Kirjoittaja TurunWeijo » Ke 18 Marras, 2009 21:11
Tässä pieni pätkä Osmo Pöystin kirjoituksesta:
"Jokainen yksittäinen armolahja on tärkeä, kuten kaivo maataloudessa, mutta jos maanviljelijä ihastuu kaivoihin niin, että kaivaa koko peltonsa kaivoja täyteen, niin missä hän viljelee viljansa? Seurakunnassa johtaja on palvelija, joka sanoo, milloin kaivoja on riittävästi ja antaa vuoron muun työn suorittamiselle ja pitää huolen, että kaikella on vuoronsa, myös arvostelulla. Kts. 1.Kor 14:29.
Eräs veli Riiasta, Latviasta, kertoi että heillä oli tapana kokoontua kuusi kertaa viikossa. Kahtena iltana he keskustelivat, lukivat sanaa ja rukoilivat. Kahtena iltana he soittivat, lauloivat, opettivat toisia soittamaan sekä kirjoittivat ja lausuivat runoja ja arvostelivat esityksiä. Kahtena iltana viikossa he suorittivat muita palvelustoimia, pilkkoivat jonkun iäkkään uskovan puita, istuttivat perunaa ja tarvittaessa kaivoivat vaikka kaivoja. Sunnuntaisin oli yhteinen kokoontuminen seurakunnan vanhempien uskovien kanssa. Tämän lisäksi kullakin uskovalla oli leipätyönsä, ellei hän ollut vielä koulussa. Niitä varten, jotka Jumalan seurakunnasta eivät mitään tiedä, kysyin eikö sentään ole liikaa, että kaikki vapaa-aika vietetään vain uskovien seurassa? Hän kertoi, että aina siihen asti, kun hän 30-vuotiaana meni naimisiin, hän miltei itki, jos tuli sellainen este, ettei hän päässyt mukaan. Uskovat ovat kautta aikojen pyrkineet järjestämään myös työnsä niin että voivat myös työssä olla oman kansansa yhteydessä."