LÄHI-ITÄ JA MUUTOSTEN AIKAA

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

LÄHI-ITÄ JA MUUTOSTEN AIKAA

ViestiKirjoittaja pike464 » Su 30 Tammi, 2011 15:55

Lähi-itä ja muutosten aikaa.

29.01.2011

Äkkisiltään on hyvin vaikea muistaa onko koko Lähi-idän alueella tapahtunut milloinkaan vastaavaa ja näin laajaa kiehuntaa ja vaatimuksia muutoksiin kuin viimeisten, vaikkapa vain kolmen neljän viikon aikana on tapahtunut. Tuntuu aivan kuin jokin valtavirran tukkona ollut tulppa olisi kiskaistu samanaikaisesti pois lähes kaikissa arabimaissa, näin ainakin Välimeren reunavaltioissa ja Israelin naapureissa on tapahtunut.

Alkoiko kaikki edes Tunisian lähes vallankumousta muistuttavasta tapahtumasarjasta vai oliko useissa islamilaisissa valtioissa pinnan alla jo vuosikymmeniä kytenyt tyytymättömyys saanut maljan purkautumaan yli äyräittensä samanaikaisesti. Varmaankin kyse on tietynlaisesta domino-efektistä ja jossain määrin vapaasta tiedonkulusta joka mahdollisti Tunisiasta alkunsa saaneen protestimielen laajentumisen niin Egyptiin, Jordaniaan, Jemeniin kuin Sudaniinkin jossa vapailla vaaleilla pyritään erottamaan kristittyjen eteläinen osa pohjoisesta islamilaisesta sharia-kalifaatista.

Libanon.

Israelin pohjoinen rajanaapuri on sekin joutunut ennen näkemättömän muutoksen jyrän alle. Iranin ja Syyrian sponsoroima Hizbollah kaappasi vallan maassa marssimalla ensin ulos hallituksesta ja saaden siten aikaan poliittisen tyhjiön ja paineet pm Saad Haririn harteille. Maan presidentti nimitti maalle uuden hallituksen muodostajan, shiiamuslimi Najib Migatin jonka kytkökset Hizbollahiin ja sitä kautta Iraniin ovat enemmän kuin ilmeiset. Näin Iran on onnistunut lujittamaan otettaan maasta jota ei ole perustuslakinsa mukaan ole pidetty islamilaisena valtiona mutta joka on hyvää vauhtia muuttumassa sellaiseksi. Vain viitisen vuotta sitten Israelin armeijan silloinen komentaja totesi puolileikkisen ylimielisesti että Syyriaa vastaan joudumme taistelemaan mutta Libanonia vastaan riittää armeijamme soittokunta.

Enää ei moisiin kommentteihin ole varaa. Saadessaan näin pitävämmän otteen sekä poliittisesta vaikutusvallasta että maan armeijasta laajemminkin Hizbollah muodostaa selkeän ja konkreettisen sotilaallisen uhkatekijän Israelia vastaan. Muita vihollisia heillä ei oman ilmoituksensa mukaan olekaan. Yli 50.000 rakettia ja lyhyen kantaman taktista ohjusta, Israelin sisään muodostettu tiedusteluverkosto ja ennen kaikkea arkitodellisuudesta täysin vieraantunut fanaattinen usko islamilaisen kalifaatin perustamiseen. Sen esteenä olevaan juutalaisvaltion tuhoamiseen tähtäävät toimenpiteet muodostavat eteemme jo hyvinkin apokalyptiset näkymät. Sotilaallisena yksittäisenä tekijänä Libanon ei vieläkään muodosta Israelille kovin merkittävää uhkatekijää. Mutta nykyiset näkymät ääri-islamilaisuuden voimistumisesta kaikissa sitä ympäröivissä arabimaissa ovat omiaan herättämään huolestuneisuutta Israelissa myös sotilaallisen tasapainon osalta. Ei ole mikään salaisuus että radikaalit islamilaiset ryhmät pitävät laajaa, usean rintaman sotaa ainoana mahdollisuutena voittaa juutalaisvaltio sotilaallisesti. Näin ajatellaan, toivotaan ja erehdytään. Israel ei voi hävitä eikä saa hävitä sotaa jossa se joutuisi tyytymään voittajien sanelemiin ehtoihin. Se merkitsisi maan häviämistä niin juutalaisena valtiona kuin samalla islamilaisuuden voittoa, silmitöntä anarkiaa ja koko Lähi-idän ainoan todellisen demokratian tuhoutumista. Näin ei tule milloinkaan tapahtumaan mutta haaveet ja unelmat sellaisesta siivittävät islamilaisia ääriryhmiä yrittämään vastata uskontonsa edellyttämiin haasteisiin.

Israel, Turkel-komissio ja Palestiina-paperit.

Viime vuoden touko-kesäkuussa tapahtunut Gazan merisaarron murtamisyritys joka johti traagisiin tapahtumiin Mavi Marmara-aluksella on eräältä osin saatu ainakin jonkinlaiseen päätökseen. Israelissa asetettiin puolueeton komissio tutkimaan tapahtumasarjaa, sen johtoon nimettiin tuomari Jacob Turkel joka kokosi ympärilleen viisihenkisen työryhmän ja sai laajat valtuudet niin hallitukselta kuin armeijalta sekä maan tiedustelupalveluilta. Maan lehdistö pidettiin tiukasti pimennossa tutkimusten ajan, muunlainen toiminta Israelissa olisi ollut käytännössä mahdotontakin. Komissio tutki tapausta puoli vuotta, koko operaation alusta alkaen, tapahtumat aluksella sekunti sekunnilta, armeijan ohjeistukset ja kansainvälisoikeudelliset näkökulmat koko tapahtumasarjaan.

Raportti joka julkistettiin viikko sitten osoitti kiistattoman selvästi että IDF (armeija) toimi sille annettujen ohjeiden ja kansainvälisoikeudellisten säännösten mukaisesti estäessään saarron murtamisen sotatoimialueelle. Armeijan toimenpiteistä sai huomautuksen tiedustelu joka petti pahemman kerran ja mahdollisti sen että ensimmäiset alukselle menneet, lähes aseistautumattomat sotilaat joutuivat hyökkäyksen kohteiksi. He olivat ilmeisessä hengenvaarassa ja joutuivat toimimaan siten kuin heitä oli ohjeistettu, mutta jonka seurauksena menetettiin ihmishenkiä. Eräänä IDF:n pysyvänä ohjeistuksena oli tuolloin ja on edelleenkin välttää hinnalla millä hyvänsä joutumasta panttivangiksi, joka oli eräs saarronmurtajien tavoitteista.

Komission raportti, huolimatta siitä että se on tehty Israelissa (missä muualla sellainen oltaisiin voitu puolueettomasti tehdä?) on alistettu myös kansainvälisoikeudelliseen tutkintaan. Israelissa sellaisen muodostaa myös omalta osaltaan maan monenkirjava ja kärkäs lehdistö joka kuitenkin suhtautui yllättävän kritiikittömästi raporttiin. Eräs harvoja armeija ja poliitikkojen toimista jotka saivat melko laajan synninpäästön. Yleensähän tuossa maassa kritisoidaan em tahoja jo periaatteesta ja lehdistön sananvapauden nimissä saaduin oikeuksin.

Maan sisäinen poliittinen ilmapiiri koki melkoisen muutoksen Labor-puolueen johtajan, puolustusministeri Ehud Barakin kyllästyttyä oman puolueensa jatkuvaan oppositio mielialaan ja kritiikkiin häntä kohtaan. Barak otti ja lähti puolueesta, vei mukanaan neljä ministeriä ja perusti ikioman Itsenäisyys-puolueensa. Hallituskoalitioon se vaikutti vain vähän, tosin etumatka oppositioon kutistui hieman mutta vaikuttaa tuskin lainsäädäntöön sillä Likudin johtamalla ryhmittymällä on edelleen vankka asema Knessetissä. Samaan aikaan julkitulleissa ns Palestiina-papereissa kritisoidaan voimakkaasti oppositiojohtajaa Tsipi Livniä ja hänen toimintaansa aikanaan Ehud Olmertin johtamassa hallituksessa. Niistä seuraavassa.

Qatar omistuksessa oleva mediayhtiö Al Jazeera julkisti osa noin 16.000 dokumentista jotka käsittelivät pääosin Israelin ja palestiinalaisjohdon käymiä neuvotteluja Ehud Olmertin pääministerikaudella, siis vain muutamia vuosia sitten. Niistä kävi selville kuinka paljon myönnytyksiä ja kompromisseja palestiinalaisjohto oli valmis tekemään ja ennen kaikkea samalla pettämään niin omia sitoumuksiaan kuin ennen kaikkea islamilaisia uskonnollisia päämääriä. Paljastukset herättivät raivoisia kannanottoja PA hallinnon piirissä, niitä leimattiin väärennöksiksi ja yrityksiksi lamauttaa rauhanneuvottelut (niitä ei tosin ole käytykään moniin kuukausiin).

Mediavälineen todellinen omistaja, Qatarin emiiri sheikki Mohammed Bin Thani on voimakkaasti islamin aatemaailman kannattaja ja halusi paljastuksilla osoittaa palestiinalaisille että Mahmoud Abbasin asema ja toiminta eivät vastaa islamilaisia tavoitteita ja toisaalta emiiri halusi samalla vahvistaa Hamasin asemaa islamin todellisena esitaistelijana ja edelleen tietysti Muslimiveljeskunnan ja Iranin vaikutusvaltaa alueella. Vaikutus heijastui myös Israelin sisäpolitiikkaan osoittaen Livnin ja Olmertin neuvotelleen ilman Knessetin suostumusta myös Jerusalemin jakamisesta ja mikä pahinta palestiinalaisittain, pakolaiskysymys jäi suurelta osin maton alle lakaistavien asioiden joukkoon. Näin Abbas ja kumppanit joutuivat äärimmäisen kielteiseen valoon islamin ja palestiinalaisten pettureina neuvotellessaan aatteelle pyhinä ja loukkaamattomina pidetyistä tavoitteista.

Dokumenteissa paljastettiin myös PA:n ja Israelin välinen tiedusteluyhteistyö jolla pyrittiin estämään Hamasin kannatuksen ja vaalivoiton mahdollisuus v.2006 vaaleissa. Katastrofi vailla vertaa. Yhteistyöstä sionistien kanssa rangaistaan perinteisesti kuolemalla, näin on myös PA:n toimesta tehty ja nyt hallinto itse on toiminut omien lakiensa vastaisesti. Ei ihme että PA:n johto tekee kaikkensa saadakseen dokumentit näyttämään lähinnä vessapaperilta.

Israelissa ollaan myös hyvin huolestuneita historian uudelleen kirjoittamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Niitä on ajamassa tietysti islamilainen maailma mutta on saanut jo tuekseen ja ymmärtäjäkseen sekä YK:n että tietysti sen erään alajärjestön, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n. Yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa UNESCO on muuttanut ikivanhaa historiallista perinnettä arabimaailmaan paremmin sopivaksi uus-historiaksi hyväksymällä ns Makpelan luolan, siis Patriarkkojen haudan Hebronissa sekä Raakelin haudan Betlehemin lähellä, kummatkin islamilaisiksi moskeijoiksi.

Se oli seurausta Israelin hallituksen runsas vuosi sitten tekemästä päätöksestä julistaa kumpikin Juutalaiseksi perintökohteeksi. Se sai koko muslimimaailman raivoihinsa. Vannottiin kosto islamin pyhien paikkojen loukkaamisesta ja niin edelleen. Samalla aloitettiin tuloksekas lobbaaminen UNESCO:ssa, sen seurauksena ym toimenpide julistaa kummatkin paikat islamille ei-juutalaisille, pyhiksi. Äänestys UNESCO:ssa noudatti tuttua kaavaa: 44 puolesta 1 vastaan! Israelin pm Netanyahu varoitti YK:n pääsihteeriä Ban Ki Moonia muuttamasta 4000 vuotta vanhaa historiaa, mutta turhaan. YK on islamistien ja öljyblokin hallitsema järjestö jossa Israel jää aina vain yksinäiseksi huutavan ääneksi erämaassa.

Asia erityisen kipeä juutalaisuudelle sillä toisen moskeijan nimi viittaa erääseen Kuraish-heimon orjaan joka kääntyi muslimiksi tavattuaan Muhammadin. Raakel oli puolestaan nainen ja nyt moskeija nimitettiin miespuolisen orjan mukaan, näin halutaan korostaa islamin sovinistista ylivaltaa. Nimi on muutettu myös kaikissa koulukirjoissa Raakelin haudasta Bilal Bin Rabath`iksi ja Patriarkkojen hauta puolestaan Al-Haram Al-Ibrahimi:ksi. Näin se historia muuttaa muotoaan aikain saatossa.

Egypti.

Lähi-idän johtava arabivaltio on suurten muutosten edessä, jos ei vielä tämän kansannousun seurauksena niin hyvinkin lähivuosina. Paljon riippuu siitä kuinka voimakkaasti Mubarakin hallinto yrittää tukahduttaa mielenosoitukset, ne ovat kylläkin tulleet jäädäkseen ja saadakseen aikaan tavoitellun muutoksen maan sisä- ja ulkopolitiikassa. Miksi näin, siitä hieman tarkemmin. Maata on hallinnut aina Anwar Sadatin salamurhasta, n.30v sitten, Hosni Mubarakin (83v.) johtama hallinto, nimellisesti demokratia tosiasiallisesti jonkin verran länsimyönteinen diktatuuri. Presidentti on sairastellut jo pitkään ja on ollut vain ajan kysymys nimittääkö hän poikansa Gemal Jimmy Mubarakin seuraajakseen vapailla vaaleilla. Toinen, jopa vahvempi ehdokas olisi maan eräs kaikkein vaikutusvaltaisimmista miehistä, tiedustelujohtaja, salaisen poliisin ja monen muun pelätyn organisaation johtaja kenraali Omar Suleiman. Kumpikin vaihtoehto tietäisi vähän jos ollenkaan muutosta maan vallitsevaan politiikkaan. Se taas ei sovi Egyptin todelliselle ja vaikutusvaltaiselle oppositiolle Muslimiveljeskunnalle (perustettu v.1928), joka on maailmanlaajuisestikin eräs suurimmista yksittäisistä islamistiryhmittymistä. He haluavat muutosta, he haluavat paluuta islamilaiseen lainsäädäntöön, he haluavat alistaa koptikristityt virallisestikin toisen luokan kansalaisiksi (sitä he ovat olleet käytännössä jo pitkään), he haluavat katkaista suhteet Israeliin ja lopettaa rauhansopimuksen. Kaikki kaikessa, päätavoite on islamistaa maan hallinto Koraanin ja Muhammadin oppien mukaiseksi. Mallia tähän otetaan paljolta Iranista vaikka siellä ollaankin opillisesti shiioja, siis harhaoppisia sunnalaisittain ajatellen.

Muslimiveljeskunnan näkyvä kannattaja on IAEA:n entinen pääjohtaja Mohamed El Baradei, joka on asettunut tavallaan mielenosoittajien keulakuvaksi ja vaatii muutosta maan hallitukseen. Se toteutuikin osittain sillä 29.1.2011 Hosni Mubarak taipui mielenosoittajien vaatimuksiin ja erotti hallituksen. Seuraamukset ovat vielä tätä kirjoitettaessa arvailujen varassa mutta sekin osoittaa miten hauras ja epävakaa maan todellinen poliittinen ilmapiiri kuitenkin on. Sekä USA että EU ovat olleet varovaisia lausunnoissaan, USA etenkin kun Obaman ote Israelin ja PA:n välisistä neuvotteluista on kirpoamassa ja hän tähtää jo puolentoista vuoden päässä käytäviin seuraaviin presidentinvaaleihin.

Muslimiveljeskunnan ohella Egyptin toisena voimakkaana oppositioryhmänä esiintyy Kifaya, vain seitsemisen vuotta sitten esille noussut radikaali islamilainen ääriryhmä jolla on vahvat suhteet Sudanin islamilaiseen poliisihallintoon. Myös he haluavat muutosta ja samoin kuin Muslimiveljeskunnankin, tavoite on saattaa sharia-laki voimaan sen kaikilta osin ja perustaa yli valtiorajojen ulottuva islamilainen kalifaatti. Kumpikin järjestö on tavallaan joutunut rekrytoimaan jäseniään maan hallinnolta salassa, erilaisten rituaalien ja salassapitomääräysten rajoittaessa ja myös velvoittaessa kannattajia toimimaan kulloistenkin ohjeiden mukaisesti. Tämän päivän asetelmissa se näkyy jatkuvasti voimistuvina mielenosoituksina, piittaamattomuutena ulkonaliikkumiskielloista ja ennakoiden vaikkapa marttyyriutta, jollaista onkin jo tapahtunut. Lähiviikot näyttävät suunnan jonne Egypti on liikkumassa, anarkia vai vanha diktatuuri? Avainasemassa on maan armeija joka vastustaa salaisen poliisin toimia ja jolla on laajan kannatus kansan parissa.

Iran.

Maan presidentin Mahmoud Ahmadinejadin pullistelut osoittaa sotilaallista voimaa lähettämällä sota-aluksia Välimerelle ovat pikemminkin osoitus turhautumisesta ja yritystä osoittaa omaa voimaansa kuin saada aikaan mitään todellista sotilaallista uhkaa. Syykin on selvä. Arabiliittolaisten täytyy vakuuttua Iranin olevan edelleenkin merkittävä sotilaallinen tekijä Lähi ja Keski-Idässä, erinäisten virusongelmien vuoksi tällainen mielikuva on murentunut melkoisesti eikä tilanne siltä osin näytä vieläkään parantuneen.

Persianlahden pohjoisrannalla sijaitseva Bushehrin ydinvoimala piti käynnistää 25.1.2011 näyttävin menoin, mutta sattuneesta syystä näin ei milloinkaan käynyt. Kaiken piti olla kunnossa, moneen kertaan tarkastetut koneistot ja tietokoneohjelmat toimivat moitteettomasti, siltä ainakin näytti ja niinhän sen pitikin olla. Tuli 25. päivä tammikuuta kuluvana vuonna. Laitoksen käynnistämiseen ja sähköntuotannon aloittamiseen olisi aikaa vain muutamia tunteja. Paikalla ollut Venäjän Atomienergiakomission, Rosatom`in puheenjohtaja Sergei Kiriyenko kielsi kuitenkin käynnistämisen. Hän kertoi tietokone ja ydineksperttiensä tutkineen vielä kerran kaiken ja he epäilevät vahvasti että Stuxnet-virus on piiloutunut niin syvälle ohjelmiin että se voi saada aikaan täysin hallitsemattoman reaktion, räjähdyksen jonka rinnalla Tsernobyl olisi lasten leikkiä. Kiriyenko mainitsi että virus on edelleen voimissaan ja mitä ilmeisimmin kaapannut kontrollivallan sekä ydinvoimalan käyttöjärjestelmässä että myöskin Bushehrin yhteydessä olevassa salaisessa rikastamolaitoksessa. Paljastus oli ilmeisesti vahinko sillä tähän saakka Iran on systemaattisesti vaiennut sellaisen laitoksen olemassaolosta. Kiriyenko mainitsi että sentrifugien toiminta näytti olleen päältäpäin aivan kunnossa, koneet osoittivat vihreää valoa, mutta kun ne käynnistettiin niin ne pamahtivat ylikierroksille edelleenkin ja paloivat. Sama ongelma saattaa olla myös itse ydinvoimalan käyttöjärjestelmissä jotka, vaikka tietokoneiden mukaan ovat toimintakunnossa, saattavat kuitenkin aiheuttaa hallitsemattoman reaktion. Käynnistysnappia ei siis painettu vieläkään ja maan presidentin huolet sen kun lisääntyvät.

Mitä siis nyt edessä?

Kolumnisti välttää ennustelemasta ja luomasta itsestään profeetallista mielikuvaa. Mutta on asioita jotka osoittavat selkeästi ja vääjäämättä yhteen ja samaan suuntaan. Raamattuun ja sen ilmoittamiin tapahtumiin ja asetelmiin lopun aikojen lähetessä. Monesti esillä pitämäni ajatus Israelin ja sen naapurivaltioiden mahdollisesta laajamittaisesta sodasta, sellaisesta jossa joukkotuhoaseiden käyttäminen tulisi myös kysymykseen, näyttää asetelmallisesti olevan yhä enemmän mahdollinen. Kuten Ps.83 ja Hes.38-39 meille osoittavat niin Israelin rajanaapurit tulevat vielä hyökkäämään sen kimppuun ja yhtä varmasti myös tuhoutumaan sotilaallisesti hyökkäyskyvyttömiksi. Jonka seurauksena sitten syntyy asetelma ja mielikuva rauhasta joka puolestaan on asetelmallisesti eräs edellytyksistä Hes.38 luvun toteutumiselle. Raamattu on mielenkiintoinen kirja, ainoa joka kertoo lukijalleen myös tulevaisuuden tapahtumat ja samalla sekä varoittaa ihmiskuntaa että lohduttaa Jumalan omia ja omaisuuskansaa ottamaan sen sanoman vakavasti.

Tällaisin ajatuksin kohti kevättä.

Pekka Sartola.

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Kyllä siinä taas Sartolalla venyy ja paukkuu totuuden rajat.

ViestiKirjoittaja KTS » Ma 31 Tammi, 2011 11:29

IAEA:n entinen johtaja Muhammed El-Baradei EI ole mikään Muslimiveljeskunnan kannattaja, vaan opposition keulakuva, jonka TAAKSE ovat asettuneet hyvin erilaiset oppositioryhmät, mukaanluettuna Muslimiveljeskunta, koska, kuten Sartolankin pitäisi tietää, vallankumousta tehtäessä on opposition rivit oltava yhtenäiset, muutoin ei onnistumisesta ole toiveita.

Muhammed El-Baradei on arvostettu demokraatti kaikkialla maailmassa toisin kuin Sartola.
KTS
 

Pekka Sartola

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ma 31 Tammi, 2011 11:55


Kolumnisti Pekka Sartola tietää asiansa. Hänen lausuntonsa ovat ehdottoman luotettavia ja varteen otettavia.

Tämä lause pitäisi levittää myös enemmän julkisuuteen:
"YK on islamistien ja öljyblokin hallitsema järjestö jossa Israel jää aina vain yksinäiseksi huutavan ääneksi erämaassa."

Rukoilemme Jumalan siunausta Pekka Sartolalle hänen arvokkaassa tehtävässään tiedottaa Lähi-Idän tapahtumista. Pyhä Henki tahtoo näin antaa Jumalan seurakunnalle OIKEAA Israel-tietoutta!!!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Uusiluomus » Ma 31 Tammi, 2011 13:33

TOTUUS ON OIKEIN JA VALHE ON VÄÄRIN. EN TIEDÄN NOISTA TAISTELUISTA MITÄÄN, MUTTA TÄRKEINTÄ ON OLLA TOTUUDEN PUOLELLA JA HÄN ON JEESUS.
KAIKKI TAVITSEMME JEESUKSEN VIISAUTTA, ME, JA ISRAELILAISET, JA PALESTIINALAISET.
JEESUS AUTTAKOON MEITÄ POIS POLITIKOINNISTA NÄISSÄ LOPUNAJAN TAISTELUISSA JA MUISTAMAAN HERRAMME JEESUKSEN OPETUKSET MITEN TOISTEMME KANSSA KESKUSTELUA KÄYMME.
JA KIITOS JEESUKSELLE. HÄN AUTTAA MEITÄ JOKAISTA, KUN OLEMME HÄNELLE KUULIAISET.

VALHE ON VÄÄRIN! SANOIN ETTEN TIEDÄ NOISTA TAISTELUISTA MITÄÄN? KYLLÄ VÄHÄN TIEDÄN. OLEN SEURANNUT UUTISIA JONKINVERRAN.
MUTTA SIITÄ HUOLIMATTA OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ SAAN OLLA VAPAA POLITIKOINNISTA HERRANI JEESUKSEN ARMON AVULLA.
PITÄISKÖ SANOA? MUTTA OLEN ENTINEN VASEMMISTOLAINEN JA ISRAELIN KANSAN VIHAAJA JA POIKOTOIJA JA PALESTIINAN KANSAN PUOLUSTAJA.
ITKEN KUN KIRJOITAN TÄTÄ, KOSKA TIEDÄN KUINKA SUUREN TYÖN JUMALA ON SYDÄMESSÄNI TEHNYT, ETTÄ VOIN RAKASTAA SEKÄ ISRAELIN KANSAA, ETTÄ MYÖS PALESTIINAN KANSAA.
JEESUS HEITÄ KAIKKIA RUNSAASTI SIUNATKOON, ETTÄ MONET HEISTÄ PELSTUISIVAT.
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli... Fil.2:5
Uusiluomus
 
Viestit: 187
Liittynyt: La 25 Syys, 2010 15:39


Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa