Kirjoittaja pike464 » Su 03 Loka, 2010 9:09
RUKOILKAA LAKKAAMATTA
Näin kirjoittaa Jumalan mies Paavali sen ajan kristityille Tessalonikassa Olen uskomassa Jumalan tahdoksi,
että meidän, lopun ajan kristityt, jotka elämme keskellä puoliyön uneliaisuutta, olisi otettava erikoisesti vaarin
tästä lyhyestä Raamatun lauseesta.
Tässä lauseessa ei sanota: Rukoilkaa silloin, kuin teillä on jokin erikoinen tuska tai hätä. Ei sanota:Rukoilkaa silloin, kun tunnette ihania tunteita. Ei myöskään sanota: Rukoilkaa silloin,kun näette Jumalan työllä olevan menestystä tai kun näette vihollisen vihan kiukussa repivän alas Jumalan työtä.
Tässä lauseessa sanotaan yksinkertaisesti: Rukoilkaa lakkaamatta.
Veljeni ja siskoni, antakaamme tämän lyhyen Raamatun lauseen hiljentää itsemme Kaikkivaltiaan jumalan kasvojen edessä, Miten on minun laitani ja miten sinun?
Voimme ehkä puolustella itseämme: Rukoilenhan minä yksin, kun tunnen siihen kehoiusta. Rukoilen kuuluvalla äänellä yhteisissä rukouskokouksissa ja rukoilen aamuin illoin kotona.
Voihan näin olla, ja uskonelämämme näyttää ulkonaisesti aivan moitteettomalta. Mutta miten on sisäisen elämän laita? Olemmeko jatkuvasti todellisessa kanssakäymisessä Jumalan kanssa? Onko tie selvänä verenkautta Isän sydämelle?
Kysykäämme itseltämme, me Herran todistajat, kumpi on meillä suurempana huolena valmistautuessamme kokoukseen, sekö, että saarnamme olisi tietopuolisesti sisältörikas ja esityksemme muotokaunista. Vai sekö, että sydämemme olisi murrettu Jumalan kasvojen edessä ja sanamme löytäisivät tien ihmisten sydämiin?
Ehkä sanot,että kumpikin on tarpeellinen. Aivan niin. En tahdo sanoa, että olisi väärin Jumalan Sanaa tutkien valmistaa saarnansa.
Mutta yhden seikan olen pannut merkille. Kyllä perkelekin mielellään uskovalle saarnamiehelle antaa aikaa ja kaikenlaisten
hengellisten ja hengettömien kirjojen tutkimiseen ja saarnan valmistamiseen niiden avulla.
Paholainen ei kuitenkaan sallisi todistajien olevan paljon polvillaan Jumalan kasvojen edessä ja rukoilevan itselleen murtunutta sydäntä Kuitenkin ilman sitä sanamme ovat vain kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, Kuulijakunta voi kyllä ylistää saarnojamme, mutta kukaan ei etsi Herraa. Jumala saakoon
meidät tällaisesta pelastaa.
Miten on sinun laitasi, veljeni, joka seisot Herran huoneen etuvartiossa, kuulut Jumalan seurakunnan vanhimmistoon. Mikä on sinulle tärkeintä, sekö, että olet vain seurakunnan kokouksessa mukana (Maijalle kuria pitämässä) vai sekö, että sydämen uhrautuvaisuudella pidät huolta heikoimmastakin seurakunnan jäsenestä?
Olet mukana yhteisellä rukousalttarilla taistelemassa Jumalan kansan kanssa. Jos sinulta puuttuu tätä uhrautuvaa mieltä, oletkohan Jumalan edessä enää tehtävääsi kelvollinen, vaikka ehkä ulkonaisesti ihmisten edessä sitä näyttäisitkin olevan.
Katsokaamme Jumalan Sanasta, mitä on kirjoitettu Efeson seurakunnan enkelille Ilm.2:25. Vakavasti varoitetaan että, että kynttilänjalka työnnetään pois paikoiltaan.
Voihan seurakuntien etuvartiossa olla veljiä, jotka toimiensa ja tehtäviensä tähden joutuvat olemaan paljon poissa seurakunnan yhteydestä, mutta tässä ei ole siitä kysymys. Mutta jos seurakunnan vanhimmiston jäsentä ei näy kuukausiin rukouskokouksissa ja hän saattaa matkustaa monien kilometrien päähän saadakseen tilaisuuden saarnata, saamme olla varmoja, ettei Jumalan työ ole sydämellä vaan liha etsii kunniaa itselleen. Siksi laulaja ei turhaan laula:
Isät, työmehet , valvokaa
Pysähdy Herran kasvojen eteen myös sinä, veljeni ja siskoni, joka soitat ja laulat kuorossa. Kummasta on sinulla suurempi huoli, siitäkö, että ulkonaisesti esitys onnistuisi vai siitä, että laulu lähtisi sydämestä ja löytäisi tien sydämeen. Ehkä sanot, molemmat ovat tarpeellisia. Niin ovatkin, mutta uskon, että jos laulajat ja soittajat viipyisivät enemmän Herran kasvojen edessä, ei tapahtuisi sitä, mikä monesti nykyään tapahtuu, vieläpä Jumalan kansan juhlilla Heikompilahjaiset laulajat ja soittajat joutuvat parempilahjaisten ylenkatseen alaisiksi.
Kuitenkin saattaa olla niin, että juuri nuo heikoimmat laulavat rukoilevalla sydämellä.
Siksi laulajat, painukaamme tomuun ja tuhkaan Herran edessä, ettemme itse luulisi jotakin olevamme, vaan että Jmala saisi kaikesta kunnian ja kiitoksen.
Sinä seurakunnan jäsen, Jumalan lapsi, oletko rukoileva vai arvosteleva kristitty? Ehkäpä sanot, että Jumalan Sana antaa oikeuden arvostella(1Kor.2:15 ja monet muut kohdat). Mutta ystäväni, siinä puhutaan hengellisen ihmisen arvostelusta. Saamme olla varmat siitä, että hengellinen ihminen on myös rukoileva kristitty.
On siunattua ja ja turvallista todistajana julistaa Sanaa sen seurakunnan keskellä, jossa on hengellisiä arvostelijoita. silloin tietää, että he rukoilevat julistuksen puolesta. Jos sattuisi jokin virhe tulemaan, he tulevat siitä avoimesti kahden kesken todistajalle huomauttamaan. Se onkin oikein.
Ei tarvitse olla ihmistuntija eikä omata Hengen tuntemusta, jos uudelle paikkakunnalle tultuaan huomaa heti kristityn, jonka vanha aatami arvostelee. Siksi, ystävä Herrassa, etsikäämme Hengessä ja totuudessa Jumalan kasvoja ja läpikotaista uudistusta, ettemme olisi vain kristillisyydessä mukana kulkijoita, vaan olisimme todellisia Herran sotilaita, joiden sydämissä palaa rukouksen tuli sekä Jumalan seurakunnan että hukkuvien sielujen puolesta.
Topias Sutela
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto lehden elokuun numerossa vuonna 1937.
ja Ristin kansa lehdessä n:ro 7. 09
( Kirjoitin sen aamutuimiin tännekkin luettavaksi, sitten kun olin sen kirjoittanut, huomasin paljon kirjoitusvirheitä, sanoja puuttuu ja kirjaimia.
kun kirjoittaessa präntti on pientä eikä oikein oo taitoakaan kirjoittamiseen..mutta toivon että ei pahempia mokia enää tuossa olisi )
Siunausterveisin pike
_________________
(nostin tämän Sutelan kirjoituksen tähän pramille
muistuttamaan :"Rukoilkaa lakkaamatta")
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".