Minun sieluni janoo, elävää Jumalaa...

Kaikkea Taivaan ja maan väliltä! Foorumin jäsenten kirjoituksia.

Minun sieluni janoo, elävää Jumalaa...

ViestiKirjoittaja pike464 » La 27 Maalis, 2010 8:40

Minun sieluni janoo

Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Ps 42:3

Tuntuu siltä, että Raamatussa kun halutaan laittaa painoarvoa sanomiselle, se toistetaan. Kyse ei ole vain kertauksesta opintojen äitinä. Sillä ilmennetään samalla sekä asian tärkeyttä, että polttavaa tarvetta.

Koorahilaisten mietevirressä halutaan tehdä selväksi heti alkuun, että tosi on kyseessä. Ettei toisto ole vain liturginen kuvio, osa opittua tai opetettua käyttäytymistä. Kun kahdessa alun jakeessa painotetaan sisäisen janon olemassa oloa, sisäinen lähtökohta tulee selväksi.

Mutta laulaja ei halaja ja janoa mitä tahansa jumalaa, tarve ja kaipuu on pyrkiä elävää Jumalaa kohti. Hänelle on selvinnyt puu-, rauta- ja vaskijumalain petollisuus. Se, ettei niissä ole kyse linnunpelätintä kummemmasta. Niiden todellinen pelätinvaikutus on olematon. Ne eivät karkoita, puhumattakaan lopullisesti käsitele tai poista ihmisen perusongelmaa, syntiä. Siihen tarvitaan elävä Jumala.

Jotenkin jakeen ilmoitus on tyystin romuttanut muotomenon ja nimikristillisyyden. Laulaja haluaa todellisen yhteyden elävään ja iankaikkisuutta ajatellen eläväksi tekevään Jumalaan.

Eräällä tavalla jakeen loppuosa on merkillinen. Jano ja kaipuu Jumalan suuntaan on kouriin tuntuva. Silti kysellään, milloin saadaan tulla Jumalan kasvojen eteen. Kysymys on sikäli merkillinen, että Jumalan suuntaanhan ei ole ajanvaraussysteemiä, vuorolappuja, eikä odotusjonoja. Kun kyse on elävästä Jumalasta, josta sanotaan, että Hän ei nuku, eikä torku (Ps 121:4), on selvää, että Hän on aina toimintavlmiina. Paitsi, että Hän kuulee anovan pyynnön, Hän myöskin vastaa. Koko Jumalan rakastava systeemihän perustuu ympärivuorokautiselle huolenpidolle ja tavittaessa avun toimittamiselle. Missä tahansa ja milloinka vain Häneen puoleen voi - ja oikeastaan tulee - kääntyä.

Kaiketi laulaja tämän käsittää.

Tarkoittaako teksti sitten perille pääsyä? Siis tapaamista taivasten valtakunnassa. Niin on perusteltua ajatella. Ehkä tämä sisäinen jumalkaipuu ja jano on samaa ilmentymää, kuin Paavalilla Fil 2:23:ssa: "halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi".

Merkillistä, että Jumalan kohtaamisen jano tuntuu poistavan kuolemanpelon. Eikö Jeesus ollutkin kuoleman voittaja? Siitäkö se johtuu? Kun on Jeesuksen oma, on voitajan puolella ja silloin kuolema ei ole sama kuin pelastumattoman kohdalla. Se onkin ovi uuteen, parempaan. Paavalihan sanoi "monin verroin parempi".

Sana sanoo, että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Mutta tämä ei jää laulajan kohdalla vain siihen: hänen janonsa Jumalan suuntaan ei ole enää tätä aikaa ja tunnetiloja varten, hän halajaa ja janoaa perille. Hän ei ole sokaistunut sellaisen väärinkäsitykseen, että aika täällä alhaalla olisi taivas, ei edes paratiisi. Hän tietää täydellisyyden olevan vasta edessä päin ja tuo merkillinen yli-innokkaaltakin tuntuva jano Jumalan puoleen on tasoittanut myös täältä lähtemisen polun. Pelko on poissa. Panikkia ei ilmene. Halu ja tarve päästä perille on vallanut koko ajatusmaailman.

Tuntuu, että laulaja on vain askeleen päässä siitä, kun usko muuttuu näkemiseksi.

http://www.melaluoto.net/taivas/index.p ... &Itemid=18
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » La 27 Maalis, 2010 18:07

"Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi (Fil.1:23)."
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Su 01 Elo, 2010 21:56

Stefanuksen kuoltua sanotaan, että muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat hänet ja pitivät hänelle suuret valittajaiset (Apt.8:2). Uskovienkin on lupa surra uskonveljiensä ja -sisariensa kuolemaa ja pitää suuriakin surujuhlia jos haluavat. Uskovalle itselleen on toki parempi päästä Herran luo, mutta tietenkin jäljelle jääneet jäävät kaipaamaan. Niin kuin Pyhä Henki Paavalissa sanoo: "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi, mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi (Fil.1:23-24)." Uskovien ei kuitenkaan tarvitse jäädä sisaren tai veljen kuolemaa murehtimaan, koska meillä on toivo yhteisestä ylösnousemuksesta kaikkien pyhien kanssa (1.Tess.4:13-14). Tähänkin yhteyteen siis kuuluu sana: "Älkää mistään murehtiko (Fil.4:6)..."
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku


Paluu YLEISTÄ Ristin Valossa!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa