Kohti sotaa, vai säilyykö rauha? 07.03.2012 Pekka Sartol

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Kohti sotaa, vai säilyykö rauha? 07.03.2012 Pekka Sartol

ViestiKirjoittaja pike464 » Su 11 Maalis, 2012 2:07


Kohti sotaa, vai säilyykö rauha?

07.03.2012

Pekka Sartola

Viimeiset 7 8 viikkoa ovat olleet Lähi-idän poliittisen ja sotilaallisen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Kyse ei ole ollut pelkästään Israelin asemasta, vaan laajemmin koko aluetta koskevien muutosten aikaa, niin poliittisesti kuin etenkin, ja valitettavasti sotilaallisesti. Muutamat merkittävät virstanpylväät ovat hahmottaneet niitä linjauksia joiden puitteissa tapahtumat tulevat liikkumaan ja etenemään. Päällimmäisenä ja eniten huomiota saaneena tietysti tilanne Syyriassa, toiseksi Iranin ydinasehankkeet, vaalit Egyptissä ja Iranissa sekä USA:n vastaavat, jotka ovat tosin vielä esivaalivaiheessa. Miten kansat haluavat jakaa valtaansa poliittisille ja uskonnollisille päättäjille näissä maissa, se tulee ratkaisemaan monta avoinna olevaa kysymystä. Vaalit Iranissa ja Egyptissä sekä myös Venäjällä olivat syy miksi Israelin pm Netanyahu ja USA:n pres. Obama ajoittivat sekä puheensa AIPAC:issa (The American Israeli Public Affairs Committee), että tapasivat toisensa nimenomaan maanantaihin, maaliskuun 5.päivään.

Syyria.
Väkivaltaisuudet jatkuvat entiseen malliin. Kohta vuoden kestäneet, nykyisen Assadin klaanin ja maan hallituksen kaatamistoimet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen, jos sellaiseksi ei lasketa hallituksen surmaamien siviilien määrää. Sekä Venäjä että Kiina ja tietenkin myös Iran ovat avoimesti jakaneet sekä aseellista että taloudellista apua Syyrian hallitukselle, mahdollistaen näin myös sanktioiden estämisen YK:ssa ja kansainvälisellä tasolla, ja tietenkin samalla myös siviilien silmittömän surmaamisen. Kummankaan suurvallan tavoite ei ole niinkään tukea ensisijaisesti Syyrian hallitusta, vaan sen tärkeintä liittolaista Irania. Mikäli Syyria kukistuu, vetää se samalla mukaansa myös Libanonin Hizbollahin, joka on jo muutoinkin äärimmäisessä rahapulassa ja kannatus sen kuin laskee. Näin myös Iranin uskonnolliset ulkopoliittiset tavoitteet shiia-islamilaisen kalifaatin leviämisen kannalta kokisivat mittaamattoman raskaan kolauksen. Venäjä ajattelee asiaa myös taloudellisesti, sen saatavat Iranilta ovat valtaisat ja mikäli Iranin asema heikkenee ratkaisevasti, merkitsee se myös jatkossa sitä että nykyisten saatavien periminen vaikeutuu, mutta myös jo kirjattujen uusien ydinlaitosten rakentamishankkeet siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Epävarmuus raakaöljyn saannin suhteen pitää hinnat korkealla, joka puolestaan palvelee sekä Iranin että etenkin Venäjän etuja. Heidän mielestään barrelihinta voisi vakiintua mielellään tuonne 150 USdollarin tietämille, se paikkaisi mukavasti maiden taloutta ja auttaisi ennen kaikkea tällä hetkellä Irania. Venäjän ja Kiinan aktiivisesta tuesta huolimatta USA on ilmoittanut että Bashar al-Assadin hallinto tulee kaatumaan, tapahtuu se sitten millä aikavälillä tahansa. Se merkitsee samalla idän ja lännen välien jonkinasteista kiristymistä, se on selvää. Toisaalta sekä Saudien, Egyptin että useimpien sunni-islamilaisten arabivaltioiden intressit liikkuvat jo samaan suuntaan, joten USA näyttää kallistuvan ymmärtämään myös öljyntuottajien valtaosan ajatuksia.

Iran
Kiina ajattelee monista asioista Venäjän kanssa samalla tavalla, tosin sille kallis raakaöljy merkitsee tuotantokustannusten kokoamista, sehän ostaa Iranilta kaiken öljyn mitä maa kykenee tuottamaan. Konfliktin mahdollisuus Persianlahdella saattaisi olla Kiinalle vaikea pala nieltäväksi, se voisi nimittäin merkitä Hormuzin salmen sulkemista ja sitä kautta öljyn hinnan kaksinkertaistumista, sitä ei myöskään maailmantalous kestäisi. Siksi Iranissa juuri pidetyt parlamentti (Majlis)vaalit antoivat suuntaa sille mitä persialaiset todella ajattelevat sekä nykyisen presidentin Ahmadinejadin radikaalipuolueesta, että mihin suuntaan maata tulisi jatkossa johtaa. Ahmadinejad kärsi musertavan ja nöyryyttävän tappion, samalla ääriuskonnolliset puolueet voittivat 75%:a maan parlamentin paikoista. Mullahit ja ajatollat myhäilivät tyytyväisinä, heidän tavoitteensa saivat kansalta täyden tuen.
Maan todellinen johtaja, ajatolla Ali Khamenei, kehoitti pari viikkoa sitten eräässä vaalipuheessaan kansalaisiaan tappamaan kaikki juutalaiset ja vapauttamaan sekä miehitetty Palestiina että etenkin Jerusalem sionistisen vihollisen ikeestä. Se on maailmalle vaarallinen syöpäkasvain joka tulee leikata pois. Hänen sotilaspoliittinen neuvonantajansa Alireza Forghani kirjoitti puolestaan blogissaan, Iran kykenee tuhoamaan Israelin 9:ssä minuutissa. (Se ei olisi puolestaan mahdollista ilman ydinasetta, kirj.kommentti). Forghani jatkaa: Olemme kyllästyneet sionistien jatkuvaan uhitteluun hyökätä ydinlaitoksiamme vastaan, siksi katsomme olevamme oikeutettuja tekemään ennakoivan iskun heitä vastaan. Tällaisten lausuntojen siivittämänä iranilaiset valitsivat edustajat maansa parlamenttiin noudattamaan uskonnollisten johtajien viitoittamaa politiikkaa.

Missä vaiheessa sitten Iranin ydinasehankkeet ovat tällä hetkellä? Kysymys johon etsivät vastauksia lähes kaikkien maiden tiedustelupalvelut, etenkin Israelin, USA:n, Saksan ja Ranskan. Venäjä ja Kiina ovat niistä huomattavan paljon paremmin perillä, mutta tietoa ei niistä suunnista juurikaan heru. Sen sijaan Pohjois-Korea ilmoitti yllättäen luopuvansa uraanin rikastamisesta ja yhdestä sitä varten rakennetusta ydinlaitoksestaan Yongpuongissa. Vastalahjaksi maa saa USA:lta ruoka-apua ja muuta humanitääristä apua. Samalla paljastui mielenkiintoinen seikka, korealaiset olivat tehneet Iranin lukuun jo v.2010 kaksi ydinkoetta ja saaneet niistä palkkioksi 55 miljoonaa USdollaria. Iran oli myös laivannut Pohjois-Koreaan runsaasti uraania joka oli rikastettu asteeseen 3,5%:a, eli ydinlaitoksissa käytettäväksi. Tiedustelupalvelut ovat lähes varmoja siitä että korealaiset jatkorikastivat uraanin yli 90%:iin, eli pommin raaka-aineeksi. Se saattaa puolestaan merkitä sitä että Iranin ydinohjelma on huomattavasti lähempänä kriittistä vaihettaan oman pommin suhteen kuin arveltiinkaan. IAEA:n tarkastajat on toistuvasti käännytetty Iranin ydinlaitosten porteilta, sotilassalaisuuksia, nähkääs. Ei sinne vaan noin vain voi mennä.

Iran on hajasijoittanut rikastamojaan ja jälleenkäsittelylaitoksiaan 35-40:een eri kohteeseen, pahimmat ja vaarallisimmat niistä, kuten Fordow ja Parchin, sadan metrin syvyyteen kallioperään. Sellaisten tuhoaminen vaatisi jo ydinaseen tai sinne kuljetetun Bunker-Buster pommin. Edellinen on tuskin ajankohtaista ja jälkimmäinen käytännössä mahdotonta. Kun samalla uhittelu Israelin tuhoamiseksi jatkuu kiihtyvällä vauhdilla, on selvää että jonkun tarttis tehrä jotakin. Tämä maunokoivistolainen tilanneanalyysi ei paljoa Israelin hallitusta lämmitä, ei etenkään kun Obama on edelleen sillä kannalla että diplomatialle on vielä annettava etusija, keskuspankin varat jäädytettävä ja lisättävä sanktioita. Iranissa käydyt vaalit osoittavat kuitenkin että kansa on hyvin manipuloitu ymmärtämään shiia-islamin ylevät päämäärät, ensiksi Israelin tuhoaminen, seuraavaksi sunni- islamilaisen maailman käännyttäminen ja lopuksi maailmanlaajuinen kalifaatti ja herkeämätön Mahdin odotus. Samalla uraanin rikastamiseen on satsattu ennen näkemättömillä rahasummilla, sille ei puolestaan ole mitään rauhanomaiseen uraanin käyttöön liittyvää syytä.

Mitä tekee Israel?
Odottaa tietysti kädet ristissä kyynärpäitä myöden että Iranin ajatollien mielet muuttuisivat, tai sitten että Obama tajuaisi tilanteen vakavuuden. Ympäröivä maailma ja YK eivät ole siinä ajattelussa ja toiminnassa mukana. AIPAC-konferenssissa Obama vakuutti että USA seisoo vankkumatta Israelin rinnalla, eikä tule milloinkaan hyväksymään ydinaseistettua Irania. Samaa hän vakuutti sekä Israelin presidentti Simon Peres`ille että seuraavana päivänä, (5.3) Netanyahulle. Mutta yritetään nyt ensin diplomatiaa, siitäkin huolimatta että Iran on järjestelmällisesti huiputtanut koko maailmaa jo 8 vuotta oman ydinohjelmansa rauhanomaisuuden suhteen, ja aina on viesti ja vakuuttelut menneet perille. Länsimaissa kun sana Israel liitetään pikemminkin sylkykuppiin kuin itsenäiseen valtioon.
Netanyahu sanoi 5.3.2012 kuitenkin ajan käyvän vähiin, mikään ei ole tehonnut aikaisemminkaan, miksi Iraniin pitäisi juuri nyt alkaa luottamaan. Me emme voi odottaa kovin kauaa enää, Iranilla ei ole vain yksi Fordow, vaan kymmenen vastaavaa. Myös puolustusministeri Ehud Barak on vakuuttunut hyökkäyksen olevan ainoa mahdollisuus, kysymys ei ole enää hyökätäänkö, vaan milloin se tehdään.

Asetelma on kutakuinkin yksiselitteisen selvä ja johdonmukainen. Jos Iran saa ydinaseen, se tulee ennen pitkää yrittämään Israelin tuhoamista ja siis sotaa. Tuolloin Iran olisi vain 100 kertaa vaarallisempi kuin nyt jolloin sillä ei vielä ole toimivaa ydinasetta. Toisena vaihtoehtona on iskeä ensin ja tuhota laitokset niin perin pohjin kuin pystytään, se puolestaan merkitsisi sotaa sekä Iranin liittolaisten Hamasin, Hizbollahin että Syyrian kanssa ja myös Iranin kanssa pidemmällä aikavälillä. Tämän jopa Obamakin myöntää mutta haluaa kuitenkin uskoa parempaan huomiseen ja ystävällisempään Iraniin. Samalla hän on kuitenkin, se todettakoon, todennut että Israel tekee omat päätöksensä omien turvallisuusnäkökohtiensa perusteella, USA sitoutuu kaikki kaikessa takaamaan Israelin turvallisuuden. Iraniin viitaten, Obama totesi myös että kaikki optiot ovat edelleen pöydällä vaikka diplomatia onkin kasan päällimmäisenä.
Kun soppaan lisätään Venäjän puolustusministerin Sergei Lavrovin lausunto, Venäjä on valmis vaikka sotilaallisin toimin takaamaan sekä Syyria nykyhallinnon että Iranin turvallisuuden, onkin keitos valmiina jopa laajempaan kansainväliseen selkkaukseen. Turkki on sitoutunut puolustamaan Irania, Egypti ja Saudit puolestaan Syyrian kapinallisia, Irakin shiiat Iranin vastaavaa ryhmää, samoin kuin Hizbollah Libanonista käsin. Suurin syntipukki selkkauksiin on tietenkin Israel ja sen olemassaolo demokraattisena juutalaisvaltiona keskellä rauhanomaisia arabimaita, kun Israel tuhotaan ja poistetaan kartalta, syntyy epäilemättä rauha, ainakin jonkun mielestä.

Israelia ympäröivissä maissa ja muutamilla ryhmillä on noin 200.000 rakettia, ohjusta ja kranaattia valmiina ammuttavaksi Israeliin. Toisaalta kenraali Benny Gantz, IDF:n esikuntapäällikkö, ilmoitti heidän olevan myös valmiina. Samaa vakuutti pres. Simon Peres AIPACille, me emme tule milloinkaan häviämään yhtään sotaa, meitä vastaan on yritetty kuusi kertaa ja aina epäonnistuttu, niin tulee käymään seuraavassakin sodassa. Benny Gantz on melko varma sodasta Irania vastaan ja nimitti IAF:n (Ilmavoimat) komentajan Ido Nehustanin kakkosmiehekseen ja siis vastaamaan suurimmasta osasta mahdollista sotaa, joka enteilee ilmavoimien massiivista iskua Iranin kohteisiin.

Myös USA on varustanut jo pitkään sekä Jemenin edustalla olevaa Socotran saarta ja Persianlahden puolella olevaa Mazirahin saarta ilmavoimien tukikohdikseen. Ennestään niitä on Kuwaitissa, Qatarissa ja Bahrainissa sekä Saudeissa. USAF on myös varautunut auttamaan israelilaiskoneita tankkauksessa, sillä ilmaisku Israelista Iraniin vaatii välitankkauksen ja se täytyy suorittaa ilmassa. Tämä välitankkaus onkin eräs ilmaiskun pullonkaula, Israel kykenee ampumaan Iraniin Jericho III-sarjan ohjuksia, PopEye Raptor risteilyohjuksia Omanin lahdella olevista sukellusveneistään. Valtaosa iskuista tapahtuu kuitenkin noin sadan F-15 Raam ja F-16-Sufa hävittäjäpommittajien avulla. Niiden kantosäde täydellä pommikuormalla ja varasäiliöillä on noin 1600 km, eli Iraniin ehditään mutta ei enää takaisin. Tarvitaan lisää kerosiiniä. IAF on hankkinut käyttöönsä 8-9 kpl Boeing 707 pohjalle muunneltuja säiliökoneita, kuin niistä kykenee tankkaamaan 4-5 konetta, siis noin puolet jäisi ilman polttoainetta, tai sitten tehtäisiin kaksi erillistä operatiivista iskua, joka ei olisi mielekästä. USAF on lupautunut viikko sitten antamaan tankkausapua, mikäli sitä pyydetään, ja epäilemättä näin tullaan tekemään. Maaliskuun 6.päivänä tulleen tiedon mukaan USA on luvannut Israelille neljän KC-35 ilmatankkauskoneen käytön, se mahdollistaa jo käytännössä ja siis yhdessä Israelin omien koneiden kanssa, sadan hävittäjäpommittajan uudelleen tankkauksen ilmassa.
Näiden lisäksi pres.Obama vahvisti USA:n myyvän Israelille uusia superpommeja, GBU-31 JDAM tyyppiä, jotka mahdollistavat kohteen tuhoamisen entistä syvemmältä.

Iranilaiset ovat näistä kaikista asioista enemmän kuin vain hyvin tietoisia, myös siitä että huolimatta kaikista palopuheistaan ja uhitteluistaan, he eivät kykene millään uhmaamaan USA:n ja Israelin yhteistä iskua maansa ydinlaitoksiin, ei edes, vaikka Israel tekisi sen yksinkin. He ottivat jälleen viivytystaktiikan käyttöön ja ilmoittivat sallivansa IAEA:n tarkastajien rajoitetun pääsyn sekä Parchiniin että Fordow`iin, tosin sillä edellytyksellä että EU, YK ja IAEA hankkivat ensin maan hallitukselta asianmukaiset luvat. Tällä he jälleen kerran yrittävät ostaa lisää aikaa. Ajatollat tietävät varsin hyvin että Israel ei uskalla iskeä Iraniin silloin kun diplomaattiset neuvottelut ja IAEA:n tarkastus on käynnissä. Tämä taktiikaa sopii hyvin USA:lle ja EU:lle, takaisihan se hengähdystauon ja hillitsee öljyn hinnan ryöstäytymistä käsistä. Israelin kannalta tilanne tietysti mutkistuu, he ovat hyvin selvillä tällaisesta viivytystaktiikasta, sitähän Iran on harrastanaut jo 8 vuotta menestyksellä. Samalla Iran saa aikaa valmistella omaa pommiaan, niihin laitoksiin IAEA:n tarkastajaia ei tulla milloinkaan päästämään. Lopullista ydinaseista luopumista tämäkään ei merkitse, Iranin on tehtävä runsaasti myönnytyksiä, todellisia sellaisia, ennen kuin länsimaat ja Israel voivat uskoa heidän olevan tosissaan. Kolumnisti uskoo Iranin olevan tosissaan vain alkuperäisissä tavoitteissaan, ei näiden väliaikaisten lupausten kohdalla. Pessimismini on valitettavaa, mutta epäilemättä lähempänä realisimia kuin turha optimismi.

Ollaanko Lähi-idässä siis menossa kohti pysyvää rauhantilaa vai uutta sotaa? Seuraavat viikot, ehkäpä 4-5 ratkaisevat jo paljon, taipuvatko suuren vaalivoiton saaneet uskonnolliset ajatollat USA:n, Suuren Saatanan ja Israelin, Pienen Saatanan edessä ja sitoutuvat luopumaan ydinhankkeistaan? En usko, en sitten millään, vaikka toivoisinkin että järki voitaisi. Netanyahu on ilmoittanut Israelin ja myös laajemmin, maailman turvallisuuden vuoksi että Iranin täytyy romuttaa kaikki rikastamolaitokset, lopettaa rikastaminen ja rahdata ulos maasta kaikki yli 3,5%:ne uraani. Sallittava IAEA:n tarkastajien vapaa pääsy minne haluavatkin ja aloitettava tarvittava yhteistyö heidän kanssaan. Se merkitsisi valtaisaa uskonnollista nöyryytystä muslimeille, islam joutuisi alistumaan vääräuskoisten edessä ei ikinä, sanovat ajatollat. Toivottavasti, sanoo kolumnisti. Aika näyttää, ehkäpä pikemminkin kuin arvellaankaan. Mikäli sota syttyy, missä laajuudessa se sitten tapahtuukaan tai jos tapahtuu, häviävä osapuoli ei ole Israel. Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille, mutta seisokaa vartioina Siionin muureilla.
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille,

ViestiKirjoittaja pike464 » Su 11 Maalis, 2012 2:20

Ps.122:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".
2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;
3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,
4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.
5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.
6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.
7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.
9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 686
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI


Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa