Hyvä vai paha kiivaus?

Tässä on vain niitä opetuksia, joita Jumalan seurakunnassa opetettiin srk.n alkuaikoina ennen kirkkojen perustamista.

= Raamatun mukaiset opetukset.

Hyvä vai paha kiivaus?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » Pe 20 Marras, 2009 21:55

Jumala on kiivas Jumala (esim. 2.Moos.20:5). Meidän tulee pyrkiä olemaan hänen kaltaisiaan. Mutta millä tqavalla meidän tulee olla kiivaita? Sanotaan jopa, että Jumala on NIMELTÄNSÄ kiivas (2.Moos.34:14).

Raamatussa kerrotaan Piinehaasta, joka sai Herran vihan kääntymään pois israelilaisista. Hän kiivaili Jumalansa puolesta tuhoamalla synnin Israelin keskuudesta (4.Moos.25:1-13). Jumalan silmissä on hyvä kiivailla syntiä vastaan. Uudessa liitossa me emme kuitenkaan koskaan taistele lihaa ja verta vastaan, vaan ihmisissä elävää syntiä vastaan. Jeesus tahtoo vapauttaa kaikki synnin orjuudesta, että me olisimme puhtaat ja pyhät, niinkuin Hän on pyhä.

Kiivailemalla Jumalansa puolesta Piinehas toimitti sovituksen israelilaisille. Kiivailemalla syntiä vastaan ennen kaikkea omassa elämässämme, me kiivailemme Jumalan rakkauden puolesta, koska rakkaus ei tee syntiä. Mutta oman elämämme lisäksi meillä tulisi olla Pyhässä Hengessä rakkaus ja rohkeus kiivaasti tarttua syntiin myös veljiemme ja sisariemme elämässä. Me olemme yksi ruumis ja yhden jäsenen saastaisuus on koko ruumiin saastaisuutta. Meidän tulee vastustaa syntiä lähimmäistemme (uskovien) elämässä yhtä suurella kiivaudella kuin vastustamme sitä omassa elämässämme. "Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia kohtaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi (3.Moos.19:18 )." Lähimmäisenrakkauteen kuuluu, että me pyydämme ja anomme rukouksessa Jumalalta voimaa jokaiselle vaeltaa synnistä vapaana. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu myös suoraan sanoa, jos näemme lähimmäisemme hoippuvan kohti surmapaikkaa (Sananl.24:11). Pienenkin synnin salliminen on vaarallista, koska sijan antaminen synnille vie meitä kauemmas Jumalasta ja yhä enemmän syntiä saattaa päästä elämäämme.

On kuitenkin myös vääränlaista kiivautta. On väärin kiivailla asioiden puolesta, jotka eivät ole tärkeitä pelastuksen kannalta. Ei ole hyvä kiivaasti ajaa omia mielipiteitään. Poliittinen kiivaus tai kiivas yhteiskunnan asioiden hoitoon puuttuminen ei mielestäni sovi uskovalla. Kiivaus Jumalan huoneen puolesta saakoon kuluttaa meidät Jeesuksen seuraajat niinkuin Herrammekin. Mutta älkäämme turhaan kiivailemalla turhaan kuluttako itseämme! On hyvä olla kiiva Jumalan sanan eli Jeesuksen puolesta. "Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta, niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan (Sananl.23:17-18 )." On oikein kiivailla Jumalan puolesta, kunhan tekee sen taidollisesti ja Jumalan vanhurskauden alla; ei omassa vanhurskaudessaan (Room.10:2-3).




_______________________________________________
Dimi Sefanja korjasi tahattoman hymiön Jumalan Sanan paikasta
Avatar
Aamu-Usva
 
Viestit: 598
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 22:15
Paikkakunta: Turku

Synti - käytöstavat

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Pe 20 Marras, 2009 22:25


On hyvä kiivailla syntiä vastaan. Epäraamatulliset käsitykset ovat myös syntiä. Syntiä on esim. sellainen, jos sanoo, ettei kasteelle meno ole välttämätöntä, tai että kastamattomat saavat osallistua ehtoolliseen. Samoin kaikki SELVÄN Jumalan sanan vääristely on syntiä.
Mutta pitää osata erottaa synti ja persoonalliset tavat ja maalliset käsitykset toisistaan. Kaikella ei ole pelastusasian kanssa mitään tekemistä.
Joillakin on persoonallisia, jopa omituisia tapoja, jotka eivät kuitenkaan täytä synnin mittoja. Sellaiset erilaisuudet saattavat olla seurakunnalle jopa rikkautta.
Ja sitten on syntiä, joka ei ole kuolemaksi:
"Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi."
1 Joh. 5:16-17.

Hyviä ajatuksia toit, Aamu-Usva.

_______________________________
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

Kiivaus riitaisuudessa

ViestiKirjoittaja TurunWeijo » Ti 03 Touko, 2011 11:32


Paljon on kuitenkin riitaisaa kiivautta. Siitä Raamattu sanoo:
"Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele." Jaakob 3:13-17.
Siihen pyritään!
Aamen.

En usko, että kukaan voi todellisesti tehdä Jumalan valtakunnan työtä, jos hänellä on kapinaa tai katkeraa riitaisuutta sydämessään.
Jos välimme johonkin Jumalan valtakunnan työntekijään ei ole kunnossa, ne eivät ole kunnossa Jumalankaan kanssa!!!
Asiat pitää sopia!

Tämä on varmasti Jumalan tahto!
Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
+
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Avatar
TurunWeijo
Site Admin
 
Viestit: 2118
Liittynyt: La 31 Tammi, 2009 18:14
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Rallatirallaa » Ma 06 Helmi, 2012 12:54


Aamen! Olet ihan oikeassa. (: Itse oon ainakin tuon asian nähnyt juuri noin. Se on todella tärkeää varoittaa lähimmäistään siitä, jos hän on vaarassa eksyä.
Rallatirallaa
 


Paluu Alkuperäisen kristinuskon opetuksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron