Kirjoittaja Aamu-Usva » Ma 21 Joulu, 2009 22:13
Sinä, jota ihmiset ovat kohdelleet kuin lokaa ja saastaa. Jumala rakastaa sinua. Sinua on petetty ja sinulle on valehdeltu. Luottamuksesi ihmisiin, siihen kaikkein läheisimpäänkin, on sirpaleina. Kuljet kuin sumussa. "Mihin suuntaan tästä lähtisin?" Tiedätkö, että Jumala on todellinen? Hän tahtoisi lohduttaa sinua; puhua todellisia eläviä lohdutuksen sanoja. Hän tahtoo puhua rauhaa sinun sydämellesi. Hän tuntee sinut ja näkee särkyneen sydämesi. Jumala on uskollinen. Hän ei petä eikä jätä.Hän ei koskaan hylkää. Jumala on nähnyt yksinäiset kyyneleesi. Hän on nähnyt sydämesi ajatukset, että olet kuin umpikujassa. On kuitenkin yksi ovi, jota et ole vielä koettanut avata. Tiedätkö, mikä tuo ovi on ja mikä on avain? Ovi on Jeesus ja avain on rukous; yksinkertaiset vilpittömät sanat; Jumala kuulee ne ja tuo ovi aukeaa. Sinä kelpaat astumaan tuosta ovesta Isän Jumalan kirkkauteen ja pyhyyteen. Et sinä yksin, mutta Jeesuksen kanssa. Jeesus on jo kärsinyt sinun kärsimyksesi. Hänen verensä on avannut sinulle tien ulos umpikujasta, jossa nyt olet. Itkien aivan sanon, että Jeesus rakastaa sinua. Miten voisin selittää, mitä muuta sanoa? Hän näkee, hän tietää, hän tuntee. Hän on murheellinen, koska et tule hänen tykönsä. Mutta hän todella odottaa sinua. "Tule minun tyköni, niin sinä saat levon ja rauhan."