieltä täältä. Tämä pitää täsmälleen paikkansa, sillä jokaisella sivulla tulee esiin kulmakarvoja nostattavia seikkoja, jotka panevat miettimään onko tämä ollut mahdollista - ja vielä enemmän: onko se myös tulevaisuudessa mahdollista.

Kirjaa kirjoittaessaan on Edwin Blackilla ollut yli sata avustajaa eri puolilla maailmaa: kielenkääntäjiä, aikakausilehtien lukijoita ja tietojen kerääjiä, teknisiä asiantuntijoita, eri Holocaust-museoiden hoitajia ja mikrofilminlukijoita sekä aihepiiristä kerääntyneen valtavan arkiston selvittäjiä. Hänen autotalliinsa kertyi suuriin pinoihin yli 20.000 liuskaa, joiden välissä hän ja avustajat joutuivat puikkelehtimaan ja liittämään yhteen pieniä tiedon jyväsiä, jotka erillisinä eivät aluksi näyttäneet mitenkään liittyvän toisiinsa. Vähitellen alkoivat palapelin palaset liittyä toisiinsa ja kokonaiskuva hahmottua. Muun muassa New York Times-lehti luettiin tunnollisesti läpi vuosilta 1933-1945 ja suuremmat tai pienemmät uutiset kirjattiin ylös.
Edwin Black toteaakin, että kirja oli erittäin epämiellyttävä kirjoittaa. Vielä epämiellyttävämpi se on lukea, kun se vääjäämättä osoittaa, mitä aikaa kohti ollaan menossa. Pahalta näyttää. Historia näyttää toistavan itseänsä myös nykyaikana.

Mitä tietokonefirma teki

IBM eli International Business Machines oli yritys, josta ei oikeastaan voinut vielä 30-luvulla käyttää nykyaikaista sanaa tietokonefirma, ehkäpä pelkästään reikäkorttifirma, mutta kuitenkin yhtiöstä kasvoi alallaan aikanaan merkittävin yritys maapallolla. Se erikoistui tietojenkäsittelyyn, tuttuun termiin, joka nykyaikana on jokaisen ihmisen käsitevarastossa.
Saksalaissiirtolaisten poika Herman Hollerith perusti IBM-yhtiön. Hän oli syntynyt 1860 älykkäiden vanhempien perillisenä Buffalossa New Yorkin osavaltiossa ja jo 19-vuotiaana oli töissä Yhdysvaltain väestölaskentatoimistossa, jossa hänen kykynsä pantiin heti merkille. Hän kehitti sinänsä yksinkertaisen reikäkortin, jolle voitiin tallentaa sukupuoli, kansalaisuus, ammatti ja muita väestölaskennassa tarvittavia tietoja. Reikäkortti mullisti tietojenkeruun. Kokonainen kansakunta voitiin nyt laittaa korteille, jotka luotettavasti ja erehtymättömästi kertoivat viranomaisille heitä kiinnostavat seikat.

Ehkä oli kohtalon ivaa, ettei Hollerithin kehittämää uutta laitetta käytetty ensimmäistä kertaa elävien ihmisten vaan kuolleiden tilastointiin, nimittäin kolmen osavaltion, Marylandin, New Yorkin ja New Jerseyn terveysvirastojen luetteloinnissa. Runsaan neljänkymmenen vuoden kuluttua natsit käyttäisivät laitteita elävien ihmisten luetteloinnissa ja tappamisessa.

Hollerithin reikäkorttikone kykeni myös analysoimaan keräämiään tietoja. Muutamassa viikossa se laski monimutkaisia sovellutuksia esimerkiksi Yhdysvaltain rautateiden käyttöön. Aiemmin vastaavien tietojen käsittelyyn oli kulunut useilta virkamiehiltä jopa monta vuotta. Vuonna 1896 Venäjän tsaari Nikolai II käytti Hollerithin koneita oman väestölaskentansa apuna. Sopimus oli suunnattoman suuri ja arvokas.
Herman Hollerith laajensi myös Saksaan, jonne perustettiin vuonna 1910 Deutsche Hollerith Maschinen Gesellschaft, josta alettiin käyttää lyhennettyä muotoa Dehomag. Hollerithin lisenssit annettiin Willy Heidinger-nimiselle sikäläiselle laskukonemyyjälle. Itse asiassa saksalainen yritys vain vuokrasi amerikkalaisyritykseltä tarvittavan teknologian ja tietotaidon.
Monimutkaisten liikesopimusten kautta päädyttiin tilanteeseen, jossa amerikkalaisen emoyhtiön uusi pääjohtaja Thomas Watson ja Willy Heidinger kävivät katkeraa taistelua yritysten hallintavallasta. Lähestyttiin natsien aikaa.

Watsonilla natsisympatioita

Thomas Watson oli kunnianhimoinen liikemies, joka myi mitä vain kenelle tahansa, myös Hitlerille, saadakseen liikeyrityksensä IBM:n menestymään. Saksan valtionpankin johtajalle Hjalmar Schachtille hän kirjoitti: Meidän on osoitettava sympatiaa Saksan kansalle ja sen johtajalle Adolf Hitlerille.

Kun länsivalloille alkoi selvitä Hitlerin todelliset aikeet, julistettiin kauppasaarto, jonka mukaan ei enää saanut käydä suoraa kauppaa natsihallinnon kanssa. Jollain merkillisellä tavalla Watson sai junailtua asiat niin, että IBM edelleen teki kauppaa natsi-Saksan kanssa Euroopan puolueettomien maiden, kuten Sveitsin, Hollannin ja myös Ruotsin kautta. Jokaisessa Saksan naapurimaassa oli sisaryhtiö, jolle amerikkalainen emoyhtiö toimitti yksinoikeudella koneisiin sopivia pahvisia reikäkortteja, jotka sittemmin toimitettiin vastaavan saksalaisen Dehomag-yhtiön käyttöön.

Kortteja tarvittiin miljoonia, koska yhtä ainoata tallennettavaksi haluttavaa tietoa varten tarvittiin aina oma korttinsa. Nykyajan tietokoneajan mittapuuhun verrattuna järjestelmä oli antiikkinen, kaikesta kehittyneisyydestään huolimatta aikaa vievä ja vaati paljon koulutettua henkilökuntaa. Mutta järjestelmä oli kuitenkin aikaansa nähden vallankumouksellinen ja verraton apu erilaisten tietojen hankinnassa. Koneet avasivat natseille aivan uusia näköaloja. IBM-Dehomag-koneita oli lopulta Saksassa yli kaksituhatta kappaletta ja sodan sytyttyä tuhansia lisää Saksan valloittamilla alueilla Euroopassa.

Miten natsit saivat juutalaisista listat

Yksin Saksassa tarvittiin vuosittain miljardia reikäkorttia. Reikäkortit vaativat säilytyksessä tiettyä lämpötilaa ja varastoissa oli oltava hyvä tuuletus, sillä vähäinenkin taipuminen tai epätäsmällisyys tukki koneet, jolloin ei korttien sisältämiä tietoja kyetty lukemaan eikä erittelemään.
Natsien valtaantulon jälkeen määrättiin Saksassa ensi töiksi 12.4.1933 väestölaskenta. Paljastui yllättävä tieto, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyn vastaavan väestölaskennan jälkeen maassa oli nyt paljon juutalaisia, muun muassa Puolasta, joista ei oltu tiedetty mitään, ei edes nimiä.

Toisaalta juuri Saksassa juutalaiset olivat eräitä Euroopan eniten valtaväestöön sulautuneita kansalaisia. He pitivät itseään täysin saksalaisina kunnon kansalaisina, jotka eivät voineet ymmärtää Hitlerin ääretöntä juutalaisvihaa.

Ilman IBM-Dehomagin apua olisi ollut aikaa vievää ja työlästä haravoida koko maa läpi kaupunki kaupungilta, kortteli korttelilta ja katu kadulta. Nyt juutalaiset saatiin kätevästi eroteltua reikäkorttien avulla. Tosin keruu oli nytkin suoritettava henkilökohtaisesti, mutta varsinainen tietojen keruu ja erottelu sujui nopeasti.

Dehomag-yhtiölle oli näytön paikka Preussin väestölaskenta vuonna 1936. Laskenta suoritettiin neljässä kuukaudessa. Juutalaisia varten oli erityinen laskentakortti, joka käsiteltiinkin erikseen. Ristiinlaskenta paljasti 35 eri tietoa, muun muassa ammatin, asunnon, kansallisuuden, maarekisterin, kuntatiedot ja uskonnollisen elämän. Näin natseilla oli ensimmäistä kertaa edessään tieto siitä, miten juutalaiset oikein sijoittuivat yhteiskuntaan. Esimerkiksi Wilmersdorfin kaupunginosassa Berliinissä oli suhteessa eniten juutalaisia koko kaupungissa. Löytyi muun muassa 1250 turkisjuutalaista, pääasiassa ulkomaalaisia.
Kun aiemmin juutalaisviha oli perustunut epämääräisyyksiin ja kuulopuheisiin. voitiin nyt tieteellisesti todistaa juutalaisten muka suunnaton valta saksalaisessa yhteiskunnassa ja heitä vastaan voitiin nyt suunnitella täsmälakeja, joita sittemmin tehtiinkin monta sataa natsien kahdentoista vallassa olon vuotena.

Mullistava uusi IBM-Dehomag tietokone oli paljastanut tietoja, joiden merkitys vasta vähitellen valkeni natseille. Heillä oli nyt käytössään kartta, jonka avulla he saattoivat erehtymättömästi suunnistaa ja lopulta poistaa kansasta epätoivottavat ainekset. Ensimmäiseksi natsien tulilinjalle joutuivat Ostjuden, itäjuutalaiset, jotka olivat tulleet pääasiassa Puolasta ja muista itä-Euroopan maista.

IBM laajentaa

Kun muut ulkomaiset yritykset suunnittelivat Saksasta lähtöä, IBM päinvastoin suunnitteli laajentavansa toimintaansa. Valtava väestölaskentakeskus perustettiin Karstadthausiin Alexsanderplatzin lähelle Berliiniin. Naapurimaat liitettiin hallinnollisesti Saksan läheiseen työyhteyteen. Sodan sytyttyä tästä organisaatiomuutoksesta oli natseille paljon hyötyä, nykyaikaisesti sanottuna saavutettiin synergiaetuja.
Euroopassa ei kohta ollut enää yhtään suurempaa yritystä tai yhteisöä, joka ei olisi käyttänyt IBM:n palveluksia. Yksistään Saksassa asiakkaina oli Siemens, Krupp, Mannesmann, I.G.Farben, Opel, Deutsche Bank, Zeiss Ikon, suklaatehtaita, kahvipaahtimoita, lentokonetehtaita, hiilikaivoksia, laivanrakennusyhtiöitä, pankkeja, savuketehtaita, hajuvesiyhtiöitä ja kumiteollisuutta. Myös eläkeyhtiöt käyttivät maksuissaan IBM:n koneita.

Ennen kaikkea Reichsbahn, Saksan valtiollinen junayhtiö, yrityksen suurin asiakas, käytti koneita vuosittain 140 miljoonan matkustajan matkalippujen varausjärjestelmässä. Junat pysyivät aikataulussa ja rahti kulki luotettavasti kiskoja pitkin.

Kohta kiskoja pitkin kulkisi luotettavasti ja aikataulussa juutalaisia Euroopan eri puolilta keskitysleireille. IBM:n koneet laskivat jopa veturien tarvitseman voiman junan painon mukaan.

Saksalaisen veren suojelu

Rotutiede oli näennäistiedettä, jolla yritettiin suojella saksalaista verenperintöä. Baijerin tilastotoimiston johtaja Friedrich Zahn kirjoitti Saksan tilastotoimiston lehdessä Allgemeines Statistisches Archiv: Kansasta voidaan poistaa ´virheet´ vain käyttämällä rekisteriä koko kansasta. Rotuhygienian säilyttämiseksi on alempiarvoista elämää estettävä lisääntymästä. Tämä toteutuu täsmällisellä valinnalla ja antamalla etusija ylemmälle rodulle sekä sen kansanosan poiskitkemisellä, joka on ei-toivottavaa. Taidatkos sen selvemmin sanoa.
Tulee vain mieleeni eräs kanadalainen new age-bulletiini, jossa jo muutama vuosi sitten todettiin, että kunhan maailmasta saadaan kitkettyä pois kaikki uskovat, maailma pääsee oikeasti vapautumaan kaikista pidäkkeistään ja irti kristityistä, jotka kertovat mikä on oikein.

Kun Dehomagin uusi tehdas avattiin Lichterfeldessä Berliinissä, johtaja Willy Heidinger totesi: Koen tämän lähes pyhänä toimituksena ja rukoilen taivaan siunausta tälle paikalle. Lääkäri arvioi toimivatko kaikki elimet ruumiissa oikein. Meidän lääkärimme (Hitler) päättää, mikä on Saksan kansalle parasta. Seuraamme sokeassa uskossa, mitä lääkärimme määrää, hän jatkoi. Lääkäri lopulta määräsi, että epäsuotavat juutalaiset kansanosat oli poistettava kokonaan muusta kansasta.
Hitlerin valtaantulon jälkeen ei kukaan juutalainen halunnut ymmärrettävästi astua ehdoin tahdoin esiin ja kuuluttaa juutalaisuuttaan, vaan pikemminkin kätkeä sen ja elämään niin kuin ennenkin itsestään numeroa tekemättä.

Rotutiede

Rotutiede pyrki jäljittämään juutalaista verta aina vuoteen 1800 asti, jopa neljä sukupolvea taaksepäin. Vuoden 1933 väestölaskenta sai esille suuren joukon juutalaisia, noin 600.000, mutta vielä jäi pimentoon niitä, jotka saattaisivat saastuttaa saksalaista verta. Eroteltiin koko juutalaiset, puolijuutalaiset, ¼-osa, ¾ osa, 1/8 osa ja jopa 1/16 osajuutalaiset. Reichsippenamt, valtakunnan eräänlainen perheasioiden virasto teki päätöksiä, kuka oli juutalainen ja kuka taas arjalainen.

Eugeniikka, perinnöllisyystiede, erotti henkisesti sairaat, kehitysvammaiset, epileptikot, eri mustalaisrodut, homoseksuaalit, työtä vieroksuvat, parantumattomat yhteiskunnan loiset ja juutalaiset toisistaan. Lääkärien tekemät lomakkeet ajettiin IBM:n koneiden läpi ja tilastoitiin.
Sicherheitsdienst SD, turvallisuuspalvelu, erotti lisäksi Jehovan todistajat, adventistit ja vapaamuuraritkin toisistaan. Aikanaan keskitysleireille joutuivat myös niin sanotut kristityt vapaamuurarit, jotka yhdistivät mukamas kristinuskon ja vapaamuurariaatteen uskotellen sen olevan jotenkin hyväksyttävämpää kuin pelkän vapaamuurariuden.

Korttien kertomaa

Kortteihin voitiin rei´ittää jopa 600 erilaista tietoa, tosin on koko ajan muistettava, että yksi tieto vaati aina uuden kortin. Sokeus voitiin merkitä kohtaan yksi, raajarikot 3, homoseksuaalit 5, tehtaantyöläiset 19, hotellivirkailijat 23, teatterien näyttelijät 26, sukupuoli 9 ja diabetes 15. Pitkulaisen postikortin muotoiseen pahviseen korttiin voitiin merkitä eri riveille eri tietoja. Esimerkiksi Bergen-Belsenin kaksoiskaupungin lähellä sijainneessa keskitysleirissä numero kolme merkitsi eri rivillä nyt homoseksuaalia eikä raajarikkoa, 9 epäsosiaalista, 12 romania, 8 juutalaista, 2 siirtoa toiseen leiriin, 5 itsemurhaa, 4 teloitettua ja numero 7 karannutta. Omalla luettelointirivillään voitiin erottaa 16 eri ryhmää kuten poliittinen vanki 1, papisto 5, Espanjan kommunistit 6, pakkotyövangit 15 ja diplomaattivangit 16.

Lopulta pelkkä numero

Ihmisarvon äärimmäinen alennus oli, kun ihmisestä tuli koneiston rattaissa lopulta pelkkä numero. Numero 53752 oli Westerborkin kokoomaleiristä Auschwitziin siirretty hollantilainen 10.5.1924 syntynyt ompelijatar, mutta kortti ei enää kerro hänen nimeään. Todennäköisesti hän kuoli pelkkänä numerona. Numeroja leireillä käytettiin myös uudestaan asianomaisen kuoltua. Kuuluisiksi ovat tulleet kuvat, joissa käsivarteen on tatuoitu numerosarja. Jokaisessa suuremmassa keskitysleirissä oli omat reikäkorttikoneensa, jotka oli ohjelmoitu keskenään yhteensopiviksi. IBM-kortteihin voitiin ladata viisi -tai kuusinumeroisia sarjoja, joten yhdessä leirissä saattoi olla periaatteessa 999.999 vankia. Rekisteröityjä voitiin koko ajan seurata. Esimerkiksi vuonna 1934 tutkituista 84.600 ei-toivotusta suvunjatkajasta steriloitiin 62.400 henkeä.
IBM:n kehittämästä tietojen käsittelystä tuli kyynisen yhteiskunnan täysin armoton ja uskollinen palvelija, joka luotettavasti paljasti vallanpitäjien tahtomat kaikki tiedot.

Kirkonkirjat

Eräs erittäin luotettava tiedon lähde olivat kirkonkirjat, joihin papit olivat uskollisesti kirjanneet ylös syntymästä, kasteista ja kuolinpäivistä lähtien kaikki eri sukujen tiedot. Puhdas arjalaisuus edellytti puhtaita rotutietoja vähintään 130 vuoden takaa.
Kirkonkirjoista löytyi myös tuhansia kristinuskoon kääntyneiden juutalaistten henkilötietoja. Vaikka asianomaiset olivat jo aikoja sitten kääntyneet kristinuskoon, heidän juutalaisperäiset sukunimensä saattoivat edelleen paljastaa heidät. Kukaan ei pääsisi pakoon. Tämä oli nyt uutta koko ihmiskunnalle.
Koska suuria kirkonkirjoja oli hankala siirtää muualle tietojen kopioimiseksi korteille, suunniteltiin seurakuntia varten omat keruulomakkeet, jotka sitten ajettiin IBM-korteille. Harz-vuoristossa Braunslagen pikkuseurakunnan pappi Stich oli kyllä halukas auttamaan tietojen keruussa, mutta pyysi suurempia keruukortteja, koska samalla vaivalla saadaan esille kaikki tiedot eikä vain nyt pyydetyt. Oli jopa painettu erityinen opasvihkonen Kuinka kortistoin tietoja kirkonkirjoista. Bautzenin kunnasta löytyi 92 täysjuutalaista, 40 puolijuutalaista, 19 neljännesjuutalaista, 5 kahdeksasosajuutalaista ja 4 kuudestoistaosajuutalaista, joiden edesottamukset olivat jatkuvassa seurannassa.

Breslausta kerätyt tiedot ulottuivat myös Puolan puolelle. Sodan sytyttyä voitiin juutalaiset jäljittää nyt myös entisen rajan yli. Aikanaan Tilsitistä Liettuasta voitiin henkilötiedot selvittää aina vuoteen 1772 asti. Jonkun yksittäisen juutalaisen oli tässä vaiheessa enää vaikea kätkeytyä.
Rodullisen puhtauden vaatimus aiheutti myös saksalaisille itselleen ongelmia. Erääseen aikaan oli yli 7000 pariskuntaa odottanut jo vuosia SS:n rodullista hyväksyntää avioliittoansa varten, yli 50.000 odotti todistusta kelvollisuudestaan liittyä SS-järjestöön ja 100.000 oli hyväksytty vasta osittain, kunnes heidän sukupuunsa olisi tarkistettu aina vuoteen 1800 asti.

Suur-Saksan juutalaiset

Saksan ja siihen liitettyjen Itävallan ja Sudeettialueen asukkaille järjestettiin väestönlaskenta toukokuussa 1939. Ulkomaiden lehdistössä sitä pidettiin epäilemättä rasistisena laskentana. Selville saatiin 330.539 rodullista juutalaista. Suur-Saksasta oli jo ehtinyt poistua 502.000 juutalaista joko toisiin naapurimaihin tai kauemmas. Kun koko Tsekkoslovakia valloitettiin, saatiin satoja tuhansia juutalaisia lisää ja sodan sytyttyä Puolasta miljoonia.
Maastamuutto tai karkoitus eivät yksinkertaisesti enää toimineet. Tarvittiin parempi ratkaisu, Endlösung, loppuratkaisu, joka ratkaisisi kerralla koko ongelman. Hitler halusi kokonaan juutalaisista vapaan Euroopan. Aivan samalla tavalla sielunvihollinen haluaa kokonaan kristityistä vapaan maailman.

Endlösung

Lopullinen ratkaisu vaati myös tiettyjä logistisia ratkaisuja. Sodan vihdoin sytyttyä SS-kenraali Reinhard Heydrich totesi 21.9.1939: On aloitettava toimenpiteet Endzielin eli lopullisen päämäärän saavuttamiseksi. Juutalaiset on kerättävä ensiksi rautateiden liittymien ääreen eräänlaisiin keskittämiskaupunkeihin. Syntyviin ghettoihin on valittava Juutalaisneuvostot, jotka huolehtisivat väestönlaskennasta. Ruokaa asukkaat tarvitsisivat vain jopa 184 kaloria päivässä. Lisäksi olisi laskettava paljonko aikaa kuluisi ´hyödyttömien´ näännyttämiseen.
Leipzigiläinen natsien tilastonero, Puolan uuden tilastotoimiston johtaja Fritz Arlt laski, että puolitoista miljoonaa juutalaista olisi tuhottava, jotta Puolan juutalaistiheys laskisi 110 henkilöön neliökilometrillä.
Varsovan hurskaat juutalaiset epäilivät aioittua juutalaisten väestölaskentaa vedoten Talmudin ohjeeseen 1 Aikakirjan luvussa 21: Jos Jumala ei suoraan määrää kansan laskentaa, se on Saatanasta ja silloin pahasta.

Kaikki yli 500 juutalaisen asuinyhteisöt määrättiin muuttamaan ghettoihin, jotka eristettiin muusta yhteiskunnasta ja joissa aloitettiin määrätietoinen nälällä näännyttäminen, kunnes asukkaita siirrettiin keskitysleireille. Muun muassa Varsovan gheton keskellä oli juna-asema, josta aikanaan siirrettiin asukkaat lopulta suoraan keskitysleireille. Gheton ulkopuolelle rajattiin Rymarska-kadun numero kuusi, jossa sijaitsi IBM:n reikäkorttien painopaikka. Irvokas näytelmä jatkui keskeytyksettä vain muutaman metrin päässä gheton aidasta. IBM huolehti siitä, että kortteja koko ajan riitti ja että Hitlerin sodan järjestelijät pysyivät järjestyksessä.

Edmund Veesenmayer

Hitlerillä oli paljon erilaisia korkea-arvoisia natseja, jotka auttoivat kansallissosialistista maailmankatsomusta mielellään eteenpäin. Heille ei toisten kansojen ahdinko tai kurjistuminen merkinnyt mitään. Erityisesti juutalaisten kohtalo oli heistä yhdentekevää. Eräs tällainen henkilö oli taustalla vaikuttava Münchenin talous -ja liikehallinnon professori Edmund Veesenmayer, josta jo 28-vuotiaana tuli Hitlerin talousasioiden neuvonantajan Wilhelm Kepplerin avustaja.
Veesenmayerista tuli myös vaikutusvaltainen ulkoministeri von Ribbentropin eräänlainen oikea käsi, joka järjesteli useita juutalaisten joukkotuhoon liittyneitä operaatioita.
Serbian 8000 juutalaista oli Veesenmayerin aloitteesta kerätty yhteen ja kuljetettiin proomuilla Tonavaa pitkin alas Romaniaan jatkokäsittelyä varten. Adolf Eichmann ehdotti kuitenkin suoraan ampumista ja näin sittemmin tehtiinkin.

Slovakian 16.000-18.000 juutalaista sekä lisäksi 10.000 kastettua juutalaista kuljetettiin Veesenmayerin käskystä joulukuussa 1943 keskitysleireille. Kesäkuuhun 1944 mennessä oli hänen ohjeitaan seuraten siirretty 437.402 juutalaista Unkarista keskitysleireille tuhottavaksi.
Kun junia ei ollut enää saatavilla, hän määräsi 27.000 itkevää juutalaista marssille Itävallan keskitysleireille. Kulkueeseen liitettiin matkan varrelta päivittäin 2000-4000 juutalaista lisää. Pitkin matkaa heitä ammuttiin ja heitä kuoli nälkään.

Lehmät ja hevoset kortistoon

Eräs IBM-reikäkorttien käyttöalue oli hyötyeläinten rekisteröinti. Puolassa eräs suuri palveluiden ostaja oli Puolan postilaitos. Kortistoon kuuluivat käytännössä kaikki osoitteet, jopa hevoset ja aasitkin oli luetteloitu. Tämä olikin tärkeä luettelo, sillä armeija tarvitsi kaluston kuljettamiseen jokaisen vetojuhdan. Varsinkin talvella tästä oli hyötyä. Juutalaiset vastasivat usein talleista ja muusta hevosiin liittyvästä toiminnasta. Natsien hevoslaskenta esti hevosten siirtelyn paikasta toiseen piilottamismielessä. Käytössä oli siis eräänlainen EU:n eläinten korvamerkintä, jolla voidaan seurata yksittäistä eläintä koko sen elämän ajan. Belgiassa lehmätkin oli kortistoitu. Tanskassa muun muassa seurattiin voin kulkua meijereistä varastoihin. Autot olivat yleensä ensimmäisten esineiden joukossa, jotka laitettiin joka maassa reikäkorteille.

Jacobus Lambertus Lentz

Jos Veesenmayer oli pesunkestävä natsi, sitä ei ollut hollantilainen Jacobus Lentz , tietojenkäsittelyn ekspertti, joka oli muista ansioistaan saanut jopa kuningattaren mitalin. Hän tarkasteli tietojenkeruuta yksinkertaisesti vain oman innostuksensa ja uskollisen asioihin paneutumisensa pohjalta. Hänen mottonaan oli Tilastoiminen on palvelua. Hänen mielestään Hollannin asukkaista voidaan jo kerätä niin paljon tietoja, että heistä voidaan puhua paperi-ihmisinä. Hän kyllä kaivaisi Hollannin juutalaiset esiin, koska se olisi siis vain palvelua.

Vuonna 1941 Lentz kehitti henkilökortin, joka muistutti jo nykyaikaista muovikalvon alla olevaa korttia kuvineen ja etusormijälkineen.
Toiset viranomaiset olivat tosin sitä mieltä, että moinen kortti olisi Hollannin perinteisen vapaita ihmisoikeuksia vastaan, mutta lopulta kortti otettiin käyttöön. Natseille se oli suuren ihastuksen kohde, monin verroin parempi kuin heidän omat tunnistuskeinonsa. Juutalaisten korteissa oli lisäksi suuri J-kirjain.

Hollantilaisten reaktioita

Juutalaislakien käyttöönotto 22.10.1940 sai aikaan suunnattoman suuren vastalauseiden myrskyn. Käytännössä kaikkien protestanttisten kirkkojen seuraavan sunnuntain saarnoissa ei oikeastaan muuta käsiteltykään kuin juutalaisten rekisteröintiä epäkristillisenä toimenpiteenä.

Vaikka melkein koko muu Hollannin kansa protestoi uusia määräyksiä vastaan, juutalaiset itse täyttivät uudet lomakkeet huolellisesti samalla allekirjoittaen omat kuolemantuomionsa. Tietojen antaminen perustui perinteiseen hollantilaiseen lakien kunnioittamiseen. Toisaalta myös uhkaus viiden vuoden vankilatuomiosta ja omaisuuden menettämisestä siinä tapauksessa, ettei ilmoittautunut rekisteriin, vaikutti juutalaisten päätöksentekoon. Juutalaiset ymmärsivät kyllä muutenkin jo olevansa monessa eri rekisterissä, että siinä mielessä vastaan sanomisesta ei olisi ollut hyötyä. Lopulta lomakkeita tuli enemmän kuin juutalaisia edes olikaan, sillä monet hollantilaiset osoittivat siviilirohkeuttansa ja kirjoittivat lomakkeen pelkästä myötätunnosta. Syntyi jopa kapinoita ja Amsterdamin kaupungille natsit määräsivät lakkoilusta puolentoista miljoonan guldenin sakot.

R.Boyard kertoi eräässä kirjeessään Beaune-Montbardin prefektille erään pikkukaupungin useiden ei-juutalaisten asukkaiden myös kantaneen juutalaisille määrättyä keltaista Daavidin tähteä solidaarisuuden merkkinä. (Sitkeä legenda väittää myös Tanskan kuninkaan Kristian X:n kantaneen ratsastaessaan tähteä, mutta se ei pidä paikkaansa.)
Böhmeker, eräs natsien avainhenkilö Amsterdamissa ylisti vuonna 1941 annettua määräystä juutalaisten luetteloimisesta: Nyt kaikki juutalaiset ovat sievästi säkissä.

Kuinkahan monessa rekisterissä me jo olemme kristittyinä? Miten helposti tai vaivattomasti meidät kaikista uusista intimiteettisuojalakien suomista vapauksista huolimatta voidaan erottaa yhteiskunnasta omiksi pikku saarekkeiksimme, joista antikristillinen yhteiskunta voi meidät kätevästi poimia erilleen?

Ranska

IBM:n koneita oli Ranskan emämaan lisäksi muun muassa 5 konetta Algeriassa ja saman verran Casablancassa Marokossa. Jopa Ranskan Indokiinassa oli kolme konetta. Saksa halusi saada juutalaiset aina selville veren perinnön mukaan, ei uskonnon mukaan. Heille oli erittäin tärkeää kitkeä maailmasta pois kaikki juutalainen veri saastuttamasta puhdasta arjalaista rotua.

Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien 1789 valtio ja uskonto erotettiin toisistaan. Viimeinen uskonnon erottelun osoittava väestönlaskenta tehtiin vuonna 1872. Ranska oli ehkäpä Euroopan ainoa maa, jossa ei yksinkertaisesti tiedetty, missä juutalaisia valtakunnan alueella asui. Saksan miehitettyä Ranskan, paljon juutalaisia pakeni Ranskan eteläiseen tai Italian miehittämään osaan, joita ei aluksi miehitetty.

Suuri osa ranskalaisista suhtautui juutalaisten ahdinkoon välinpitämättömästi eikä tehnyt käytännössä mitään heidän auttamisekseen tai kätkemisekseen. Esimerkiksi Saksaan liitetyltä Elsassin alueelta annettiin juutalaisten omaisuutta ja asuntoja ihmisille lähes puoli-ilmaiseksi, arvokkaimmat tyylihuonekalut sentään vietiin Saksaan.

Pakolaishallituksen johdossa ollut kenraali Charles de Gaulle tosin sanoi Englannissa, että sodan jälkeen kaikki juutalaisille tehdyt vääryydet tullaan rankaisemaan. Mutta luvattoman usein ranskalaiset katsoivat muualle, kun juutalaisia kerättiin keskitysleireille lähetettäviksi. Arviolta 25.000 juutalaisperhettä katosi. Vasta presidentti Jacques Chiracin aikana alettiin tätä ranskalaisten yhteisessä muistissa kuitenkin olevaa ajanjaksoa todella käsitellä.

Adolf Eichmann Ranskassa

Heinäkuussa 1941 Venäjän sotaretken jo alettua Eichmann tuli SS-Reichsführer Heinrich Himmlerin määräyksestä Pariisiin järjestelemään juutalaisten poiskuljetusta. Berliini järjesti paikalle 37.000 härkävaunua ja 800 muuta junavaunua ja 1000 veturia. Kaikkien junien ja vaunujen aikataulut laskettiin kellon tarkasti IBM-korttien avulla, jotta junien jatkokäyttöä voitiin suunnitella myös itäretkeä ajatellen. Tuo tullessas ja vie viedessäs, voisi ajatella. Ihmisiä maasta toiseen Euroopan laidalta laidalle, samalla myös sotatarvikkeita. Juutalaisten määrät eivät kuitenkaan tulleet täyteen Pariisissa, jolloin Eichmann ärsyyntyneenä tokaisi: Ehkä koko Ranskan kansa pitäisi siirtää muualle!
Heinrich Himmlerin suomalainen hieroja Felix Kersten kertoi Himmlerin erään kerran suunnitelleen koko Hollannin kansan siirtämistä Ukrainaan, jotta saksalaisille riittäisi kuuluisaa Lebensraumia eli elintilaa. Tässä vaiheessa sotaa saksalaisten itsevarmuus olikin vielä aivan ällistyttävää luokkaa.

René Carmille

Carmille oli sotilasteknokraatti, joka kehitti järjestelmän, josta kehittyi nykyaikainen PIN-koodi. Sen jokainen suomalainenkin tietää, jos ei muusta niin matkapuhelismestaan. Carmillen PIN-järjestelmä pystyi seulomaan väestöstä esiin esimerkiksi ne Ranskan miehet, jotka olivat erikoistuneet metallityöhön ja siitäkin vain messinkiin ja vielä tarkemmin pelkästään taivutettuihin messinkiputkiin.
Tästä kehittyi aikaa myöten nykyaikainen sosiaaliturvanumero, joka kattaa nykyisin jokaisen yksilön elämän kehittyneen maailman osalta. Meille ei voida käytännössä edes maksaa palkkaa ilman että olemme antaneet työnantajalle tämän tärkeän numerosarjan. Olemme siis jälleen eräässä verkossa.

Ranskan vastarintaliike vastusti ankarasti juutalaisten oman keskusjärjestön L´UGIFin eli L´Union Générale des Israélites en Francen kiertokirjeissään esittämiä ehdotuksia ja houkutuksia, että ne perheet, jotka olivat ottaneet huostaansa poiskuljetettujen perheiden lapsia, ilmoittautuisivat itse viranomaisille. Muun muassa Marseillessa natsit hyökkäsivät jo heti L´UGIFin toimiston ovelta avustusta hakeneiden henkilöiden kimppuun. Ei penniäkään UGIFille!, vastarintaliike julisti. Sen mielestä juutalaiset syyllistyivät toistensa ilmiantamiseen. Näinhän Jeesuskin toteaa ihmisten antavan ilmi toisiaan. Entä sitten antikristillisenä aikana.

Eräiden tapahtumien jälkeen René Carmille paljastui kaksoisagentiksi. Hän oli itse asiassa pelastanut suuren määrän juutalaisia, kun oli jättänyt järjestelmällisesti ilmoittamatta PIN-järjestelmällä saatujen juutalaisten olinpaikkatietoja natseille. Gestapon Pariisin päämaja oli sijoitettuna kuuluisaan Hôtel Lutetiaan. Tehtiin päätös Carmillen kiinniottamisesta ja hänet otettiin kiinni Lyonissa 3.2.1944 ja Lyonin Teurastajaksi kutsuttu SS-päällikkö Klaus Barbie kuulusteli häntä. Hän ei kidutettunakaan paljastanut mitään. René Carmille siirrettiin Dachaun keskitysleirille ja hänelle annettiin IBM-korttinumero 76608. Tämä isänmaan ystävä surmattiin 25.1.1945.

Tsekkoslovakia

Sudeettimaa miehitettiin 1.10.1938. Siellä asuneet ja sinne natsien vainoja paenneet juutalaiset joutuivat nyt suurella kiireellä pakenemaan tynkä-Tsekkoslovakian puolelle.
Rajalla nähtiin surkeita kohtauksia, kun juutalaiset joutuivat kontaten, jopa vatsallaan ryömien ylittämään rajan. Alettiin puhua myös oja-ihmisistä, juutalaisista, jotka päiväkausia ilman ruokaa ja juomaa tai suojaa odottivat pääsyä rajan yli joutuakseen palautetuiksi takaisin Saksaan, jossa he välittömästi joutuivat natsien hakkaamiksi.
Kansainvälisestä kauppasaarrosta johtuen Saksa oli sekä pääomaköyhä valtakunta että se kaipasi epätoivoisesti erilaisia raaka-aineita.

Tsekkoslovakiassa Skodan asetehtaat olivat oikea kultakimpale natseille. Autotehtaiden lisäksi saatiin useita ensiluokkaista sodankäyntimateriaalia valmistavia tehtaita. Saksaan raahattiin surutta suuria määriä puutavaraa ja metsää. Julkisista rakennuksista vietiin jopa ikkunoita karmeineen, puhumattakaan kokonaisista tehtaista ja muista hyödykkeistä. Luonnollisesti IBM-Dehomagin Tsekkoslovakiaan sijoittamat reikäkorttikoneet siirrettiin natsien palvelukseen. Näin saatiin hämmästyttävän nopeasti selville muun muassa juutalaisten asuinpaikkoja.

Romania

Syksyllä 1940 marsalkka Ion Antonescun fasistinen hallitus antoi antisemitistisiä lakeja, jotka köyhdyttivät nopeasti Romanian juutalaiset. Juutalaisia myös surmattiin pogromeissa, kesään 1941 mennessä satatuhatta juutalaista surmattiin yksistään maaseudulla.

Eichmannin mielestä tämä oli suunnittelematonta ja ennenaikaista. Hän ja muut natsit suosivat järjestelmällisempää ja tieteellisempää tapaa. Tässä heitä auttoi taas kerran IBM-korttien antamat luotettavat tiedot kaikista Romanian asukkaista 6.4.1941 suoritetussa väestönlaskennassa. Antonescun mielestä Siretin ja Prut-jokien välisiltä alueilta on kerättävä välittömästi yhteen 48.000 aikuista juutalaista. Iasin kaupungin 100.000 asukkaasta puolet oli juutalaisia. Heitä raahattiin kodeistaan, useat vielä yöpuvuissaan ja heitä hakattiin metalliputkilla ja heitä surmattiin ja vielä lopuksi heidän päälleen seremoniallisesti syljettiin. Tuhansia asukkaita laitettiin junavaunuihin, joissa vielä jatkettiin surmaamista. Yli 13.000 asukasta kuoli.

Syyskuussa 1942 Antonescu jo epäröi juutalaisten luovuttamista pelätessään sotaoikeutta. Myös juutalaiset maksoivat 100 miljoonaa leitä lunnaina, etteivät junat olisi kulkeneet.
IBM-henkilökuntaa pidettiin niin tärkeänä, ettei sen jäseniä kutsuttu ollenkaan armeijan palvelukseen. Tällä toimenpiteellä haluttiin taata järjestelmän moitteeton toiminta. IBM-kortteja painettiin vuosittain Romaniassa 20 miljoonaa kappaletta yhtiön Bukarestin Swift Pressin painossa. Sodan jälkeen IBM jatkoi toimintaansa Romaniassa muina miehinä aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Bulgaria

Maaliskuussa 1941 Bulgaria liittyi vastentahtoisesti akselivaltojen kanssa liittoon. Kreikalta valloitettiin Traakia ja Makedonia. Vastentahtoisesti hyväksyttin myös maan 48.000 juutalaista vastaan tehdyt antisemitistiset lait. Lakeihin liitettiin useita lieventäviä seikkoja, muun muassa kristinuskoon kääntyneiden juutalaisten osalta. Bulgaria pyrki tekemään voitavansa lannistaakseen saksalaisten suunnitelmia.

Kun juutalaisia velvoitettiin kantamaan keltaista Daavidin tähteä, korkeat kirkonmiehet uhmasivat velvoitetta ja Sofian metropoliitta saarnasi, etteivät kastetut juutalaiset tarvitse tähteä. Hallitus jopa katkaisi sähköt tähtiä valmistavasta tehtaasta vedoten sähköpulaan.

Jälleen Adolf Eichmann oli asialla suunnittelemassa juutalaisten poiskuljettamista. Maanviljelijät puolestaan uhkasivat asettua junakiskoille ja pysäyttää aiotut kuljetukset. Lopulta vaadittiin 20.000 juutalaisen kuljettamista. Viimein Bulgaria uhrasi Traakian 4200 ja Makedonian 7100 juutalaista luovuttamalla heidät kuljetuksiin ja täten säästämällä omat juutalaisensa.

Keskitysleirien IBM-koneet

Lähes jokaisessa keskitysleirissä oli erityinen IBM-Hollerith Abteilung, reikäkorttikoneiden osasto. Eräässä suurimmista, Dachaun keskitysleirissä oli käytössä peräti 24 konetta. Jokaisella leirillä oli oma koodinsa, Auschwitz 001, Buchenwald 002, Dachau 003, Flossenbürg 004, Mauthausen 007, Ravensbrück 010 ja niin edelleen.

Kuten sanottu, jokaisella vangilla oli oma numeronsa ja korttinsa, Bendzinistä Puolasta 44673 oli puuseppä, saksalainen vanki 52234, ranskanjuutalainen 93190, Ranskasta myyntimies 072851, kokki 072850, puutarhuri 072833, leipuri 072834, kaikki Pariisista, espanjalainen kommunisti 057949 ja 30543 oli puolestaan espanjalainen metsuri. Vartijat saattoivat käyttää jo kertaalleen käytettyjä kortteja kahtia leikattuina muistilappuina. Auschwitzin kuuluisalla lääkärillä Josef Mengelellä oli käytössä oma numerosarjansa ihmiskokeita varten.

Flossenbürg

Flossin kaupungin lähellä etelä-Saksassa sijaitsi jättiläisleiri, jossa lopulta hirtettiin myös luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer aivan sodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1945.
Flossenbürgissa oli graniittilouhos, jonka tehtävänä oli toimittaa rakennusaineita ja toisaalta tappaa hitaasti näännyttämällä. Vankityövoimaa tarvittiin myös läheisillä Messerschmittin suurilla lentokonetehtailla.
IBM-Hollerith-Dehomag-yhtiön korttien tehokkuus tulee esille tarkasteltaessa saapumiserää 1049/44. Alaleireistä Neurohlau 561, Zwodau 887, Graslitz 150, Holleischen 603 ja Helmbrechts 100 Häftlinge eli vankia. Lisäksi kuusi karannutta naista, nimistä päätellen venäläisiä, mutta Gertrud Hildinberg saattaisi viitata saksalaiseen vankiin. Todennäköisesti nämäkin vangit olisivat saaneet perillä pelkät numerot.

Mauthausen

Toinen jättiläisleiri sijaitsi Itävallassa, jossa oli myös suuri kivilouhos. Mauthausenissa vangeista käytetty Lähtölista oli yksinkertaisesti kaunisteltu kuolleiden lista. Venäjällä syntynyt ranskalainen sotavanki Jean-Frederic Veith kertoo muistelmissaan karmaisevia yksityiskohtia. Laskuvarjokielekkeeltä vartijat pakottivat huvikseen vankeja hyppäämään alas louhikkoon. Operaatio K oli pelkkä luoti niskaan lähietäisyydeltä ja lähes kaikille merkittiin luonnollinen kuolinsyy.
Mauthauseniin tuotiin Dachausta myös pappeja, jotka kaasutettiin siellä.

Buchenwald

Erityisesti juutalaisia pidettiin 16 hengen 4x4 metrin pikku parakeissa, joissa oli kolmessa tasossa petirivejä. Yleensä vankien painosta vähennettiin ensin 40 %, jonka jälkeen heidän vastustuskykynsä ja muukin vastustelunsa oli ratkaisevasti vähentynyt. Vangit, jotka eivät tämän jälkeen olleet vielä murtuneet, surmattiin yleensä koko laveririvi kerrallaan.
Leirien vartijat saattoivat olla pahamaineisia vankiloista vapautettuja taparikollisia, jotka vain nauttivat saadessaan kiduttaa ja kiusata puolustuskyvyttömiä vankeja. Heikkohermoiset voivat hypätä seuraavan kappaleen yli.
Eräässä leirissä vartijat pilkkasivat juutalaisten Hanukka-juhlaa ripustamalla kahdeksan juutalaista pää alaspäin ja voidellen heidät öljyllä, jonka jälkeen heidät sytytettiin tuleen aivan kuten kahdeksan Hanukka-kynttilää. Muut juutalaisvangit pakotettiin laulamaan tuttua saksalaista Jouluyö, juhlayö-virttä. Washingtonin Holocaust-museossa on tästä rekonstruoitu videonäytös.
Berliinistä oli annettu viralliset ohjeet rangaistuksista. Jos ei seissyt suorassa tai puhui rivissä, sai 25 ruoskaniskua, kymmenen lisää, jos huusi. Jos vartija sattui olemaan sillä tuulella, lyöntejä saatettiin antaa jopa kuusikymmentä. Joku muistelee, että juutalaisista käytettiin vain kahta termiä: elossa - tai kuollut.

Natsien logiikka

Juutalaisten tuhoamisen ajateltiin tapahtuvan kahdella tavalla. Ensiksi heitä tuhottaisiin näännyttämällä heidät työnteolla. Sitkeämpi osa tuhottaisiin muilla tavoilla. Täydellistä tuhoamista natsit perustelivat sillä, että vahvempi vielä eloon jäänyt aines toimisi henkiin jäädessään entistä vahvemman juutalaiskansan siemenenä. Heidän geeninsä olisivat siis entistä elinvoimaisempia.

Logiikka oli natsien kannalta luonnollisesti täysin järkeenkäypä. Juutalaiset vain saastuttaisivat ja rappeuttaisivat saksalaista verta. Aivan kuten aiemmin mainitun kanadalaisen bulletiinin mukaan uskovat kristityt vain estävät maailmaa vapautumasta ja toteuttamasta itseään.
Valitun logiikan toteuttajana IBM-kortit palvelivat natseja erinomaisesti. Juutalaisista oli tullut databittejä, nimettömiä numerosarjoja. Juutalaisten kansanmurha oli myös erittäin kustannustehokas, jos nykyajan termiä käyttäisi. Usein juutalaiset jopa maksoivat itse junakuljetuksensa leireille.

Zentral Institut

Berliiniin perustettiin rauhallisen Friedrichstrasse 129 varrelle keskitysleirien asukasmääriä tarkkaileva keskustoimisto Zentral Institut, jonka eräänä tehtävänä oli säännöstellä vankimääriä leireillä. Vaikka leirien kautta kulki vuosien varrella miljoonia vankeja, pysyi vankien keskimääräinen luku leireillä kuitenkin noin 500-700.000 välillä. Jokaisen leirin reikäkortti-Abteilung lähetti säännöllisesti tilastoidut vankimäärät Berliiniin ja kun vankien tiheys näytti kasvavan liian suureksi, lähti keskustoimistosta määräykset vähentää vankimäärää joko ampumisten tai krematorioiden kautta.

Tässä kaikessa auttoi IBM-korttien antamat tiedot ratkaisevasti. Makaaberi järjestelmä toimi kuin painekattila: kattilan sisäistä painetta vähennettiin päästämällä sitä pois. Zentral Institut oli natsien tuhoamistoiminnassa kaikkein tärkein toimisto. Sieltä käsin voitiin tilanne pitää täysin hallinnassa. Asiat nähtiin keskustoimistolla aina paremmin ja keskitetymmin kuin yksittäisessä leirissä.

Leirien vartijat toteuttivat vain kylmästi ylhäältä tulevia ohjeita täysin tunteettomasti. Koneisto toimi kitkattomasti, kiitos IBM-korttien.
Zentral Institut oli SS-taloushallinon alainen toimisto. SS myös myi vankeja töihin. Tässä mielessä se toimi kuin mikä tahansa työvoimatoimisto. Valtava kemian yritys I.G.Farben tarvitsi jatkuvasti tuhansia uusia työläisiä. Mutta myös eräs pieni hotelli Glasstuben anoi työntekijöitä, samoin maanviljelijä Adam Bär Würzelbrunnista pyysi sokerijuurikaspelloilleen kahta työläistä. Suomessakin käytettiin venäläisiä sotavankeja, mutta yleensä heidän kohtelunsa oli täällä hyvää verrattuna saksalaisten alempirotuisina pitämiin vankeihin. Osa-aikainen aputyöläinen maksoi 1.50 Reichsmark, ammattitaitoinen työntekijä jo 5 RM päivässä.

Juutalaisneuvostot

Ghettojen sisäisestä järjestyksestä vastasivat Judenräte, Juutalaisneuvostot. Näiden neuvostojen jäsenet yrittivät huolehtia sitä, että juutalaiset olisivat kyenneet jatkamaan elämäänsä mahdollisimman pitkälle muuttuneissa oloissa. Kun tilanne selvisi heille lopullisesti, että heidät aiottiinkin tuhota, useat heistä tekivät itsemurhan. Grodnon gheton johtaja Arye Marder teki itsemurhan, Minskin Moshe Kramarz repi määräyksen palasiksi ja varoitti juutalaisia lähtemästä. Hän ja muut neuvoston työtoverit teloitettiin välittömästi. Lukowin gheton johtaja David Liberman keräsi rahaa lunnasmaksuihin, kunnes huomasi, että ne oltaisiinkin käytetty lähtevien omien junakuljetusten maksamiseen. Liberman repi rahat saksalaisen esimiehen edessä ja läimäytti häntä samalla kasvoihin. Ukrainalaiset vartijat tappoivat Libermanin siihen paikkaan.
Kun Bereza Kartuskan gheton asukkaita kerättiin töihin Venäjälle, juutalaisneuvoston jäsenet tajusivat, että heidät aiottiinkin viedä keskitysleirille tuhottaviksi. He hirttivät itsensä. Pruzanan gheton 41 neuvoston jäsentä perheineen teki samalla tavalla kuin juutalaiset aikoinaan Masadassa: he päättivät tehdä itsemurhan nauttimalla myrkkyä.
Myrkky oli kuitenkin liian laimeata koko joukolle ja yksi toisensa jälkeen he virkosivat. He päättivät avata uunin luukut, mutta silläkin tavalla heistä kuoli vain yksi. Lopulta kaikki muut vietiin keskitysleirille. Juutalaiset taistelivat sillä ainoalla aseellaan, joka heillä oli: he päättivät itse päivänsä.

Sveitsin merkitys

Sveitsillä oli merkittävä osuus natsien rahasiirroissa. Maa oli puolueeton, eikä sitä miehitetty. Miehittämisestä olisikin ollut vain enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä sveitsiläiset olivat varautuneet räjäyttämään esimerkiksi kaikki tunnelit hankaloittaakseen joukkojen liikkumista. Nyt natsit vain käyttivät hyväkseen maan hyvää pankkilaitosta ja sen ylläpitämää pankkisalaisuutta, joka ei paljon turhia kysellyt, mistä rahat ja kulta olivat peräisin. Vasta viime vuosina tiedot on julkistettu ja omaisille tehty mahdolliseksi anoa korvauksia kadonneista varoista ja muusta omaisuudesta.

IBM käytti Sveitsin tilejä kierrättääkseen esimerkiksi vuokratuloja, joita kertyi natsien hallussaan pitämistä koneista Saksassa ja saksalaisten valloittamissa maissa. Kun rahoja ja maksumääräyksiä oli tarpeeksi monta kertaa siirretty maasta toiseen, ei varojen alkuperästä enää oikein päässyt selville, mistä maasta ne alunperin olivat lähtöisin. Näinhän varoja nykyäänkin kierrätetään veroparatiisien kautta. Yhdysvaltojen veroviranomaiset katsoivat tiettyyn vaiheeseen asti sormiensa läpi tätä sodanaikaista toimintaa. Oli kummallista, että sama yhtiö keräsi maksuja kummaltakin keskenään sotaa käyvältä maalta, natsi-Saksalta ja Yhdysvalloilta. Sveitsiin liittyneiden välikäsien toimet eivät ehkä koskaan tule ilmi.

IBM:n Geneven toimisto harrasti myös muunnellun totuuden kertomista mustalla listalla olleiden maiden välillä käydyistä liiketoimista. Päivämääriä muuteltiin. Usein kallisarvoiset koneet tulivat ensin laivarahtina puolueettomaan Portugaliin, josta ne jatkoivat eteenpäin eri puolille Eurooppaa.

Pääjohtaja Thomas Watsonin jesuiittamaisen vastauksen voisi vaikkapa kiteyttää seuraavalla tavalla: Käykää kauppaa vaikka keskitysleirien kanssa, kunhan ette ilmoita tänne pääkonttoriin meille asiasta. Varsinkin IBM:n alihankkijat kävivät kauppaa natsi-Saksan kanssa koko sodan ajan.
Kauppasuhteiden laajuudesta kertoo jotain myös se, että Belgian IBM kävi kasvavaa kauppaa Japanin lentokoneteollisuuden kanssa. Yrityksen Belgian johtaja Decker totesi yksikantaan: Me vain teemme kauppaa ja jätämme sen pohdinnan, miksi amerikkalainen yritys tekee kauppaa vieraan hallituksen kanssa, yrityksen amerikkalaisen hallinnon mietittäväksi.

Miten jatketaan

Jo kesken sotaa vuonna 1943 Yhdysvaltojen hallitus päätti, että IBM-Hollerith-Dehomag-yhtiön koneet olivat strategisesti tärkeitä säilyttää eikä niitä saanut missään tapauksessa tuhota.
Reikäkorttikoneiden antamia tietoja ja palveluita tultaisiin käyttämään liittoutuneitten sotilashallinnon hyväksi muun muassa työvoiman kartoittamisessa ja elintarvikkeiden rautatiekuljetusten suunnittelussa ja jakelussa.
Samoin Fremdenpolizei, poliisin vierasmaalaisten kartoittamisen yksikkö sisälti tietoja juutalaisten, romanien ja muiden vähemmistöryhmien kohtaloista. Gestapon omat luettelot oli syytä ehdottomasti säilyttää, koska ne kertoivat keskitysleirien olosuhteista ja vankimääristä.
Brittien mielestä järjestelmä oli ehdottomasti saatettava entiselleen, jos se pääsisi nykytietokoneista tuttua termiä käyttäen vaikkapa kaatumaan tai joutuisi sabotaasin kohteeksi.
Vielä 1945 Hitler oli itse antanut käskyn selvittää kaikki asekuntoiset miehet tynkä-valtakunnan alueella käyttäen avuksi reikäkorttiluetteloita. Hitler käytti loppuun asti kaikki keinot jatkaakseen epätoivoista sotaansa.
Sataa Hollerith-konetta piiloteltiin ja säilytettiin mitä omituisimmissa paikoissa, kuten eräässä linnassa tai Riesbeckin olutpanimon alakerrassa Neudientendorfissa. Kasselin kaupungin koneet siirrettiin Oberaulaan.

IBM-sotilaat

Amerikkalainen emoyhtiö ei voinut välttyä henkilöstönsä kohdalla myöskään kutsunnoista. Yhdysvaltain armeijaan perustettiin erityinen Machine Record Unit MRU, jonka selkärankana olivat IBM:n omat työntekijät, ohjelmoijat ja tekniset avustajat.
Sodan jälkeen Dehomagin Lichterfelden tehdas Berliinin liepeillä valmisti hetken jopa leluja USA:n armeijan alumiinitölkeistä saadakseen rahaa oman henkilöstönsä palkka -ym. kuluihin, kunnes uusien koneiden kokoonpano ja huolto pääsivät uudelleen vauhtiin. Borgwardin torpedotehdas muutti toimintaansa muun muassa autojen valmistukseen.

IBM sodan jälkeen

Pääjohtaja Thomas Watson tarjoutui hoitamaan maksutta romanian, englannin, saksan, hollannin, venäjän ja puolan simultaanitulkkaukset ja niiden tallentamisen liittoutuneiden arkistoon jälkipolville.

Yhdysvaltojen veroviranomaiset olivat jo pitemmän aikaa tarkkailleet IBM:n toimia ja tulleet siihen vakaaseen käsitykseen, että Watson ja yhtiö rikkoivat vihollismaan kanssa kaupankäynnin kieltäviä säädöksiä. Erityisesti oikeusministeriön verovirkailija Harold J. Carter havaitsi, etteivät natsit olisi voineet käydä oikeastaan hetkeäkään sotaa ilman IBM:n reikäkorttien antamaa tukea. Ilman IBM:n apua esimerkiksi junien aikataulumuutokset olisivat vaatineet käsin tehtyinä vähintään kahden viikon työn, kun ne nykytekniikalla pystyttiin sentään hoitamaan vain parissa päivässä.

Sodan jälkeen amerikkalaiset perustivat 260 liikuteltavaa Hollerith-vaunua strategisiin liikenteen solmukohtiin tai kaupunkeihin.
Jo sodan aikana IBM-koneita käytettiin saksalaisten kuuluisan ja murtamattomana pidetyn Enigma-viestikoodin purkamisessa. Normandian maihinnousun yhteydessä koneet laskivat sääennustuksia.

Juutalaisia eivät nämä toimenpiteet enää auttaneet. He olivat kuolleet. Mutta eloon jääneiden kohdalla saattoivat koneet vielä auttaa. Euroopassa liikkui seitsemän miljoonaa DP (Displaced Persons)-henkilöä, joilla ei ollut enää maata tai kotia mihin palata. Nyt IBM-koneet selasivat ahkerasti erilaisia luetteloita läpi löytääkseen sukulaisia tai ystäviä. Nyt selvisi myös se, miksi natsit niin huolellisesti kirjasivat aakkosjärjestyksessä kirjoituskoneilla vankiluetteloita leireillä. He siirsivät ihmisiä omille korteillensa. Nyt jälkeen jääneitä siirrettiin liittoutuneitten kortistoon.

Mitä opimme tästä?

Kirja on järkyttävä. Sen sisältämä informaatio on järkyttävää ja se panee lukijansa miettimään todella monimutkaisia asioita kristillisen uskon valossa. Jeesuksen puheet kuninkaiden eteen joutumisesta ja uskovien vainosta eivät tämän kirjan lukemisen jälkeen tunnukaan enää niin kummallisilta ja kaukaisilta. Antikristillinen maailma etenee koko ajan. Tiede ja luonto-osassa (HS 3.4.2007) kerrotaan kyborgi-ajasta, jolloin toisen päähän asennetusta mikrosirusta käsin voidaan määrätä toinen ihminen tekemään haluttu toiminto.

Juttu on tietysti joidenkin mielestä aivan pähkähullu, mutta ihmisiltä kesti yksinkertaisesti kauan saada jo se sodan jälkeen selville, miten natsit saattoivat löytää juutalaiset niin helposti, vaikkeivät nämä halunneet vapaaehtoisesti tulla esiin, vaan mieluumminkin piiloutua suureen massaan näkymättömiin.

Jos tietojenkäsittely olisi edelleen samalla meidän mielestämme alkeellisella tasolla kuin mitä se oli natsi-Saksassa, kestäisi tiettyjen ihmisryhmien selville saaminen ja erottelu nykyisenä kiireisenä aikana todella kauan. Ja aina olisi mahdollisuus hävitä massaan. Mutta nykypäivänä yhteiskunta on yksinkertaisesti niin aukoton, ettei kukaan pääse lopulta karkuun. Euroopan Unionin vapaasta liikkuvuudesta huolimatta jo yksistään terroristilait rajoittavat vapautta. Nykyään ei Yhdysvaltoihin edes pääse pelkästään vain käydäkseen päiväseltään jossakin. On annettava tarkat tiedot vastaanottajasta ja luovutettava omatkin henkilötietonsa tarkasti.

Efesolaiskirjeessä (6:11) perkeleen kavalat juonet on kreikaksi metodeias. Sielunvihollisella on käytössään selkeät metodit, tavat ja keinot, joita se käyttää. IBM ja kaikki muutkin nykyajan tietojenkäsittelyfirmat ovat tehneet erittäin suuren palveluksen helpottaessaan lukemattomien ihmisten elämää. Mutta valitettavasti samoja koneita ja samoja järjestelmiä voidaan käyttää pahan palvelukseen. Tulevaisuus jää nähtäväksi.


www.Shalom.fi | reality reality@shalom.fi
Jumala On Rakkaus!

Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus
niinkuin ehtymätön puro! Aam. 5:24

http://www.Jeesus-on-Herra.com/
Avatar
Dimi Sefanja
 
Viestit: 1348
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 21:18
Paikkakunta: TUSBY

Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa